Täytettä piknik-koriin

Sain synttärilahjaksi piknik-korin. Ja nyt en tarkoita mitä tahansa koria täynnä ruokaa – sekin olisi ollut jees – vaan sellaista isoa rottinkista, kankaalla vuorattua, kannettavaa, sisältääkaikentarpeellisen-koria, jossa on punaiset somisteet.

Mies oli juoninut idean yhdessä siskojeni kanssa. Taas ropisi saavillinen pisteitä hänen tililleen. Lahja, jonka eteen on nähty vaivaa, tuntuu aina arvokkaammalta, vaikka se ei rahassa mitattuna sitä olisikaan.

kori sisältöineen

Juhannusviikon sunnuntaina kori sai tulikasteensa. Korin mukana tulleita astioita ja aterimia emme tietenkään olleet muistaneet tiskata, joten niiden testaaminen jäi seuraavaan kertaan. Tilalle vaihdettiin posliinia ja lasia. Kannettaessa kori asettui mukavasti lanteille ja kulki ketterästi myös pyörän tarakalla. Ei mikään turha kapine.

Tämä kesä olkoon siis piknikkejä pullollaan. Vähintään kerta viikkoon, parhaana kaksi. Ja koska kelit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja viimeisetkin raskaan työn raatajat laskeutumassa lomilleen, on aika tarjoilla täytettä piknik-koriin.

kattaus

Alkuruuaksi lohipastramia, avokado-wasabitahnaa, ruisleipää, melonia ja parmankinkkua. Pääruuaksi kurkku-retiisilohta ja perunasalaattia salsa verdellä. Ja tietysti makkaraa, jos grillaaminen on mahdollista. Jälkiruuaksi suklaakakkua, valkosuklaalla, raparperilla ja mansikoilla höystettynä. Kylkeen kuohuvaa, roseeta tai vaikka raparperimehua.

Viimeksi päästin itseni helpolla ja linkkailin juhannusherkkujen ohjeita pitkin poikin ruokablogosfääriä. Tällä kertaa naputan kaiken omin sormin, sillä yksikään oheista ei ole yksi yhteen inspiraatioreseptin kanssa. Joten täältä pesee, härifrån tvättas! Ohjeet ovat 4–6 nälkäiselle.

Lohipastramiin ihastuin viime jouluna, kun tein sitä ensimmäistä kertaan meidän perheen kalapöytään. Resepti on simppeli ja sitä voi muunnella vapaasti omien makumieltymysten mukaan vaihtamalla mausteita. Pastrami tarvitsee useamman tunnin maustuakseen, joten spontaaniin piknikiin se ei sovi. Avokadotahnan bongasin Liemessä-blogista, mutta koska alkuperäisessä postauksessa ei mainita määriä, kirjoitan oman versioni ohjeesta tänne.

Lohipastrami ruisleivällä

Pastrami:
Mahdollisimman tuore ja paksu lohifile
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Avokado-wasabitahna:
2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi ja pakkaa ne erilliseen rasiaan.

pastramit rasiassa

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Ota tahna mukaan omassa rasiassaan. Leikkaa ruisleivistä vähän pastramikiekkoja isompia palasia, voit myös painaa pyöreitä leipäsiä muotilla tai vaikka pienen lasin reunalla. Myös ruisnapit tai -sipsit käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti. Kasaa annokset vasta piknikillä, muista ottaa mukaan muutama lusikka ja haarukka tätä varten.

pastrami kivellä

Melonin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmä ei paljon selittelyjä kaipaa. Hunajameloni makeana toimii parhaiten, mutta myös cantaloupe menettelee. Pilko meloni lohkoiksi, poista kuori ja kääräise ympärille kinkkuviipale.

melonipalat

Perunasalaatti ja savulohi salaatteineen valikoituivat piknikille ystäväni Marian ruokapöydän kautta. Pettämättömän kesäinen yhdistelmä tarjoiltiin eteeni parin tunnin kitkemisurakan jälkeen. Alkuperäiset ohjeet ovat Kodin kuvalehden, mutta näitäkin olen muokannut omaan suuhuni sopivammiksi. Älä pelästy anjovista, kastike ei maistu millään muotoa kalalle!

Uudet perunat ja salsa verde

750 g uusia perunoita
4 kananmunaa
3 valkosipulinkynttä
1/2 dl persiljaa
1/2 dl basilikaa, meillä tavallista ja thai-basilikaa
1/2 dl voimakasta minttua
5 anjovisfileetä
2 rkl kapriksia
2 tl vahvaa sinappia
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria myllystä
n. 1 dl hyvää oliiviöljyä

Keitä uudet potut ja kananmunat kypsiksi. Hienonna valkosipulit ja yrtit ja soseuta ne sauvasekoittimella tahnaksi yhdessä anjovisten, kapristen, sinapin ja sitruunamehun kanssa. Lisää oliiviöljyä tahnaan sekoittaen samalla, kunnes tahnasta tulee lusikoitavaa. Lisää pippuria, tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Sekoita kastike perunoiden joukkoon ja koristele kananmunalohkoilla.

perunasalaatti

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

1 filee lämminsavulohta, savusiika toimii varmasti myös
1 kurkku
1 retiisinippu
1,5 dl tuoreita herneitä
2 kesäsipulia varsineen
1/2 sitruunan mehu
2 tl ruskeaa sokeria
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
sopivasti tilliä

Ota esiin tarpeeksi suuri kannellinen astia. Höylää kippoon kurkusta suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Pese ja viipaloi retiisit, perkaa herneet. Hienonna tilli ja sipulit varsineen. Purista kaiken päälle sitruunamehu ja lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Sulje kansi ja hölskyttele kaikki sekaisin. Nauti savulohen yhdessä tai erikseen.

salaatti pöydässä

Suklaakakun piti alunperin olla tavallinen sokerikakkupohjainen rahkakääretorttu. Normaalia leveämpi uunipelti olisi kuitenkin vaatinut normaalia leveämmän leivinpaperin, jota ei lähikaupan valikoimista löytynyt eikä kauemmas ollut aikaa lähteä. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen kaakaota ja paistoin taikinan pienemmässä vuoassa, leikkasin sen kahtia ja pinosin palat päällekkäin. Rahkatäytteeseen lisäsin valkosuklaata, joka jäähtyessään jähmettyi ja piti kakun hyvin koossa kilometrienkin kantomatkan ajan. Juhannuspiknikille oli tulossa myös yksi keliaakikko, joten vehnäjauhojen sijaan käytin kaurajauhoja.

Gluteeniton suklaakakku raparperi-valkosuklaatäytteellä

Pohja (jos haluat oikaista, osta kaupasta valmis kakkupohja!):
4 munaa
1 dl valkoista tai ruskeaa sokeria
1,5 dl kaurajauhoja
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Täyte ja kuorrute:
140 g valkosuklaata
200 g rahkaa
200 g raparperia (5 pienempää vartta)
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1/2 dl vettä
tuoreita mansikoita

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Minä tykkään käyttää ruskeaa sokeria, mutta valkoinen on hienompaa ja vatkautuu paremmin, joten laitoin puoli desiä molempia. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähitellen siivilän läpi. Sekoittele varovasti vaikka nuolijalla, niin muna-sokerivaahto ei laskeudu liikaa.

vatkattu

Kaada taikina n. 20 x 30 cm leivinpaperoituun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 20 min. Testaa kypsyyttä upottamalla tulitikku tai cocktailtikku kakun paksuimpaan kohtaan. Jos tikkuun tarttuu taikinaa, kakku ei vielä ole kypsä. Leikkaa kakkupohja kahtia, anna sen jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

leikkaamaton kakku

Pilko ja kiehuttele raparperia, inkivääriä ja sokeria, kunnes raparperi hajoaa. Poimi inkivääripalat pois ja jäähdytä. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sen joukkoon rahka. Levitä toisen kakkulevyn päälle ensin raparperihilloketta ja sitten osa valkosuklaa-rahkasta. Paina toinen kakkulevy päälle ja levitä sille loput valkosuklaa-rahkasta. Voit koristella kakun saman tien tai ottaa mansikat mukaan piknikille ja viimeistellä kakun siellä. Kakku paranee vanhetessaan, eli voit tehdä sen jo edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

kakkupalat

Myönnetään, että nämä eväät vaativat vähän viitseliäisyyttä. Voin kuitenkin taata, että vaivannäkö palkitaan ihailevin katsein ja tyytyväisin huokauksin. Saattaa myös olla, että naapuriviltillä iskee annoskateus.

ps. Muista pakata mukaan myös aurinkorasva!

40-vuotiaan ämpärilista

Täytän tänään 40. Sen kunniaksi järjestin viime lauantaina olohuonepiknikin ystävilleni. Sain kortteja, joihin oli piirretty pyöreä luku kissankokoisin kirjaimin. Joka kerta kirjekuoren avatessani numerot muljauttivat vatsan ympäri. Tähänkö on tultu, nytkö olen keski-ikäinen? Mitä olen saavuttanut vai olenko mitään?

synttärikortit

Ensipaniikin hellittäessä Googletin ja sain selville, että eliniän ennusteeni on 88,5 vuotta. Elämästä onkin jäljellä vielä 54,81 prosenttia! Jotenkin lohdullista. Olin siinä uskossa, että ollaan jo puolivälissä.

suklaakakku

Sitten muistin eräässä väitöstilaisuudessa kuulemani lauseen. Vastaväittäjä mainitsi, että nykykäsityksen mukaan 40-vuotias on vielä nuori aikuinen. Haa, minulla on vielä vuosi oikeaan aikuisuuteen! Eliniän ennusteen perusteella keski-ikäkin voidaan määritellä kohdallani alkavaksi vasta 44-vuotiaana, eikö voidakin?

skumppapullot

Puolitoista vuotta sitten hahmottelin itselleni bucket listiä. Siis sellaista ranskalaisten viivojen joukkoa asioista, joita haluaisin tehdä. Tarkoitus oli listata neljäkymmentä asiaa, jotka aion toteuttaa ennen kuin täytän neljäkymmentä. En koskaan saanut listaa valmiiksi, sillä en osannut karsia pienien unelmieni joukosta niitä tärkeimpiä. Sitten koko projekti unohtui.

40 things to do before 40

Aamulla löysin paperin ranskalaisine viivoineen lipaston ylimmästä laatikosta. Kaikkia toiveitani en tohdi julkisesti esitellä, mutta tässä pieni otanta. Yhdeksän niistä on toteutunut kuin itsestään. Ihmeellistä, miten elämä vie.

Minä haluan:
– tehdä itse sushia
– nähdä Norjan vuonot
– rakastua
– toteuttaa Suomi-roadtripin
– poistattaa hankaavan luomen
– etsiä uuden kuoron
– maksaa velat
– hankkia uudet silmälasit
– syödä karhua
– osallistua crossfitin on ramp -kurssille
– ostaa Mary Janet
– opetella kalankäsittelyn
– matkustaa Kanarialle
– pitää virkavapaata
– uida yrjönkadun uimahallissa
– festaroida ilosaarirokissa
– katsoa leffoja Sodiksessa
– syödä Savoyssa
– liittyä Marttoihin
– harrastaa seksiä ulkona
– laskea telemarkia
– ommella mekon
– aloittaa blogin tai vlogin (!!!)
– kirjoittaa kirjeen
– maalata taulun
– sitoa kirjan
– tyhjentää kaapit turhasta romusta
– luistella ja hiihtää meren jäällä
– tanssia
– kasvattaa pitkät hiukset
– maalata graffitin
– olla lumisotaa
– rakentaa lumilinnan
– nähdä Jäämeren
– vaeltaa Karhunkierroksen
– tehdä telttaretken
– uskaltaa melontaretkelle
– opetella kellumaan
– ostaa punaiset saappaat
– muuttaa vanhaan kerrostaloasuntoon
– hypätä tandemhypyn
– lentää kuumailmapallolla
– harjoitella kitaransoittoa

Kaikki tämä on helposti toteutettavissa. Ei ehkä juuri tänään tai huomenna, mutta niiden 48,5 vuoden aikana, jotka minulle vielä tilastojen mukaan elettävänä on. Listan hännille lisään vielä yhden asian, kesämökin.

kukkakimppu

Ehkä neljäkymmentä on vain ikä siinä missä kolmekymmentäkin. Ja mitä sitten, vaikka minulla ei olekaan kolmea lasta, kuten nuorempana haaveilin. Ei nousujohteista uraa, eikä kattohuoneistoa Ullanlinnassa. Rahatilannekin on mikä on. Mies minulla on ja ihana koti. Ympärillä ystäviä, perhe ja roppakaupalla rakkautta. Se riittää.

Sosiaalinen introvertti

Hengästyttää. Takana on supersosiaalinen viikko ja edessä toinen samanlainen. Viime viikolla ehdin Suomenlinnan kesäteatteriin, visiteeraamaan ystäviä Helsingissä ja Sipoossa, maistelemaan Taste of Helsingin taivaallisia annoksia, kokkaamaan pikkusyötäviä 30 hengen piknikille sekä juhlimaan omaa ja ystävämummoni vanhenemista ison vierasjoukon keskellä.

pavlovat

Persoonallisuustyyppiä määritellessä sijoitan itseni jonnekin ekstrovertin ja introvertin välimaastoon. Tykkään mennä, tulla ja tavata ihmisiä. Olen optimistinen ja verbaalinen, työskentelen tehokkaimmin stressin ja paineen alla. Olen toimija ja seikkailija ja nopea reagoimaan. Kaikki nämä ominaisuudet pätevät ekstroverttiin.

skoolaus

Tällaisen viikon jälkeen extrovertti olisi energiaa ja intoa täynnä. Introvertti taas on väsynyt, sillä kaikki paukut on käytetty intensiiviseen seurusteluun ihmisten kanssa. Akut kaipaavat lataamista ja mieli hiljaisuutta ja rauhaa. Yksin, ilman sovittuja menoja ja ylimääräisiä ärsykkeitä.

nikkilässä

Tehokkaimmin omat akkuni latautuvat nukkumalla, mutta myös kirjoittamalla, lukemalla tai kokkaamalla. Kun kädet tekevät, mieli lepää.

takkatuli

Ruuan laittaminen voi joskus olla erittäin meditatiivista. Sipulien pilkkominen, risoton tauoton sekoittaminen, leipätaikinan vaivaaminen, karjalanpiirakkapohjien pulikoiminen, suklaan sulamisen seuraaminen ja mutakakun kypsymisen tarkkaileminen uunin luukulla. Keitto porisee, tuoksu leviää uunista kodin joka nurkkaan, silmätkin syövät ja suu maistaa. Kaikki aistit aktivoituvat. Kannustan kokeilemaan.

Vaikka tiedostan tämän kaiken, en silti opi. Olen buukannut tälle päivälle talkoot Porvoossa, sopinut yökyläilyn ystävän luona Nikkilässä huomiselle, kutsunut kavereita piknikille keskiviikkona, ostanut lipun Anna Puun keikalle torstaina ja suunnitellut loppuviikolle juhannuskemmakoita. Sunnuntaina on ohjelmassa vielä siskontytön viisivuotissynttärit. Blogiakin pitäisi ehtiä päivittää. Menojen väliin koetan kuitenkin mahduttaa edes jotain edellä mainittua. Tekemistä ja kokemista, sellaista missä mieli lepää.

meri

Mittumaarin jälkeen karkaamme hetkeksi sinne, missä tuuli ujeltaa ja aallot lyövät kohisten rantakallioon. Pyöreät kivet rasahtavat jokaisen askeleen alla, lokit kirkuvat, meri tuoksuu ja tähdet loistavat tuikkivat valosaasteen ulottumattomissa. Seuranani vain toinen introvertti.