Kun kaksi ruokaihmistä lähtee mökille, tärkeintä on saada mahtumaan mukaan tarpeeksi ruokaa. Kaikesta muusta karsitaan, ruuasta ei koskaan. Mökkireissun suunnittelu alkaa reseptien selailusta ja ostoslistan laadinnasta. Kuinka paljon perunoita tarvitaan? Montako pulloa viiniä? Millainen keittiö meitä odottaa ja mikä on sen varustus? Toimiiko grilli? Onko paistinpannua, entä raastinrautaa? Löytyykö kaapeista suodatinpusseja tai perusmausteita?

Matkustusväline toi omat rajoitteensa, sillä moottoripyörän laukkuihin ja selässä oleviin reppuihin ei suurta omaisuutta mahdu. Kotoa pakkasimme mukaan perusmausteet ja muutaman bonuspurkin, kuten kardemummaa, sumakkia ja chilisuolaa. Sivutaskuihin sulloimme vaaleaa balsamicoa, sitruunoita, tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Minigrip-pusseihin sujautettiin risottoriisiannos, avattu kuskuspaketti, sopiva määrä sokeria, pähkinöitä ja manteleita sekä valmis jauhosekoitus ohrarieskaa varten. Jääkaapista mukaan lähti 10 luomumunaa ja hedelmäkulhosta tummuneet banaanit. Viljelysäkeiltä poimittiin reppuun nippu raparperia. Note to self: ota kuva mukaan pakattavista aineksista, saat muistilistan seuraavalle kerralle!

Alkosta etsittiin muovipulloviinejä. Mitä vähemmän painoa pyörän päällä, sen parempi. Vaihtoehtoja olikin yllätten useampi ja koriin valikoitui kolme litran pulloa, yksi kutakin lajia, valkoista, punaista ja roseeta. Ja tietenkin skumppaa, lasipullossa.

Ensimmäinen kauppastoppi tehtiin Porvoossa. Meillä oli kaksi ostoslistaa, toinen isompaa kauppaa varten ja toinen kyläkauppaan, josta oli kävelymatka lähtösatamaan. Kaikki ostokset eivät olisi millään mahtuneet pyörän kyytiin, siksi monimutkainen logistiikka. Harmitti hiukkasen, että oli sunnuntai, emmekä päässeet hyödyntämään Porvoon lihakauppojen tiskejä. Possu, naudan luomujauheliha, kanafileet, lohi, makkarat, leivät, leikkeleet ja juustot oli siis ostettava markettitavarana. Myös mansikat ja nektariinit mahdutettiin mukaan. Apteekista haettiin punkkipihdit ja kyypakkaus, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Emme tienneet millainen valikoima kyläkaupalla oli, mutta päätimme silti ostaa sieltä tilaa vievimmät raaka-aineet, kuten maitotuotteet, säilykkeet, kasvikset ja hedelmät. Sillä mennään, mitä saatavilla on. Kyläkauppias yllätti positiivisesti, sillä vihannestiskillä oli jopa parsaa. Sen lisäksi koriin kerättiin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, retiisejä, salaattia, perunaa, sipulia, voita, jugurttia, maitoa, kermaa, tomaattimurskaa, pastaa, oliiviöljyä, kahvia, teetä ja suodatinpusseja, jotka olivat unohtuneet kotiin.

Matka kaupalta satamaan ajettiin kauppakasseja käsissä roikottaen. Olimme henkisesti varautuneet useamman kilometrin täydennyskauppareissuun soutaen, mutta vuokraisäntä kertoi, että myös lähimmästä poukamasta (800 metrin päässä saaresta) pääsee kävellen kauppaan. Jos jotain unohtui, apu olikin lähellä.

Mökkikeittiön varustelu oli odotettua parempi. Iso jääkaappipakastin, kahvinkeitin, tuplaleveä leivänpaahdin, maustekaapissa suola- ja pippurimyllyt. Suodatinpussejakin oli, tottakai. Viinilasit, vino pino posliinilautasia ja riittävästi aterimia. Peräti kaksi paistinpannua ja se raastinrauta. Grilli toimi kaasulla. Juomavesi kannettiin sisään ovenpielessä olevalta vesipisteeltä. Ehkä me pärjätään.

Aamuisin keitettiin kahvia, teetä ja kananmunia. Pöytään katettiin kurkku-juustovoileipiä ja luonnonjugurttia hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kera. Puettiin päälle sen verran, että tarkeni syödä ulkona. Vaikka manteretta hellisi helle, merellä ja saaressa on vilpoisempaa. Aamiaispöytään paistoi silti aurinko, joka ikinen aamu. Kun vatsa oli täynnä alkoi seuraavan aterian suunnittelu.

Miksiköhän se muuten on niin, että kotona tiskaaminen on maailman puuduttavinta hommaa, mutta mökillä tuosta askareesta nauttii? Jokseenkin epäloogista, sillä mökkioloissa se on paljon vaivalloisempaa. Pitää lämmittää vesi, sohlata vatien kanssa, kantaa astioita ulos ja sisään, keittää lisää vettä, kuivata käsin ja siltikin astioihin jää hienonhieno rasvapinta. Kaiken tämän keskellä kuitenkin laulattaa.

Mökillä olisi aikaa hifistellä, mutta mieli hakeutuu perusasioiden äärelle. Grilli, liha ja salaatti. Kylkeen lasi viiniä. Yksinkertainen ja aina toimiva resepti. Possua ja parsaa. Kanaa ja parsakaalikuskusia. Lohta ja tomaattisalaattia. Jauhelihapihvejä ja appelsiini-sipulisalaattia. Grillimakkaraa ja sinappia. Sateisena päivänä perinteistä bolognesea.

Muutamaa reseptiä oli kuitenkin pakko kokeilla, nimittäin Haarukkavatkaimen raparperi-lohileipiä ja savulohitäytteisiä nokkoslettuja.

Flatbread-taikinaan meillä ei ollut aineksia, sillä jauhot ja hiiva odottivat vielä täydennyskäyntiä kyläkaupalla, mutta vaalea, grillissä käytetty leipä, oli korvikkeena mitä mainioin. Raparperin suikaloiminen juustohöylällä meinasi viedä tämän kokin hermot, kuorimaveistä kun keittiöstä ei löytynyt. Etikan tilalle holautettiin balsamico-kastiketta, samalla vähennettiin sokerin määrää. Pikkelöintiin tuo kastike ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta lopputulos oli kuitenkin mukavan maukas.

Mökin ympäristössä oli nokkospuska jos toinenkin, niinpä nokkoslettuneitsyys oli pian mennyttä. Taikinan perusreseptin googletin Hesarin ruokasivuilta, mutta olosuhteet pakottivat soveltamaan sitäkin jonkin verran. Kahdelle alla oleva puolen litran taikina on liikaa, joten puolet siitä säästettiin myöhemmin paistettaviin makeisiin lettuihin.

Nokkosletut savulohitäytteellä (4 nälkäiselle)

5 dl nestettä, meillä oli 2 dl hyla-maitoa ja loput vettä
3 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
(2 rkl voisulaa)
1-2 l tuoreita nuoria nokkosia
Täyte: vuohenjuustotuorejuustoa, ruohosipulia ja savulohta

Kerää ja ryöppää eli kiehauta nokkoset runsaassa vedessä. Jäähtymistä voi nopeuttaa jäävedellä. Puristele kuiviksi ja pilko silpuksi. Sitten vaan kaikki lettutaikinan ainekset (paitsi ne nokkoset) sekaisin ja taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. En jaksanut sotkea sulatetun voin kanssa, joten jätin sen pois, eikä haitannut ollenkaan.

Nokkoset voi lisätä taikinaan tai heittää suoraan pannulle ja kaataa taikinan päälle. Minä heitin neljäsosan niistä pannulle voin kanssa ja valuttelin taikinan hissuksiin nokkosten lomaan. Puolikkaasta taikinasta tuli tällä tekniikalla neljä isoa lettua. Sivele tuorejuustoa letulle, lisää sopivasti savulohta ja silppua päälle ruohosipulia.

Makeisiin lettuihin voit keitellä täytteeksi raparperi-inkiväärihillon. Pilko pari vartta ja heitä ne kattilaan. Raasta joukkoon pieni pala inkivääriä. Lisää pari lusikallista sokeria ja puoli desiä vettä ja keitä, kunnes raparperi hajoaa. Vatkaa kaveriksi sokerilla ja kardemummalla maustettua kermavaahtoa.

Mökkilomalla illallisravintolan pöytä on juuri siinä, mihin satut takapuolesi laskemaan – laiturilla, rantakalliolla tai sammalmättäällä. Jokaisessa kattauksessa pääset ikkunapöytään ja maisema salpaa hengen. Seura on parasta mahdollista, tunnelma intiimi, eikä muita asiakkaita ole. Kattona on taivas, valaistuksena laskeva aurinko, taustamusiikkina tiiran huuto ja veden liplatus laiturin alla. Kielen päällä loppuelämän säilyvä makumuisto.