Muutaman kerran minulta on kysytty minkä supervoiman haluaisin, jos saisin vapaasti valita. Vastausta en ole koskaan pohtinut tosissaan, suusta on yleensä pullahtanut ulos tylsä ja tavanomainen vaihtoehto. Niin kuin nyt vaikka lentäminen, näkymättömyys tai ajassa matkustaminen. Kunnes eräänä kauniina päivänä hehkulamppu pääni päällä valaisi koko huoneen.

Jos valinta joskus osuisi eteeni, tahtoisin ehdottomasti taidon omaksua ihailemieni ihmisten persoonan piirteitä ja kadehdittavia ominaisuuksia. Tuosta vain kauhoisin paperipussiin positiivista ajattelutapaa, kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä ja kunnianhimoa kuin irtokarkkikaupassa ikään. Samalla voisin lapata laareihin turhakkeita noukittavaksi niille, jotka niitä tarvitsevat. Pääsisin eroon epäjärjestelmällisyydestä, nipottamisesta, täydellisyyden tavoitteilusta ja huonosta itsetunnosta.

Pidän itseäni ihan sujuvana kirjoittajana, pätevänä ruoanlaittajana ja muutenkin mainiona mimminä, mutta toivottaisin silti tervetulleeksi paremman version minusta. Sellaisen superluovan, sporttisen ja idearikkaan ajankäytön mestarin, joka suoltaisi tekstiä kaksi kertaa nopeammin ja ehtisi joskus näkemään ystäviäänkin.

Ja sitten on vielä tämä blogi. Kun vuosi toisensa jälkeen jää ilman kutsua blogigaaloihin ja glitterkekkereihin, joissa flaneeraavat samat blogijulkkiset vuodesta toiseen, tulee yön pimeinä tunteina mietittyä, kuuluisinko joukkoon, jos olisin toisenlainen. Ja mitä se toisenlainen tarkoittaa? Yhtä esimerkkiä en pysty valitsemaan, mutta yhdistelemällä lempiblogejani luulisin löytäväni täydellisen yhdistelmän.

Haluaisin olla yhtä hauska kuin Mua lemmitkö vielä, Kustaa -blogin Tiia. Haluaisin osata sorvata tekstiä sohvista, vanhoista silmälaseista, noloista möläytyksistä, ala-asteen runovihoista ja köntsäsalaateista yhtä aikaa kevyesti ja syvällisesti. Sillä lailla diipisti, mutta kuitenkin niin, että lukija tyrskähtelee hallitsemattomasti kesken työpalaverin, kun eksyy epähuomiossa lukemaan aikaansaannoksiani projektipäällikön puheenvuoron aikana.

Haluaisin myös olla samalla tapaa rempseä ja suorapuheinen kuin Savusuolaa-blogin Janica. Kirjoittaa siekailematta tyylillä, joka ei ole kopioitavissa. Uskaltaa puhua omalla äänellä, eikä suoltaa sokeana sitä samaa, mitä kaikki muutkin. Pitää kiinni omista periaatteista ja sanoa ei, kun siltä tuntuu.

Haluaisin olla yhteiskunnallisesti valveutunut, älykäs ja rohkea kuin Emmi Nuorgam. Nainen, joka ei ole pompoteltavissa ja joka seuraa sydäntään välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Jos saisin kahmittua itselleni edes hitusen Emmin määrätietoisuutta, olisin onnellinen.

Tahtoisin osata kirjoittaa kuin Laura Tähkävuori. Kauniisti, koskettavasti ja runollisia mielenmaisemia maalaillen. Lauran jokainen lause on pieni taideteos – ainutlaatuinen ja ihailun arvoinen.

Tahtoisin olla yhtä positiivinen, pulppuileva ja iloinen kuin seikkailevat äidit Rimma + Laura. Kaksikko, jonka valloittavia reissureportaaseja ja hengästyttäviä valokuvia päädyn selailemaan kerta toisensa jälkeen. Kunpa saisin imettyä itseeni edes puolet siitä lahjakkuudesta, jonka tähän tutkapariin liitän.

Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että juuri nyt mietin olikohan kadehdittavien ominaisuuksien listaaminen sittenkään ihan viisasta. Pientä epämukavuusalueen riittämättömyyden tunnetta on havaittavissa, mutta jatketaan, kun on kerran ryhdytty.

Ollapa niin kekseliäs ja näppäräsorminen kuin Kaikki paketissa -blogin Jani ja Aleksi ovat. Mikä olisi parempaa lepoa mielelle ja näytön tuijottamisesta väsyneille silmille kuin näpertäminen, käsin tekeminen, kotoilu ja rehellinen askartelu. Saisi meidänkin kotikolo uutta ilmettä ja toimivia yksityiskohtia.

Haluaisin olla yhtä avoin kuin Juliaihminen. Puhua rahasta, työstä, taloudesta, sijoittamisesta ja tienaamisesta ilman, että siihen liittyisi yhtäkään ajatusta siitä, voiko tämän nyt julkaista tai ääneen sanoa. Respect.

Tahtoisin olla yhtä tuottelias ja ammattimainen kuin Lähiömutsin Hanne. Unelmahommissa-kirjan luettuani ihailen järjestelmällisyyttä, tavoitteellisuutta ja kunnianhimoa vieläkin enemmän, mikäli se edes mahdollista on. Saiko sen supervoiman tilattua jostain? Tarve on akuutti!

Samaan aikaan mieleni tekisi olla yhtä kotoinen ja tukevasti maan pinnalla kuin Kokkipottilan Hannele. Kokit ja potit -blogia lukiessa lämpö leviää varpaisiin asti ja tulee jotenkin turvallinen olo. Kaikki on paikallaan ja paljaat jalat puutarhamullassa. Perinteitä arvostaen, mutta uutta luoden.

Lisään listaan vielä yhden ruokablogin, joka ilahduttaa monipuolisella reseptiikallaan ja luovalla tekemisellään. Tässä lajissa käännyn aina ensimmäisenä Hannan sopan puoleen. Osaisinpa olla yhtä hurmaava, helposti lähestyttävä ja hyväntuulinen kuin Hanna, yksi ehdottomista esikuvistani.

Juuri nyt haluaisin kuitenkin olla yhtä aktiivinen ja energinen kuin Pipo silmillä -blogin Milja. Käsittämätön määrä laskupäiviä, puuterilunta, kalliokiipeilyä, polkujuoksua ja luontoretkiä, eikä pelkästään Suomessa vaan ympäri maailmaa. Ei pelkkiä suunnitelmia vaan toimeen tarttumista ja toteuttamista, koska kerran täällä vain eletään. Umpihankea minäkin hiihdän, mutta Milja tekee sen potenssiin sata.

Siinä se jotakuinkin on, täydellisyys jota tavoitella. Tosin tähän hetkeen tarvitsisin vain pikkuruisen annoksen tahdonvoimaa, pikaisen suihkun ja ripsiväriä. Ja jonkun joka tyrkkäisi minut ylös sohvalta ja kohti ystävän syntymäpäiviä. Sillä luojan kiitos on perjantai!