Diplomi-insinöörin niksipirkka, osa I

Olemme todenneet, siskoni ja minä, olevamme taitavia keittiössä. Erikoistaitomme on neuvominen. Se ei rajoitu vain keittiöön, mutta siellä se jostain syystä korostuu. Älä noin tee, tee näin! Miten sä tuolla tavalla sipulin pilkot? Kannattaa hei käyttää puulusikkaa, ei sitä lastaa! Mikä täällä haisee, älä vaan polta sitä valkosipulia! Miksi perunakattilassa on noin paljon vettä, eihän se kiehu ikinä? Oikeesti, anna mä näytän!

Seuraavassa hetkessä huomaamme karkottaneemme apukädet kauas keittiöstä ja seisovamme hellan ääressä yksin. Marttyyreina jupisemme, kuinka tämäkin pitää taas hoitaa itse. Niin, miksiköhän?

Sinkkuvuosina olin tottunut kokkaamaan yksin ja omimaan keittiön tiukasti itselleni. Kun ruuanlaittoa rakastava mies sitten saapui taloon, vei sopeutuminen muutokseen kuukauden jos toisenkin. Samoin oli lauttasaarelaisen keittiön laita. Seurustelun alkuvaiheessa muistan miehen lykänneen käteeni Viini-lehden ja pyytäneen minua pysymään poissa keittiöstä hetken ajan. Ymmärrettävää, sillä minikokoiseen keittokomeroon ei olisi toinen kokki mahtunutkaan.

kuohuviinipullon avaaminen

Nykyään valtaamme keittiön vuorotellen. Apukäsiä on toki tarjolla, mutta tykkäämme molemmat touhuta omien tottumustemme mukaan ja mieluiten yksin. Pitkät kaavat, isommat dinnerit, ystävien kyläilyt ja ravintolapäivät hoituvat tietenkin yhdessä tuumin. Silloin tosin saattaa sattua niin, että toinen ei huomaa lavuaarissa jäähtyvää hilloketta, avaa vesihanan ja kaikki pitääkin aloittaa alusta. Been there, done that.

Pakko kuitenkin myöntää, että mies toi tullessaan kikkoja, jotka otin käyttöön kakistelematta. Insinööriluonne analysoi ja etsii parasta mahdollista toimintatapaa niin koodatessa kuin keittiössä. Samaistun, vaikka puoliksi humanisti olenkin. Voihan olla, että nämä niksit ovat tuttua kauraa kaikille kotikokeille siellä ruudun toisella puolen, mutta laitan silti jakoon viisi suosikkiani. Jatkoa seuraa, kuten osuvasta otsikosta päätellä voi.

Vesi ja elmukelmu. Sivele astian reuna vedellä, ennen kuin asetat tuorekelmun sen päälle. Vesi liimaa kelmun tiiviisti astian pintaan ja se pysyy paremmin paikallaan!

Avokadon kiven poistaminen veitsellä. Lyö terävän leikkuuveitsen terä pitkittäin kiven sisään ja väännä se irti. Tämän neuvon sain, kun koetin kammeta kiven irti veitsen kärjellä ja lipsautin terän sormeeni. Verta tuli ja paljon. Paremman tavan omaksumisen jälkeen veri ei ole virrannut, vaikka avokadoja kuluu tässä huushollissa useampi päivässä. Sattumaako?

avokadon kiven poistaminen

Taikinan vaivaaminen akkuporakoneella. Menikö Kenwood rikki? Eipä hätää! Kiinnitä taikinakoukku porakoneeseen ja anna mennä.

akkuporakone ja taikinakoukku

Taikinan nostattaminen tyhjässä uunissa. Laita taikinatiinu uuniin, sulje luukku ja sytytä uuniin valo. Uunin lamppu lämmittää ja auttaa taikinaa nousemaan. Jos uunissa on digitaalinen lämpömittari, käytä sitä ja sammuta valo, jos lämpötila nousee yli 30 asteen. Tähän mennessä olen nostattanut taikinani mikroaaltouunin suljetun luukun takana. Sekin on vedoton, mutta lämpö sieltä puuttuu.

Varrastikkujen liottaminen pullossa. Täytä tyhjä viini- tai mehupullo vedellä ja sujauta varrastikut sinne likoamaan. En edes muista miten tikut ennen liotin, lavuaarissa ehkä?

varrastikut likoamassa

Bubbling under:
Kuohuviinipullon avaaminen. Tämän niksin saimme viinimessuilla maistellessamme kuohuvaa. Poista suuosaa suojaava folio ja kierrä rautalanka auki, mutta ÄLÄ POISTA rautalankaa. Saat paremman otteen korkista, kun jätät rautalangan paikoilleen ja pullo aukeaa iisimmin. Kunpa olisin tiennyt tämän eräänäkin hääyönä, jolloin tv-kamerat olivat paikalla! Pro-vinkki: Jos joudut avaamaan pullon pimeässä, paina mieleesi, että rautalangassa on kunnollisessa kuohuviinissä kuusi kierrosta.

kuohuviinipullon korkki

Klara Vappen!

Tänä vuonna vappu todella on selvä. Sokeri ja alkoholi ovat periaatteessa pannassa kesäkuun alkuun saakka, mutta juhlan kunniaksi aion silti nostaa kuplivan maljan neiti keväälle. Yhden aattona ja ehkä toisen vapunpäivänä Ullanlinnanmäellä. Sokerin kanssa onkin sitten vaikeampaa, ainakaan minä en voi vastustaa noita itse tehtyjä, sokerilla vuorattuja ja rasvassa keitettyjä muhkeita munkkirinkilöitä.

Joskus vappu on hytisemistä villapaidoissa, pipo päässä ja tumput käsissä raekuurojen ropistessa niskaan. Joskus se taas on hikoilemista paahtavassa auringonpaisteessa farkunlahkeet käärittyinä polvitaipeisiin saakka, kasvot ravunpunaisina, koska kukaan ei tajunnut pakata mukaan aurinkovoidetta. Vapun sää on kuin Suomen kesä, aina yhtä arvaamaton.

IMG_1934

Parinkymmenen vuoden ajan minun vappuni on toistanut rutinoitunutta kaavaa. Mökki tai ystävien punainen tupa ja grillikauden avaus, satoi tai paistoi. Keittiöbileitä, grillausvuoron odottelua ja iltakuudelta emannan lakitus. Kuohuviinin ja samppanjan vertailua, laulua ja soittoa. Yhteistä ilonpitoa ja laatuaikaa.

image

Vapunpäivänä lojumme Ulliksella keltamustan lipun alla. Osakunnan emännistö tarjoaa silliaamiaista ja isännät kuohujuomaa. Jättimäisellä viltillä opiskelijahaalarit ja lastenvaunut ovat sopuisasti sekaisin. Torvisoitto soi ja sitsilaulu raikaa. Päivä kääntyy iltaan, seura vaihtuu, mutta vappufiilis ei ota ehtyäkseen.

IMG_0953

Poikkeuksellisiakin vuosia on ollut. Silloin on pyörähdelty vapputansseissa Vallilassa tai Korjaamolla, vietetty kaupunkivappua lähipuiston nurmikolla, syöty hyvin ravintolassa tai notkuttu lempiartistin keikalla Nosturissa.

Huomenna vappua vietetään Töölössä. Luvassa on gourmethodareita, ystäviä, sokerimunkkeja, tippaleipiä ja simaa. Serpentiiniä, ilmapalloja, kukkamekkoja ja kuplivia ihmisiä. Yhden perinteen tuon mukanani näihinkin valpurin juhlallisuuksiin. En itse asiassa muista, kuka tämän aikoinaan oivalsi, mutta laitetaan mainio idea kiertämään. Kun kello lyö kuusi, poksautetaan kuohujuoma ja lakitetaan illan emanta. Jos hyvin käy, paikalle osuu muutama merileijona suihkuttamaan vettä kiveen veistettyjen esikuviensa lailla.

kirkas perunasalaatti

Vapunpäivän piknikkiä varten sulatan pakkasesta tupareihin leivottua wasabilohi-avokadopiirasta. Pakkaan mukaan myös makeaa, mikäli anoppiehdokkaan vierailusta jäljelle jotain jää. Perunasalaatin tekee tällä kertaa joku muu, mutta jos se olisi minun kontollani, väsäisin sen ehdottomasti entisen kuorokaverini reseptillä.

Ohje on säilössä ircistä printatulla paperilla, joten lienee aika kirjata keskustelu vähän modernimpaan mediaan. Kiitokset Iidalle Ruotsinmaalle! Ja erinomaisen hauskaa vappua kaikille, nauttikaahan kohtuudella!

Iidan kirkas perunasalaatti (10-12 juhlijalle)

[10:22] <piapa> moikka iida
[10:22] <piapa> oon sollilaisia, en tiedä muistatko
[10:22] <piapa> mutta nyt tarvitsisin sun superhyvän perunasalaatin ohjeen
[10:23] <piapa> sen mihin tulee pottuja, punasipulia, kapriksia ym
[10:23] <piapa> oon joskus saanut ohjeen, mut hukannut sen sitten
[10:26] <iida> sori, en huomannut sun viestiä kun puuhailin muuta
[10:27] <iida> käyn etsimässä reseptin
[10:27] <piapa> kiitos 🙂
[10:27] <piapa> ei kiirettä
[10:28] <iida> tässäpä tämä: 2 kg perunoita, punasipulia
[10:29] <iida> kastike:
[10:30] <iida> 1 dl oliiviöljyä, 1-2 tl suolaa, 1-2 valkosipulinkynttä, 3 tl oreganoa, 3 rkl viinietikkaa, hunajaa, 1 rkl kaprista
[10:30] <iida> marinoi sipulia muutama tunti kastikkeessa, sekoita keitetyt ja pilkotut perunat ja kastike. Siinäpä se!
[10:30] <piapa> monelleko hengelle tuo määrä on?
[10:31] <iida> en osaa sanoa, kun en ole pitkään aikaan tehnyt, mutta kaksi kiloa perunoita on kuitenkin aika paljon
[10:31] <piapa> niin on
[10:32] <piapa> noh, pääasia että suhteet on oikein
[10:32] <piapa> kiitos paljon!
[10:32] <iida> aivan, perunoitahan voi ottaa niin paljon kuin arvelee tarvitsevansa
[10:33] <iida> eipä kestä! 🙂

Edit: Sittemmin olen kirjaillut reseptin tarkemmin ylös, kurkkaa siis tämä, jos kaipaat tarkempia mittoja ja parempia kuvia, jossa näkyy juhlijoiden lisäksi ruokakin:
Vappubrunssin peruspilari – kirkas perunasalaatti luottoreseptillä

Hitaamman elämän marjasmoothie

Vielä en ole sisäistänyt vapauttani. Berliinissä viettämäni kuusi päivää tuntuivat tavalliselta lomalta ja nämä pari vuorokautta kotona normaalilta viikonlopulta. Mieleen juolahtaa välillä työasioita, enkä oikein tiedä miten päin olla.

Olen luonteeltani kärsimätön suorittaja ja aloillaan oleminen on aina ollut minulle vaikeaa. Nyt kun on aikaa ja voin oikeasti valita tekemiseni, sykkii takaraivossa silti syyllisyys ja huono omatunto. Tartu keskeneräiseen ja ole hyödyllinen! Järjestele vaatehuone, pese pyykkiä, vie talvitaatteet varastoon, kierrätä luetut kirjat ja käyttämättömät vaatteet, ompele verhot! Siivoa edes! Tehtävälista on loputon. Aika auttanee ja hiljaa hyvää tulee, mutta mielelläni otan vastaan hyväksi havaittuja keinoja mielen myllerryksen rauhoittamiseen ja laiskaan olemiseen.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Kirjoittaminen ja listojen tekeminen ovat minulle välineitä ajatusten jäsentämiseen. Siksi otan esiin paperia ja kynän, listaan omatuntoa kolkuttavat keskeneräisyydet, suljen ne kuoreen ja sujautan sen lipaston laatikkoon. Siellä ne säilyvät, eivätkä karkaa mihinkään. Sitten otan tyhjän muistikirjan ja kirjaan sen puhtaille sivulle asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Juttuja, joiden tekeminen ilahduttaa minua ja muita. Niitä, joista tulee yksiselitteisen hyvä mieli. Näitä sivuja en piilota lukkojen taa, vaan kuljetan kirjaa mukanani minne menenkin.

WP_20160427_14_37_52_Pro

Aion muutenkin kirjoittaa enemmän ja useammin. Mielenkiinnolla odotan millaiseksi blogini rooli muotoutuu tässä yksinkertaisemmassa päivärytmissä. Luulen, että teksteihin hiipii helposti päiväkirjamaisempi ote, sillä haluan kirjata muistiin tuntojani ja tallentaa lyhyitä hetkiä omaksi ja muiden iloksi. Ruoka, reissut ja rakkaus kulkevat edelleen vahvasti mukana – kuvina, sanoina, tarinoina ja valokuviin ikuistettuina muistoina.

Haaveissa on muokata blogista kauniimpi katsoa. Ainakin luettavampi fontti, kevyempi fiilis, toimivammat elementit, parempi käytettävyys ja helpompi kommentointimahdollisuus ovat työlistalla. Nyt käytössä olevassa valmiissa sivupohjassa on rajalliset tuunausmahdollisuudet ja siksi muut vaihtoehdot houkuttelevat. Onneksi kotona asuu kaikkivoipa diplomi-insinööri ja kaveripiiristä löytyy useampi graafinen suunnittelija – uskon ja toivon, että näillä eväillä syntyy vain hyvää ja kaunista.

marjasmoothie

Yhdestä asiasta olen varma: tämä blogi ei koskaan tule hurahtamaan treenaamiseen, intensiiviseen ituhippeilyyn tai kemikaalikohkaamiseen (huolimatta siitä, että näitä kaikkia jossain määrin harrastankin). Mutta koska en osaa tehdä mitään puolella liekillä, ulottuu hitaampi elämä silti syömisiini. Vaikka olen syönyt terveellisesti tähänkin asti, nyt on enemmän aikaa ajatella mitä suuhunsa laittaa. Yksi esimerkki tästä on iltapala. Ennen minulla oli tapana mussuttaa kolmekin viipaletta leipää kaikkine päällysteineen, nyt hiilariöverit ovat korvautuneet kuin itsestään terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Lasissa on marjasmoothie, lautasella ruisleipäpala ja kupissa vihreää teetä. Enää en osaisi olla ilman. Resepti sisältää aina avokadoa, rahkaa ja inkivääriä. Muita aineita lisään sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tässä yksi versio:

Hitaamman elämän marjasmoothie (n. 8 dl):

1 Avokado
1 Banaani
2 dl pakastettuja puolukoita tai karpaloita
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Tuoretta minttua
Tuoretta sitruunamehua
1 dl rahkaa tai maustamatonta jugurttia
n. 2 dl vettä tai mehua

Kokoa kaikki ainekset blenderiin ja surauta sileäksi. Korkea ja kapea kulho ja sauvasekoitin toimivat ihan yhtä hyvin. Lisää tarvittaessa nestettä. Kaikkea ei tarvitse juoda kerralla, smoothie säilyy jääkaapissa mainiosti parikin päivää.

Kumoa marjasmoothie kurkusta alas ja lähde ulos aurinkoon!