kirjat

Keittokirjahaaste heitetty!

/ piapas / 12 kommenttia

Omistan reilut viisikymmentä keittokirjaa. Suurin osa kirjoista on saapunut kotiini jonkin sortin luontaisetuna, sillä kun työnantajana on kustantamo, kaikenlaisia opuksia kertyy hyllymetreittäin ihan pyytämättä ja yllättäin. Niiden joukossa varmasti myös sellaisia, joita muuten ei tulisi mieleenkään hankkia. Joitain olen saanut lahjaksi ja loput olen ostanut itse.

Muuttojen yhteydessä olen koettanut karsia ja onnistunutkin siinä, ainakin kerran. Tilalle ilmaantuu kuitenkin tämän tästä uusia yksilöitä. Sikiävät varmaan keskenään. Tuossa ne tönöttävät, miehen nikkaroimassa hyllyssä, kylki kyljessä odotellen oikeaa hetkeä. Ja sitä ovat saaneetkin tovin jos toisenkin odottaa.

kirjat hyllyssä

Käsi sydämelle, kun suunnittelet viikonlopun ruokia tai juhlaillallisen kokkaamista, marssitko kirjahyllylle? Otatko esiin sen kauan himoitsemasi ruokaraamatun, jonka raaskit vihdoin viime kuussa ostaa? Vai avaatko kenties koneen tai kännykän, googletat ”maailman parhaat suklaakeksit” tai ”best cheesecake ever” ja selaat tyytyväisenä hakutuloksia? Niinpä. Siksi päätin armahtaa kärsivällisesti vuoroaan odotelleita opuksia ja haastaa itseni tutustumaan ennakkoluulottomasti niiden lehdille kirjattujen reseptien maailmaan.

Homma etenee seuraavasti. Otan käteeni ylimmän hyllyn ensimmäisen keittokirjan. Avaan ja luen sen kannesta kanteen. Tai no, reseptejä tuskin lukemalla luen, mutta niiden ympärillä olevat tarinat, faktat ja tietolaatikot tavaan huolella. Sen jälkeen valitsen vähintään yhden reseptin ja toteutan sen. Useampikin käy, mutta kaikki valitut on valmistettava saman viikon aikana. Sillä seuraavalla viikolla on vuorossa jonossa seuraava.

Valitun reseptin täytyy olla sellainen, jota en ole aiemmin kokeillut. Jokaisen kokkauskerran jälkeen päätän jääkö kirja hyllyyn vai laitetaanko se kiertoon. Miehellä on veto-oikeus omistamiinsa kirjoihin, mutta vain silloin, jos hän osoittaa testanneensa vähintään yhtä opuksen annoksista.

Projektin etenemisestä raportoin tietenkin blogiin. Joka viikko, seuraavan vuoden ajan. Kerron miten kukin yksilö on päätynyt haltuuni, mistä opus on kotoisin ja miksi se on kulkenut mukanani vuosien ajan. Saatan ehkä antaa arvosanan tai kirjoittaa arvostelun, mutta ainakin julistan tuomion: jatkoon vai maitojunalla kierrätyskeskukseen.

Luvassa on 52 tarinaa, vähintään yhtä monta reseptiä ja kymmeniä illalliskutsuja. Sillä en minä kaikkea tuota aio yksin syödä.

Ylähyllyn ensimmäinen kirja näyttää olevan Janne Huttusen vuonna 1995 kirjoittama, hiirenkorville selattu Hyvää Suomesta Keittokirja. ”Selkeällä ja huumorisävyteisellä opastuksella jokaista tavallista kotikokkia rohkaistaan astumaan ruoanlaiton kiehtovien makujen maailmaan. Ruokaohjeiden lähtökohta on hyvissä kotimaisissa raaka-aineissa, joista syntyy niin tuttuja ja turvallisia kuin eksoottisempiakin makunautintoja.” Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta.

Tästä se lähtee, vuoden mittainen ruokamatka oman kirjahyllyni uumeniin. Jos tunnet pistoksen sydämessäsi, jos olet jättänyt keittokirjasi heitteille, haastan sinut mukaan. Projektin etenemisen raportointiin et tarvitse omaa blogia, sillä lahjoitan sinulle postauksieni alta niin paljon kommenttitilaa kuin ikinä tarvitset. Heittäydy siis haasteeseen!

ps. Vielä ehdit osallistua Viini ja Ruoka -messujen lippuarvontaan!

Lomalukemista ja kirjatärppejä

/ piapas / Jätä kommentti

Sade hakkaa ikkunaan. Ukkosen alasin jymisee jossain kaukana. On aika sytyttää takkaan tuli, vetää villasukat jalkaan ja ottaa käteen pinon päällimmäinen kirja. Seurana kupillinen hyvin haudutettua, höyryävää teetä tai lasillinen punaviiniä.

takkatuli

Poutapilvet heijastuvat järven peilityynestä pinnasta. Aurinkorasvaa on kulunut jo puoli purkillista. Laiturilla rantapyyhe ja kasa tyynyjä. Kannussa raparperimehua tai sangriaa ja jäitä. Sormet lehteilevät pokkarin karheita sivuja. Välillä on pakko heilutella varpaita viileässä vedessä.

riippumatossa

Riippumatto on viritetty saaren korkeimmalle kohdalle. Tuuli suhisee puissa ja viilentää auringon paahtamaa ihoa. Kaksi onnellista, jalat toistensa lomassa, lippikset silmillä. Sammalmättäällä kesken jäänyt dekkari.

Kesä on kirjaihmisen parasta aikaa. Lukuloma, kirjatoukan unelma. Aika pysähtyy, sirkat soittavat, pokkaripino hupenee.

kirjapino

Minun suositukseni kirjakesään ovat tässä. Valitse vapaasti tai lue vaikka kaikki.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Älä pelästy kirjan sivumäärää, sillä tarina kaappaa mukaansa ensimetreiltä. Erilainen näkökulma toisesta maailmansodasta lasten kertomana. Saksasta, Ranskasta, radioaalloista ja jalokivistä. Tämä on juuri sellainen opus, jota ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys ja Lopotti
Välillä vähän karuakin kertomusta Kainuun maisemista ja seudun ihmisistä. Rakkaudesta, erilaisuudesta ja sukupolvien välisistä suhteista.

Ernest Cline: Ready Player One
Jos olit nörtti 1980–90-luvuilla, lue tämä. Äärimmäisen koukuttava ja ihanan paksu.

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Ruotsin arvostetuimman kirjapalkinnon voittaja, tämän kesän trendikirja. Omat tähteni kolme kautta viisi, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, jo ennakkoluulottoman kerrontatavan vuoksi.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Mitä tapahtuu, kun maailmasta loppuu makea vesi? Rakastan hiukan nyrjähtäneitä dystopiakuvauksia, etenkin Itärannan ja Sinisalon kertomina.

Carl Ruiz Zafón: Tuulen varjo
Jotkut kirjat tekevät niin suuren vaikutuksen, että ne muistaa vielä 12 vuoden jälkeenkin. Tämä on yksi niistä. Seikkailu pölyisissä kirjavarastoissa – ystävyyttä, petoksia, väkivaltaa ja rakkautta juuri sopivassa suhteessa.

lopotti luvussa

Kirjallisia muistoja

/ piapas / 14 kommenttia

Lukutoukka. Se minä lapsena olin ja olen kai vähän vieläkin. Ahmin kaiken mitä käsiini sain. Luin läpi useamman kyläkirjaston nuortenkirjaosaston. Saatoin lukea kolme kirjaa päivässä, Tiina-kirjoista Neiti Etsiviin, Viisikoista Sinuheen. Aika menetti merkityksensä kirjaston käytävillä ja kirjahyllyjen välissä – paikassa, joka tuoksui saduilta, tarinoilta, tiedolta ja viisailta sanoilta.

WP_20160207_21_45_50_Pro

Lukeminen ei keskeytynyt edes aamupalalla, ruokapöydässä tai iltateellä. Jos edessäni ei ollut kirja, selasin Aku Ankkaa tai silmäilin aikuisen lailla uusinta naistenlehteä. Istuin nenä kiinni kirjassa kaikkialla ja kaiken aikaa. Autossa, bussissa, mummolassa, hiekkarannalla, purjeveneen kannella, rantakalliolla ja laiturilla. Muistan hiihtoreissun, jolloin en olisi malttanut rinteeseen, koska Da Vinci -koodi oli kesken. Unettomat yöt, koska oli pakko lukea vielä dekkarin seuraava luku. Joululoman kiireettömät päivät, jolloin kirjapinot hupenivat samaa tahtia kuin suklaarasiat.

WP_20160207_22_27_37_Pro

Jossain vaiheessa lukemiselle ei muka enää ollut aikaa. Tulivat opiskelut ja opiskelijariennot, työt ja kiinnostavammat harrastukset. Arki jyräsi, joululahjakirjat kasaantuivat kirjahyllyyn ja käteen hakeutui kirjan sijaan kaukosäädin tai syliin läppäri. Työmatkoilla näpräsin kännykkää tai ipadia niinkuin kaikki muutkin. Lukeminen rajoittui hesariin, tenttitiiliskiviin ja pakollisiin duuniprojekteihin.

WP_20150118_11_44_41_Pro

Vaikka lukuhommat jäivät, kirjahylly täyttyi entiseen tahtiin. Hyllyille on kerääntynyt lukemattomia elämänkohtaloita, kuvitteellisia kohtaamisia, todellisuuden rajamaita ja ajatelmia elämästä. Vuoden alussa vihdoin viimein tartuin yhteen niistä ja unohduin tuntikausiksi mustaan valkoisella. Viimeisen sivun käännettyäni tiesin, että paluuta ei ole.

Niinpä kirjat kulkevat taas mukanani. Television tai Netflixin sijaan avaan silmäni kertomuksille, annan mieleni kuvittaa ja kulkeutua vieraille maille, uusiin ulottuvuuksiin ja elettyihin elämänkohtaloihin. Viiden viikon aikana olen jo ehtinyt leikkimään hippaa, kävelemään kudotuilla kujilla, eläytymään norjalaiseen mielenmaisemaan, astelemaan Joukahaisen jalanjäljillä ja tuntemaan päkiöitteni alla pumpulinpehmeän valkoisen, ajattoman välitilan, jossa kipua ja nautintoa ei ole. Ja tämän kaiken olen kokenut ratikan takapenkissä, kymmenen minuutin työmatkalla.

WP_20140715_13_38_28_Pro

Lopuksi lainaan Jörn Donneria, joka laiskanlinnastaan istutti suomalaisten mieliin mainostoimiston kehittelemän kuolemattoman lauseen: lukeminen kannattaa aina. Uskokaa Jörkkaa, se on fiksu mies.