Habbo Hotelin mustikkaiset glögipäärynät

Kirjamessuviikko vei huomioni ja imi energiani niin totaalisesti, että keittokirjahaasteen viimeviikkoinen postaus jäi tekemättä. Mutta eipä hätää, tällä viikolla kokataan ja tarinoidaan sitten senkin edestä!

Vuonna 2000 olin töissä Kolumbuksella, jonka slogan taisi olla jossain vaiheessa Internet on pyöreä. Kolumbus oli internetoperaattori ja osa Elisan edeltäjää HPY:tä. Vaikea kuvitella nyt, mutta silloin internet oli koko lailla uusi ilmiö, eikä se todellakaan ollut vielä kaikkien saatavilla muuten kuin hitaan modeemi- tai vähän nopeamman ISDN-yhteyden kautta. Kolumbuksen portaalissa (kuten laajempia internetsivustoja silloin kutsuttiin) avattiin vuosituhannen vaihteessa virtuaalinen chat-palvelu: Hotelli Kultakala, nykyinen Habbo Hotel.

piapa-hahmo

En ollut koskaan innostunut netissä olevista keskustelupalstoista tai livechateista, mutta tämä oli jotain täysin uutta. Oman hahmon sukupuoleen, hiusten malliin ja väriin, vaatteisiin ja ihonväriin sai vaikuttaa. Hotellin virtuaalibaarissa pystyi juttelemaan uusien ihmisten kanssa, nauttimaan kuplamehua, tanssimaan(!) ja kuiskuttelemaan korvaan, ilman että muut vieressä olevat ”kuulivat”. Keskustelu tapahtui näppäimistöllä ja puhekuplat seurasivat toisiaan ruudulla vinhaa vauhtia. Kolumbuslaiset värvättiin beta-testaajiksi ja minusta tuli piapa, valkovillapaitainen ja punatukkainen saparopää. Eipä aikaakaan, kun notkuin palvelussa kaikki illat ja joskus jopa yöt.

cafe-taivas

Alkuvaiheessa Hotelli Kultakalassa hengasivat uusmedia-alan ammattilaiset (historia havisee). Teinit valtasivat paikan vasta paljon myöhemmin. Nopeasti tutustuin Cafe Taivaassa porukkaan, jonka seurassa viihdyin. Samanikäisiä ja samanhenkisiä, pienesti nörttejä, muttei liian. Tapasimme myös livenä ja ystävystyimme oikeassa elämässä, irl. Kävin kymmenillä treffeillä sekä virtuaalisissa yksityishuoneissa että helsinkiläisissä kuppiloissa. Lopulta huomasin viettäväni kaiken ylimääräisen aikani erään punapaitaisen hahmon seurassa.

Tammikuussa 2002 tapasimme rautatieasemalla ja loppu onkin historiaa. Punapaitainen muutti Kouvolasta Helsinkiin ja ennen pitkää yhteiseen asuntoon minun kanssani. Emmekä olleet ainoita, kultakalapareja syntyi minun tuttavapiirissäni useita. Vitsailimme joskus, että Hotelli Kultakalan kehittäneen Sulakkeen perustajat ovat syypäitä meidän onnelliseen eloomme ja jos joskus hääkellot soivat, he ovat ensimmäisinä kutsulistalla.

habbo herkut kansikuva

Häitä ei koskaan tullut ja tiemme erosivat 11 yhteisen vuoden jälkeen. Erossa kirjahyllyyni jäi muutama Habbo-aiheinen opus, olihan punapaitainen pitkään Sulakkeen palveluksessa. Habbo Käsikirja painatettiin Habbo-huuman kultavuosina, siihen on tallennettu historiaa, käyttäjien muistoja ja vinkkejä ensikertalaisille. Toinen kirja löytyy kokkauskirjojeni joukosta: Habbo Herkut sisältää kymmeniä sulakelaisilta ja habbohahmoilta kerättyjä reseptejä. En ole koskaan ennen avannut kirjaa, mutta viime viikolla luin sen kannesta kanteen.

muistiinpanosivut

Reseptikirja on suunnattu teineille, joten se ei sisällä kovin monimutkaisia ruokaohjeita. Testattavaksi valikoitui käyttäjän .:!Summer-Girl!:. glögipäärynät. Raaka-ainelista on lyhyt ja ytimekäs: säilöttyjä päärynöitä, pullo glögiä, purkki kuohukermaa ja teelusikallinen kanelia.

glögiainekset aukeamalla

Tapani mukaan päätin vähän tuunata. Ostin tuoreita päärynöitä ja pullollisen mustikkamehua, josta ajattelin keitellä glögin itse.

Mustikkaiset glögipäärynät kahdelle

2 kypsää päärynää
1 litra vahvaa mustikkamehua
2 kanelitankoa
2 tähtianista
pieni halkaistu vaniljatanko
pari siivua tuoretta inkivääriä
1 tl kardemumman siemeniä
2 dl kevyttä ja marjaisaa punaviiniä

Tee ensin mustikkaglögi eli mittaa mehu ja mausteet kattilaan ja anna poreilla puolisen tuntia. Lisää sitten punaviini ja kuoritut päärynät. Päärynöiden pohjasta voi leikata palan, jotta ne pysyvät kattilassa pystyssä. Hedelmien pitäisi kuitenkin olla kokonaan pinnan alla eli käytä mahdollisimman kapeaa kattilaa, jos sinulla sellainen on. Minä en omista parsakattilaa tai vastaavaa kapeahkoa kattilaa, joten päärynät lilluivat liemessä kyljellään ja ihan hyvä tuli niinkin. Kiehuta hiljalleen toiset puoli tuntia eli kunnes päärynät ovat kypsiä.

Voit tarjoilla ne heti tai antaa maustua seuraavaan päivään kylmässä. Jos olet viitseliäs, voit keitellä glögistä ja sokerista glögisiirapin annosta aateloimaan. Tässä keittiössä lisukkeeksi lusikoitiin pari palloa kolmen kaverin mustikka-kardemummajäätelöä, koska sitä sattui pakkasessa olemaan, mutta kardemummalla maustetulla kermalla tai vaniljajätskillä pärjää myös.

glögipäärynä lautasella

ps. Tämäkin kirja joutuu kierrätyskasaan, ellei jollain teistä oli mielihaluja sitä kohtaan? Opus on uuden veroinen ja sopii esimerkiksi habboiluun hurahtaneen teinin joululahjaksi. Sana vain, ja kipaisen kirjan postipojan kannettavaksi!

Hyvää Suomesta – aikamatka 1990-luvulle

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1995. Samana syksynä muutin pois kotoa, HOASin soluasuntoon Espoon Lintuvaaraan. Olin arponut kahden minulle myönnetyn opiskelupaikan välillä ja lopulta valitsin Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun mediatekniikan linjan. Elintarviketeknologian opintojen aloittamista Helsingin yliopistossa siirsin vuodella. Uumoilin, että voisin vaihtaa koulua, jos ensisijainen valinta osoittautuisi vääräksi.

1990-luvun puolivälissä internet kirjoitettiin vielä isolla ja pääsimme tulevina alan insinööreinä seuraamaan sen kehitystä eturintamassa. Nettiä selattiin Netscapella ja sähköpostiohjelmat olivat merkkipohjaisia. Käyttäjätunnukseni oli piapa ja siitä muodostui verkkoidentiteettini vuosikymmeniksi. Myöhemmin se jalostui genetiiviin, kun tunnus sellaisenaan oli varattu.

keittokirjan kansi

Jälkiviisaus on vaikea taiteenlaji, mutta joskus olen miettinyt missä olisin, jos olisin valinnut toisin. Olisinko yhtä innostunut ruuanlaitosta, jos ammattini liittyisi läheisesti siihen? Millaista olisi ollut elintarvikealan opetus 20 vuotta sitten? Tuohon aikaan opiskelupaikka säilyi, ellei siitä erikseen luopunut. Ymmärtääkseni voin siis halutessani kutsua itseäni maa- ja metsätaloustieteen ylioppilaaksi ja aloittaa vieläkin opinnot erillisestä anomuksesta, jos niin päätän.

Soluasunnon yhteiskeittiössä söin lähinnä aamiaista ja iltapalaa. Koulussa syöty opiskelijahintainen lounas riitti lämpimäksi ruuaksi. Viikonloppuateriat nautin yleensä kotikotona tai poikaystävän perheen luona valmiissa pöydässä. Oli minulla silti paistinpannu ja yksi kattila. Saatoin joskus paistaa välipalaksi lettuja tai tehdä iltaruuaksi jauhelihakastiketta ja makaronia. Silloin kaivoin esiin vanhan köksän oppikirjan tai Hyvää Suomesta -keittokirjan.

keittokirjan tittelisivu

Kirjan esipuheen mukaan opusta on jaettu aikanaan yli 200 000 kpl. Se on julkaistu 1995 Hyvää Suomesta -elintarvikeprojektin nimissä arvatenkin kannustamaan suomalaisia valitsemaan ja syömään kotimaista. En muista, mutta oletan kirjaa olleen jaossa ruokakaupoissa. Sen sivut ovat kellastuneet, niissä on tahroja ja kulmissa hiirenkorvia. Joidenkin reseptien nimet on alleviivattu tai ympyröity ja kirjan viimeisille sivuille olen merkinnyt muistiin omia ohjeitani.

”Viime vuosina ruuanlaittoon ja ruokailuun on tullut kovasti lisää iloa ja värejä. Ruokatoimittajat niin lehdissä kuin televisiossakin ovat tehneet aivan erinomaista työtä. Samaan aikaan monien suomalaisten henkilökohtainen talous on kiristynyt. Siksi on ollut tarpeellista oppia laittamaan ruokaa itse.”

porkkanat

Ruokakulttuuri on ollut 20 vuotta sitten hyvin erilainen. Kirjassa on 140 reseptiä, joista vain neljä voi laskea kasvisruuaksi. Niihinkin tulee maitoa tai kermaa, joten vegaanius lienee ollut vielä vieras käsite. Makkarakastike, lindströminpihvit, kesäkeitto ja täytetty kirjolohi kuvaavat hyvin kirjan antia. Tehotuotannosta ei juurikaan puhuta ja esimerkiksi broilereita kutsutaan muheviksi kananpojiksi, joiden liha on maukasta ja nopeasti kypsyvää. Tekstiä lukiessa hymähtelee tuon tuostakin, mediakriittisyys ei ehkä ollut 19-vuotiaan minäni vahvimpia puolia.

Viisaitakin sanoja kellastuneille sivuille on kirjattu, seuraavan otteen voin allekirjoittaa täysin: ”Meidän suomalaisten pitäisi enemmän nauttia arkielämän ateriayhteydestä ystäviemme seurassa. Oppisimmepa sen, että ruokakutsujen tarkoituksena ei ole seitsemän sortin pursuava pitopöytä ja ylirasituksesta puolikuollut emäntä tai isäntä vaan iloinen ateria yhdessä ystäviemme kanssa.”

aukeama

Asettaessani itselleni keittokirjahaasteen, päätin kokata kustakin kirjasta vain sellaista, mitä en ole aiemmin tehnyt. Heti ensimmäisen kirjan kohdalla meni vaikeaksi. Kun keittokirja koostuu perusruokaresepteistä, on vaikea löytää niiden joukosta sellaista, jota ei olisi kokeillut. Jotain sentään löytyi. Sunnuntaiksi tekisin ”Jälkiruokien kuningatarta – jäädytettyä jogurttia.”

Jäädytetty jogurtti (2 annosta)

3 dl maustamatonta jogurttia (HUOM! ei rasvatonta!)
1 dl rahkaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 appelsiinin kuori

Kaikki appelsiinit oli syöty, enkä jaksanut niiden takia kauppaan lähteä, joten päätin käyttää sitruunan kuorta. Appelsiinin tai sitruunan puolikas kuori raastetaan ja kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, kipataan sopiviin vuokiin ja laitetaan pakastimeen 4 tunniksi. Tarjoillaan marjojen kera.

Kuvassa jälkkäri näyttää nätiltä, mutta rakenne ei ollut onnistunut, se oli jäänyt kiteiseksi. Epäilen, että se johtuu ostamani luonnonjugurtin vähärasvaisuudesta. Maku oli kuitenkin hyvä, joten seuraavalla kerralla kokeilen tätä paksummalla turkkilaistyyppisellä jogurtilla. Hyvän jälkkärin tai vaikka aamiaisen tästä saa pakastamattakin!

frozen yogurt

Sitten pitäisi vielä päättää saako tämä yksilö pitää paikkansa kirjahyllyssäni. Se on konkreettinen muisto itsenäistymisestä ja ensimmäisistä haparoivista ruuanlaittohetkistä. Ohjeiden takia sitä ei kuitenkaan tarvitse säilyttää. Vastakkain ovat siis nostalgia ja käytännöllisyys ja tällä kertaa jälkimmäinen voittaa. 96 sivua suomalaista ruokakulttuuria päätyy paperinkeräykseen, sillä en usko sen kelpaavan enää kenellekään. Ehkäpä sen kellastuneet paperikuidut päätyvät takaisin kirjahyllyyni kirjassa, jonka materiaalina on käytetty kierrätyspaperia?

omenat ja omat reseptit

Kotiravintolan ensimmäinen kattaus

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani puhelun. Hän halusi tietää, onnistuisiko minulta kolmen ruokalajin illallinen 12 hengelle. Myöntelin varovaisesti, olenhan pyörittänyt pienimuotoista ravintolaa kotonani ennenkin. Mutta että kaksitoista nälkäistä samaan aikaan? Ravintolapäivänä pöydässä on istunut enintään kahdeksan syömämiestä kerrallaan ja useimmissa kattauksissa heitä on ollut vain kuusi. Selviäisinkö tuplamäärästä ruokavieraita?

Muutaman minuutin asiaa makusteltuani vastasin kyllä. En tiennyt mitä tarjoaisin ja missä, mutta päätin yrittää. Jos en tähän pystyisi, olisi turha tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kotiravintolan varaan.

aterian ainekset

Seuraavana päivänä menu oli jo paperilla ja budjetti laskettu. Sisko tykästyi menuehdotukseen ja hintakin saatiin sopivaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä ravintolassa, mutta koska juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai, valinnanvaraa oli yllättävän niukalti. Uskalsin siis pyytää vähän vaivanpalkkaakin, olivathan vieraat varautuneet oikeaan ravintolaillalliseen, joka pitkällä kaavalla juomineen olisi maksanut vähintään 30–40 euroa.

Vielä piti ratkaista tilaongelma, sillä ruokapöydän ympärille mahtuu vain kahdeksan ja silloinkin ollaan kuin sillit suolassa. Parvekkeen pöytä toisi kaksi lisäpaikkaa ja hätätapauksessa viimeiset kaksi ruokailijaa voisi istuttaa sohvapöydän ääreen. Ekstratuolit voisi varmaan lainata taloyhtiön kerhohuoneesta. Sisko lupasi roudata lisäpöydän mukanaan, jos muuta ratkaisua ei keksitä.

Valitsin ruokalajit, joista osan voi valmistaa etukäteen. Alkuun appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto, pääruuaksi nyhtökaurapilahvi ja jälkiruuaksi inkivääripannacotta. Tilanne oli otollinen, sillä laktoosivammaa lukuunottamatta koko seurue oli kaikkiruokainen.

nyhtökaurapilahvi

Nyhtökaurat eli nyhtikset hankin jo perjantaina päivällä, sillä niiden saatavuus on edelleen kiven alla. Pari viikkoa aiemmin piipahdin sattumalta Anton & Antonissa ja huomasin heidän hyllyssään kymmenkunta pakettia tuota harvinaista herkkua. Silloinkin oli perjantai ja ilmeisesti nyhtiksen toimituspäivä. Osuin oikeaan, sillä myös tänä perjantaina tiski oli täynnä. Astelin kassalle neljä pakettia sylissäni. Pienenä vinkkinä muuten: nyhtis on kyseisessä kaupassa melkein puolet halvempaa kuin isojen ketjujen marketeissa!

Keitto syntyi lauantaina, vain ranskankermainen loppusilaus jäi sunnuntaille. Resepti on keittiöni vakiokalustoa ja kopioitu käyttöön Eeva Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kanafondin korvasin luomukanaliemikuutiolla, inkivääriä lisäsin hieman reilummin ja koristeluun käytin thaibasilikaa, mutta muuten mentiin alkuperäisen ohjeen aineksilla. Ohjeen olen kirjannut myös tämän postauksen loppuun, niin kuin ruokavieraille lupasin.

(Jälkiruokakin oli lauantain ohjelmassa, mutta jäi lopulta seuraavaan aamuun, sillä karkasimme miehen kanssa iltapalapiknikille Mustikkamaan kallioille. Viikunoita, juustoja, maksapasteijaa, erilaisia hilloja ja punaviiniä lyhtyjen valossa – ahhh!)

inkivääripannacotta

Inkivääripannacotta on sekin yksi kestosuosikeistani, enkä enää muista mistä sen resepti on peräisin. Sellaisenaan se kuitenkin löytyy Tillin ja Pullan taannoisesta blogista, johon he sen kirjasivat käytyään luonani päivällisvieraina.

Kun ovikello viiden aikaan soi, pääruoka oli jo hyvässä vaiheessa, pannacotat hyytyneinä ja keitto kuumana kattilassa. Pöydän kattaminen jää tässä keittiössä yleensä viimeiseen tinkaan, mutta ilmeisesti alan vähitellen oppimaan virheistäni, sillä tällä kertaa katoin pöydän jo puolitoista tuntia ennen hoohetkeä. Ruokavieraat pääsivät kerrankin valmiiseen pöytään.

vieraat pöydässä

Jännittyneet perhoset lepattelivat ovikellon soidessa kiivain siiveniskuin. Kun kaikki vieraat olivat löytäneet paikkansa pöydästä, asettuivat siivekkäätkin. Seurue viihtyi rennosti keskenään ja minä sain touhuta keittiössä ilman häiriötekijöitä. Ruokalajit seurasivat toisiaan, lasit täyttyivät ja tyhjenivät tasaista tahtia. Kaikki oli ihmeellisen vaivatonta ja helppoa. Keittiö oli kaaoksesta kaukana ja kokki ilmeisen tyytyväinen työhönsä.

Kiitokset olivat vuolaita. Siivosin astiat tiskikoneeseen ja katoin itselleni kolmen ruokalajin illallisen. Saatoinpa lasin viiniäkin nauttia. Onnelliset hymyt, tyhjät lautaset ja täydet vatsat ovat parasta palautetta. Tällä kertaa suurin ja tärkein palkkio oli kuitenkin oivallus omasta osaamisesta. Vahvistus sille minkä tavallaan jo tiesinkin. Tähän minä kykenen ja tätä tahdon. Tästä kotiravintolasta kuulette vielä.

*****

Appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto (12 hlölle alkukeitoksi)

1,5 kg porkkanaa
2 sipulia

6 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
4 dl appelsiinimehua
1,2 l vettä
2 kanaliemikuutiota, myös kasvis passaa
3,5 tl curryjauhetta
2 prk ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
koristeluun (thai)basilikaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Ota vähintään 4 litran kattila, kuumenna siinä voi ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä hetken verran. Lisää sitten porkkanat ja kuullottele pari minuuttia. Kaada kattilaan vesi ja mehu. Lisää lopuksi liemikuutiot ja curry. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 45 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tähän asti keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Kuumenna keitto ennen tarjoilua ja hämmennä joukkoon purkillinen ranskankermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Annostele keitto lautasille tai pieniin kulhoihin ja nosta nokare huoneenlämpöistä ranskankermaa pinnalle. Odota hetki, että kerma alkaa sulaa ja pyöräytä sitten lusikalla keittoon kauniit kermakaaret. Ripottele päälle silputtua (thai)basilikaa.

porkkanakeitto

ps. Nyhtökaurapilahvin reseptin kirjaan ylös myöhemmin tällä viikolla, kun testikeittiössä porisevat vertailun vuoksi sekä nyhtis että härkis.