Kohti vähäpäästöisempää mökkeilyä – vinkit kestävämpiin mökkimatkoihin

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Tein viime viikolla pitkästä aikaa Sitran elämäntapatestin. Ilokseni huomasin, että kasvipohjaiseen ruokaan siirtyminen ja lentämisen lopettaminen ovat vaikuttaneet päästöihini merkittävästi – hurraa! Jotta ilmastonmuutos hidastuisi riittävästi, vuoteen 2030 mennessä jokaisen suomalaisen henkilökohtaisia päästöjä pitäisi saada vähennettyä keskimäärin 2 500 kg CO₂e:n tasolle. Vaikka oma lukemani kolkuttelee jo tuota maagista rajaa, tekemistä riittää. Mökkeilijän omatunto kolkuttelee, sillä suurimman osan nykyisistä päästöistäni muodostaa laskurin mukaan nimenomaan mökkeily.

Kestävät mökkimatkat

Vedettömän ja osittain sähköttömänkin punaisen tupamme päästöt tuskin ovat kovin suuret, vaan valtaosa hiilijalanjäljestä syntyy mökille siirtymisestä eli mökkimatkoista. Mututuntuman vahvistavat myös tutkimukset: suurin osa suomalaisten mökkeilijöiden päästöistä tosiaankin syntyy tien päällä. Neljä vuotta sitten tehty selvitys paljastaa, että eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden päästöistä 35 prosenttia johtuu mökkimatkoista, toisena tilastoissa on sähkönkulutus.

Meillä mökkimatkojen prosenttiosuus on todennäköisesti suurempi, sillä matkaa mökille on yli 300 kilometriä ja sähköä ei mökkikauden aikana käytännössä 25 neliön pikkumökissä kulu kuin jääkaappiin, ruoanvalmistukseen, kännyköiden lataamiseen ja joskus iltaisin valaistukseen. Kulkemisen aiheuttamat päästöt jäivät mietityttämään, joten on aika ottaa esiin suurennuslasi ja tutkia, miten voisimme tehdä mökkeilystämme vieläkin vähäpäästöisempää. Tässä tulevat vinkit kestävämpiin mökkimatkoihin, olkaapa hyvät!

Hurauta mökille lainatulla tai vertaisvuokratulla autolla

Emme omista autoa, mutta kerrostalon autotallissa talvehtii moottoripyörä. Kaksipyöräisen kulkuvälineen päästöt ovat henkilöauton luokkaa, joten on ilmiselvää, että mopolla kulkemisesta on karsittava ensimmäisenä. Siinä olemmekin onnistuneet mielestäni jo nyt kohtuullisen hyvin. Kun mökkikausi huhti-toukokuussa alkaa, moottoripyörä saa seisoa vielä hyvän tovin tallissa. Sen sijaan liikumme laina-autolla.

Kestävämpiin mökkimatkoihin

Autoa lainaamme joko ystäviltä tai siskojeni perheiltä silloin, kun he eivät sitä itse tarvitse. Jos autoa ei heru lainaan, käännämme katseemme vertaisvuokrapalveluihin. Jakamistalouteen erikoistuneilla verkkosivuilla autoaan vuokraavat yksityishenkilöt, jotka eivät juuri sillä hetkellä omaa autoaan tarvitse. Pyrimme valitsemaan sähköauton tai hybridin, vaikka etenkin ensimmäisiä on harvemmin saatavilla. Myös tavallisten vuokraamojen tarjouksia vilkuilemme välillä, mutta vertaisvuokratut autot ovat sopineet meidän tarpeisiimme tähän mennessä huomattavasti paremmin.

Ajamisen aiheuttamat päästöt ovat tietysti lainatulla tai vuokratulla ajopelillä yhtä suuret, mutta vuositasolla kyseisen auton aiheuttamat päästöt jakautuvat useammalle perhekunnalle. Vertaisvuokrattavat autot ovat yleensä myös hyväkuntoisia ja mallit usein vähäpäästöisempiä.

Taittuuko mökkimatka junalla, bussilla vai kenties kimppakyydillä?

Jo mökkiä hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota kulkuyhteyksiin. Kuinka kaukana on lähin bussipysäkki? Entä onko rautatieasemalla kuinka pitkä matka? Hyvät kulkuyhteydet julkisilla liikennevälineillä olikin meille yksi tärkeimmistä kriteereistä omaa mökkiä etsiessämme.

Nautin junassa matkustamisesta: teen kiskojen kolkkeessa töitä, kirjoitan, luen, neulon tai otan torkut. Meno on tasaista, ikkunasta näkee muutakin kuin monikaistaisen moottoritien eikä huono ajokeli estä matkustamista. Ja mikä parasta, kiskoja pitkin kulkemisesta ei aiheudu päästöjä lainkaan. Bussimatkallakin päästöt jakautuvat kaikkien matkustajien kesken, joten lukemat per nuppi ovat selvästi pienemmät kuin yksittäisellä autolla kulkiessa.

Kestävät mökkimatkat

Olen iloinen, että löysimme mökin, jonne on helppo kulkea ilman autoakin. Juna pysähtyy reilun 20 kilometrin päässä ja lähimmälle bussipysäkille on 5–8 kilometrin matka riippuen siitä, haluaako kulkea tietä vai metsäpolkuja pitkin. Raiteet kulkevat lähempääkin, mutta harmillisesti VR on päättänyt ainakin toistaiseksi olla pysähtymättä isompien kaupunkien väliin jäävällä asemalla.

Mökkikaudella kotikaupungissa käydessämme liikumme lähes aina junalla ja/tai bussilla. Bussipysäkille poljetaan pyörällä, ja rautatieasemalle kuljettaa edellä mainittu kaksipyöräinen moottoroitu menopeli. Joskus olemme hyödyntäneet myös oman kylän taksiyrittäjän palveluita. Kun kyyti asemalle taittuu moottoripyörällä tai taksilla, päästöjä tulee, mutta huomattavasti vähemmän verrattuna siihen, että kulkisimme koko matkan Helsinkiin polttomoottorin voimin.

Jos julkiset kulkuvälineet kulkevat mökkipaikkakunnalle huonosti, kannattaa kysellä kimppakyytejä mökkinaapureilta sekä muilta mahdollisilta paikkakunnalla asustavilta tuttavilta. Sen jälkeen voikin kääntyä Facebookin puoleen. Somesta löytyy nimittäin lukuisia kimppakyytiryhmiä, joissa voi kysellä kyytiä tai tarjoutua itse kuskiksi, jos autossa on tilaa. Bensakulut jakautuvat useamman kesken ja sama kohtalo koskee myös päästöjä.

Vaihda auto sähköiseen tai kokeile kaasuautoa

Jos edestakaisia kilometrejä kertyy vuodessa paljon, eikä julkisista liikennevälineistä ole apua, bensakäyttöisen auton vaihtaminen sähköiseen on järkevä vaihtoehto etenkin silloin, jos autoa ollaan vaihtamassa uudempaan joka tapauksessa. Numerot eivät valehtele, joten kannattaa lyödä luvut paperille. Täyssähköauton latausverkosto alkaa olla jo erittäin kattava ja käyttökustannukset  sen verran pienet, että polttoainekuluihin verrattuna kokonaisuus saattaa hyvinkin tulla edullisemmaksi pitkän ajan kuluessa. Kannattaa tutustua myös kaasulla kulkeviin vaihtoehtoihin, oman mökkireittisi kaasuntankkausverkoston voit tarkistaa näppärästi täältä.

Aina auton vaihtaminen tai siitä luopuminen ei ole mahdollista, silloin kannattaa kiinnittää huomiota taloudelliseen ajotapaan. Kun ajaa maltillisella nopeudella, välttää turhaa kiihdyttelyä ja varaa mökkimatkoihin kunnolla aikaa, säästää polttoaineen lisäksi ympäristöä ja koko perheen hermoja.

Me emme suunnittele täyssähköauton ostamista ainakaan vielä, mutta sähköavusteinen pyörä kiinnostelisi kovasti. Haaveilen, että vielä jonain päivänä matkustaisin mökille sähköpyörällä parin pidemmän pysähdyksen taktiikalla. Hitaasti matkatessa tulisi koettua paikkoja, jotka muilla kulkupeleillä vilahtavat ohi silmänräpäyksessä.

Viivy mökillä pidempään

Kuten todettua, suurin osa meille niin rakkaan mökkeilyn päästöistä syntyy matkustamisesta. Siksi päätimmekin jo mökkiä etsiessämme viettää punaisessa tuvassa pidempiä ajanjaksoja kerrallaan. Viipymän pituudella todella on väliä, sillä mitä kauemmin pysyttelee mökkipaikkakunnan palvelujen piirissä, sitä pienempi on mökkeilyn hiilijalanjälki.

Käytännössä muutamme mökille viimeistään toukokuussa ja palaamme kaupunkiin pysyvämmin vasta lokakuun alkupuolella. Mökkikausi alkaa yleensä pääsiäisestä, jolloin lainaamme autoa pitkäksi viikonlopuksi tai viikoksi ja käymme tarkistamassa, että mökillä on kaikki kunnossa. Seuraavalla kerralla pakkaammekin mukaan jo kaiken kesällä tarvittavan ja ilmoitamme ystäville, että meidät löytää tästä eteenpäin Etelä-Savosta. Kotona piipahdamme korkeintaan kerran kuussa ja silloin pyrimme aina kulkemaan junalla tai bussilla. Lokakuussa lainaillaan taas autoa ja kuljetetaan muuttokuorma kotiosoitteeseen.

Kestävät mökkimatkat

Olemme onnellisessa asemassa, sillä voimme tehdä töitä myös mökiltä käsin. Jos etätyöviikkojen tekeminen ei ole sinulle mahdollista, hyödynnä liukumia tai keskitä etänä onnistuvat tehtävät alku- tai loppuviikolle ja pidennä viipymää mökillä vaikka vain muutamalla päivällä. Moni työnkuva mahdollistaa hybridityön, ja viime vuosina yleistyneisiin verkkokokouksiin ja -koulutuksiin on helppo osallistua paikasta riippumatta.

Ilman autoa mökillä – mahdoton ajatus vai sittenkin mahdollisuus

Moottoroitu menopeli saattaa seisoa toimettomana mökin parkkipaikalla viikkokausia, sillä kauppareissut, retket ja arkiliikkuminen tapahtuu lähes aina lihasvoimin. Ensimmäisenä mökkikesänä muuttokuormaan pakattiin puolison vanha polkupyörä. Minun punainen mökkipyöräni löytyi muutamalla kympillä paikallisesta pyöräkorjaamosta, josta poljin iloisena 20 kilometrin matkan “kotiin”.

Tärkeimmät palvelut kuten kauppa, posti, kirjasto ja apteekki sijaitsevat 10 kilometrin säteellä. Pyörät ovat ahkerassa käytössä, mutta onpa kauppaan joskus käveltykin. Järven poikki soutamalla kävelymatka kauppaan puolittuu, talvella matkan voi sivakoida suksin. Ruokakassit kulkevat kätevästi repussa, pyörälaukussa, pyörän etukorissa, soutuveneessä tai talvisaikaan jopa pulkassa. Jos jokin hankinta tai vaikka terveydentila vaatii käyntiä isolla kirkolla, samalla rysäyksellä hoidetaan muitakin asioita.

Kestävät mökkimatkat

Pisin matka, jonka olen mökkipyörälläni polkenut lähentelee 50 kilometriä. Sisko vuokrasi viikoksi mökin naapurikunnasta ja koska lähimpään taajamaan oli turhan pitkä ajomatka, päätin polkea kylään pikkuteitä pitkin. Pysähdyin matkan varrella jäätelölle ja pakkasin mukaan myös uimapuvun pulahdusta varten. Puolipilvinen sää oli ihanteellinen pyöräretkelle ja vaikka matkanteko välillä olikin hiekkateiden huonon kunnon vuoksi hidasta, oli perillä voittajaolo. Takaisin mökille palasin parin päivän päästä junalla, josta olin varannut pyörälle erikseen paikan. Sitä ennen fillari iskettiin siskonmiehen takakonttiin ja kuskattiin kylille kauppareissun yhteydessä.

Mökkimatkojen päästöjä vähentämällä olet luonnon puolella

Auton jättäminen kotiin tai mökkeileminen kokonaan ilman autoa vaatii ehkä tavallista enemmän viitseliäisyyttä, mutta päästöjen vähentäminen ja sitä kautta ympäristön suojeleminen, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, ilmaston kuumenemisen hidastaminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat ehdottomasti vähän suuremmankin vaivan väärtejä. Lainaamalla, vuokraamalla, hyödyntämällä julkisia liikenneyhteyksiä, käyttämällä lihasvoimaa ja vähentämällä edestakaisia ajomatkoja huolehdimme samalla ainutlaatuisen maapallomme hyvinvoinnista.

Kestävät mökkimatkat

Jokaisen mökkeilijän valinnoilla on väliä. Kannustankin siis pohtimaan, mitä juuri sinä voisit tehdä mökkimatkojen päästöjen nipistämiseksi. Kun vähennämme yhdessä päästöjä, saamme tulevaisuudessakin nauttia mökkeilystä monimuotoisen luonnon keskellä ja maailman puhtaimpien vesien äärellä.

Lisää vinkkejä kestävämpiin mökkimatkoihin ja ilmastoviisaisiin valintoihin löydät Laiturilla-hankkeen nettisivuilta. Käy kurkkaamassa ja tallenna samalla sivusto kirjanmerkkeihin, jotta voit palata sisältöjen pariin paremmalla ajalla uudelleen!

Ajatuksia kuluttamisesta ja haaveita omavaraisesta mökkeilystä

Maailma on sekaisin. Ilmastokriisi voimistuu, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä. Ilmaston kuumenemisen aiheuttamat äärisäät tekevät tuhoaan ympäri maapallon, kuumuus kuivattaa joet, vesivarannot ehtyvät ja ruoan tuottaminen vaikeutuu kaikkialla. Vaikka meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut ja tuhansien tutkijoiden huolta herättävät tulokset, lentäminen, lihansyönti ja ylikulutus jatkuvat kuin ennenkin. Ilmastotavoitteisiin ehdotetaan vuosien taukoa, jotta talous pysyisi tasapainossa ja energiakriisistä selvittäisiin, vaikka ratkaisu on suoraan edessämme. On vain uskallettava avata silmät ja kohdata todellisuus.

kestävän mökkeilijän kesäkeittiössä

Epämiellyttävä totuus on, että maailma on kriisissä kulutustottumustemme vuoksi. Siksi ajatukseni kiertävät kulutuksen radikaalin vähentämisen ja osittaisen omavaraisuuden ympärillä. Kun katson ympärilleni, avaan vaatekaapin, silmäilen kirjahyllyä ja keittiöön haalimiani astioita huomaan, etten oikeasti tarvitse enää mitään. Kippoja ja kuppeja on ylenmäärin, elektroniikkaa löytyy joka lähtöön ja kirjahyllyt notkuvat lukemattomia tarinoita. Vaatteita minulla on vuosikymmeniksi eteenpäin, samoin kenkiä, jos hoidan niitä hyvin. Vaatekappaleet voi aina parsia tai korjauttaa ompelijalla, ja kengät saavat uuden elämän suutarilla. Jos jokin korvaamaton vaate hajoaa käsiin, valitsen tilalle kestävästi ja eettisesti valmistetun, enkä vilkaisekaan pikamuotia myyviin verkkokauppoihin. Vaihtelua ja erityisiä tilaisuuksia ajatellen maksan vaatelainaamon jäsenyyttä jo seitsemättä vuotta.

Mediat yrittävät yllyttää mainoksillaan minut tahtomaan tarpeettomiakin tavaroita, mutta onneksi minusta on tullut viime vuosina niille aika lailla immuuni. Kaupunkikodissa on jo kaikki tarvittava, samoin mökillä, enkä juuri nyt keksi, mitä tavaraa kahden aikuisen pieni perheemme tarvitsisi lisää. Kirjani lainaan kirjastosta ja melkein kaiken muun tavaran voi ostaa käytettynä, mikäli totean jonkin kapineen välttämättömäksi. En tarvitse uutta kännykkää, televisiota tai pelikonetta, en halua uusia vaatekaappiani joka kevät, kesä ja syksy, enkä kaipaa yhtään enempää kamaa kotiini. Mökillä olen huomannut, että shampoo, saippua ja yksi kosteusvoide riittävät pitämään minut puhtaana ja ihoni kunnossa. Jos joskus kaipaan muuta kosmetiikkaa, purkkeja ja purnukoita on niitäkin jo riittämiin.

Ensimmäiset askeleet kohti omavaraista mökkeilyä

Tavarataivaasta voimme irrottautua, mutta ruokaa tarvitsemme elääksemme joka päivä. Ideaalitilanteessa kasvattaisimme vihannekset, juurekset ja yrtit itse. Osa hedelmistäkin menestyy pihapuutarhassa mainiosti. Järvestä saa kalaa, luonnosta sieniä, marjoja ja villivihanneksia. Kauppareissuilta en silti välttyisi. Jauhoja, mausteita tai kasvimaitoja en pystyisi tuottamaan itse, enkä kaikkea kasviproteiinia. Teetä voin hauduttaa piparmintusta tai vaikka mustikanlehdistä, mutta puolison kahvi on edelleen kaupasta peräisin. Kokonaisvaltainen omavaraisuus on harvalle mahdollista, mutta jotain voimme silti asian eteen tehdä. Kotivaraviljely onnistuu vaikka omalla parvekkeella tai taloyhtiön pihapiirissä.

omavaraisuus mökkeily

Mökkipihamme perällä on pieni puutarha, joka koostuu kasvihuoneesta, muutamasta viljelylaatikosta ja parista marjapensaasta. Tätä menoa saan kuitenkin heittää hyvästit omavaraisuushaaveilleni, en nimittäin todellakaan ole mikään multasormi. Tänä kesänä molemmat kesäkurpitsat kuolivat pystyyn keskellä parhainta kasvukautta, ennen kuin olivat ehtineet tuottaa yhtäkään syötävää hedelmää. Karviaissadon ahmi parempiin suihin karviaiskoisa ja pinaatit ehtivät kukkia ennen sadonkorjuuta. Jäimme jälleen ilman juurikkaita, edes retiisit eivät suostu kasvattamaan mukulaa meidän hoidossamme. Kurkuntaimet kuivahtivat kaupunkikodin ikkunalaudalle, sama kohtalo oli myös perhosbaarin kesäkukilla. Tomaatit kasvavat kyllä, mutta ne kukkivat jostain syystä niin myöhään, ettei kasvihuoneessa vieläkään ole yhden yhtä kypsää tomaattia. Chilitkään eivät elokuun viimeisenä päivänä edes punastele.

omavaraisuus mökkeily

Jossain olemme sentään onnistuneet. Porkkanarivistöstä on rouskuteltu jo muutama oranssi herkkupala, yrtit kukoistavat ruukkupuutarhassa ja raparperipuska on kasvanut kokoa niin, että siitä vihdoinkin leivottiin useampi piirakka kesän aikana. Kesäkuun lopulla multiin heitettyjä vahingossa itäneitä perunoita emme vielä ole raaskineet nostaa ylös, sillä niin kauan kuin ne ovat vielä penkissä, toivo omasta sadosta elää. Kyssäkaalit jäävät pieniksi, mutta se ei tässä kasvimaan konkurssissa juurikaan haittaa – aion nimittäin nauttia pienimmistäkin onnistumisista, joita mökkipuutarha tarjoaa.

Kuluttamisen vähentäminen on helppoa

Ylikulutus ei tietenkään koske vain tavaroita, ruokaa ja vaatteita. Se liittyy mitä suurimmissa määrin myös energiaan ja maailman vesivarantoihin. Kasvisruokaan siirtyminen auttaa vähentämään vedenkulutusta globaalisti, mutta on paljon muutakin mitä voimme tehdä.

Ajokilometrien ja -nopeuden vähentäminen, huonelämpötilan laskeminen, lämpimän veden lotraamisen, suihkukertojen ja niiden keston minimoiminen, vettä säästävään suihkun suuttimeen vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen ja viimeistenkin hehkulamppujen vaihtaminen energiaa säästäviin valonlähteisiin ovat kaikki helposti toteutettavia tekoja. Kun kodinkone ei enää ole korjattavissa, voi aina miettiä tarvitaanko uutta ja jos tarvitaan, tilalle kannattaa valita mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pörssisähkön hintaa seuraamalla on helppo ajoittaa pakolliset sähkösyöpöt toiminnot oikeaan aikaan vuorokaudesta. Vaikka oma sähkösopimus ei pörssisähköön perustuisikaan, sähkön säästäminen vaikuttaa meidän kaikkien lompakkoihin ja maapallon tulevaisuuteen pidemmällä tähtäimellä.

omavarainen mökkeily

Mitä vähemmän käytämme sähköä, sitä helpompi on irtautua fossiilisista energianlähteistä. Autosta luopuminen saattaa kirpaista, mutta varsinkin jos koti on kaupungissa, sitä kannattaa vakavasti harkita. Sähköauto on ilmaston kannalta parempi kuin polttomoottorimenopeli, mutta mielessä kannattaa pitää myös se, että tällä hetkellä yhden ainokaisen sähköauton akun valmistamiseen tarvittavan nikkelin louhiminen (joka on siis vain yksi akkuun tarvittavista mineraaleista) aiheuttaa jopa 50 tonnia ympäristölle vaarallista jätettä. Tuskaa lisää sekin tieto, että esimerkiksi yhteen Teslan akkuun tarvittavalla mineraalimäärällä valmistettaisiin 178 sähköpyörän akkua. Yhtälö on lyhyelläkin matematiikalla mahdoton. Kaikkien nykyisten polttomoottoriautojen sähköistämiseen eivät maapallon mineraalit mitenkään riitä, joten luovu autosta ja vaihda pyörään, jos vain voit.

Miten mökkiläinen vähentää kulutusta?

On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vähällä punaisessa tuvassa tulee toimeen. Kannan keväällä tuvan lipastonlaatikkoon kassillisen kesävaatteita, joista syksyllä huomaan käyttäneeni vain murto-osaa. Kuljen samoissa rennoissa housuissa ja itse neulomassani villapaidassa lähes joka päivä. Lämpiminä päivinä saatan sujahtaa mekkoon tai koikkalehtaa pihapiirissä ilman rihmankiertämää. Ruokalasku on samaa tasoa tai mahdollisesti hieman suurempi kuin kaupungissakin, mutta se johtuu siitä, että haluamme suosia paikallista suoramyyntiä ja maksaa hiukan enemmän paikallisille tuottajille.

luonnon monimuotoisuus

Sähköttömällä ja vedettömällä mökillä on helpompi säästää energiaa kuin isolla ja talviasuttavalla kesähuvilalla. Tosin jos lämmitys perustuu puiden polttamiseen, ei sekään pienhiukkaspäästöineen ongelmatonta ole. Jos ajatellaan ilmaston kuumenemista kiihdyttäviä päästöjä, on liikkuminen mökille se suurin päästöjen lähde. Jos mökille siirrytään julkisten kulkuneuvojen sijaan omalla autolla, olisi hyvä, jos siellä pystyisi viettämään pidempiä aikoja kerrallaan. Muutaman päivän takia edestakaisin suhaaminen laihduttaa myös lompakkoa.

luonnon monimuotoisuus

Mökkipuutarhan perustaminen ja osittaisen omavaraisuuden on sekin suositeltavaa. Orgaaniset jätteet kuten kuivakäymälän sisältö sekä ruoantähteet ja muut biojätteet kannattaa kompostoida. Mökkeillessä luonto on lähellä joka päivä, ja ainakin meidät se on saanut ajattelemaan maapallon hyvinvointia entistäkin enemmän. Haluan tulevinakin vuosina uida sinilevättömässä järvessä, seurata oravien, jänisten ja lintujen elämää pihapiirissä ja peseytyä puhtaassa sadevedessä. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta motivoi ja saa toimimaan vastuullisemmin, planeettamme ja meidän kaikkien hyväksi. Vähemmän on enemmän, joka päivä.

Mökkiläisen makumatka Saimaalle – Mikkelin torilta Raijan Aittaan ja Ollinmäen viinitilalta Kenkäveroon

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa 

Mökin kesäkeittiöön liittyy monia periaatteita, joista emme suostu tinkimään. Kokkaajalle, oli heitä sitten yksi tai useampi, kaadetaan toiveiden mukaista kokkausjuomaa lasiin. Tiskivuorot ja kokkaushommat jaetaan tasan: jos yksi grillaa, toinen tekee lisukkeet ja kolmas huolehtii kattamisesta. Tämä pätee myös mökkivieraisiin.

makumatka saimaa

Yksi sääntö on kuitenkin ylitse muiden ja se kuuluu näin: keittiössä kokataan mutkatonta, simppeliä kesäruokaa, suositaan paikallisia raaka-aineita ja mennään aina maku edellä. Niinpä lautasille päätyy varsinkin kesäisin suoramyynnistä, lähialueen tiloilta ja ison kirkon toreilta hankittuja sesonkikasviksia ja muita lähellä valmistettuja tuotteita.

Mökkivuosien varrella olen saanut ilahtua useita kertoja huomatessani, kuinka Etelä-Savossa arvostetaan paikallisia tuotteita ja tekemistä. Onpa Saimaan alueella ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön myös alkuperä- ja laatumerkki, joka edellyttää tuotteilta ja raaka-aineilta korkeaa laatua ja vastuullisuutta ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta! Valitsemalla D.O. Saimaa -alkuperämerkityn tuotteen voi siis olla varma, että tuote on paitsi laadukas, myös rakkaudella ja intohimolla valmistettu vastuullinen herkku tai designtuote.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Voitte siis kuvitella, etten ollut pysyä pellavahousuissani, kun minulle tarjoutui mahdollisuus sekä makumatkaan Saimaalla että kokkaushetkeen yhdessä arvostetun D.O. Saimaa Chefin Ilkka Arvolan kanssa – ja missäpä muualla kuin mökkikeittiössä! Sain luvan julkaista myös kaikki kesäkeittiössä kokatut reseptit, joten ota ihmeessä ohjeet talteen ja valmistele kesäkeittiössäsi täydellinen D.O. Saimaa -menu!

Makumatka alkaa muina mökkituristeina Mikkelin torilta

Ensin juodaan torikahvit, tottakai. Sen jälkeen saan käteeni keittiömestarin kokoaman ostoslistan, jonka avulla suunnistan matkaseurani suositteleman torikojun luokse. Mansikoita, kirsikoita ja raparperia notkuvan tiskin takana seisoo topakkana Kaija Ahonen, Mikkelin torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoo, kuinka oli torilla myymässä jo 1970–1980-lukujen taitteessa, kun iltatoritoiminta perjantaisin käynnistyi. Nykyään toriostoksille pääsee arkisin joka ilta – teatteri-iltoina myynti jatkuu jopa klo 22 saakka.

Mökkiläisiäkään ei ole unohdettu, sillä aktiivinen Ahonen on kehittänyt erityisen palvelun nimenomaan mökkiläisiä ajatellen. Etukäteen tilatut toriostokset toimitetaan pientä toimitusmaksua vastaan veneellä Mikkelin satamasta käsin suoraan mökkilaiturille – jopa Ristiinaan ja Anttolaan asti. Aikamoista!

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Ostamme kaksi rasiaa mansikoita. Eteläsavolaisia ei kesäkuun ensimmäisellä viikolla ole vielä saatavilla, vaan myynnissä on varsinaissuomalaisissa kasvihuoneissa kypsynyttä marjaa. Seuraavalla viikolla tulossa on Enonkoskella tunneleissa kasvatettua mansikkaa, Ahonen vinkkaa. Päivittelemme yhdessä, kuinka avomaalla kypsyvää pääsatoa saadaan kylmän kevään vuoksi todennäköisesti odotella aina heinäkuun puoliväliin saakka. Sitten siirryn pari kojua tuonnemmaksi tarkistamaan mitä Panu Teräsrannalla on tänään myytävänä.

Kaikenlaisia taimia ja varhaisia yrttejä sekä uuden sadon avomaankurkkuja ja retiisejä on tarjolla. Nappaan Panusta kuvan, ja kun julkaisen sen somessa, saan välittömästi useita viestejä, joiden mukaan Teräsrannan kojulta saa koko Suomen parhaat taimet ja tomaatit. Harmittaa, että matkalaukkuuni ei taimia tällä kertaa mahdu ja ensimmäiset tomaatitkin odottavat vielä kypsymistään. On siis poikettava Panun kojulla uudemman kerran.

Retiisit ja kurkut kassissa keikkuen jatkamme kauppakeskuksen lasipihalle rakennettuun Kauppahalliin, josta poimimme mukaan Kala- ja eväsherkku Heinäsen kylmäsavustettua haukea sekä kimpaleen pienen paikallisen Kappeli juustolan sinihomejuustoa. Kunhan koukkaamme vielä kaupasta Joroisissa kasvaneet Järvikylän yrtit, olemme valmiita suuntaamaan mökkikeittiöön.

makumatka saimaa

Soutaen kesäkeittöön – D.O. Saimaa kesämenu kokataan Saimaan rannalla

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavumme kiemuraisen hiekkatien päähän. Tuoreet vihannekset ja yrtit kasseissamme asetumme soutuveneen tuhdolle ja soudamme mökkirantaan. Ruokalistalla on marinoitua kylmäsavuhaukea, uuden sadon ensimmäisistä kasviksista sekoitettua tuoresalsaa, varhaisperunoita sekä grillattuja kesäkurpitsoja yrttisalaatilla höystettynä. Jälkiruoaksi paistetaan tietysti muurinpohjalettuja, jotka herkutellaan tuoreiden mansikoiden kera.

Ollinmäen viinitilan tuottaman alkoholittoman Prinsessa-kuohujuoman ja ahvenista taiottujen suolapalojen saattelemana ryhdymme pilkkomaan, siivuttamaan, marinoimaan ja sekoittamaan. Puen päälleni D.O. Saimaa -essun ja kuuntelen kurkkujen kuutioinnin lomassa, kun keittiömestari Ilkka Arvola kertoo ruokafilosofiastaan.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

makumatka saimaa

“Kun suositaan paikallisia tuottajia ja ostetaan heiltä suoraan ilman välikäsiä, kaikki voittavat,” Arvola muistuttaa. “Tuottaja saa paremman hinnan, pyrkii parantamaan tuotteitaan, pitämään luvattua laatua yllä ja ammattiylpeyskin kasvaa. Ravintola taas saa parasta mahdollista laatua, säästää raaka-aineitten hävikissä, pystyy kertomaan kuluttajalle koko tuotantoketjun ja saa kaupan päälle hyvän tarinan.”

Nyökyttelen, sillä sama pätee meihin mökkiläisiinkin. Kun arvostaa paikallisia tuotteita, suosii lähellä tuotettua ja kantaa eurot suoraan tuottajan taskuun, tietää saavansa laatua ja varmistaa tuotteiden saatavuuden jatkossakin. Vaikka asia on itsestäänselvä, harva sitä tulee oikeasti ajatelleeksi, etenkään silloin, kun suuret kauppaketjut mainostavat isolla rahalla halpuutettua valikoimaansa.

D.O. Saimaa -kesämenu: kylmäsavuhaukea, grillattua kesäkurpitsaa sekä muurinpohjalettuja

Me kokkasimmemme koko menun tunnelmallisella avotulella, mutta nämä herkut valmistuvat tarvittaessa sisätiloissakin. Räiskäleitä ei tosin silloin voi kutsua muurinpohjaletuiksi, mutta maku lienee molemmissa versioissa tärkein.

makumatka saimaa

saimaa menu

Tässä vaiheessa jaan reseptit hätäisimmille, kaikki ohjeet on mitoitettu neljälle nälkäiselle. Suluissa olevat ainesosat ovat omia lisäyksiänii, muuten reseptit ovat Ilkka Arvolan käsialaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki: varsinkin makumatkailusta kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista reseptien jälkeenkin, sillä luvassa on muutama täsmävinkki Etelä-Savoon suuntaaville!

*****

Marinoitua haukea, tuoresalsaa ja uuden sadon perunoita

D.O. Saimaa -menun alkuruoaksi kokkasimme kylmäsavuhaukea, tuoresalsaa ja uusia perunoita. Annoksesta riittää neljälle jopa kevyeksi lounaaksi!

Marinoitu kylmäsavuhauki:
200 g D.O. Saimaa -merkittyä kylmäsavuhaukea
2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
1 dl kesäsipulia hienoksi leikattuna
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä
½ dl rypsiöljyä
Mustapippuria

Pieni kylmäsavuhauki ohuiksi suikaleiksi. Sekoita hauki muiden ainesten joukkoon ja jätä maustumaan vähintään pariksi tunniksi. Marinoitu hauki säilyy kylmässä useita päiviä, joten sen voi maustaa hyvissä ajoin, vaikka edellisenä päivänä.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Uudet perunat:
300 g juuri maasta nostettuja uuden sadon perunoita
1 l vettä
Merisuolaa
150 g voita (tai kasvimargariinia)
Silputtua tilliä

Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja lisää voi. Anna levätä 5 minuuttia, lisää tilli ja tarjoile.

makumatka saimaa

Tuoresalsa:
50 g retiisiä
1 dl kevätsipulia
50 g kurkkua
½ punainen chili
½ sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
Merisuolaa

Viipaloi retiisit ohuiksi siivuiksi ja leikkaa kurkku, sipuli ja chili pieniksi kuutioiksi. Lisää loput ainekset, mausta ja sekoita. Tarjoa kylmäsavuhauen ja perunoiden kanssa.

makumatka saimaa

*****

Grillatut kesäkurpitsat á la D.O. Saimaa

Valmista täytetyt kesäkurpitsat grillissä, avotulella tai sadesään sattuessa kotiuunissa grillivastusten avulla. Yrttisalaatti kootaan D.O. Saimaa -merkityistä Järvikylän yrteistä.

makumatka saimaa

Grillatut kesäkurpitsat:
4 pientä kesäkurpitsaa
2 sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
1 punainen chili
200 g Kappelin juustolan D.O. Saimaa -merkittyä Illusia-sinihomejuustoa
50 g tuoretta pinaattia
50 g lehtiselleriä silputtuna
1 rkl tuoretta timjamia
½ dl oliiviöljyä
Mustapippuria
Merisuolaa

Halkaise kurpitsat ja kaavi niiden siemenosa keskeltä talteen. Hienonna sipulit ja chili ja kuullota niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä n. 15 minuuttia. Lisää hienonnettu kurpitsojen siemenosa sekä silputtu selleri. Jatka kuullottamista 5 minuuttia. Lisää pinaatti ja timjami, ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

Grilllaa kurpitsan puolikkaita avotulella tai kuumassa grillissä n. 5 minuuttia. Lisää täyte kurpitsanpuolikkaisiin kaiverrettuihin koloihin ja leikkaa päällimmäiseksi reilut siivut sinihomejuustoa. Sulje grillin kupu, jotta juusto sulaa. Tarjoile yrttisalaatin kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Yrttisalaatti:
½ puntti lehtipersiljaa
½ puntti basilikaa
30 g rukolaa
10 g minttua
½ sitruunan mehu
½ oliiviöljyä

Sekoita puhtaat yrtit ja mausta sitruunamehulla sekä öljyllä. Tarjoile heti.

*****

Muurinpohjaletut

5 dl Täysmaitoa (tai 3 % kauramaitoa)
5 dl Rapion myllyn lettujauhoja
1 tl suolaa
50 g voisulaa (tai öljyä)
1 rkl sokeria
1 kananmuna

Sekoita ainekset vatkaten ja anna turvota noin 1 tunti. Paista runsaassa rasvassa keskilämmöllä valurautapannulla tai muurikalla. Tarjoile Kenkäveron marengin, tuoreiden mansikoiden ja vaniljalla maustetun, vatkatun hapankerman kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Makumatkan seuraava etappi: Raijan Aitta – mansikkamehua, tuoreita marjoja ja pellavatuotteita

D.O. Saimaa -menun saamme nauttia kesäisessä auringopaisteessa, mutta makumatkaa vatsat täynnä jatkaessamme meidät yllättää saderintama. Tihkusade päättyy onneksi sopivasti, kun kurvaamme Raijan Aitan pihamaalle. Raijan Aittaa yhdessä siskonsa ja Raija-äitinsä kanssa pyörittävä Katarina Turman ojentaa meille kumisaappaat ja pyytää seuraamaan perässään kukkivien marjapensaiden keskelle. Taustalla siintää Saimaa, ja aurinko kurkistaa jo tummien pilvien takaa.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa viljellään 3,5 hehtaarin alalla. Harvinaisempi hunajamarja on kokeilussa ja omiin tarpeisin kasvatetaan myös tyrniä. Sadon kypsyessä mökkiläiset ovat tervetulleita paikan päälle poimimaan kesän makeimpia marjoja suoraan kesäkeittiöön, kilohinta liikkuu 4–7 euron tietämillä riippuen marjasta ja lajikkeesta. Omista marjoista tehdään D.O. Saimaa -merkittyjä hilloja ja mehuja.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Raijan_Aitta_18-8-2021_J_Vaahtera-56

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Tila on vanha. Alkuperäisestä pihapiiristä on jäljellä sympaattinen aitta sekä navetan kivijalka, jonka ylisille on rakennettu nykyiset kahvilan ja kaupan tilat. Maisteltuamme mansikoista ja mustaherukoista valmistettua mehua, yläkertaan nousee Katarinan äiti Raija Mustonen, joka intoutuu kertomaan siitä, miten pellavia aikoinaan viljeltiin ja millaisia tuotteita niistä valmistettiin. Käsityöläiskonkari puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä 1970-luvulla perustetun putiikin raaka-aineet saatiin alkuaikoina omilta pelloilta. Raija olisi valmis esittelemään kehräystaitojaan, mutta joudumme kieltäytymään kohteliaasti, sillä ihan pian on aika rientää seuraavaan kohteeseen. Ostoksia ehdimme kuitenkin tekemään. Kotiin lähtee tuliaisiksi muutama pellavainen keittiöpyyhe sekä saunahuppu, joka vielä mökin varustuksesta uupuu.

Viininmaistelua Ollinmäen viinitilalla

Olen käynyt Ollinmäellä viimeksi joskus 2000-luvun alkupuolella. Tutustuminen viinitilaan satapäisen savolaisen opiskelijaporukan kanssa oli hieman erilainen kokemus, kun sitä vertaa tämänkertaiseen visiittiin. Pihalla kasvaa kymmeniä omenapuita ja pari jättiläishaapaa, tuonnempana surisevat talon omat mehiläispesät, joilla varmistetaan omenankukkien pölyttyminen. Haavanlehtien havinaa siirrymme ihastelemaan päärakennuksen torniin rakennetusta näköalabaarista, käsissämme vaaleanpunaiset alkumaljat, toisella Prinsessaa ja toisella Ruhtinatarta, joka on nimetty Anttolan Hovin ruhtinattaren Natalia Demidoffin mukaan.

Myös Ollinmäen viinitilan historia on pitkä. Tiluksilla on ollut puutarha 1920-luvulta lähtien ja viinitilanakin se on yksi Suomen vanhimmista – Ollinmäellä on valmistettu marja- ja hedelmäviinejä, likööreitä ja tisleitä kohta 30 vuoden ajan. Kielen ammattilaisena ihastun välittömästi myyntihyllyssä majailevien, D.O. Saimaa -alkuperämerkittyjen viinien kansallisromanttisiin nimiin, joista lähes jokainen on poimittu Kantelettaren tunnetusta runosta, jossa riimitellään Puntun Paavoa ja Hentun Liisaa.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Meille on luvattu järjestää viinitasting oman tilan viineillä. Edellisestä marjaviinien maistelusta onkin aikaa, joten kertaus tulee tarpeeseen. Odotimme paria pientä kaatoa ja muutamaa makupalaa, joten ilmeemme olivat varmasti näkemisen arvoiset kun ymmärsimme, että kaikki 22 lasia juomille paritetuille pienine suolapaloineen oli katettu meitä varten. Hämmentyneinä istuimme hämyisän viinituvan pöytään ja ryhdyimme tekemään työtä käskettyä Sirkan opastuksella.

Ensin käsittelyyn otettiin suolaiset sapakset sekä niille paritetut viinit. Kävimme läpi viininmaistelun periaatteita, tarkastelimme viinin tuoksua, analysoimme väriä ja tihrustimme lasin reunaan syntyvää valumajälkeä, josta voi päätellä sokerin määrän. Sitten maistoimme. Viinitilallinen Sirpa Villanen arvuuttelee valmistuksessa käytettyjä marjoja ja hedelmiä ja pudisteli nauraen päätään väärille vaustauksillemme. Tavallisesta viininmaistelukokemuksesta ei tuntunut olevan käytännössä mitään hyötyä, sillä sain tuurilla kokonaista kaksi oikein. Jos joskus päädyt samaan tasting-pöytään, vastaa aina kysyttäessä puolukka. Tai jos punainen väri taittaa yhtään siniseen, silloin oikea vastaus on melkein aina mustikka.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Marjaviinien jälkeen maistelimme vielä paria väkevämpää tuotetta, joista suosikiksi nousee villiyrteistä valmistettu, likööriksi luokiteltava Villi Wäinö. Juomaa maistaakseen on tultava paikan päälle, sillä Suomen alkoholilaki ei salli vahvempien juomien ulosmyyntiä suoraan tiloilta eikä Alkonkaan valikoimista tuotetta vielä löydy.

Makumatka päättyy Kenkäveroon

Ollinmäeltä palaamme makumatkan alkupisteeseen, Mikkeliin. Tarkoitus on syödä hyvin ja piipahtaa vain pikaisesti paikallisten tuotteiden myymälässä, mutta Kenkäveron pittoreski pihapiiri houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa. Pitsiä jäljittelevät ikkunanpuitteet ja otsalaudat, entistä pappilaa ympäröivä satumaisen kaunis puistomainen pihapiiri, satojen lajikkeiden huikea pionipuutarha sekä Kenkäveron kesäbrunssi, villiyrttikurssit sekä maankuulu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty ruisleipä keräävät ihastelevia makumatkaajia kauempaakin.

Kenkäveron vaaleanpunainen, yli 150 vuotta vanha kartanorakennus huokuu historiaa. Toiminnanjohtaja Anne Ossi vinkkaa kurkkaamaan heti sisään astuessa vasemmalle, yläkertaan nousevan vanhan portaikon seinissä nimittäin erottuvat edelleen alkuperäiset  lautahirret.

kenkävero

kenkävero

do saimaa

kenkävero

Käsityöharrastajana, suomalaisen suunnittelun fanina ja lähiruoan ylimpänä ystävänä tämä mökkiläinen on Kenkäverossa haltioissaan. Jättimäinen myymälä on kuin karkkikauppa täynnä lähellä valmistettua lankaa, paikallisista raaka-aineista jalostettuja tuotteita, pienten suunnittelijoiden vaatteita, paikallisten tekijöiden upeita koruja ja kaikkea muuta, mitä mökkihöperö ikinä mökilleen voisi toivoa.

Valitsen ostoskoriini teetä, Kenkäveron puolukkamarenkeja ja näkkärishipsejä, säilykemuikkuja sekä pullollisen siideriä – kaikki D.O. Saimaa -merkittyjä tietenkin. Pauliina Rundgrenin tehtaanmyymälästä ostan mökille tuliaiseksi samanlaisen teesiivilän, kuin mitä kaupunkikodistakin löytyy. Valkoinen Lehti-siivilä on kaunis, toimiva ja ennen kaikkea pitkäikäinen. Kaupunkikodissa olen suodattanut sillä päivittäiset teekupilliseni jo 13 vuoden ajan. Myös Rundgrenin design-tuotteet ovat saaneet D.O. Saimaa -leiman!

kenkävero

kenkävero

kenkävero

Mökkiläisen makumatkan Saimaalle kruunaa Kenkäveron kuuluisa kesäbrunssi. Päivittäin pöytiin tarjoiltavaan 29 euron ateriaan kuuluu runsas, sesongin kasviksista ja muista tuoreista raaka-aineista koottu alkupalalautanen, lämmin ruoka sekä jälkiruokapöytä, jolle oli tällä kertaa katettu tarjolla kahta erilaista herkkua: Pappilan hätävaraa (tottakai!) sekä pannacottaa Pappilan tapaan.

Kenkäveroon(kin) on päästävä pian uudelleen. Voisin kuljeskella pihapiirissä, tuoksuvien syreenipensaiden ja pionipenkkien keskellä loputtomiin. Seuraavalla kerralla aion istua lukemassa puutarhan pittoreskeillä penkeillä, siemailla teetä pappilan verannalla ja nautiskella leivoksista ja hetkestä, jolloin ei ole kiire mihinkään.

******

Jos tykkäsit tästä postauksesta, vilkaise ihmeessä myös aiemmat yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa julkaistut jutut:

Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!
Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!
Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä
Kestävää mökkeilyä Etelä-Savossa – paikalliset palvelut kunniaan!
Tervetuloa vastuullisen mökkeilijän kesäkeittiöön!
Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella