Olen joskus ajatellut, että kartoittaisin ja kokeilisin kaikki Helsingin brunssit ja aamiaiskattaukset. Urakka olisi melkoinen. Todennäköisesti kävisi niin, että loppuun päästyäni joutuisin aloittamaan alusta. Helsingin ruokakulttuuri ja ravintolat ovat jatkuvassa muutoksessa ja hyvä niin.
Sittemmin olen haudannut ajatuksen. Suorittaminen on minulla verissä, eikä brunssiprojekti olisi millään muotoa tehnyt elämää helpommaksi. Silti haluaisin istua useammin valmiiseen pöytään. Nauttia pitkään haudutetusta teestä, ammattitaidolla ja intohimolla valmistetuista annoksista, hyvästä asiakaspalvelusta, kauniista kattauksista ja kotoisesta puheensorinasta, joka kantautuu ympäröivistä pöydistä.
Viikko sitten törmäsin somessa Pasilan vanhojen, punatiilisten veturitallien Kääntöpöytään. Tiesin paikan, olinhan viettänyt naapurirakennuksessa eräätkin työpaikan pikkujoulut joskus 2000-luvun alkupuolella. Monet kerrat olin päättänyt osallistua brunssille, mutta niin vaan viisi vuotta vierähti, ennen kuin aie tuli todeksi.
Herra Murphy päätti astua kuvioihin viime tingassa, sillä ilmoittautuneita oli niin vähän, että brunssi oli vaarassa peruuntua. Järjestäjät löivät kuitenkin viisaat päänsä yhteen ja ilmoittivat yhdistävänsä puolen päivän ja kello kahden kattaukset yhdeksi ruokahetkeksi, jos se vaan kaikille syömänaisille ja -miehillle sopii. Ja miksipä ei olisi sopinut.
Niinpä viileänä kesäkuisena sunnuntaiaamuna 24 kasvisruuan ystävää kokoontui kääntöpöydän kasvihuoneen pitkän pöydän ääreen. Aurinko lämmitti katettua kasvihuonetilaa ja ilman takkia tarkeni mainiosti, vaikka ulkona lämpöasteita oli hädin tuskin kymmenen. Kasvihuoneen viljelylaareissa kasvoi yrttejä, sipulia, salaattia ja tomaattia. Vihreä ympäröi meidät.
Kääntöpöydän brunssi tarjoillaan pöytiin, vain levitteet, leivät, lautaset, lasit ja vesipullot ovat valmiina odottamassa asiakkaita. Annokset on mitoitettu neljälle, kulhot siis kiertävät ja jokainen lusikoi lautaselleen neljäsosan siitä mitä milloinkin on tarjolla.
Mahdollisimman suuri osa Kääntöpöydän brunssiruokien raaka-aineista on peräisin ruokakauppojen hävikistä. Eikä minkä tahansa kauppojen, vaan Hakaniemen hallin myymälöiden ja Ruohonjuuren. Ainekset ovat siis taatusti laadukkaita ja syömäkelpoisia, vaikka eivät enää edustavimmillaan ulkoisesti. Leipäpalat saattavat olla parhaat päivänsä nähneitä, mutta levitteet ja dipit paikkaavat puutteita. Valikoima ja ruokalajit vaihtelevat satokauden mukaan, eivätkä kokit itsekään välttämättä tiedä, mitä seuraavan päivän brunssi pitää sisällään.
Kesäkauden ensimmäisellä brunssilla tarjoiltiin hummusta, vuohenputkipestoa, smetana-kevätsipulidippiä, vihreää salaattia, raparperikimchiä, retiisi-lipstikkasalaattia, tomaattibruchettaa, paistettua kurpitsaa ja kevätsipulia, parsa-tattaririsottoa, maitohormaa ja isomaksaruohoa, paistettua perunaa ja rakuunamajoneesia sekä munakasta ja uppopaistettuja nokkosia. Brunssin lopuksi pöytiin kannettiin vielä suklaa-mesiangervokakku, joka oli koristeltu keto-orvokeilla.
Vaikka tarjolla oli käytännössä pelkkiä kasviksia, kanamunaa ja muutamia maitotuotteita, söimme itsemme kahdessa tunnissa täydelliseen ähkyyn. Tuhti suklaakakku jäi monelta muultakin puolitiehen, sillä vatsat pömpöttivät ilmankin. Yrttitee ja kahvi sen sijaan maistuivat mainiosti vielä seitsemän ruokalajin jälkeenkin. Ostimme vegesian säkissä ja saimme paljon enemmän kuin osasimme odottaa.
Kääntöpöydän brunssi kustantaa 20 euroa. Kääntöpöytä toimii vapaaehtoisperiaatteella ja summalla katetaan maanvuokraa sekä muita ympäristöjärjestö Dodon juoksevia kuluja, voittoa ravintolatoiminnalla ei tehdä. Rahalle saa täyden vastineen, myös ympäristö ja tunnelma ovat ainutlaatuiset. Ilmojen lämmettyä brunssi katetaan sinisen taivaan alle, raparperipuskien kupeeseen. Kotiinviemisiksi pakattiin pääkoppaan nokkosresepti. Munakkaan seuralaisena tarjoillut rapeat nokkosenlehdet saavat varmasti sijansa tässä keittiössä.
ps. Kääntöpöydän kaupunkiviljelmiin ja toimintaan pääsee tutustumaan Helsinki-päivänä 11.–12.6. Kahvila on auki klo 13–17 ja mahdollisuus on kokeilla mm. boulderointia ja petankin peluuta. Jos en olisi Espanjassa, olisin ehdottomasti Pasilassa.
