Tämäkin päivä on ystävänpäivä!

Minua on helppo ilahduttaa. En tarvitse kymmenien ruusujen kukkakimppuja, en säihkyviä timanttisormuksia, siirappisia rakkaudentunnustuksia, salassa suunniteltuja yllätysmatkoja tai romanttisia kynttiläillallisia. Tietysti minä niistäkin ilahtuisin, heti kun ensihämmennykseltä ehtisin. Ensin ihmettelisin ääneen, että minulleko, minuako varten? Sitten punastuisin, enkä oikein tietäisi miten päin olla.

Suureellisiin huomionosoituksiin en ole tottunut, enkä niitä osaa edes kaivata. Tavaraa minulla on riittämiin, edellisistäkin olisi parempi päästä eroon. Mutta voi pojat ja tytöt, kuinka ilahdunkaan siitä, että joku jossain on kiireisen päivänsä keskellä ajatellut minua. Lähettänyt lyhyen viestin, tai vaikka vain pelkän hymiön. Ele on pieni, mutta sen merkitys on suuren suuri. Muutama merkki kännykän tai tietokoneen ruudulla kertoo, että olen jättänyt jäljen, että olen jollekin tärkeä.

ystävänpäivä

Vielä enemmän sydänalassa läikähtää, jos joku kutsuu kylään kotiinsa tai kysyy lähdenkö seuraksi ravintolaan, kahville, lasilliselle, museoon, elokuviin tai vaikka oopperaan. Minä nimittäin lähden. Ja iloitsen siitä, että kerrankin minun ei tarvitse olla se, joka ideoi, suunnittelee, järjestää ja kutsuu.

Digitalisaation ja someaddiktioiden aikakaudella postiluukusta kolahtava kortti tai kirje on jättipotti. Mielen täyttää ihmetys siitä, että jollakulla on ollut aikaa istua alas, kaivaa lipaston laatikosta kynä ja paperia, ja kirjoittaa käsin ihan oikea kirje tai kortti. Kuori pitää avata hitaasti ja harkiten, niin, että paperi ei repeydy miten sattuu. Kirjepaperi tuntuu käsissä karhealta, käsin piirretyt kuulakärkikynän kaaret synnyttävät sanoja, joista kasvaa lauseita. Sydän sulaa pelkästä ajatuksesta.

Serotoniini syöksyy selkäpiihini myös silloin, kun huomaan, että blogin kommenttilaatikkoon on kolahtanut rivi tai kaksi. Kommentin sisällöllä ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tekstini on herättänyt halun osallistua keskusteluun. Sama juttu on muidenkin kanavien kanssa, joten pankaahan kommentoiden, ette aavistakaan kuinka paljon viestinne minulle iloa tuovat!

ystävänpäivä

Uskon, etten ole ainoa. Siksi aion nyt petrata kaikessa tässä itsekin. Muistaa ystäviäni ja rakkaitani kirjallisin terveisin, kutsua kylään, kahville, lasilliselle ja elokuviin tuohon naapuriin. Lähettää viestin, kun ajattelen heitä – runoilla kirjeen, raapustaa kortin, ja ilahduttaa kuten itseäni toivoisin ilahduttavan. Sillä sen he ovat todellakin ansainneet.

Lupaan aloittaa jo tänä iltana. Sillä tämäkin päivä on ystävänpäivä.

************

Tärkein tässä jo tulikin, mutta tekstiä oikolukiessani ja asiaa tarkemmin ajateltuani, haluan poistaa alussa luettelemistani asioista romanttisen kynttiläillallisen, sillä olisihan sellainen oikeastaan erittäin mieluinen yllätys. Puunattu pöytä kauniisti katettuna, höyryävät padat, pari lasia viiniä ja vastapäätä maailman parasta seuraa. Kukkiakin saa pöydässä olla, mutta floristiksi ei tarvitse ruveta. Lähikaupasta ostettu tulppaanikimppu riittää vallan mainiosti. Ehkä sekin kaunis päivä vielä koittaa, toivossa on hyvä elää. Kun toive on nyt maailmankaikkeudelle tiedoksi saatettu (ja miehelle, joka tätä blogia kuulemma lukee, tiettäväksi tehty), voinkin varmaan jo alkaa valmistautua ihanaan iltaan kynttilöiden valossa!

Ravintola Jura – lämminhenkinen kortteliravintola

Kaupallinen yhteistyö: Eat Finland & Ravintola Jura

Historia havisee taas niin, että korvissa soi. Jään raitiovaunusta pois Neitsytpolun pysäkillä, sillä samalla, joka oli kotipysäkkini lähes kahdeksan vuoden ajan. Vanha kotikortteli muistuttelee ympärilleni kietoutuneista juurista. Niistä, jotka juurruttivat minut Helsinkiin silloin, kun kotiutuminen tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta.

ravintola jura

ravintola jura

Jokin aika sitten kävi ilmi, että illallisseuralaiseni Hanna on hänkin asunut samalla kadulla. Olemme toisiltamme tietämättä kulkeneet kulmilla, istuskelleet meren rannalla, ihailleet valkoisia purjeita ja todennäköisesti pitäneet piknikiä viereisillä vilteillä. On ihme, ettemme ole törmänneet aiemmin.

ravintola jura

ravintola jura

Ravintola Jura on kutsunut meidät illalliselle. Kerta on minulle ensimmäinen, niin myös pöytäseuralleni. Silloin kun asuin kulman takana, tässä toimi kiinalainen ravintola. Sen kyltit olivat täynnä kirjoitusvirheitä, mutta se ei estänyt meitä astumasta sisään ja tilaamasta päivän erikoista. Palvelu oli aina hyvää ja ruokakin varsin kelvollista.

ravintola jura

ravintola jura

Sittemmin parisuhde on vaihtunut toiseen, ja kiinalainen ravintola korttelibistroon. Ensin Markus Aremon Reginaan ja reilu vuosi sitten Juraan. Sisustus on jätetty ennalleen, se on identtinen vessan kaakeleita myöten. Toisaalta, mitäs sitä hyvää vaihtamaan. Ravintolassa on kotoisa tunnelma. Sali on pieni ja intiimi, mutta pöydät on sijoiteltu niin, että jokaisella seurueella on oma rauha. Arvostan sitä suuresti.

Sattumalta sisään astelee tuttava opiskeluajoilta. Hän viettää tipatonta, me emme. Toinen kaato on jo puolessa välissä. Nostamme maljan kohti ikkunapöytää ja toivotamme ihanaa iltaa. Sillä sellainen tästä on hyvää vauhtia muodostumassa.

ravintola jura

Ensin saapuu keittiöntervehdys pienen pienessä valurautapadassa. Mustajuurikeittoa ja tilliöljyä, jos oikein muistan. Sitten eteemme kannetaan maa-artisokkaa ja sipulia. Herkkuja kaikki tyynni. Toisena alkuruokana tarjoiltavat haukikvenellit herättävät epäuskon tunteita. Annos nimittäin näyttää erehdyttävästi jälkiruoalta. Tahallista tai tahatonta, mutta hauska käänne joka tapauksessa.

ravintola jura

Punakaalista ja palsternakasta koostuva pääruoka on varsin värikäs. Annoksen ulkonäön esteettisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta maku on kohdallaan. Suklaa ja tyrni on jälkiruokana jämäkkä. Suklaakakku on tiukkaa tekoa, eikä ganachekaan ole kevyimmästä päästä. Tyrni raikastaa, mutta jotain keventävää olisin silti kaivannut kylkeen.

Viinit toimivat kauttaaltaan hyvin. Nimensä mukaisesti Jurassa tarjoillaan itseoikeutetusti Juran alueen viinejä. Ne maistuvat, ja ovat kaukana peruskaurasta. Paritus on onnistunut – annan täydet kymmenen pistettä!

ravintola jura

Illallinen on syöty jo aikaa sitten, mutta me unohdumme kahvikupit käsissämme parantamaan maailmaa vielä toviksi ja toiseksikin. Jälleen kerran ajattelen, että tätä pitäisi tehdä useammin. Laiskuutta kai, sohvan uumeniin on niin helppo jäädä. Parempi olisi nousta ja lähteä, istua yhteisen pöydän ääreen, nauttia, keskustella, syödä ja vähän juodakin. Ja samalla äänestää jaloillaan helsinkiläisen ravintolaelämän puolesta.

ravintola jura

Voi olla, että olen unohtanut annosten finessit ja huippuunsa viritetyt yksityiskohdat, mutta yhdessä syöminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja pöydän ääressä jaetut tunteet, salaisuudet ja luottamuksella kerrotut tarinat, ne säilyvät mielessä loppuelämän. Kiitos ravintola Jura!

ps. Ravintola Jura on yksi EatHelsinki 2019 -kirjan ravintoloista. Nyt voit voittaa loppuunmyydyn kirjan itsellesi osallistumalla arvontaan Instagramin puolella!

5 + 1 lahjavinkkiä vastuulliseen jouluun

Tänä(kin) jouluna olemme päättäneet, että kuusen alle kerääntyvää lahjavuorta karsitaan ja kunnolla. Lapsetkin saavat vain muutaman lahjan ja aikuiset eivät sitäkään vähää. Tarpeettomien tavaroiden sijaan keskitymme yhdessä olemiseen, rauhoittumiseen, syömiseen ja lukemiseen. Kuka kaipaa kaiken maailman kampetta ja kamaa, kun meillä on toisemme, kynttilöiden valo ja kuusen tuoksu?

joulukuusi

Kysymys on retorinen, mutta vastaan siihen silti: minä! Olen huono muistamaan syntymäpäiviä ja lahjomaan sankareita silloin, kun he täyttävät vuosia. Mutta joulu on eri juttu. Silloin tahdon kehitellä yllätyksiä, raapustella omatekoisia lahjakortteja, purkittaa, askarrella, väkertää ja väsätä. Ja panostaa paketteihin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että upottaisin lahjoihin omaisuuden. Hankin käytettyä, virkkaan ja neulon, kokkaan ruokalahjoja, pulikoin piirakoita, paahdan manteleita ja piperrän pikkiriikkisiä koristeita.

Hyviä lahjaideoita olen listannut aiemminkin. Tässä niitä tulee lisää. Aineettomia, vastuullisia, eettisiä, ympäristöystävällisiä ja jopa ilmaisia. Tutustu ja poimi omasi, sillä vielä ehtii. Jouluaattoon on kuitenkin kuusi pitkää päivää aikaa.

1. Anna aineetonta

Lahjoita läheisillesi yhteistä aikaa. Kirjoita omin käsin lahjakortti ja sulje se kirjekuoreen. Lupaa auttaa siivoamisessa tai ikkunoiden pesussa. Tarjoudu lapsenvahdiksi tai ota hoitaaksesi vaikka viikottainen kauppareissu. Suunnittele yhteinen kävelyretki ja piirrä korttiin aarrekartta, jonka päätepisteessä odotat termospullon ja eväiden kanssa. Pidä ystäville puistojoogatunti tai varaa saunavuoro yleisestä saunasta. Lupaudu lenkkiseuraksi tai salikaveriksi. Kun tsemppaa toista, tulee itsekin tehtyä.

viinit lasissa

Kummilapsi ilahtuu varmasti yhteisestä ajasta siinä missä aikuinenkin. Itse asiassa tuoreen THL:n tutkimuksen mukaan lapset toivovat yhä enemmän yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa. Anna koululaisen päättää mitä tehdään, missä syödään ja minne mennään. Lahjoita teinille illan mittainen kokkauskurssi omassa keittiössäsi tai opeta korttipeli, josta hän todennäköisesti ei ole koskaan kuullutkaan. Kutsu ystävät syömään tai järjestä vaikka leffailta popcorneineen. Ei leffateatterissa, vaan kotisohvalla.

Kaupan lahjakorteissa on eräpäivät, itsetehdyissä niin ei tarvitse olla. Suunnitelma toteutuu sitten kun sen aika on. Tai jos ei toteudu, sekin on ihan ok.

2. Tee hyvää ja pelasta maailma

Joululahja voi olla myös sijoitus yhteiseen ympäristöön ja parempaan maailmaan. Osta Luonnonperintösäätiöltä pala ikimetsää, suojele Itämerta, sijoita muutama euro WWF:n kampanjaan, lahjoita vuohi tai kanalauma kehitysmaahan, rahoita lapsen koulunkäyntiä tai naisten koulutusta tai tue SPR:n kampanjaa. Kaiken tämän voit tehdä myös ystäväsi tai läheisesi nimiin. Useimpien järjestöjen sivuilta voi halutessaan tulostaa lahjakortin tai todistuksen, jonka voi kääriä lahjapakettiin. Jos olet todellinen maailmanparantaja, unohdat tulostamisen ja kirjoitat tai piirrät kortin itse kotoa löytyvälle jämäkartongille.

Myös Hope ry, seurakunnat, Pelastusarmeija, Pelastakaa lapset ry ja monet muut hyväntekeväisyysjärjestöt ovat keksineet keinoja, miten jouluna voi auttaa vähävaraisia ja yksinäisiä ympärillämme.

3. Askartele ja näperrä omin käsin

Olen saanut joulun alla mahtavia pikkujoululahjoja ystäviltäni. Ne ovat ilahduttaneet niin paljon, että haluan jakaa muutaman idean teille uskolliset lukijani.

Joskus muinoin, kun minä olin ala-asteella, joulutodistukset jaettiin luokissa niin, että jokainen vuorollaan kävi pokkaamassa paperin ja kätteli opettajaa. Todistuksen kylkeen saimme ruskean paperipussin, jonne oli piilotettu pipari, omena ja muutama makeinen. Se oli pienen ihmisen elämässä suuri hetki.

Todistuksia jaettiin myös pari viikkoa sitten. Keskiarvoni oli täysi kymppi. Ystäväni laatiman todistuksen mukaan olen vuonna 2018 menestynyt kiitettävästi kaupallisissa aineissa ja yrittäjyydessä, kotitaloudessa, kirjallisuudessa, musiikissa, valokuvauksessa ja äidinkielessä – vain muutamia mainitakseni. Vapaaseen kenttään oli vielä kirjattu erityisiä vahvuuksia, joihin kuuluivat keskustelutaidot, suvaitsevaisuus, sosiaalinen silmä ja sinnikkyys. Loppukaneettina kerrottiin, että minut siirretään ilolla vuodelle 2019. Myös tämän todistuksen mukana tuli paperipussi, jonka sisältö oli vastaanottajansa mukainen. Se oli ison ihmisen elämässä suuri hetki.

paperitähti

Illan aikana jaetuista paketeista löytyi myös itse leikattu, ikkunaan ripustettava paperitähti, kuvia kummitytöstä ja mehiläisvahasta omin käsin pyöritelty kynttilä. Ilahduttaakseen toista ei siis tarvitse olla askartelun armoitettu mestari tai supertaitava suunnittelija. Ajatus on oikeasti se, joka sydämessä lämmittää ja läikkyy.

Jos tykkäät käsitöistä, neulo kaulahuivi, ranteenlämmittimet, lapaset tai villasukat. Hanki heijastinkangasta ja muotoile siitä persoonallisia heijastimia. Tee ylijäämänapeista korvakoruja, viinipullonkorkeista avaimenperiä (erinomainen lahja veneilijälle!), vanhoista valokuvista jääkaappimagneetteja tai kutistemuovista rintarosseja.

paperitähti

Tee itse trendikästä pyykkietikkaa ja pullota sitä vaikka vanhoihin mehupulloihin. Pyykkietikkana toimii muuten ihan tavallinen laimennettu väkiviinaetikkakin, mutta jos haluat siihen tuoksua, voit lisätä lahjapulloon muutaman tipan eteeristä öljyä. Etikkaa saa esimerkiksi Lidlistä isommissa kanistereissa, joista riittää useampaan pienempään pulloon lahjaksi.

4. Kokkaa ruokalahjoja

Ruokalahja on aina yhtä hyvä idea. Jos et itse osaa tai jaksa keitellä herkkuja, vieraile joulumarkkinoilla tai -myyjäisissä ja tue pientuottajia. Ruokalahjojen valmistaminen on helppoa, aloita vaikka lakritsimanteleista tai suklaasalamista. Myöhemmin voit laajentaa repertuaariasi tomaattihillokkeella ja pikkelöidyllä piparjuurella. Seuraava steppi ovatkin sitten lakritsitoffee ja piparicantuccinit, joiden kanssa voi lahjoittaa ystävälle pienen pullollisen vin santo -jälkiruokaviiniä.

suklaasalami

Jos edellä mainitut tuntuvat liian monimutkaisilta, leivo pipareita tai pikkuleipiä ja pakkaa ne kauniiseen rasiaan. Mallasleipäkin maistuu joulukalojen kanssa ja säilyy pitkään. Tai sitten voit ottaa hillopurkin ja koota siihen kotitekoisen granolan ainekset, jotka lahjan vastaanottaja voi paahtaa omassa uunissaan. Mahdollisuuksia on monia, kun vain ryhtyy toimeen.

mustaherukkasuola

Minä aion tänä vuonna kokeilla mustaherukanlehdillä maustettua suolaa ja sokeria, jota purkitan myös lahjoiksi, jos vaan ehdin. Reseptin voit kurkata instagramin puolelta, ja kunhan ehdin kirjaamaan sen myös blogiin, linkkaan sen tähän.

5. Jos ostat, osta kestävää ja eettisesti valmistettua

Ihan kaikkeen ei aika eivätkä taidot riitä, silloin turvaudun kauppojen valikoimiin. Silmäilen kuitenkin tarkkaan materiaalimerkinnät, pesuohjeet, tuotteen alkuperän ja valmistusmaan tarkkaan läpi ja ostan mielummin käytettyä kuin upouutta. Itselleni hankin joululahjaksi puuvillasta ja pellavasta käsin kudottuja keittiöpyyhkeitä. Hamam-pyyhkeestäkin haaveilin, mutta jätin sen toistaiseksi vielä ostamatta. Katsotaan, ovatko joulupukin ajatuksenlukutaidot kehittyneet viime vuodesta.

pellavapyyhkeet

Jos haluat muistaa esimerkiksi kumppaniasi tai rakasta ystävääsi arvokkaammalla lahjalla, suosittelen ajatonta korua, lahjakorttia vintagevaateliikkeeseen tai puolen vuoden jäsenyyttä Vaatelainaamo Vaatepuuhun, joka toimii tällä hetkellä Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Järvenpäässä. Helsingissä vintagevaatteita myy mm. Ansa, Mekkomania, Frida Marina ja Hoochie Mama Jane, kaikki muutaman sadan metrin säteellä Kalliossa. Tätä olen toitottanut ennenkin, mutta jos vaate on kestänyt vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin. Samaa ei voi sanoa halpatuotantovaateketjujen rytkyistä.

satokausi keittiöpyyhkeet

Kirjalahja on sekin oiva valinta. Itse ilahdun myös kaikesta keittiöön liittyvästä, sen lisäksi servetit, kynttilät tai esimerkiksi lahjakortti lähimpään kukkakauppaan ovat mieluisia.

Bonusvinkki: Paketoi ympäristöä ajatellen!

Paketoinnissakin on helppo huomioida vastuullisuus ja ympäristöystävällisyys. Värikäs lahjapaperi ei sovi paperinkeräykseen, joten valitse mielummin värjäämätön voimapaperi tai joku muu materiaali. Yllättävän kauniin kääreen saa esimerkiksi luetusta sanomalehdestä, kun koristelee sen värillisellä paperinarulla ja silkkipaperista leikatuilla lumihiutaleilla. Erilaisia käytettyjä kartonkirasioita ja lahjakasseja kannattaa hyödyntää myös lahjojen paketoinnissa, etenkin, jos niitä on kertynyt kotiin kassikaupalla, kuten minulla.

pellavapyyhkeet

Pakkaa pullolle tarkoitettuun kimaltelevaan lahjapussiin villasukat, sujauta tyhjään suklaarasiaan valokuvia vuoden varrelta ja kääräise kirjalahja kivasti kuvioituun kangaskassiin. Rusetin voit sitoa silkkinauhasta, juuttinarusta tai vaikka ylimääräisestä villallangasta. Somisteeksi sopii kiinnittää ikivihreitä varpuja, pieniä havunoksia, kakkupaperin pitsiä tai vaikka kanelitankoja. Vain mielikuvitus on rajana. Pelastetaan maailma paketti kerrallaan!