Yhteysvene näkyy pienenä pisteenä kaukana ulapalla. Kääriydyn tiukemmin untuvatakkiini, sillä tuuli on kylmä ja vettäkin tihuuttaa, vaikka on elokuun ensimmäinen viikko. Ärjänsaari kohoaa horisontissa, hiekkainen harju erottuu vaaleana viivana vihreän metsän ja sinisen Oulujärven välissä. Laiturille hytisee muutama muukin matkalainen. Venekyydin on luvattu kulkevan mantereen ja saaren välillä taukoamatta, mutta kun välimatka on pitkä, joutuvat Ärjänsaaren taidefestivaalivieraat väistämättä odottelemaan kyytiä hyvän tovin.

Paatti on pieni, mutta siinä on yllättävän tilavat sisätilat. Osa kyytiläisistä uhmaa keliä ja istuu ulkosalla tyrskyjen takoessa kalastusveneen keulaan. Aallokko on terävä, mutta ei kuulemma enää niin korkea kuin edellisenä päivänä. Ohitamme kajakin, joka häviää välillä aaltojen harjan taa. Tuuli on vastainen, melojalla on edessä on melkoinen urakka. Lännestä lähestyy höyrylaiva S/S Kouta, joka kulkee taidefestivaalin aikaan Kajaanin ja Ärjänsaaren väliä.

Oulujärven ihmeellinen Ärjänsaari

Yhteysaluksen kippari kertoo saaren historiasta. Ärjänsaari oli vuosikymmeniä ensin Kajaani-yhtiöiden ja myöhemmin UPM:n omistama alue. Kajaani-yhtiöt osti saaren itselleen sen runsaiden hiekkaesiintymien vuoksi. Kun hiekan ja soran tarve laajenevien tehtaiden rakennustarpeisiin tuli tyydytettyä, Ärjänsaari siirtyi yhtiön työntekijöiden virkistyskäyttöön.

Kesäparatiisiin rakennettiin yhteensä 16 Eino Pitkäsen suunnittelemaa lomamökkiä, kahvilarakennus sekä vierasmaja savusaunoineen yhtiön johdon edustuskäyttöön. Saaressa lomailtiin ja järjestettiin suuria kesäjuhlia. Perimätieto kertoo, että saarella on ollut myös keilarata sekä vesikelkalle rakennettu ura, jotka pitkin syöksyttiin vinhaa vauhtia korkealta hiekkatörmältä järveen vesi pärskyen. Virkistyskäyttö hiipui 1970-luvulla, mutta kaikki rakennukset ovat tiettävästi edelleen tallella. Myös se saaren keskivaiheille pystytetty punainen torppa, jossa järjestettiin lasten kesäleirejä vielä 1990-luvullakin.

Vähältä piti, ettei Ärjänsaari päätynyt yksityiseen omistukseen, sillä kun UPM päätti luopua saaren hallinnasta, kauppoja hierottiin pitkään ulkomaalaisen ostajan kanssa. Onneksi Valtio ymmärsi lopulta Ärjänsaaren arvon ja se siirtyi Metsähallituksen haltuun vuonna 2017. Saaren palveluja kehitetään retkeilijöitä varten ja osa mökeistäkin kunnostetaan käyttöön. Pastellinväriset, pikkuruiset yhden huoneen mökit ovat vuosien saatossa päässeet rapistumaan, mutta kun vähän silmiään siristää, voi kuvitella vanhan väriloiston ja sympaattisen mökkikylän keskellä korkeaa honkametsää.

Yksi lomatuvista on kunnostettu kesäkahvilaksi, jossa festareiden aikaan myydään muikkuja, munkkeja ja muita makeita suupaloja. Sivumpana, entisen kahvilarakennuksen kyljessä määkivät lampaat. Niistä huolehditaan talkoovoimin, saarella asuu kesän ajan joukko vapaaehtoisia lammaspaimenia.

Lähdemme kävelemään rannan hiekkatörmiä mukailevaa polkua pitkin. Jyrkät hiekkatörmät ovat elossa. Tuuli, sade ja Oulujärven aallot muokkaavat niitä, ja eroosio on kaventanut kulkuväylää merkittävästi. Vastaan kävelee muutamia seurueita, kaikki tervehtivät toisiaan. Taivaltaminen hiekkaista polkua pitkin tuo mieleen Kuopion Ritoniemen pitkät hiekkarannat, joissa vietin monet lapsuuteni kesät.

Ärjänsaaren vanhaan kesäsiirtolaan on viritelty valo- ja äänitaideteos, jonka tekoon festivaaliyleisö voi osallistua. Meitä käsketään kirjoittamaan paperilapuille totuuksia, joita taiteilija nauhoittaa valoteoksen taustalla pyörivälle ääniraidalle. Minun lappusessani lukee: elämän tarkoitus on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Sitten meidät päästetään pimeään huoneeseen. Valospotti kiertää huoneen seiniä ja miesääni lukee ääneen totuuksia. Kokemus on vaikuttava.

Kierrämme saaren länsikärjen, jossa sauna lämpiää lupaavasti. Siellä löylytellään pian niiden onnekkaiden kanssa, jotka ovat voittaneet saunan lauteille lipun. Me jatkamme reippaasti matkaa, sillä tarkoituksena on ehtiä takaisin hiekkarannalle katsomaan päivän ainoaa teatteriesitystä. Matka hidastuu, kun keksin kurkata kännykästä, löytyykö Ärjänsaari geokätköjen kartalta. Kyllä löytyy, kätköjä on saarella kymmeniä!

Paluumatka saaren toiselta puolelta kestää lopulta niin kauan, että myöhästymme immersiivisen teatteriesityksen alusta. Koska ohjelmassa on ilmoitettu vain tapaamispaikka, emme voi lyöttäytyä porukkaan myöhemminkään. Harmittaa ja kiukuttaa, enkä osaa pitää pettymystä sisälläni, vaan tiuskin miehelleni, vaikka ei hän asialle tietenkään mitään voi. Onneksi Ärjänsaari itsessään on yhtä suurta luonnon muovaamaa taide-elämystä, eikä sen kokemiseen tarvita välttämättä sen suurempia performansseja.

Ennen kotisatamaan siirtymistä kävelemme telttakylän poikki kohti valoa. Sadepilvet ovat väistyneet ja aurinko kimmeltelee Oulujärven aalloilla. Mustankirjava hiekka muodostaa pieniä niemiä ja ranta näyttää jatkuvan loputtomiin. Dyynit eivät ehkä vedä vertoja Kalajoen hiekoille, mutta näkemisen arvoiset ne silti ehdottomasti ovat. Ärjänsaari on ihmeellinen ilmestys.

Nipistän itseäni, ja muistutan että olemme edelleen Suomessa. Näkymä on niin hypnoottinen, että unohdumme ajatuksiimme ja joudumme pinkomaan upottavaa hiekkarantaa pitkin laiturille, jonka päädystä paluukyyti on jo ehtinyt irrottaa köytensä. Hengästyneenä huohottaen hyppäämme veneeseen ja vilkutamme Ärjänsaareen yöksi jääville festivaalivieraille. Meitä odottaa muutaman tunnin ajomatka anoppilaan, mutta tiedän jo nyt, että palaamme vielä. Mökkiviikonloppu Ärjänsaaressa on vastustamaton ajatus!

Kainuun roadtripin kiemuroista voit lukea lisää näistä postauksista:
Huikea Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka
Hossan Julma-Ölkky on nimensä veroinen
Suomussalmen soiva metsä
Haapala BnB Sotkamossa
Juuan Porttilouhi