Raparperi-savusiikasalaatti – Tie miehen sydämeen käy piknik-eväiden kautta

Helle vyöryy Helsinkiin. Näin toitottavat iltapäivälehdet. Tulossa on siis erinomainen pikniköintiviikonloppu! Aurinko, meri, viltti, muutama tyyny, raparperi-savusiikasalaatti ja ehkä pullo kuplivaa. Täydellinen resepti täydellisille treffeille. Kun vielä kaivat repustasi kristalliset viinilasit, posliinilautaset ja kunnon aterimet, teet takuulla vaikutuksen ja deittikumppani on taatusti myyty.

raparperi-savusiikasalaatti

Viime kesänä kahdenkeskinen aika oli kiven alla, mutta kun kameravapaa lomapäivä viimein koitti, pakkasimme kasseihin kaiken yllä olevan, hyppäsimme Merisatamassa veneeseen ja puksutimme tyrskyjen läpi Pihlajasaareen. Tuuli oli kylmä, mutta suojaiset kalliot auringon lämmittämiä. Nostelin korista ruudulliselle liinalle astioita, aamulla valmisteltuja ruokia ja toriostoksia ja mietin, että tässä on nyt jotain todella tuttua. Sitten muistin, että olin edellisenä kesänä ollut lähes päivälleen samaan aikaan samassa paikassa täysin samojen safkojen kanssa, vain mies oli toinen. Hupsis. Huvitti, ja vähän nolottikin. Mutta toisaalta, miksipä toimivaa konseptia muuttamaan. Raparperi-savusiikasalaatti on siis testattu useaan otteeseen, hyvin tuloksin. 😉

Joka kerta, kun olen aikeissa raparperi-savusiikasalaattia tehdä, huomaan reseptin olevan hukassa. Eipä ole enää, sillä kirjaan sen tähän alle yhtä paljon itseäni kuin teitä varten.

Raparperi-savusiikasalaatti (Glorian Ruoka ja Viini 04/2009)

Pieni savusiika (n. 600–700 g)
2 kypsää avokadoa
1 rkl sitruunamehua
omaan suuhun sopivia salaatinlehtiä, esim. romainea
kaksi vartta raparperia
1 pieni punasipuli
1 dl omenasiideriä
¾ dl ruokokidesokeria
1 tl hienonnettua tuoretta inkivääriä
¼ tl jauhettua neilikkaa
suolaa
pippuria

Jos aiot syödä tätä piknikillä, pakkaa jokainen raaka-aine erikseen ja kokoa raparperi-savusiikasalaatti vasta paikan päällä suoraan lautasille. Kastikkeenkin keittely onnistuu trangialla, jos leirinuotiolla kokkaus ei ole vierasta. Minä keitän sen kuitenkin etukäteen. Pilko raparperi ja sipuli. Kiehauta ne yhdessä siiderin, sokerin, inkiväärin ja neilikan kanssa ja anna porista, kunnes raparperi ja sipuli ovat vähän pehmenneet. Siivilöi sattumat ja lisää liemeen suolaa ja pippuria. Keittele vielä hetki, että liemi tiivistyy siirappimaiseksi.

Ruodi savusiika suupaloiksi, revi salaatinlehdet ja pilko avokado. Jos et tarjoile salaattia heti, purista avokadon päälle sitruunamehua, ettei se tummu. Lado lautaselle alimmaiseksi salaatti, siihen päälle avokado ja savusiika sekä raparperi- ja sipulisattumat. Valuta päälle siirappia. Syö sellaisenaan tai rapsakan maalaisleivän kanssa.

ps. Videosta ja kuvasta krediitit Jussille. Liikkuvan kuvan lopussa myös viinisuositus!

Mittumaarin mansikkainen halloumisalaatti

Tällä hetkellä putsaan ja puunaan kotikoloa vimmattuna. Aion viettää keskikesäistä valon juhlaa keskellä kivikaupunkia hyvässä seurassa omassa kotona. Jännittää niin vietävästi, sillä olemme tavanneet toisemme vasta kolme kertaa. Neljänsien treffien ohjelmassa on torikahvit Hakaniemessä, rupatteluhetki kalakauppiaan kanssa, juhannussauna (iik!), erinomaista yhdessä kokattua ruokaa, muutama lasi viiniä ja kokkotuleen tuijottelua, jos maltamme ihmisten ilmoille lähteä.

Juuri nyt imuri odottaa malttamattomana keskellä olohuoneen lattiaa, mutta odottakoon. Jos uusi tuttavuus pelästyy sohvan alla asustavia pölykoiria, ei meitä todennäköisesti ole luotu toisillemme. Unohdan imurin, kaadan itselleni pikkuisen kaadon viiniä ja istun hetkeksi läppärin ääreen. Tässä tulee suosikkikesäsalaattini, nappaa resepti talteen ja hurmaa itsesi tai ystäväsi kesän pisimpänä yönä.

mansikkainen halloumisalaatti

Mittumaarin mansikkainen halloumisalaatti (ainakin neljälle grillimätön kylkeen)

1 paketti halloumia
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 rasia mansikoita
1–2 avokadoa
mitä tahansa vihreää salaattia
loraus balsamicosiirappia

Viipaloi halloumi ja paista viipaleet grillissä tai kuivalla pannulla. Huuhdo salaatti, jos pelkäät etanoita, hämähäkkejä tai muuta proteiinilisää, ja revi se kulhoon. Minä en huuhdo, paitsi jos salaatti on kovin multaisaa. Lismaiset osat kannattaa jättää käyttämättä, revi kulhoon siis vain rapeat salaatinlehdet. 😉 Puolita kirsikkatomaatit ja mansikat, pilko avokado(t) ja lisää paistettu ja suupaloiksi pienitty halloumi. Sekoita koko hoito ja valele päälle balsamicosiirappia ja oliiviöljyä, jos siitä tykkäät. Basilikaa tai vaikka tuoretta minttua voi heitellä päällimmäiseksi, jos yrttipuskia sattuu tontilla, parvekkeella tai ikkunalaudalla kasvamaan.

Jos satut olemaan sekasyöjä, suosittelen grillaamaan salaatin kylkeen vielä kunnon entrecôte-pihvin. Kasvissyöjä herkuttelee vaikkapa marinoidulla munakoisolla tai grillatulla tofulla. Salaatin ja entrecoten rouhea kombo herätti ihastusta ja maistui mainiolta myös tasan vuosi sitten, prejuhannusta juhliessa, kun tämä tuore vaimo keräsi pisteitä lautasen kokoisilla lihakimpaleilla hämärtyvässä Haarajoen illassa. Varsinaista juhannusta vietettiinkin sitten Eiffelin kupeessa ranskalaisessa ruokataivaassa.

Kun mansikkainen halloumisalaatti kylkiäisineen on viimeistä salaatinlehteä ja balsamicon tippaa myöten syöty, kääriydy vilttiin tai untuvamakuupussiin, valele itsesi hyttyskarkoitteella, kaada itsellesi vielä yksi lasi kuohuvaa ja ihaile hiipuvaa kokkoa tai nousevaa aurinkoa. Nauti valoisasta taivaanrannasta, parhaasta seurasta ja lintujen kosikonserttia. Suomen kesä, se on täällä nyt!

Kokko kipinöi

Vuosipäivänä

Nyt ollaan sivuraiteella, sillä tämä postaus poikkeaa makumuistojen linjasta. Silti haluan kirjoittaa sen ja muistaa poikkeuksellista sunnuntaita tasan vuosi sitten.

Minuutti vihkimisen jälkeen

Tämä päivä nostaa pintaan monenlaisia tunteita. Pettymystä, haikeutta ja kateuttakin, mutta myös iloa, rakkautta, kiitollisuutta ja naurunpyrskähdyksiä. Ja niillä kaikilla on merkitystä. Tänään minäkin voisin viettää paperihäitä.

Noin kuusi tuntia vanha pari

Vuosi sitten syke oli korkeammalla kuin koskaan. Oli pakko keskittyä hengittämään, ettei pyörtyisi. Millainen mies Pirunkirkon oven takana oikein odottaa ja mitä kaikkea tästä seuraa? Alttarilta alkoi matka tuntemattomaan. Heittäytyminen elämän vietäväksi oli kaikesta kritiikistä ja kyseenalaistamisesta huolimatta päätös, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes kipeinä eron hetkinä. Me ei olla enää me, mutta minä olen uusi ja parempi painos itsestäni. Uskallan, puhun, teen ja hyppään suoraan syvään päähän, vaikka uintitekniikassa onkin vielä hiomista. Ennen kaikkea tiedän, että kelpaan juuri tällaisena kuin olen.

Tuotantoyhtiöltä erolahjaksi saatu häävideo

Paperihäiden sijaan juhlin elämäni rohkeimman hetken vuosipäivää ja teen sen yhdessä ex-siippani kanssa seuranamme tuttuun tapaan pullollinen kuplivaa. Sillä onhan mainetta pidettävä yllä. 😉

Vuosipäivän skumpat

ps. Myös ihana Maaret Kallio muisti vuosipäivää tänään blogissaan. Me ei viedä elämää, vaan elämä vie meitä.