Hapanjuurileivonnan lumoissa – helppo hapanjuurifocaccia

Hurahtaminen oli ennustettavissa hyvissä ajoin, sillä miehen muuttolaatikoiden mukana kotiimme kulkeutui hapanjuuri. Uuni alkoi käydä kuumana joka toinen viikko, ja ruisleipiä syntyi sarjatuotantona niin, että pakastimesta loppui tila. Sähköuuni osoittautui hyvinkin kelvolliseksi ruisleivänkin leivonnassa ja hyvä niin, sillä leivinuuni ja kerrostaloasunto eivät mitenkään mahtuisi samaan lauseeseen. Sittemmin repertuaariin on ilmaantuneet erilaiset vaaleat hapanjuurileivät, -sämpylät sekä hapanjuurifocaccia.

hapanjuurileipä

Kotiin kannettiin kilokaupalla jauhoja, jotka pölisivät keittiön kulmauksessa, niin että hermot meinasivat mennä. Ruotsalaisen leipägurun reseptit korvattin pian kirjamessujen alelaarista napatulla Teemun ja Markuksen leipäkirjalla. Tänä keväänä sekin sai astua syrjään, kun postiluukusta kolahti lattialle Eliisa Kuuselan Leipävallankumous*. Se saavutti pian pyhän kirjan aseman, ja sai kaiken maailman somehömpötyksiä vastustavan leipäjumalani liittymään Facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään.

leipävallankumous

leipävallankumous

Muutaman päivän kuluttua keittiön tasolle ilmestyi purkkeja, joissa juuri kupli, kihisi ja kehittyi. Sitten alkoi vaalean leivän leipominen. Parisuhdekiloille muutos oli kohtalokas, sillä kukapa voisi vastustaa lämpimän leivän tuoksua ja sitä ensimmäistä palaa, johon voi sulaa sekunnissa, jos et ole nopea. En ainakaan minä. Niinpä ajohousuihin ahtautuminen on kesän aikana käynyt työstä, ja vetoketjua on turha edes yrittää vetää kiinni.

Leipää ei ole tarvinnut kantaa kaupasta kuukausiin, sillä sitä on pakkanen jatkuvasti pullollaan. Kohta pitää varmaan hankkia kolmas pakastin taloon, sillä marjoista en aio karsia, enkä jäätelöstä. Juurta ruokitaan päivittäin, se kuskataan mökille mukaan ja pidetään elossa, vaikka se olisi viimeinen teko tässä elämässä.

hapanjuurileipä

Leipuriryhmä kannustaa kokeilemaan kaikenlaista. Mustikkaleipä oli menestys, samoin fenkolilla, sipulilla ja omenalla maustettu, joululimpusta vaikutteita saanut versio. Viimeisinpänä leivontalistalle on löydetty hapanjuurifocaccia. En valita, vaan olen onnesta soikeana. Mutta jottei onni kasvaisi ympyräksi, leipävallankumouksen kylkiäiseksi pitäisi ehdottomasti liittää puolen vuoden treenikortti tai vähintäänkin kotijumppaohjeet.

On tunnustettava, että itse en ole ehtinyt tuota hapanjuurileipureiden raamattua vielä lukea. Ehkä pelkään hurahtavani itsekin, ja mitä siitä sitten tulisi: kuka hoitaisi kotia, siivoaisi ja pesisi pyykit, jos kaiket illat ja viikonloput pitäisi kuluttaa etsimällä täydellisen hapanjuurileivän koostumusta?

hapanjuurileipä

Kultti tai sen seuraajamäärän kasvaminen ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Nyt mukaan ovat tulleet videot, joissa Eliisa leipoo resepteistä, joita ei ole julkaistu missään. Tallenne saattaa kestää puolikin tuntia ja on ovelasti rakennettu niin, että reseptin selvittääkseen se on katsottava loppuun saakka. Sillä tekniikalla uuniin tyrkättiin myös huippuherkullisen hapanjuurifocaccia.

hapanjuurifocaccia

Italiassa reissatessani saatan korvata lounaan (ja joskus illallisenkin) kokonaan palalla focacciaa ja lasillisella viiniä. Parhaiten hapanjuurifocaccia toimii kuitenkin pikkusuolaisena illanistujaisissa, tuhtina välipalana tai vaikka yöllisenä ateriana, kun palaa kotiin aamuyöllä korkkarit kainalossa ja jalat hellinä tanssimisesta. Suosittelen.

hapanjuurifocaccia

Hapanjuurifocaccia

500 g jauhoja
3 1/4 dl kylmää vettä
40 g hapanjuurta
2 leipurinprosenttia eli 10 g suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä

rosmariinia
kirsikkatomaattia
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, vesi ja hapanjuuri. Lisää loraus öljyä ja taittele se taikinan sekaan. Taikinaa ei tarvitse varsinaisesti vaivata, riittää, että sekoitat kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Nostata yön yli huoneenlämmössä laakeassa astiassa. Kaada seuraavana aamuna taikina yhtenä laakeana levynä jauhotetulle pöydälle tai suoraan leivinpaperille. Jauhota kädet ja venytä taikinaa varovasti haluttuun kokoon (ja nosta pellille, jos käsittelit taikinaa pöydällä). Ideana on, että taikinaa käsitellään tässä vaiheessa mahdollisimman vähän, jotta se säilyy ilmavana.

Painele pintaan kirsikkatomaattien puolikkaita, oliiveja ja rosmariinia. Lorota päälle vielä ohuena nauhana oliiviöljyä ja sirottele sopivasti sormisuolaa. Paista hapanjuurifocaccia niin kuumassa kuin kotiuunista lähtee, kunnes leipä alkaa saada väriä. Syö lämpimänä tai jäähdytettynä ja muista nuolla sormet syömisen jälkeen. Buon appetito!

hapanjuurifocaccia

*Leipävallankumous-kirja saatu pressikappaleena

Teetä, skonsseja ja kuninkaallisia kyyneleitä

Ystäväpiirissäni on useita monarkisteiksi tunnustautuvia. He seuraavat tiiviisti eurooppalaisten kuninkaallisten elämää, ovat perillä sukujen historiasta ja kuningashuoneiden skandaaleista. Jotkut heistä jopa tunnistavat kuningattarien, prinsessojen ja herttuattarien tiarat.

Heidän jääkaappinsa ovessa saattaa hymyillä Prinssi William ja heidän mukinsa kyljessä traagisesti edesmennyt Diana. Ulkomailta heille lähetetään kuninkaanlinnojen kuvia ja ostetaan lehtiä, joissa kerrataan uusimmat monarkkijuorut. Ja kun Suomessa vierailee naapurimaan kuningas, he ovat takuuvarmasti paikalla.

teetä

Yhdessä heidän kanssaan olen kyynelehtinyt Victorian ja Danielin häitä (miten kauniisti Daniel puhuikaan!) ja seurannut suorana lähetyksenä televisioituja pikkuprinsessa Estellen ristiäisiä. Erityisesti mieleen on painunut Tanskan kruununprinssi Frederikin ja hänen puolisonsa Maryn liikuttava vihkiminen vuonna 2004. He vilkuilivat alttarilla toisiaan kuin vastarakastuneet, kuninkaallinen pidättyväisyys oli väistynyt vaaleanpunaisten pumpulipilvien tieltä.

Myönnän, että itsekin olen seurannut koko elämäni ajan Ruotsin tulevan kuningattaren puuhia. Victoria on syntynyt heinäkuussa 1977, vain vuosi minun jälkeeni – olemme siis käytännössä kasvaneet yhdessä aikuisiksi. Vickanin syntymäpäivistä tehtiin joka kesä televisiokooste, joka esitettiin Suomessakin. Olin kateellinen samanikäiselle serkulleni, joka asui Tukholmassa, hänellä oli mahdollisuus nähdä Victoria joka päivä – tai näin kuvittelin.

Kun Ruotsin prinssi Carl Philip kolme vuotta sitten nai Sofiansa, istuin jyväskyläläisen kaksion sohvalla. Olimme ystävieni kanssa leiponeet skonsseja ja keittäneet teetä. Esille otettiin perintökupit ja kultauksin koristeltu teekannu. Tilanne oli kaikessa vakavuudessaan jopa vähän huvittava, mutta silti oikealla tavalla arvokas. Tuona iltana valvoimme myöhään yöhön ja vähemmän arvokkaasti tuijotimme silmät ristissä suoraa lähetystä Jukolan viestistä.

skonssit

Tänään avasin aamiaispöydässä vanhan Hesarin, jonka kaivoin lukemattomien lehtien valtoimenaan vyöryvästä pinosta. Marraskuun lopun numerossa oli kokosivun juttu Prinssi Williamista, olihan hän juuri tulossa vierailulle pääkaupunkiimme. Artikkeli toi mieleeni taannoisen teehetken ja siltä seisomalta päätin leipoa skonsseja iltapäiväkahvin kylkiäisiksi.

Resepti on hyvin yksinkertainen ja nopea. Parhaassa tapauksessa lämpimät skonssit ovat pöydässä 20 minuutin kuluttua aloittamisesta. Skonssit eivät missään nimessä ole vain kuninkaallisia hetkiä tai lomapäiviä varten, arkea ne piristävät yhtä lailla. Jos leipäkori on tyhjä, eikä kauppaan jaksa, ratkaisu löytyy alta. Skonsseihin ei tule hiivaa eli riittää, että kotoa löytyy leivinjauhetta ja ruokasoodaa. Taikinan koko on mitoitettu on kahden hengen talouteen, skonssit nimittäin kannattaa syödä saman tien, ne eivät parane vanhetessaan.

Kuninkaalliset skonssit

2 dl vehnäjauhoja TAI 1 dl vehnää ja 1 dl grahamia eli täysjyvävehnää
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1/2 tl sokeria
25 g voita
1 dl luonnonjugurttia, piimää, rahkaa tai maitoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon kuutioitu voi. Kaada neste joukkoon ja sekoita pikaisesti tasaiseksi, älä vaivaa taikinaa. Minä käytin nesteenä rahkapurkin jämää, johon sekoitin punaista maitoa. Lisää jauhoja jos tuntuu siltä, taikina saa kuitekin jäädä löysähköksi.

skonssitaikina

Taputtele taikina jauhoisin käsin jauhoitetulle alustalle noin 2 sentin paksuiseksi. Ota muotilla taikinasta pyöreitä skonsseja ja nosta ne leivipaperoidulle pellille. Pyörylät voi painaa myös lasin reunalla, 5–6 cm on hyvä halkaisija. Voitele halutessasi kananmunalla tai maidolla. Paista uunissa 10–15 min, kunnes skonssit ovat saaneet väriä. Uunit ovat erilaisia, siksi kannattaa kurkata skonsseja pari kertaa paiston aikana.

skonssit

Näitä pikaisia leipäsiä voi nauttia sekä suolaisten että makeitten päällisten kanssa. Appelsiinimarmeladi, hunaja, kermavaahto, marjat, tuorejuusto, voi – mikä tahansa sopii. Yhdistele ennakkoluulottomasti, niin nykyajan modernit monarkistitkin tekevät.

Kestosuosikki: Sikke Sumarin superhelpot aamusämpylät

Jääkaapin ovessa on magneetilla kiinni ruttuinen ja moneen kertaan tahriintunut aamiaissämpyläresepti, jonka olen saanut ruokaystävältäni Lotalta. Alkuperäinen resepti on Sikke Sumarin. Ensimmäisen kerran maistoin ohjeella leivottua rapeaa leipää ravintolapäivän pop up -aamupalalla – se oli salamarakkautta ensi silmäyksellä. Ensitapaamisen jälkeen suosikkisämpylät ovat tekeytyneet jääkaapissani kymmeninä öinä. Ovatpa ne pääseet keiton seuralaisiksi myös omissa ravintolapäivän kattauksissani. Kestosuosikkikategoriaan superhelpot aamusämpylät sijoittuivat siis kertaheitolla.

superhelpot aamusämpylät

Tätä taikinaa ei tarvitse vaivata. Riittää, että sekoitat ainekset ja nostat taikinatiinun jääkaappiin, peset hampaat ja menet nukkumaan. Seuraavana aamuna väännät uunin 230 asteeseen ja lusikoit aamusämpylät epämääräisiksi kasoiksi leivinpaperoidulle pellille. Kun pelti on saatu uuniin asti, voit napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja kellahtaa takaisin köllimään. Puolen tunnin päästä saat nousta peiton alta keittiöstä leijailevan tuoreen leivän ja kahvin tuoksuun. Se jos mikä on luksusta!

Rapeat aamusämpylät by Sikke Sumari

7,5 dl vettä
25-30g tuorehiivaa
reilu rkl suolaa
(1 dl pellavan, kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä)
1,5 dl ruisjauhoja
2 dl ohra-, graham- tai vaikka spelttijauhoja
8–10 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva ja suola kylmään veteen. Lisää siemenet ja aloita jauhojen lisääminen vähitellen. Sitko syntyy taikinaan vain silloin, kun vehnän osuus jauhoista on vähintään puolet. Sävellä erilaisten jauhojen määrää siis mielesi mukaan, mutta älä unohda vehnää. Kaikkia jauhoja ei kannata tömäyttää taikinaan kerralla, sillä etenkin luomujauhojen kosteus vaihtelee isosti ja jokainen taikina käyttäytyy siksi omalla tavallaan.

Jätä taikina löysähköksi, sekoittele se tasaiseksi ja jätä jääkaappiin yöksi kohoamaan (tai päiväksi, jos haluat hemmotella itseäsi tuoreella leivällä iltapalalla). Taikinakulhon voit peittää leivinpaperin palalla ja keittiöpyyhkeellä, etenkin jos jääkaapissa on voimakkaalta tuoksuvia ruoka-aineita.

Lusikoi taikina isolla lusikalla suoraan leivinpaperille, äläkä huolestu sämpylöiden epämääräisestä muodosta. Uuni korjaa virheet ja sitäpaitsi, mitä kotitekoisemman näköistä, sen herkullisempaa! Jos haluat koristella, ripottele taikinakasojen päälle jauhoja tai vaikka unikonsiemeniä. Tee sitten jokaiseen ristiviilto ja paista 230-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Ota pala voita pehmenemään, jotta se levittyy paremmin lämpimän sämpylän pinnalle.

Älä pelästy, vaikka sämpylöiden kuoresta tulee kova, sisus on ihanan pehmeä ja kaukana tiiviistä tiiliskivestä. Jos peität tuoreet aamusämpylät liinalla, rapeus katoaa. Malta siis hetki ja anna leipien jäähtyä ilman liinaa. Leikkaa sämpylä puoliksi ja voitele runsaalla kädellä. Uskallan luvata, että ihastut ikihyviksi!