Heitin keittokirjahaasteen itselleni lokakuussa. Ehdin kokata kolmesta kirjasta, kunnes kävi kalpaten. Hyllyn seuraava kirja käsitteli lähiruokaa, minulle tärkeää aihetta. Lueskelin kirjaa ja selasin sivuja, enkä osannut päättää. Lopulta pysähdyin maidosta kertovan kappaleen ääreen. Se esitteli erilaisten juustojen, viilin, jogurtin, piimän ja rahkan valmistusta kotikonstein. Rahka on tämän talouden aamiaispöydän vakiovieras ja roskiin joutuvien muovipurkkien määrä on melkoinen. Siksi päätin kokeilla miltä kotitekoinen rahka maistuu.

Tavasin reseptiä ja ymmärsin tarvitsevani juustonjuoksutinta. Jääkaappiin oli juuri ostettu purkkitolkulla kaupan rahkaa, joten tuntui hölmöltä valmistaa sitä samaan aikaan itse. Kun kaupan rahka oli lopussa, en kerta kaikkiaan muistanut hankkia tuota olennaista ainesosaa silloin, kuin satuin isomman ruokakaupan käytäville, joten ostin rahkaa lähikaupasta. Kierre oli valmis. Joulukin tulla jollotti ja blogijoulukalenteriurakka odotti tekijäänsä. Niin hautautui keittokirjahaaste.

Tänään se kaivetaan pöytälaatikosta entistä ehompana, sillä tadaa – jääkaappiin on ilmestynyt reilu litra kotitekoista rahkaa! Kaikki ei tietenkään mennyt ensimmäisellä kerralla nappiin ja lopputulos muistuttaa ennemminkin venyvää viiliä kuin lohkeavaa rahkaa, mutta onneksi maku on hyvä ja tuoksu raikas.

Resepti on Heikki Ahopellon kirjasta Lähellä – hyvän maun ruokia. Olen ostanut kirjan aikoinaan Otavan kirjakaupan ale-laarista, sen kummempaa tarinaa opukseen ei liity. Ruuan tuottaminen lähellä mahdollisimman luonnonmukaisesti on asia, jota haluan ehdottomasti tukea ja edistää, jos vain mitenkään voin. Kirja on täynnä mielenkiintoisia anekdootteja, herkullisia tarinoita ja hyödyllisiä faktoja mm. kyytönmaidon ominaisuuksista, leivän leipomisesta, Teno-joella kalastamisesta ja suomalaisesta ruokakulttuurista. Ääneen pääsee myös siitä suomenruotsalaisesta lifestyle-ohjelmasta tuttu kokki Micke Björklund.

Ennen kuin alat rahkantekohommiin, varmista, että sinulla on sideharsokangasta tai vastaavaa, jonka läpi rahkan voi valuttaa. Jos sellaista ei ennestään ole, kangaskauppojen valikoimista löytyy tarkoituksenmukainen kangas varmasti, eikä hintakaan päätä huimaa. Ensiarvoisen tärkeitä ovat myös puhtaat välineet, mutta se lienee itsestäänselvää.

Kotitekoinen rahka

2 litraa punaista luomutäysmaitoa
1/2 dl rasvatonta piimää avaamattomasta purkista
1 tippa juustonjuoksutinta
1/2 dl kylmää vettä

Kotitekoinen rahka valmistuu yksinkertaisista aineksista. Ota tarpeeksi suuri kattila ja kaada siihen maito ja piimä. Sekoita sitten tippa juustonjuoksutinta kylmään veteen ja sekoita maito-piimäseokseen. Sekoittele tämän jälkeen seosta 2–3 minuuttia.

Tässä kohtaa tuli meikäläiselle ensimmäinen tenkkapoo. Ostamani juustonjuoksutin oli pakattu pieneen puteliin, jossa oli iso suuaukko. Ihmettelin, mistä tiedän, että tippa on oikean kokoinen ja meinasin jo luovuttaa. Juoksutin oli kuitenkin koostumukseltaan viskoosista ja jonkinlainen tippa tipahti lusikalle varovasti putelia kallistettaessa. En uskaltanut laittaa tippaa kokonaan, sillä purkin kyljessä luki annostusohjeena 2 tl 10 litraan nestettä. Oletin, että tämä pätee juustoihin. Koska lusikassa lilluva tippa oli noin 1/4 tl, pelkäsin, että tuloksena olisi liiankin tiukka juustomainen rakenne. Käytin siis vain pienen osan tipasta, vaikka todennäköisesti koko tipan käyttäminen olisi ehkäissyt venyvän koostumuksen syntymisen. En myöskään muistanut sekoittaa 2–3 minuuttia, kuten ohjeessa luki.

Peitä kattila kannella ja anna seistä yön yli huoneenlämmössä. Minä laitoin rahkan tekeytymään noin klo 22 illalla ja aamulla ennen töihin lähtöä siinä ei ollut tapahtunut juuri mitään muutosta. Jätin kattilan edelleen pöydälle toivoen että työpäivän aikana tapahtuu ihme. Ja niin tapahtui, sillä töistä tultuani seos oli kiinteähköä ja hera oli lähtenyt erottumaan. Annoin seoksen seistä iltakuuteen asti ja siirryin vasta sitten seuraavaan vaiheeseen.

Leikkaa saostunut rahkapiimä pitkin poikin palasiksi ja kaada tai kauho erottunut hera pois. Liinoita pari siivilää tai lävikköä, nosta ne kattiloiden tai kulhojen päälle ja kaada rahkapiimä niihin valumaan, kunnes tilavuus on noin puolet alkuperäisestä. Nosta sitten valutettu rahka suljetussa astiassa jääkaappiin, jossa se säilyy hyvänä pari viikkoa.

Minulla ei ollut tässä vaiheessa sideharsoa tai muutakaan juustoliinaa, joten otin keittiöpyyhkeen, joka oli kudottu suhteellisen harvaan ja toivoin, että hera valuu sen läpi. Valuihan se, mutta hyvin hitaasti. Olisi varmaan auttanut, jos rahkan olisi jakanut kahteen erään, sillä nukkuumaan mentäessä pinta oli laskenut vain vähän ja heraa oli kattilan pohjalla muutama sentti. En kuitenkaan uskaltanut jättää rahkaa lämpimään enää toiseksi yöksi, joten kauhoin sen kannelliseen muovikulhoon ja päätin, että nyt syödään sitten venyvää rahkaa.

Aamiaisen jälkeen otin kolmisen desiä seosta ja valutin sitä 4 tuntia kahvisuodattimessa jääkaapissa. Heraa irtosi edelleen ja koostumuksesta tuli paksumpi. Huomenna aion marssia kangaskauppaan ja valuttaa lopun rahkaseoksen vielä kertaalleen. Kiintoisaa nähdä, pääsenkö sittenkään lähelle kaupan rahkan rakennetta vai onko syypää se liian pieni juustonjuoksutintippa.

Kirjan tekijä, keittiömestari Heikki Ahopelto toteaa: ”Kukaan meistä ei ole huippukokki syntyessään, ja vain tekemällä sekä kokeilemalla voi ruoanlaitossa kehittyä. Ruoan kanssa puuhastelu ei saa olla liian ryppyotsaista, vaan sen on oltava hauskaa. Itse tehty maistuu aina paremmalta, virheitä ei kannata turhaan pelätä. Kun tekee itse, ruokaan muodostuu aivan erilainen side kuin valmiina ostettuun. Ja silloin ruoka myös maistuuu paremmalta.” Allekirjoitan, täysin. Älä siis lannistu, vaikka tuloksena olisi jotain muuta kuin piti, ei elämä ole niin vakavaa. Ja sitäpaitsi kokeilun jälkeen voit ylpeänä julistaa, että tältä emännältä muuten onnistuu myös kotitekoinen rahka!

Tämä kirja jää ehdottomasti hyllyyni, vaikka osa ohjeista (kuten 10 litraa kyytönraakamaitoa, mesofiilistä hapatetta, Penicillium candidum -jauhetta, sekä pH-mittaria vaativan valkohomejuuston resepti) on kotioloissa melkeimpä mahdottomia toteuttaa. Haluan silti kokeilla ainakin leipäohjeita, kantarellilasagnea ja Ahvenanmaan pannukakkua. Keittokirjahaaste kuitenkin jatkuu ja ensi viikolla kokataan vähän haastavampaa jälkiruokaa Hans Välimäen oppien mukaan. Jaiks!