Juhannuslapsen synttäriangsti

Jokainen kesäkuukausina syntynyt tietää tunteen. Kaikki kaverit on landella, mummolassa tai kesäleirillä ja synttärikakun kynttilöiden puhallusta todistavat lähinnä äiti, isi, sisarukset, tädit, sedät ja isovanhemmat. Jos hyvin käy serkutkin saadaan pöydän ääreen. Näin aikuisena mietin, osasinko edes kaivata muuta? Saatoin hyvinkin olla täydellisen onnellinen ilman isoja kekkereitä.

Oli miten oli, olen päättänyt ottaa vahingon takaisin. Järjestän joka vuosi juhlat, vaikka pienetkin. Haasteita tosin riittää, kun viettää synttäreitä juhannuksen korvilla. Ystävät kohkaavat jussikuvioita ja poikaystäväkin unohtaa onnitella, mutta toisaalta koko Suomi nostaa lipun salkoon, koska minä täytän vuosia!

sankaritar

Kun täytin edellisen kerran pyöreitä, lastasin rakkaimmat ystäväni vanhaan hiekkajaalaan ja purjehdin kohti nousevaa aurinkoa Suomenlahden aalloilla. Niitä kemmakoita muistellaan vieläkin. Iso saavillinen kalasoppaa, maitotonkallinen terästettyä Louhisaaren juomaa, yhteislauluja, läpi yön lämmittävä nuotio hiekkarannalla, levottomia juttua, yöuintia ja aamupala paatin kannella. Brunssia kivuttiin nauttimaan Porvoon Linnamäen laelle, skumppa oli lämmintä, ilma seisoi ja nahka paloi. Olo oli kuin Kanarian seuramatkalla. Kuvista kiitos Jarnojii!

WP_20150624_08_58_08_Pro

kannella

Tänä vuonna elvytin vuosien takaisen puistoskumppaperinteen ja kutsuin tärkeät tyypit Teurastamon nurmikolle kilistelemään. Viltillä oli ruuhkaa: raparperipiirakka, pellillinen rocky roadia, puolukkapyörylöitä, kirsikoita, poppareita, suklaa- ja suolakeksejä, mansikoita, brie-juustoa ja kolme kiloa karkkia. Paikallinen ruokala tarjosi ystävällisesti ämpärillisen jääpaloja, jotta raparperimehu ja muut juhlajuomat pysyivät sopivan viileinä. Ihania ystäviä, halauksia, herkkuja ja aurinko. Kaikki oli taas hetken tässä.

lahjat

ps. Suloisen vaaleanpunainen rasia oli täynnä suussasulavia puolukkaisia gluteenittomia pikkuleipiä, syöjät olivat nopeita, kamera hidas. Jos Hanna luet tätä, heitä resepti kommenttilootaan!

Vuosipäivänä

Nyt ollaan sivuraiteella, sillä tämä postaus poikkeaa makumuistojen linjasta. Silti haluan kirjoittaa sen ja muistaa poikkeuksellista sunnuntaita tasan vuosi sitten.

Minuutti vihkimisen jälkeen

Tämä päivä nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Pettymystä, haikeutta ja kateuttakin, mutta myös iloa, rakkautta, kiitollisuutta ja naurunpyrskähdyksiä. Ja niillä kaikilla on merkitystä. Tänään minäkin voisin viettää paperihäitä.

Noin kuusi tuntia vanha pari

Vuosi sitten syke oli korkeammalla kuin koskaan. Oli pakko keskittyä hengittämään, ettei pyörtyisi. Millainen mies Pirunkirkon oven takana oikein odottaa ja mitä kaikkea tästä seuraa? Alttarilta alkoi matka tuntemattomaan. Heittäytyminen elämän vietäväksi oli kaikesta kritiikistä ja kyseenalaistamisesta huolimatta päätös, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes kipeinä eron hetkinä. Me ei olla enää me, mutta minä olen uusi ja parempi painos itsestäni. Uskallan, puhun, teen ja hyppään suoraan syvään päähän, vaikka uintitekniikassa onkin vielä hiomista. Ennen kaikkea tiedän, että kelpaan juuri tällaisena kuin olen.

Tuotantoyhtiöltä erolahjaksi saatu häävideo

Paperihäiden sijaan juhlin elämäni rohkeimman hetken vuosipäivää ja teen sen yhdessä ex-siippani kanssa seuranamme tuttuun tapaan pullollinen kuplivaa. Sillä onhan mainetta pidettävä yllä. 😉

Vuosipäivän skumpat

ps. Myös ihana Maaret Kallio muisti vuosipäivää tänään blogissaan. Me ei viedä elämää, vaan elämä vie meitä.

Good evening, Europe!

Tänään, tämän lauseen kajahtaessa, istun tiukasti sohvalla edessäni pisteytyslomake, ympärillä ystäviä ja pöytä täynnä pikkusyötävää ja modulaatiojuomaa. Telkkari pauhaa, glitterit kimaltaa ja mieli on riemua täynnä.

Joka vuosi hehkutetaan ja ollaan ihan varmoja, että Suomi voittaa tai vähintäänkin on viiden parhaan joukossa (paitsi ehkä silloin kun meitä edusti Jasmine – Niin kaunis on maa). Kun ihme viimein tapahtui ja Lordi voitti, olin kuoromatkalla Puolassa festareiden loppubileissä aikana ennen älypuhelimia. Oltiin tekstareiden varassa ja niitähän sateli, tuplapiipitys oli tauotonta. Kun voitto varmistui, kuoronjohtajamme Pertsa kiipesi kesken bändin soitannan lavalle kyyneleet silmissä, julisti mikkiin helvetin jäätyneen ja Suomen voittaneen viisut. Paikalliset pyörittelivät silmiään, eivätkä tajunneet yhtään miten tärkeä virstanpylväs oli saavutettu!

Viime vuonna pukeuduttiin Softenginen poikien henkeen, Paradise Oskaria käytiin kannustamassa Düsseldorfissa asti.

Viime vuonna pukeuduttiin Softenginen poikien henkeen, Paradise Oskaria käytiin kannustamassa Düsseldorfissa asti.

Olennainen osa tätä iltaa ovat maratonpituisen tv-lähetyksen kuluessa nautittavat sormisyötävät. Kisakatsomon osallistujat tuovat mukanaan jonkun osallistujamaan inspiroimia makupaloja, joita tietysti syödään kyseisen maan esiintyessä. Luovuutta saa käyttää ja nähdä ihan niin paljon vaivaa kuin haluaa ja jaksaa. Ranskanpastilleja, ruotsalaisia lihapullia, kuivattua islantilaista turskaa, kreikkalaista salaattia, venäläisiä suolakurkkuja, belgialaisia simpukoita, espanjalaista munakasta, saksalaisia makkaroita, kaikkia näitä on maisteltu.

edit: Nyt kävi vähän nolosti, sillä tämä postaus lähti matkaan ennen aikojaan, tynkänä ja editoimatta. Näin voi euroviisuhuumassa käydä! Eilisessä kisakatsomossa ilo oli ylimmillään ja tunnelma riehakas, eikä vähiten päivällä juostun ExtremeRunin ja sen jälkeisten allasbileitten ansiosta. 😉 Ruokakuvien ottaminen jäi, mutta pöydässä oli eurooppalaisia juustoja, pannukakkua, jätskiä, raparperihilloa, belgialaista suklaata, hunajamelonia ja jos jonkinlaista keksisortimenttiä. Illan saldona telottu polvi, järkyttävä määrä tiskiä, viiltäviä viisuanalyyseja, ensi vuoden viisumatkasuunnitelmia, muutama tyhjä skumppapullo ja yksi helluntaiheila, hih. Kiitos viisuvieraille ja anteeksipyyntöni naapureille – taisimme hieman innostua vääntämään nupit kaakkoon. Grattis Måns, vi ses nästa år!