Kansallinen pullapäivä – korvapuustit omenalla ja mantelilla

Tänään liputetaan. On laskiaistiistai, Kalevalanpäivä ja suomalaisen kulttuurin päivä. Sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella voisi kyllä kuvitella, että on kansallinen pullapäivä. Pullaa, hilloa, mantelimassaa, kermavaahtoa, nutellaa, suklaakastiketta ja tomusokeria kaikki kanavat pullollaan.

Olen minäkin muutaman kermavaahtounelman viime päivinä syönyt, vaikka en niistä kuvia olekaan instagramiin tai facebookiin postannut. Kotikeittiössäni päätin olla vastarannan kiiski ja jättää laskiaispullat leipomatta, mutta kuinkas kävikään. Sunnuntai-iltana kipaisin lähikauppaan, ostin litran maitoa ja ryhdyin taikinantekohommiin.

korvapuustit

Sitten seuraa tunnustus: en ole koskaan osannut tehdä pyöreitä pikkupullia. Silloin tällöin kokeilen, mutta aina epäonnistun. Vehnäsistä tulee likilaskuisia tai liian tiiviitä. Päältä kauniin ruskeita, mutta sisältä raakoja. Siksi nokitan korvapuusteilla. Korvapuustit minä osaan, kierrepullista on tullut ajan myötä bravuurini, jolla on hurmattu eräätkin anoppikokelaat.

Laskiaispullien sijaan leivoin siis korvapuusteja. Halusin kuitenkin tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, niinpä jaoin taikinan kahtia. Toinen puustitaikinan puolikas sai sisuksiinsa kanelia, sokeria ja voita, mutta toiseen taiteilin täytteiksi mantelimassaa ja omenahilloa. Siis korvapuustit laskiaistwistillä!

korvapuustit

Pullataikinan vaivaan aina ja ikuisesti Anna-Leena Härkösen vähän helvetin hyvällä ohjeella (sanavalinta Anna-Leenan, ei minun), tosin hieman tuunaten, kuten tapoihini kuuluu. Vähennän hiukan rasvaa ja sokeria ja lisään teelusikallisen suolaa. Yleiskonetta en omista, joten käsipelillä mennään. Vaivaan ja maistelen, joskus vähän liikaakin. Huomaamattani saatan syödä taikinaa useamman desin ennen kuin korvapuustit pääsevät pellille.

Mantelimassan tein itse Kokit ja potit -blogin ohjeella. Resepti on helppo, mutta aiheutti silti hieman päänvaivaa. Kaupassa pähkäilin, ovatko mantelijauho ja mantelijauhe samaa tavaraa eri nimellä pussitettuna. Ostin mantelijauhetta, sillä sitä sai pienemmässä paketissa. Kuiva-ainekaapissani ei myöskään ollut erikoishienoa sokeria, tavallinen hieno sokeri sai kelvata. Mantelirouheen rouhin kokonaisista manteleista. Jääkaapissa seisottamiseen ei ollut aikaa kymmenen aikaan illalla, joten läiskin mantelimassan sellaisenaan kaulitulle ja voidellulle korvapuustitaikinalevylle. Puolet kaulitusta taikinasta sai päälleen purkillisen viime vuonna keiteltyä omena-inkiväärihilloa.

tuunaa mun korvapuusti

Leikkasin rullatusta taikinasta sekä perinteisiä puusteja että tasaisia kiekkoja ja asettelin ne pellille. Kohottamisen jälkeen työnsin pellin uuniin ja jäin odottelemaan. Jokseenkin kokemattomana pullapirkkona jännitin, pysyvätkö täytteet korvapuustien sisällä vai valuvatko ne kokonaan ulos.

Valuivathan ne, mutta eivät onneksi kokonaan. Ulkonäkö oli lähes kuvauskelvoton, mutta maku veti suun muikeaan hymyyn. Omenahillo oli karamellisoitunut uunissa ihanan tahmaiseksi massaksi ja omenaiset korvapuustit olivat ihanan meheviä vielä seuraavanakin päivänä. Eipä löytynyt moitteen sanaa toisestakaan versiosta. Molemmat mainioita kerrassaan!

omenapuustit

Olen huomannut, että luomuaineksista tehdyllä taikinalla on oma tahto, johon ei voi millään keinolla vaikuttaa. Se käyttäytyy miten parhaaksi kullakin kerralla näkee. Reseptin jauhomäärä on syytä unohtaa heti kättelyssä ja ottaa käyttöön näppituntuma. Luomutaikina kohoaa miten sattuu ja uuniin päästyään laajenee kaikkiin suuntiin täysin holtittomasti. Kahdesta pellillisestä pullia vain muutamaa voi kutsua hyvällä tahdolla kuvaukselliseksi korvapuustiksi. Mutta maku, se on täydellinen.

Perinteiset (laskiais)korvapuustit

1/2 l luomumaitoa
40 g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa
2 luomumunaa
2 dl ruokosokeria
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl mantelijauhetta
12–15 dl luomuvehnäjauhoja
150 g voita sulatettuna
kananmunaa voiteluun

Täytteiksi:
Kanelia, sokeria ja voita
Mantelimassaa ja voita
Omena(-inkivääri)hilloa ja voita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi tai 42 asteeseen, jos käytät kuivahiivaa. Liuota hiiva lämpimään maitoon (tai sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää maitoon). Vatkaa munat ja sokeri erikseen löysäksi vaahdoksi ja kaada hiivamaidon joukkoon, lisää suola. Lisää sitten mantelijauhe/o ja osa vehnäjauhoista. Älä missään nimessä kumoa kaikkia jauhoja leivinkulhoon kerralla, vaan tunnustele milloin liika on liikaa. Sulata voi ja vaivaa se taikinan sekaan. Lisää vielä jauhoja, jos siltä tuntuu. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Kohota vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai sähköuunissa, vähintään tunti.

korvapuustit

Ota voi jääkaapista pehmenemään ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Jaa taikina sopiviin osiin ja kauli se ohueksi. Miten ohut sitten määritellään, on jokaisen oma asia. Minä tykkään kaulita taikinan noin puolen sentin paksuiseksi, siten korvapuustiin tulee mahdollisimman paljon kierroksia. Levitä pehmennyttä voita kaulitulle taikinalle ja lisää sen päälle haluamasi täytteet. Kieritä tiiviille rullalle ja leikkaa kiekoiksi tai korvapuustikolmioiksi.

Jätä korvapuustit ja kierrepullat kohoamaan pellille vielä kymmeneksi minuutiksi, voitele ne kananmunalla, ripauta päälle (rae)sokeria ja työnnä uuniin. Paista 10–15 min, vaalean tai vähän tummemman ruskeiksi. Kaada lasiin kylmää maitoa ja nautiskele korvapuustit kierros kerrallaan.

korvapuustit

Kansallista korvapuustipäivää vietetään vasta lokakuussa. Minusta tämän ruotsista lainatun kanelbulle-perinteen voisi hyvin siirtää laskiaistiistaille. Pulla kuin pulla, niin miksei sitten kanelipulla!

Hans Välimäen jalanjäljillä – omenaa ja maustelimppua

Pari viikkoa sitten taisin mainita, että keittokirjahaaste siirtyy nextille levelille Hans Välimäen jälkiruokakirjan P.S. Parasta sokerista myötä. Avasin kirjan innoissani, olinhan joskus ajatellut, että kokkaan koko opuksen läpi. Pitäähän haasteita olla. Ruokakuvat ovat toinen toistaan houkuttelevampia, mutta ainekset ja tarvikkeet hiukkasen haastavampia. Glukoosia, pektiiniä ja lakritsinjuurta. Silipat-mattoja ja monenlaisia muotteja. Vähemmästäkin lannistuu kokeneempikin kokkaaja.

parasta sokerista

Suurin osa raaka-aineista on silti ihan tavallisia. Jälkiruuat koostuvat lähinnä erilaisista sokereista, voista, munista, jauhoista, suklaasta ja vaniljasta. Bonuksena muutama hedelmä, jotka tasapainottavat makeutta ja suklaan tuhtia olemusta.

Vaikka ainesosat ovat periaatteessa yksinkertaisia ja helppojakin, kirjan annosten valmistaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Monessa jälkiruuassa on neljä tai viisi erilaista komponenttia, joista osa pitää valmistella jo edellisenä päivänä. Kiireisen kokkaajaan arkeen kirja ei istu, ei sitten millään.

Harkitsin neljää eri reseptiä. Mustaherukkafinancierien ohje oli yksinkertainen, mutta tarvittavat muotit uupuivat. Suklaa-hunajaganacheen ja karamellipopcorneihin ostin jo aineksetkin, mutta sitten vahingossa söimme reseptin vaatiman tumman suklaan. Hups. Veriappelsiinihyytelö ja Tahiti-vaniljasydän hyytyivät vaniljan laatuun, mikä ihmeen tahiti-vanilja, en ole koskaan kuullutkaan? Lopulta testiannokseksi valikoitui Mummola-luvussa esitelty Skånen omenat.

omenajälkiruoka

Voita, sokeria, omenaa ja maustelimppua. Voiko yksinkertaisempaa ollakaan. Ainesosat valmistuivat nopeasti, mutta annoksen kokoaminen, se meni metsään. Omenakuutioiden olisi pitänyt olla pienempiä ja kypsempiä. Kerroksittain lisättävän omenahillon olisi ilmeisesti kuulunut olla karkeampaa ja jäätelönkin itse tehtyä. Niin, ja eihän meillä varsinaisesti edes ollut maustelimppua. Minun ja Hansin annosten kuvat ovat kuin yö ja päivä, mutta ei anneta sen haitata, sillä maku vei kuitenkin kielen mennessään. Omenaa ja maustelimppua, ei taida olla aivan turha mies tuo Välimäen Hans.

Keittokirjahaasteen reseptit olen luvannut jakaa teille aina, riippumatta siitä onnistuvatko ne vai eivät. Sitä paitsi tärkeintähän on maku, ei esillepano. Tässä tulevat Skånen omenat. Olen skaalannut alkuperäistä reseptiä pikkuisen pienemmäksi, tästä määrästä syö 2–3 sokerihiirtä.

Skånen omenat eli omenaa ja maustelimppua

75 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl fariinisokeria (tai muscovadoa)
1 iso omena
100 g maustelimppua
1 tl kanelia
1–2 dl omenahilloa
vaniljajäätelöä

Pilko omenat pieniksi kuutioiksi ja raasta tai rouhi maustelimppu murusiksi. Jos maustelimppua ei ole, kelpaa tavallinen ruisleipäkin, kunhan heität pannulle mausteeksi myös kuminaa, tähtianista ja tilkan siirappia. Sulata voi pannulla ja heitä sekaan omenakuutiot ja limppumuru. Mausta kanelilla ja kääntele, kunnes omenat kypsyvät ja karamellisoituvat.

Ota uuninkestävä astia ja kokoa paistettu massa ja omenahillo kerroksittain siihen. Paista 175-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia. Jäähdytä hetki ja nosta ympyränmuotoisella muotilla palat lautasille. Annostele päälle pallo vaniljajäätelöä ja nautiskele. Nuole lautanen, jos tuntuu siltä.

omenaa ja maustelimppua

Vaikka ohjeet lannistivat alkuinnostuksen, Parasta sokerista jää vielä keittokirjahyllyyni. Aion kokata sen kannesta kanteen. Aikuisten oikeasti. Sitten joskus, kun aikaa on.

Joulukalenteri – luukku 19: tuunaa mun joulutorttu!

Lapsena joulutortut olivat puolikuun muotoisia. Torttumuotti oli pyöreä ja keltainen: pyörylän toiselle puoliskolle lusikoitiin luumuhilloa, jonka jälkeen puolikuu suljettiin muotin reunoja kiertävällä hammastuksella. Tähtitortut tulivat kehiin vasta myöhemmin. Täytyykin joulunpyhinä tarkistaa, onko tuo aito ja alkuperäinen torttumuotti vielä tallessa?

19. luukku

Äiti tekee voitaikinan itse. Kaulitsee sen ohueksi, leikkaa taikinapyörällä neliöiksi ja pyöräyttää vielä sakarat paikoilleen. Joulutorttuja leivotaan useampi pellillinen, mutta osa jätetään paistamista vaille valmiiksi. Kylmältä verannalta haetaan uusi pellillinen aina tarpeen tullen ja taas on tuoretta torttua iltapäiväkahvipöytään.

tortut ennen paistoa

Minun joulutorttuni syntyvät kaupan voitaikinasta. Siis voitaikinasta, ei lehtitaikinasta, jota torttutaikinanakin markkinoidaan. Lehtitaikinassa on turhia lisäaineita, palmuöljyä, aromeita ja liian vähän voita. Vertailevaa tutkimusta tehdessäni huomasin, että valmiisiin lehtitaikinalevyihin lisätään myös porkkanoista tuttua beta-karoteenia eli väriainetta, miksi ihmeessä?

valmiit tortut

Voitaikinaiset tortut ovat syntisen hyviä. Päältä rapeita, mutta sisältä vielä aavistuksen raakoja ja pehmeitä. Torttuja syödessä sormet kiiltelevät rasvasta ja syli on täynnä rapsakan lehteviä murusia. Omatekoisesta taikinasta leivotut tortut ovat tiiviimpiä ja vaatimattomamman näköisiä, mutta maku on niissäkin kohdallaan.

tähtianikset

Hillon sentään keittelen itse. Kaikkina menneinä jouluina olen tyytynyt yksinkertaisimpaan mahdolliseen versioon. Vettä ja kuivattuja luumuja. Keitetään pehmeäksi ja revitään haarukalla hillomaiseksi massaksi. Tänä vuonna päätin kokeilla jotain uutta. Heitin luumujen seuraksi pari kanelitankoa, tähtianiksen, muscovado-sokeria ja vaniljaa. Lopuksi lorautin sekaan aavistuksen portviiniä.

luumuhillon ainekset kattilassa

Hyvää tuli, etten sanoisi herkullista! Luumut voi maustaa omaan suuhun sopivilla mausteilla, esimerkiksi kardemumma ja neilikka toimivat varmasti mainiosti. Uskaliaimpia usutan kokeilemaan lakritsijauhetta ja pientä tömpsyä konjamiinia. Seuraavan kerran kun tekee torttua mieli, taidan testata viineriversiota: voitaikinaneliön päälle luumuhilloa ja rahkakreemiä.

Mausteinen luumuhillo

300 g kuivattuja luumuja
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 rkl muscovadosokeria
1/2 tl vaniljasokeria
2 dl vettä
1–2 rkl portviiniä

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Annan sen jälkeen porista hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia tai kunnes luumut ovat pehmenneet ja alkavat hajoilla. Poimi kanelitanko ja tähtianis pois, lisää portviini ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.