Päivä Tallinnassa – Mustamäen torilta kulinaristin kestosuosikiksi

Ensimmäiset päiväretket Tallinnaan tein ensimmäisen anoppiehdokkaan ja silloisen poikaystävän siskon seurassa 1990-luvun puolenvälin tienoilla. Viro oli itsenäistynyt vain muutama vuosi takaperin ja meininki oli vielä aika lailla neuvostohenkinen.

Matkasuunnitelma oli yksinkertainen. Laivalla Suomenlahden yli ja bussilla suoraan Mustamäen torille. Kojuista hamstrattiin ainakin poltettuja cd-levyjä, halpoja piraattituotteita ja alusvaatteita. Jokaiselta reissulta tuotiin kotiin myös lasiesine – värikäs kala tai omena. Vieläkään en tiedä, mikä kyseisten koristeiden funktio oli, mutta niitä oli lähes kaikkien kavereidenkin kotona.

päivä tallinnassa

Mitä silloin syötiin, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti istuimme mennen tullen tallinnanlaivan kahvilassa, sillä kestihän laivamatkakin nelisen tuntia suuntaansa. Tai ehkä meillä oli omat eväät, anoppiehdokkaan tekemät. Ravintolassa emme ainakaan käyneet, enkä tiedä olisiko sellaisia edes 90-luvun puolessa välissä ollut.

SALT Tallinna

2000-luvulla päivä Tallinnassa tarkoitti visiittiä kauneushoitoloihin. Kasvohoito, käsihoito tai jalkahoito oli varattu yleensä jo Suomen puolelta. Kasvot hehkuen ja jalkapohjat pehmeinä kävelimme pakollisen vanhankaupunginkierroksen ja päädyimme samaan musketööriravintolaan, jossa oli syöty edelliselläkin kerralla. Raatihuoneen kulmien pahimmat teemaravintolat sentään jätimme väliin ja istahdimme Le Chateau -ravintolaan Lai-kadulla. Laivalta kärrättiin kotiin laatikolliset kesäsiideriä ja -lonkeroa.

SALT Tallinna osterit

SALT Tallinna tartar

Vasta viitisen vuotta sitten aloin ymmärtää Tallinnan kulinaarisen arvon. Päivä Tallinnassa -käsite sai täysin uudenlaisen merkityksen. Kaveriporukalla teimme pyhiinvaellusretkiä F-hoonelle, Restoran Mooniin ja Kolm Sibulatiin. Ruokahalua kerättiin vaeltamalla laitakaupungin lankakauppoihin. Tuliaisina kotiin kannettiin kassikaupalla neulelankoja ja korkeintaan pari parempaa viinipulloa.

SALT Tallinna

Kun pari kuukautta sitten sain sähköpostin, jossa kysyttiin kiinnostusta lähteä tutustumaan Ravintola NOAan, päätin ottaa yön yli kestävästä visiitistä kaiken ilon irti. Varasin lounaat molemmille matkapäiville. Matkaseuraksi sain Andalucian auringossa -blogin Arielan. Olimme tavanneet ohimennen aiemmissa blogitilaisuuksissa, mutta emme tunteneet toisiamme paremmin, enkä tiennyt oliko hänellä suunnitelmia matkan varalle, joten tein ravintolavaraukset vain yhdelle hengelle.

SALT Tallinna pullimunat

Selailin White Guide -ravintolaoppaan baltian maiden listaa ja sen valitsin perjantaille Restoran Saltin ja seuraavalle päivälle Restoran Crun. Molemmat sopivan kävelymatkan päässä majapaikastamme Viru-hotellista. Tutustuttuamme Eckerö Linen aamiaispöydässä, päätimme muuttaa varaukset kahdelle hengelle. Paluumatkalla totesimme molempien valintojen menneen nappiin.

SALT Tallinna tartar

Jätimme molempien paikkojen lounasmenut väliin ja valitsimme ruuat suoraan a la carte -listalta. Joillekin lounas saattaa olla päivän tehokkain ateria, pahimmassa tapauksessa se syödään 10 minuutissa seisaaltaa. Kun kaksi ruokabloggajaa istuu saman lounaspöydän ääreen, pöytä notkuu lautasista ja laseista. Aikaakin saattaa kulua kolmatta tuntia.

jälkiruoka restoran salt

Restoran Saltissa pöytään kannettiin alkupaloiksi ensin ostereita, sitten paahdettuja kampasimpukoita, mustiin seesamitötteröihin annosteltua mustekalaa, käsittämättömän hyvää korealaisin maustein höystettyä hirvitartaria ja sriracha-limemajoneesin kera tarjoiltuja, friteerattuja sonnin kiveksiä. Kahdelle jaettuna alkupalasetti kävi hyvinkin pääruuasta, jota loppujen lopuksi emme tilanneet ollenkaan.

jälkiruoka restoran salt

Jälkiruokavatsa täytettiin marengilla ja cannoleilla. Loppulaskun, kuten annoksetkin, jaoimme tasan. Lounastajaa kohti maksettavaa tuli vajaat 40 euroa. Varsin kohtuullista, sillä lasku sisälsi myös useamman lasillisen laatuviinejä. Salt sijaitsee sopivasti ydinkeskustan ja turistivirtojen tuolla puolen ja hinta-laatu-suhde on erinomainen. Myös interiööri on miellyttävä ja henkilökunnan palveluasenne kohdallaan. Jos puhuisin nuorisolaiskieltä, antaisin ravintolakokemukselle arvosanaksi kuus kautta viis.

ravintola cru

ravintola cru leipä

ravintola cru cosmopolitan

Restoran Cru sijaitsee turistilaumojen mannerheimintiellä, Viru-kadulla. Ei kannata kuitenkaan antaa sijainnin hämätä, vaan astua rohkeasti sisään. Kuvallista menua lukiessakin saattaa turistifiilis ottaa vallan, mutta se haihtuu viimeistään silloin, kun annokset saapuvat pöytään.

ravintola cru mustekala carpaccio

ravintola cru

ravintola cru vuohenjuusto alkupala

Alkuun vuohenjuustokakkua, mustekalacarpacciota ja villisikasylttyä, pääruuiksi maksaa kirsikkaisella kastikkeella sekä kampasimpukoita hokkaidokurpitsan kera. Jälkiruuiksi valikoituivat savupekonilla ja marengilla kruunattu creme brulee ja mustaleipäjäätelö, joka suussani maistui ihanasti mämmiltä. Iso peukku myös elämäni ensimmäiselle Pedro Ximénes -lasilliselle, jonka sommelier onnistuneesti paritti jäätelölle.

ravintola cru

ravintola cru

Kokonaisuudelle annan kiitettävän, vaikkakin maksa oli paikoin niin raakaa, että suutuntuma jäi jokseenkin epämiellyttäväksi. Maku oli silti kohdallaan ja muut annokset kompensoivat pääruuan pientä puutetta. Pienehkö miinus myös epäilemättä sijainnista johtuvista kalliimman puoleisista hinnoista, vaikka makukokemus ainakin tällä kertaa oli jokaisen euron väärti. Kolme ruokalajia viineineen köyhdytti kukkaroa reilun 50 euron verran.

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru Pedro Ximenes

Kauas on tultu Mustamäen torilta. Päivä Tallinnassa on vuonna 2017 mielenkiintoisia ravintoloita, pittoreskejä kahviloita ja viihtyisiä baareja, joiden tiskien takana on laaja valikoima pienpanimo-oluita. Ruokamatkailija suunnistaa seuraavalla kerralla ainakin Umamiin, joka on edelleen harmillisesti kokematta. Onko muita suosituksia?

Brunssipiknikille, satoi tai paistoi!

Voi Helsingin kesä, missä viivyt? Helle ei helli, eikä aurinko lämmitä. Kateellisena selaan somea ja ihailen oululaisten biitsikuvia, Provinssin hikisiä festaritunnelmia ja Rovaniemen yöttömän yön taikaa. Muistelen Espanjan lämpöä ja Göteborgin sinistä taivasta ja haaveilen olevani jossain muualla kuin koleassa kivikaupungissa.

Suomen säälittävä kesäsää on vaikutusvaltani ulkopuolella, mutta suhtautumistavan voin valita ihan itse. Asenne ratkaisee. Niinpä pakkaan piknik-koriin ruuan lisäksi villasukat, lämpimän viltin ja termospullollisen kuumaa juotavaa. Otan mukaan myös untuvatakin ja lapaset. Sateisena päivänä brunssipiknik katetaan olohuoneen lattialle, mökin verannalle tai lasitetulle parvekkeelle. Viis helteistä, kesä on mielentila.

kuskus piknik

Brunssipiknikin menua ei välttämättä tarvitse suunnitella viikkotolkulla, myös spontaani mitä-pakkasesta-ja-jääkaapista-löytyy-versio maistuu mainiolta ulkoilmassa. Tähteistä ja vihanneslaatikon näivettyneistä aineksista voi pyöräyttää vaikka munakkaan, piirakan tai kylmän keiton ja viime vuoden pakastemarjoista surauttaa hetkessä smoothien. Myös alla olevan brunssiehdotelman ruuat ovat helposti ja nopeasti toteutettavia, vain lohipiirakka sekä marinoidut paprikat ja sienet vaativat etukäteisvalmisteluja, mutta nekin voi tehdä vaikka jo pari päivää aiemmin.

marinoidut sienet ja paprikat brunssipiknik

Juhannuspäivänä piknikviltti levitettiin Lapinlahden entisen mielisairaalan pihanurmikolle. Lämpimin vaattein varustautunut brunssikansa kääri lahkeitaan ja hihojaan, sillä kuuma aurinko ja tuulensuojainen nurkkaus yllättivät pessimistien piknikseurueen. Onneksi suojakertoimet sentään oli ymmärretty pakata reppuun mukaan. Tällä kertaa mukana oli myös kannettava hiiligrilli, mutta ilmankin pärjää!

Kolean kesän brunssipiknik

aprikoosikuskus ja avokadojugurttikastike
wasabilohi-avokadopiirakka
perunasalaatti
vihreä salaatti
huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet
mansikat ja mascarponevaahto
grillatut maissit ja perinteinen makkara

Reseptit ovat seilanneet reseptikansiossani jo vuosia, enkä välttämättä enää muista, mistä ne ovat peräisin (paitsi huvipuistopaprikat ja marinoidut sienet, jotka olen poiminut talteen aikanaan Pastanjauhantapajasta). Joka tapauksessa jokaista niistä on tuunattu, kuten tapoihini kuuluu. Kaikki ohjeet ovat neljälle.

Aprikoosikuskus

1 pieni sipuli
kourallinen kuivattuja aprikooseja
muutama kuivattu luumu
muutama kuivattu viikuna
1/2 dl pinjansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottia
2 isoa tomaattia
tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
2 rkl voita
kuskusryynejä ja vettä kuskuspaketin ohjeen mukaan

Silppua sipuli ja kuullota se kasarissa öljyssä yhdessä kurkuman, muskotin ja juustokuminan kanssa. Pilko aprikoosit, luumut ja viikunat pieniksi kuutioiksi ja heitä ne pannulle yhdessä pinjansiementen kera. Kääntele, kunnes kuivahedelmät pehmenevät. Kaada aineksien päälle kuskuspakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä ja anna kiehahtaa.

kuskus piknik

Ota kasari pois liedeltä ja kaada sekaan kuskusryynit. Kiepauta pari kertaa haarukalla ja anna turvota kannen alla pari minuuttia. Kuutioi sillä aikaa tomaatit ja silppua persilja. Lisää sitten voi ja sekoita kuskusia haarukalla parin minuutin ajan. Lisää vielä tomaattikuutiot ja persilja ja mausta suolalla. Tarjoile avokadojugurtin kera.

Avokadojugurtti

1,5 dl turkkilaista jugurttia
1 kypsä avokado
sitruunamehua
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Soseuta kypsä avokado ja sekoita se turkkilaisen jugurtin joukkoon. Purista sekaan ruokalusikallinen sitruunamehua ja silputtua korianteria oman maun mukaan. Jos tykkäät valkosipulista, voit lisätä myös sitä tuoreena tai kuivattuna. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Wasabilohi-avokadopiirakka

Pohja:
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy)
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
1 dl maustamatonta jugurttia

Täyte:
400 g lohifileetä
2 kypsää avokadoa
1 lime
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl aiolia tai tavallista majoneesia
2 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 rkl wasabitahnaa
1,5 tl suolaa
(merilevää)

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää kuutiot samaan kulhoon jauhojen, seesaminsiementen, leivinjauheen ja suolan kanssa ja nypi sormin murumaiseksi massaksi. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti, meillä taikina lepäili yön yli.

lohipiirakka piknik

Kun alat piirakanpaistohommiin, ota taikina lämpenemään 20 minuutiksi. Nypi sillä aikaa ruodot lohifileestä, poista nahka ja leikkaa lohi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös avokadot. Kun taikina on hieman pehmennyt, kauli se kahden tuorekelmun välissä ohueksi levyksi ja painele sormin piirakkavuokaan.

lohipiirakka piknik

Asettele pohjan päälle lohipalat ja avokadoviipaleet limittäin tai päällekkäin. Purista päälle limen mehu. Sekoita vielä tuorejuusto ja aioli (tai majoneesi) keskenään ja lisää joukkoon munat, seesaminsiemenet, wasabitahna ja suola. Kaada seos piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat, voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle merilevää.

Paahdetut huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet

Paahdetut paprikat:
6 paprikaa, kaksi kutakin väriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Halkaise paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Levitä paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 220 asteessa, kunnes kuoret alkavat mustua. Ota paprikat uunista ja sujauta ne kuumina pakastepussiin, mutta älä polta käsiäsi! Kuori hieman jäähtyneet paprikat käsin, kuoren pitäisi irrota helposti yhdellä vedolla. Leikkaa kuoritut paprikat pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon yhdessä suolan kanssa. Pilko sekaan valkosipulinkynsi ja lisää etikka ja öljy. Ravistele kulhoa ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Marinoidut herkkusienet:
300 g herkkusieniä
kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
useampi ruohosipulinvarsi
1 rkl hunajaa
3/4 dl oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Silppua yrtit ja valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja lisää sienten joukkoon. Ravistele astiaa muutaman kerran ja jätä tekeytymään jääkaappiin yön yli.

Mansikat ja mascarponevaahto

1 l mansikoita
4 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 dl vispikermaa
kardemummaa oman maun mukaan
2 rkl sokeria

Halkaise mansikat ja valuta päälle sokerilla makeutettu sitruunamehu. Anna maustua kerman vatkaamisen ajan. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahtoon. Mausta kardemummalla ja sokerilla. Herkuttele!

mansikat

Jos grilli kulkee kätevästi mukana, pakkaa piknik-koriin myös paketti makkaraa tai vaikka soijanakkeja, sinappia sekä muutama esikeitetty maissintähkä. Juhannusbrunssilla ritilälle pääsivät myös pienet vihreät paprikat sekä Wotkinsin villisikamakkara. Kehoitan kokeilemaan, jos olet lihansyöjä!

Vuoden vanhempi ja viikon verran viisaampi?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Keskikesän juhla, vuoden valoisin yö. Kokko syttyi ja sammui, kuohuviinipullot palautettiin tyhjinä lähikauppaan ja jääkaappi on täynnä tähteitä. Ja juhannuslapsikin on jälleen vuoden vanhempi.

hiipunut kokko

Rypyt silmien ympärillä ovat naurusta syviä, iho auringosta hehkuva. Vyötärö vielä kapea, lantio vuoden verran leveämpi. Valon vaalentamat hiukset ovat venähtäneet pituutta, joukossa muutama harmaa ja hartioilla kaksihaaraisten armeija. Varpaat on maalattu punaisiksi, ranteessa hohtaa hopeinen koru. Kaiverretut kirjaimet muistuttavat elämästä. Se on tässä ja nyt, ei sitten kun tai eläkkeellä.

skumppaa kiitos!

Kaksitoista tuntia ennen vuorokauden vaihtumista syntymäpäivän puolelle sankaritar painiskelee tuttujen kysymysten äärellä. Ei ole viisastunut vuodessa piiruakaan. Jos kutsun esittää nyt, tuleeko kukaan? Onko kaupungissa ketään, ovatko kaikki karanneet mökille? Onko mökkikutsu kadonnut bittitaivaaseen? Miksi emme kuulu yhteenkään mökkijuhannusporukkaan? Miksei meillä vieläkään ole mökkiä? Juhannuslapsen ainainen angsti hipoo ennätyslukemia.

skumppaa kiitos

Olen vuosikausia liputtanut stressittömän kaupunkijuhannuksen ja spontaanien puistopiknikkien puolesta, mutta tänä kesänä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mittumaari kaupungissa on nyt nähty. Helsinki ei ole enää hiljainen, se on täynnä juhannusjuhlia, toikkaroivia teinejä, jytkyttäviä bassoja ja keskustan katuja tallaavia turisteja. On pakko myöntää, että keski-ikäinen tahtoo jotain muuta. Rikkumatonta rauhaa, lintujen konsertteja, punaiseksi värjääntyviä horisontteja, kuikan huutoa, lämpiävän puusaunan tuoksua, järvivedessä heiluvia varpaita ja laiturilla nautittuja aamiaisia, jotka loppuvat siihen, mistä lounas alkaa.

villasukat suomen kesä

saimaa jamit teurastamolla

Avoin kutsu heitettiin lopulta ilmoille. Varoitusaika oli olematon, eikä kukaan tullut, mutta ei maailma siihen kaatunut. Rankkasateen päätyttyä korkkasimme kuplivan kahdestaan, sitten pakkasimme viltin, untuvatakin ja villasukat reppuun ja istahdimme Teurastamon nurmikolle toistemme kainaloon. Lavalle nousivat Matti Mikkola ja Saimaa. Kaikki oli hetken tässä.

skumppaa kiitos

Tarkastin juuri kalenterista, että ensi vuonna ikääntymistä juhlitaan juhannusaattona. Silloin aion olla mökillä tai ainakin poissa Helsingistä. En vielä tiedä kenen mökkirantaan tai omakotitalon takapihalle aion itseni änkeä. Ehkä ostamme oman pikkumökin tai alamme mökkitalkkareiksi, ehkä lainaamme ystävien tiluksia, ehkä meidät kutsutaan juhannusvieraiksi. Mene ja tiedä, kyllä hätä keinot keksii tässäkin tapauksessa. Mökkijuhannus 2018, täältä tullaan!