Kahvilla tuunattu rommikola ja muut syötävät häälahjat

Tämä on harvinainen kesä. Ei yksiäkään kihlajaisia, häitä tai polttareita. Viimeiset kymmenen vuotta vähintään neljä kesäviikonloppua on kulunut polttareissa ja häissä. Nyt melkein kaikki kaveripiirin pariskunnat ovat naimisissa, eikä omiakaan ole ihan hetkeen näköpiirissä, joten hääruuhkavuodet taisivat olla tässä. Teillä saattaa olla eri juttu, siksipä tässä kuuma kesähäälahjavinkki!

Häälahjalistat ovat käteviä. Ei tarvitse käyttää aivokapasiteettia mieleisen, mutta persoonallisen lahjan keksimiseen. Silti yleensä jätän astiastojen ja pussilakanoiden hankkimisen morsiusparin sukulaistätien kontolle ja annan lahjaksi jotain aineetonta tai kulutettavaa hyvää. Aikaa kahdenkeskiseen kuherteluun tai lahjakortin kulttuuririentoihin. Retken Nuuksion kansallispuistoon tai piknikin eväineen ja koreineen kaikkineen. Juomaa, ruokaa tai molempia. Laatuaikaa lahjan antajan kanssa, tai vaikka lupauksen syksyn aikana neulottavista villasukista tai säärystimistä.

Viime kesän kynnyksellä minulta kysyttiin mitä me(!) haluamme häälahjaksi. No tuota öö. En tunne tulevaa miestäni, enkä todellakaan tiedä, mistä hän pitää. Kielsin tuomasta mitään, mutta jos ei missään nimessä halua tulla tyhjin käsin, juoma, ruoka, yhteinen tekeminen ja elämykset ovat tervetulleita.

häälahjat

Mitä sitten saimme? Lahjakortin jäätelöbaariin, illan Lotan kokkikoulussa, tuplariippumaton, leffalippuja, retken Lonnan saareen (sis. eväät) ja pullokaupalla shampanjaa. Riippumatto taisi jäädä korkkaamatta, mutta kaikki muu käytettiin.

jätskillä

Kokkikouluun ehdittiin vasta eropäätöksen jälkeen, mutta eipä se menoa haitannut. Ensin puettiin päälle essut ja sitten saimme käsiimme kolmen ruokalajin illallisen reseptiikan: Tomaattikeitto ja tuoreet patongit, kylmäsavulohipasta ja avokadojäätelö. Sitten tehtiin astetta eksoottisemmat alkudrinksut, joita tässä tekstissä kutsutaan nimellä kahvilla tuunattu rommikola. Pääkokin mukaan resepti on löydetty netin syövereistä, tarkempaa viitetietoa ei ole käsillä.

Kahvilla tuunattu rommikola

2 cl rommia
1 tl kahvipapuja
1,5 dl coca colaa
2 viipaletta appelsiinia
jäitä

Kaada lasiin ensin alkoholi ja liota papuja siinä hetken aikaa. Kaada sitten joukkoon reilusti kolaa, purista mehut appelsiinilohkoista ja loiskauta sen jälkeen lasiin vielä pari lohkoa sitrushedelmää. Toimii, ja saattaa olla salakavalaa.

kahvilla tuunattu rommikola

Kahvilla tuunattu rommikola tuo heti ensimmäisellä siemauksella mieleen tuon taannoisen kokkauskerran. Unohtakaa siis tupperwaret ja hopealusikat, elämykset hääpari muistaa lopun ikänsä.  Niin teen minäkin.

Raparperi-savusiikasalaatti – Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta

Helle vyöryy Helsinkiin. Näin toitottavat iltapäivälehdet. Tulossa on siis erinomainen pikniköintiviikonloppu! Aurinko, meri, viltti, muutama tyyny, raparperi-savusiikasalaatti ja ehkä pullo kuplivaa. Täydellinen resepti täydellisille treffeille. Kun vielä kaivat repustasi kristalliset viinilasit, posliinilautaset ja kunnon aterimet, teet takuulla vaikutuksen ja deittikumppani on taatusti myyty.

raparperi-savusiikasalaatti

Viime kesänä kahdenkeskinen aika oli kiven alla, mutta kun kameravapaa lomapäivä viimein koitti, pakkasimme kasseihin kaiken yllä olevan, hyppäsimme Merisatamassa veneeseen ja puksutimme tyrskyjen läpi Pihlajasaareen. Tuuli oli kylmä, mutta suojaiset kalliot auringon lämmittämiä. Nostelin korista ruudulliselle liinalle astioita, aamulla valmisteltuja ruokia ja toriostoksia ja mietin, että tässä on nyt jotain todella tuttua. Sitten muistin, että olin edellisenä kesänä ollut lähes päivälleen samaan aikaan samassa paikassa täysin samojen safkojen kanssa, vain mies oli toinen. Hupsis. Huvitti, ja vähän nolottikin. Mutta toisaalta, miksipä toimivaa konseptia muuttamaan. Raparperi-savusiikasalaatti on siis testattu useaan otteeseen, hyvin tuloksin. 😉

Joka kerta, kun olen aikeissa raparperi-savusiikasalaattia tehdä, huomaan reseptin olevan hukassa. Eipä ole enää, sillä kirjaan sen tähän alle yhtä paljon itseäni kuin teitä varten.

Raparperi-savusiikasalaatti (Glorian Ruoka ja Viini 04/2009)

Pieni savusiika (n. 600–700 g)
2 kypsää avokadoa
1 rkl sitruunamehua
omaan suuhun sopivia salaatinlehtiä, esim. romainea
kaksi vartta raparperia
1 pieni punasipuli
1 dl omenasiideriä
¾ dl ruokokidesokeria
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
¼ tl jauhettua neilikkaa
suolaa
pippuria

Jos aiot syödä tätä piknikillä, pakkaa jokainen raaka-aine erikseen ja kokoa raparperi-savusiikasalaatti vasta paikan päällä suoraan lautasille. Kastikkeenkin keittely onnistuu trangialla, jos leirinuotiolla kokkaus ei ole vierasta. Minä keitän sen kuitenkin etukäteen. Pilko raparperi ja sipuli. Kiehauta ne yhdessä siiderin, sokerin, inkiväärin ja neilikan kanssa ja anna porista, kunnes raparperi ja sipuli ovat vähän pehmenneet. Siivilöi sattumat ja lisää liemeen suolaa ja pippuria. Keittele vielä hetki, että liemi tiivistyy siirappimaiseksi.

Ruodi savusiika suupaloiksi, revi salaatinlehdet ja pilko avokado. Jos et tarjoile salaattia heti, purista avokadon päälle sitruunamehua, ettei se tummu. Lado lautaselle alimmaiseksi salaatti, siihen päälle avokado ja savusiika sekä raparperi- ja sipulisattumat. Valuta päälle siirappia. Syö sellaisenaan tai rapsakan maalaisleivän kanssa.

ps. Videosta ja kuvasta krediitit Jussille. Liikkuvan kuvan lopussa myös viinisuositus!

Vuosipäivänä

Nyt ollaan sivuraiteella, sillä tämä postaus poikkeaa makumuistojen linjasta. Silti haluan kirjoittaa sen ja muistaa poikkeuksellista sunnuntaita tasan vuosi sitten.

Minuutti vihkimisen jälkeen

Tämä päivä nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Pettymystä, haikeutta ja kateuttakin, mutta myös iloa, rakkautta, kiitollisuutta ja naurunpyrskähdyksiä. Ja niillä kaikilla on merkitystä. Tänään minäkin voisin viettää paperihäitä.

Noin kuusi tuntia vanha pari

Vuosi sitten syke oli korkeammalla kuin koskaan. Oli pakko keskittyä hengittämään, ettei pyörtyisi. Millainen mies Pirunkirkon oven takana oikein odottaa ja mitä kaikkea tästä seuraa? Alttarilta alkoi matka tuntemattomaan. Heittäytyminen elämän vietäväksi oli kaikesta kritiikistä ja kyseenalaistamisesta huolimatta päätös, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes kipeinä eron hetkinä. Me ei olla enää me, mutta minä olen uusi ja parempi painos itsestäni. Uskallan, puhun, teen ja hyppään suoraan syvään päähän, vaikka uintitekniikassa onkin vielä hiomista. Ennen kaikkea tiedän, että kelpaan juuri tällaisena kuin olen.

Tuotantoyhtiöltä erolahjaksi saatu häävideo

Paperihäiden sijaan juhlin elämäni rohkeimman hetken vuosipäivää ja teen sen yhdessä ex-siippani kanssa seuranamme tuttuun tapaan pullollinen kuplivaa. Sillä onhan mainetta pidettävä yllä. 😉

Vuosipäivän skumpat

ps. Myös ihana Maaret Kallio muisti vuosipäivää tänään blogissaan. Me ei viedä elämää, vaan elämä vie meitä.