Kuorotyttöilyä ja mustikkamuffinsseja

Joka viikko kiipeän kuusi kerrosta Savolaiseen Osakuntaan eli Vinnille. Siellä asustaa torstaisin toinen perheeni, 40 laulavaista siskoa ja veljeä sekä meitä kärsivällisesti ja määrätietoisesti musiikin maailmaan luotsaava, käsittämättömän lahjakas Dani. Vaikka väsyttää ja kavuttavia portaita on reilusti yli sata, joka kerta se kannattaa. Eikä pelkästään porrastreenin takia.

InstagramCapture_ea265344-d935-4e39-a20f-d3a29b5de8dd

Olen laulanut kuorossa esikoulusta asti. Kuulemma olen osannut laulaa, ennen kuin olen kunnolla oppinut puhumaan. Noussut sukulaisten edessä jakkaralle ja kailottanut kiitollisen yleisön edessä Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy. Lauluharrastus on jatkunut lähes taukoamatta tähän päivään saakka. Kun taannoin olin laulamatta pari kuukautta, sain silloiselta avopuolisoltani välitöntä palautetta: mene takaisin sinne kuoroon, se tekee sulle selkeesti hyvää. Oikeassa oli – kuorolaulu parantaa elämänlaatua. Allekirjoitan täysin.

Savolaisten seurassa on ehtinyt vierähtää yli kymmenen vuotta. Suurin osa laulajista alkaa olla vähintään viitisentoista vuotta nuorempia ja siksipä tänä syksynä oli tarkoitus siirtyä opiskelijakuorosta aikuisten riveihin, mutta kuinkas kävikään. Kalenterissa on jo syyskuun lopun kuororeissu Tukholmaan ja joulukiertue Savoon. Ehkä parempi näin, kun elämässä muuten myllertää aika lailla.

WP_20141130_11_41_18_Pro

Nälkäinen laulaja on kiukkuinen ja levoton. Siksi työn ja opiskelun raskauttamat kuorotytöt ja -pojat ruokitaan ennen äänenavausta. Ala-asteella treenien alkua odotellessa lampsittiin lähikauppaan ja syötiin huipputerveellinen hillomunkkivälipala. Nyt 30 vuotta myöhemmin kahvitusvuorolaiset keittelevät sumpit ja laittavat voileipiä tai kuten tänään – pastasalaattia ja mustikkarahkaa.

Omalla vuorollani yleensä leivon jotain, usein mustikkamuffinsseja. Leipuri myhäilee tyytyväisenä, kun Vinnin ovesta tupsahtelee tasaista tahtia onnellisia kasvoja ihastellen porraskäytävään asti levinnyttä leivonnaisten tuoksua. Jälleen kerran: helppoa, nopeaa ja edullista, mutta niin hyvää ja herkullista.

Mustikkamuffinssit

3,5 dl venhäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai kermaa
100 g voita
2 munaa
3 dl (jäisiä) mustikoita
(valkosuklaata)

Sekoita ensin jauhot, sokerit ja leivinjauhe keskenään ja sotke sitten joukkoon kaikki muut ainekset. Elä vaivaa taikinaa, riittää että aineet sekoittuvat. Lisää mustikat ihan viimeiseksi. Paloittele mukaan vielä valkosuklaata, jos haluat luksustella. Lusikoi paperisiin muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa n. 15 min. Ihan piripintaan ei kannata vuokia täyttää, ettei mene pellinpesuhommiksi.

kuorolavat

Olen siis kuorotyttö ja ylpeä siitä. En osaisi kuvitella maailmaani ilman musiikkia. Siksi jälleen ensi torstaina souatan säveltä, lempeni lasta, kasvaos kaunoisaksi. Elä mulle iloksi, sieluni suloksi, onneksi ainoaksi. En taitaisi sitä paremmin sanoa, kiitos L. Onerva.

Tervahöyryilyä – ja perinteistä rantakalaa

Torstain ja sunnuntain välinen yö on jälleen täällä! Satavuotias höyrylaiva S/S Wenno kyydissään sata savolaista on yhtä kuin kosteita kelejä, järvimaisemia, pulikointia, saunomista, huonoja juttuja, arpajaisia, tietokilpailuja, lavatansseja, karaokea ja sirkkain viuluin soittoa suviyössä.

WP_20140725_09_06_46_Pro

Nimellistä hintaa vastaan matkaajat syötetään, majoitetaan ja tutustutetaan Savon kyliin ja kaupunkeihin. Joka vuosi istutetaan puu yhdessä kunnanisien kanssa, udellaan kunnan veroäyriä ja kuullaan kuinka hyvä olisi paluumuuttajan pienessä kunnassa asua ja elää.

Ruuat tehdään talkoovoimin. Jokainen tervistelijä saa nakkivuoron. Jos hyvin käy, se velvoittaa vain arpojen myyntiin, jos vähän huonommin, lounaan kokkaamiseen menee koko vesilläoloaika, kannen alla, kuumassa keittiössä. Vuonna 2004, kun itse olin pieni tervisvuksipalleroinen, kolahti se pahin nakki. Päivällisen valmistaminen sadalle kurnivalle vatsalle, ei ihan pieni tehtävä. Onneksi kohtalotovereita oli muitakin ja hommaa johti kokenut piäkokki, joka ensitöikseen iski käsiimme keittiöpullon mitä parhainta portviiniä. Pienessä sievässä 20 litraa makaroneja kypsyi huomaamatta ja keittiöorjat saivat luvan poistua tiskinakkilaisten tieltä.

tyynillä vesillä

Usein myös kunnat pistävät parastaan ja tarjoavat perinteikästä palaa ja sen painiketta nälkäiselle ja janoiselle terviskansalle. Joskus käy niin, että viereisten paikkakuntien emännät ovat keitelleet toisistaan tietämättä samat sapuskat meitä ilahduttamaan. Kun kolmatta kertaa matkan aikana kauhot lautaselle perinteistä rantakalaa isosta valurautapadasta, ei ympärillä oleva kaunis rantamaisemakaan jaksa välttämättä innostaa. Siis jos et pidä rantakalasta. Minä rakastan sitä. Muikkuja, sipulia ja voita tuntikaupalla nuotion päällä hautuneessa liemessä. Kyljessä tuoretta ruisleipää ja kunnon voikimpale.

Itse en ole koskaan perinteistä rantakalaa keitellyt, mutta onneksi google auttaa. Luotan Savon Sanomien reseptiin ja se tulee tässä. Reseptistä riittää kuudelle

Kattilallinen perinteistä rantakalaa

1 kg muikkuja
400 g voita
2 sipulia
(perunoita)
vettä
maustepippuria
suolaa

Perkaa muikut ja huuhtele niin, että suomut irtoavat. Jos ne menevät pataan kalan mukana, liemi sakkautuu ja suomut kasautuvat pohjalle. Sulata voi padan pohjalla, lado muikut ja renkaiksi leikatut sipulit kerroksittain pataan. Lisää 3–8 maustepippuria. Keitä hiljalleen hymyillen noin tunti. Jos kaipaat perunoita lisää ne noin puolen tunnin keittelyn jälkeen. Kaloja ei saa välillä nostella padassa etteivät ne rikkoonnu. Tarjoa lisäkkeenä tummaa ruisleipää.

perinteistä rantakalaa

Palataan maanantaina, jos Savon vesillä vuosittain tavattu tappajahauki ei ole vienyt minua mennessään!

Ps. Kuvat jälleen Jussin kamerasta.)