Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

12.5.20177.4.2020 / piapas / 10 kommenttia

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat on viimeinkin ripustettu naulaan. Nyt on aikaa leipoa, ensimmäisenä uuniin työnnetään kookos-puolukkapiiras. Mutta sitä ennen pieni kertaus kuluneesta kuukaudesta.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku eli kookos-puolukkapiiras. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Kookos-puolukka piirakka on elppo, herkullinen eikä liian makea. Resepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin!

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

Ota kookos-puolukkapiiras uunista, anna sen jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski piiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele kookos-puolukkapiiras kokonaisilla puolukoilla.

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

12.4.201717.4.2017 / piapas / 11 kommenttia

Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.

Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.

Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.

Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.

Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.

Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.

Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.

edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.

Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku

Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)

Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia

Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.

Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.

Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.

Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!

Minna Canthin jalanjäljillä – yhteiskuntakritiikkiä ja maustekakkua

19.3.201719.3.2017 / piapas / 3 kommenttia

Kolmisen vuotta sitten juhlimme itsenäistä Suomea illallisella pitkän pöydän ääressä, uusien ja vanhojen ystävien kesken. Illan aluksi jokainen vieras sai painaa rintaansa ruusukkeen. Arvomerkin keskelle oli varattu paikka suurelle suomalaiselle. Kenelle, sen sai jokainen itse valita. Silmäilin paperille tulostettuja kasvoja, tiesin heti ketä niiden joukosta etsin.

Jyväskylässä syntynyt ja sittemmin savolaistunut Minna Canth on yksi historian merkittävimmistä suomalaisista naisista. Rohkea suunnannäyttäjä, joka osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Joka ymmärsi jo varhain, että kansakunnan kieliriidat olivat vain jäävuoren huippu, sillä todellisuudessa yhteiskuntaa repivät köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus.

Minna Canth oli Suomen ensimmäinen lehtinainen, kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja sisällöntuottaja noin sata vuotta ennen kuin termiä edes oli keksitty. Hän oli aikansa mielipidevaikuttaja, jonka tekstit ravistelivat asenteita ja muuttivat maailmaa.

Canth hivutti yhteiskuntakritiikkinsä näytelmiin, joita esitettiin Suomen suurimmilla näyttämöillä. Teatterin varjolla vaikeiden aiheiden ja ruman totuuden käsitteleminen oli helpompaa. Minna Canthin terävä kynä kommentoi köyhyyttä, naisen asemaa ja tasa-arvoa, alkoholin aiheuttamia ongemia, uskonnonvapautta, kielikysymyksiä, ihmisoikeuksia ja koulupolitiikkaa. Hän suomi julkisesti myös kirkon vanhoillisuutta ja sen valtaa ihmiseen sekä armokuolemaa. Kuulostaako tutulta? Samat aiheet puhututtavat vielä 2000-luvullakin.

Kuten arvata saattaa, modernia ajattelutapaa ja in your face -asennetta ei otettu avosylin vastaan. Canth sai niskaansa kritiikkiä, vastalauseita ja kommentteja, joita internetin aikakaudella kutsuttaisiin vihapuheeksi. Iltapäivälehtien klikkiotsikoiden sijaan kansa kohisi kaduilla, kahviloissa, yhdistyksissä ja yksityiskodeissa. Uutta demokraattista ajattelua paheksuttiin, mutta onneksi sille löytyi myös kannattajansa.

1800-luvun maakunnissa asuvilla naisilla ei ollut paljon valinnanvaraa mitä koulutukseen tulee. Vaihtoehtoina olivat kätilöopisto ja opettajan työhön valmistava Jyväskylän seminaari. Ne, joille näiden koulujen ovet eivät auenneet, viettivät elämänsä vaimoina, kotiäiteinä, taloudenhoitajina, piikoina tai kotiopettajattarina. Avioliitto tarkoitti siirtymistä miehen määräysvallan alle.

Minna Canth raivasi tietä vuosisadan vaihteessa Kuopioon perustetuille talouskoululle, kauppakoululle, palvelijattarien sunnuntaikoululle ja kansanopistolle. Canthin kirjoittama näytelmä Työmiehen vaimo vaikutti valtiopäivien kautta suoraan Suomen lainsäädäntöön. Vain muutama vuosi ensiesityksen jälkeen säädettiin laki, joka oikeutti avioliitossa elävän naisen hallitsemaan omaa ansiotuloaan.

Minna Canthin mukaan on nimetty katuja ja kouluja, hänen kunniakseen on pystytetty myös useita patsaita ja puistoja. Canth oli kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta myös äiti ja leskivaimo, joka piti kotia pystyssä ja kasvatti seitsemän lasta, pääosin yksin. En tiedä oliko tällä supernaisella palvelushenkilökuntaa, joka tapauksessa jälkipolville sanotaan säilyneen ainakin yhden reseptivihon, josta google löysi maustekakun reseptin. Tänään, Minna Canthin päivänä, leivon kakun ja kuvittelen millaista olisi ollut nauttia palanen sitä 1800-luvun salongissa yhdessä älykkäiden naisasianaisten kanssa. Kermavaahdolla ja hillolla, tietenkin.

Minna Canthin maustekakku

2 dl kuohukermaa
1 muna
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl pomeranssinkuorta
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä
1 tl soodaa
1 dl siirappia
2 rkl sulatettua voita

Vaahdota kuohukerma, vatkaa myös munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä vaahdot varomasti nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja siirappi vuorotellen vaahtoon. Lisää lopuksi sula voi. Kaada taikina voideltuun, korppujauhotettuun n. 1,5 litran kuivakakkuvuokaan korkeintaan 3/4 korkeudelle, sillä kakku kohoaa paljon.

Paista puoli tuntia 175 asteessa ja noin puoli tuntia 150 asteessa tai kunnes kakku on kypsä. Tarkista kypsyys tuli- tai hammastikulla. Kun tikkuun ei tartu taikinaa, on kakku kypsä. Anna hetki jäähtyä ja kumoa kakku sitten lautaselle. Koristele tomusokerilla.

Kannan edelleen ylpeänä tuota pahvista askarreltua arvomerkkiä. Sen keskeltä katsoo Minna Canth. Mustavalkoisena, epäselvänä tulosteena, mutta silti niin voimakkaana. Jos minulta kysytään, Minna Canthin suurin perintö on itsenäinen, suomalainen nainen. Tasa-arvoasiassa on sadassa vuodessa edetty harppauksin, mutta vielä on tekemistä. Ollaan ylpeitä itsestämme, naiset. Pystymme, osaamme ja arvostamme osaamistamme. Vain siten maailma muuttuu. Asenne kerrallaan.

Kuntavaalit ovat nurkan takana. Muistakaa äänestää.

Lähteet:
Kaari Utrio: Suomen naisen tie – Pirtistä parlamenttiin
Kuopion kulttuurihistoriallinen museon nettisivut

Lyhyenä hetkenä

Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin.

makeat herkut