Joulukalenteri – luukku 16: lakritsitoffee

Uh, oh. Muutamana vuonna olen yrittänyt väsätä pukinkonttiin jouluisia karkkeja. Tiedättehän, tryffelipalloja, vaahtokarkkeja, puolukkamarmeladia ja suklaafudgea. Paperilla ja kuvissa niin herkullisia ja helppoja valmistaa. Voin kertoa, että oikeassa elämässä joulumakeisten kokkaaminen on ihan jotain muuta. Hermoja raastavaa ja pirullisen vaikeaa.

luukku 16

Valkoisista tiiviistä kökkäreistä ei saanut ilmavia vaahtokarkkeja kirveelläkään. Tryffelipallot sulivat ensin pieneen sievään rasiaansa ja lopulta sormien lämpöön. Suklaafudgesta tuli jostain syystä niin kovaa, että pelkäsin hampaitteni puolesta ja puolukkamarmeladi – se päätti olla hyytymättä lainkaan.

Kaikkia nameja keitellessä seurasin reseptiä pilkuntarkasti ja silti meni vikaan. Lehtien ja (oikeiden) ruokablogien kuvissa karkit näyttivät onnistuneen täydellisesti. Ei vellinä notkuvaa marmeladivuokaa, ei suklaasta tahmaisia sormia ja kaapinovia eikä pöllähteleviä tomusokeripilviä. Vain joulunpunaisia nauhoja ja ihania lasipurkkeja, jotka kätkevät sisäänsä suussasulavia aarteita.

lakritsitoffee

Viimejouluisen puolukkamarmeladikatastrofin jälkeen päätin etten koskaan enää edes yritä. Never say never, sillä viime viikolla bongasin Hesarin Kielenvievää -blogista lakritsitoffeen reseptin. Kaikki ainekset löytyivät kaapista, siispä kerta kiellon päälle. Varmistaakseni selustan shoppasin keittiötarvikeliikkeestä lämpömittarin, jonka avulla reseptinmukaisen 124-asteisen toffeeseoksen keittelemisen pitäisi olla lasten leikkiä. Lakritsitoffee valmistuu reilussa puolessa tunnissa.

Lakritsitoffee

2½ dl kuohukermaa
3½ dl sokeria
1 dl siirappia
50 g voita
¾ tl suolaa
3 rkl lakritsijauhetta

Vuoraa leivinpaperilla n. 20 cm x 20 cm vuoka. Tipauta pari pisaraa öljyä paperin alle, jotta paperi pysyy paikoillaan. Ota sitten paksupohjainen, vähintään kahden litran kattila ja kaada kerma, sokeri, siirappi, voi ja suola kattilaan. Kuumenna seosta välillä sekoitellen. Kun seos kiehahtaa, laske lämpöä ja keitä sitä keskilämmöllä, kunnes seoksen lämpötila on 124 astetta. Minulta tähän kului noin 25 minuuttia.

Varaudu siihen, että lämpö ei ensin meinaa millään nousta ja että seos kiehahtaa helposti yli. Ota pöytäluuttu hollille. Viimeisillä minuuteilla lämpö nousee niin nopeasti, että kun selkänsä kääntää, mennään jo parilla asteella yläkanttiin. Kannattaisi etsiä lakritsijauhe kaapista ENNEN kuin aloittaa kokkaamisen. Nosta sitten kattila liedeltä, anna seoksen hetki rauhoittua ja jäähtyä. Lisää lakritsijauhe ja vatkaa massaa sähkövatkaimella noin kaksi minuuttia.

lakritsitoffee

Kaada vatkattu massa vuokaan leivinpaperin päälle. Kun lakritsitoffee on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se jääkaappiin. Kovettuneen levyn voit leikata kuutioiksi, paloiksi tai pötköiksi ja kääriä leivinpaperiin. Lopuksi voit etsiä kivan lasipurkin ja koristella sen punaisilla nauhoilla. Kuin aito ruokabloggaaja.

lakritsitoffee

Kiitos lakritsitoffee, kun palautit uskoni itsetehtyihin joulukaramelleihin. Minä nimittäin onnistuin, vihdoinkin!

ps. Myöhemmin olen onnistunut taikomaan myös suklaasalamia, lakritsimanteleita ja kandeerattua inkivääriä, jee!

Joulukalenteri – luukku 11: terapeuttiset piparicantuccinit

Kaksi vuotta sitten elämä oli aika lailla levällään. Vaikka osallistuminen koko kansaa kohahduttavaan tv-ohjelmaan olikin (ja on vieläkin) yksi parhaimmista päätöksistä koskaan, kesti kokemuksesta toipuminen pitkään. Ystävät ja perhe olivat olkapäänä, mutta onneksi sain mahdollisuuden tukeutua myös ammattilaisten apuun.

luukku83

Ilman Maaret Kallion lempeän lujaa opastusta ja korvaamatonta tukea olisin todennäköisesti harhaillut väärillä poluilla vielä seuraavana keväänäkin. Sohinut pimeässä eteenpäin sokeana kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu ja ketä näköpiirissä liikkuu. Sen sijaan pystyin pikkuhiljaa näkemään kokemuksen mukanaan tuomat vaikutukset, ottamaan siitä opiksi ja katsomaan maailmaa uusin silmin. Ja lopulta huomaamaan rakkauden, kun se vastaan odottamatta ja yllättäen käveli.

maaret ja pia

Ruoassa asuu rakkaus. Itse tehdyissä ruokalahjoissa se tiivistyy suussa sulaviksi joulukarkeiksi, pikkumakeiksi, suklaakakuiksi ja suolaisiksi suupaloiksi. Pitkälle seuraavaan vuoteen jatkuneen terapiajakson jälkeen leivoin kaiken kokemani kiitollisuuden, lämmön ja liikutuksen pikkuleipien sisään ja purkitin pienen palan Italiaa, maata, jota tiesin vastaanottajan rakastavan.

Piparicantuccinit (n. 45 kpl)

120 g kokonaisia manteleita
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja
reilu 1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 tl piparkakkumaustetta
2 munaa + 1 keltuainen
2 dl sokeria
(litrakaupalla rakkautta)

Paahda ensin mantelit: n. 5 min 180-asteisessa uunissa. Raasta hyvin pesty appelsiininkuori, varo ettet raasta kuoren valkoista osaa, ettei mausta tule kitkerä. Sekoita jauhot, suola, piparkakkumauste ja leivinjauhe keskenään. Riko toiseen astiaan munat ja keltuainen, heilauta haarukalla rakenne rikki. Ota ruokalusikallinen talteen voitelua varten.

Lisää sokeri munien joukkoon ja vaahdota, lisää sitten kuoriraaste. Siivilöi kuivat aineet munavaahtoon, sekoita. Lisää vielä mantelit. Taikina saa jäädä löysähköksi, mutta sitä pitää pystyä muotoilemaan sormin. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin kolme pötköä leivinpaperille, jätä hyvin tilaa väleihin. Painele pötköt sitten n. 2 sentin paksuisiksi ja 5 sentin levyisiksi. Voitele kananmunalla ja paista n. 20–25 minuuttia 180 asteessa. Ota pötköt uunista ja leikkaa ne lämpiminä terävällä veitsellä 1,5 sentin viipaleiksi. Käännä viipaleet leikkuupinta ylöspäin ja paista uunissa vielä 15 minuuttia. Piparicantuccinit ovat valmiita, kun reunat ovat vähän tummentuneet, mutta sisus on edelleen vaalea.

piparicantuccinit

Uunissa kuivattamisen vuoksi piparicantuccinit säilyvät vuosikausia ja ovat parhaimmillaan toscanalaiseen jälkiruokaviiniin Vin Santoon dipattuna, mutta maistuvat mainiosti myös kahvin ja teen seuralaisina joulun jälkiruokapöydässä.

ps. Lyhyenä hetkenä seikkailee tänään myös Ku ite tekee -blogin yhteisöllisessä joulukalenterissa. Käy kurkkaamassa lisää syötävän hyviä lahjaideoita sieltä!

Joulukalenteri – luukku 6: sinivalkoisia ajatuksia ja manteli-suklaakakkua

Kaivoin tänään kaapistani pahvilaatikon, johon olen säilönyt reilut kymmenen vuotta sitten poltetut cd-levyt. Niihin on tallennettu valokuvia vuosilta 2001–2006. Valitsin levyn, jonka kannessa luki itsenäisyyspäivä 2004 ja toiveikkaana työnsin cd:n mieheni läppärin cd-kelkkaan.

6. luukku

Levy ei toiminut enää. Ei, vaikka jynssäsimme sen puhdistusliinalla ja koetimme useampaan kertaan. Osa kuvista on onneksi teetetty oikeiksi valokuviksi, mutta suurin osa on haihtunut bittitaivaaseen ikuisiksi ajoiksi.

En pysty siis esittelemään teille kuvia ylioppilaiden soihtukulkueesta, jossa astelin ylpeänä kantaen soihtua pääni yläpuolella. Laulaen savolaisen laulua, ylioppilaslakki päässä, varpaat jäässä ja sormet kohmeessa, savolaisen osakunnan lipun alla. En voi todistaa Presidentti Halosen vilkuttaneen meille juuri silloin, kun tv-kamerat kuvasivat kulkuettamme. Minulla ei ole kuvia senaatintorilta, jossa pidettiin puheita ja jonka portailla osakuntien liput seisoivat kunniavartiossa lumen leijaillessa taivaalta ja takertuessa punaposkisten ylioppilaiden silmäripsiin.

kuurankukkia

Savolaisen Osakunnan itsenäisyyspäiväjuhlat ovat painuneet mieleni syviin sopukoihin. Muistan sotiemme sankarivainajille ja veteraaneille pidetyt puheet, orkesterin esittämät Finlandian ja Porilaisten marssin, osakuntanauhojen jaon uusille osakuntalaisille ja Maamme-laulun, joka kaikui uuden ylioppilastalon käytävillä. Muistan yhteishengen ja yhdessä tekemisen meiningin, glögin ja joulutortut sekä rennon arvokkaat iltajuhlat Helmilässä – osakunnan huoneistossa Temppeliaukion kirkon naapurissa.

kakku ylhäältä päin

Opiskelun päätyttyä keksimme uusia perinteitä. Parinkymmenen ruokalajin aterioita ystävien seurassa, linnanjuhlien pukujen arviointia ja linnan virallisen boolireseptin varioimista. Itsenäisyyspäivälle sopivaa arvokasta tunnelmaa, lisää puheita, sinivalkoisia lauluja, kuohuviiniä, hirvipastia, punajuuria ja muita suomalaisia raaka-aineita.

Minna Canth

Pari vuotta sitten askartelimme arvomerkkejä. Jokainen sai valita rintaansa omimmalta tuntuvan sankarin tai sankarittaren. Minä valitsin Minna Canthin: yhteiskunnallisen vaikuttajan, naisten aseman edistäjän ja ensimmäisen suomenkielisen sanomalehtinaisen.

rääppiäiset

Tänään järjestimme itsenäisyyspäivän vastaanoton kotonamme Kalasatamassa. Ovet kotiime olivat avoinna puolesta päivästä iltayhdeksään asti. Glögikattila porisi hellalla lempeän tulisen linssikeiton hautuessa viereisellä levyllä. Pakkasesta piipahteli sisään ystäviä ja naapureita. Ovikello soi tuon tuostakin ja suklaakakku hupeni samaan tahtiin. Illan pimentyessä kynttilät syttyivät ja kuohuviinipullo poksautettiin auki.

skumppaa ja kynttilät

Olen kiitollinen saadessani asua tässä lintukodossa, jota Suomeksi kutsutaan. Turvallisessa ja demokraattisessa valtiossa, jossa on neljä vuodenaikaa. Maassa, jonka luonto salpaa hengen ja jossa metsä on aina kivenheiton päässä siitä, missä milloinkin satun seisomaan. Pääkaupungissa, jossa on kaikki mitä tarvitsen.

*****

Kahvilla maustettu manteli-suklaakakku (10 annosta)

175 g tummaa suklaata
2 dl mantelirouhetta
175 g voita
3 munaa
1 dl tavallista sokeria
1 dl muscovadosokeria
1/2 dl jauhoja
3 tl murukahvia

suklaa vesihauteessa

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
1 1/2 dl vispikermaa
1 rkl voita
sormisuolaa

mantelirouhe

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Rouhi mantelit karkeaksi ja paahda niitä uunissa n. 6 minuuttia, älä polta. Vähennä uunin lämpöä 175 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja voi mikrossa. Sekoita sokerit voisulaan (älä hermostu, jos muscovado jää paakkuisaksi, se sulaa uunissa kyllä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja sekoita yksi keltuainen kerrallaan voi-sokeriseokseen. Lisää sulatettu suklaa, jauhot, murukahvi ja mantelit. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti mukaan taikinaan.

vajonnut kakkupohja

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa vuoasta riippuen 35-60 minuuttia. Minulla oli korkea vuoka, joka vaati tunnin kypsymisajan. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kuin kumoat sen, muuten käy kuten minulla, keskiosa valahtaa. Sulata kuorrutteen suklaa lämpimään vispikermaan (älä keitä!) ja lisää lopuksi voi. Anna jäähtyä hieman ja kaada sen jälkeen kumotun kakun päälle. Sirotteli viimeiseksi sormisuolaa. Tarjoile sellaisenaan tai vaikka vaniljajätskin kanssa.

kuorrutettu kakku