elämä

Loputtomien listojen ja ranskalaisten viivojen vanki

/ piapas / 3 kommenttia

Toukokuiselta taivaalta räimii räntää ja painon tunne on palannut rintakehän päälle. Yritän kirjoittaa itselleni paremman mielen, mutta sanat eivät suostu järjestymään niin kuin haluaisin. Mieli huuhailee omiaan, enkä minä oikein pysy perässä.

Kun kirjoittaminen ei luista, yritän järjestellä päätäni listoilla. Joka sunnuntai kirjaan seuraavan viikon tavoitteet muistikirjani tyhjälle aukeamalle. Sitten liimaan listan päälle lähmälappusen, johon poimin maanantain ranskalaiset viivat. Vasempaan sarakkeeseen työhön liittyvät ja oikeaan vapaa-aikaan kuuluvat. Maanantai-iltana viivaan yli hoidetut hommat sekä lappuselta että aukeamalta ja heitän lippulapun paperinkeräykseen. Ennen nukkumaanmenoa tuumailen, mitä aion tiistaina tehdä ja liimaan aukeamalle uuden lapun.

ranskalaisten viivojen vanki

Palastelen asiat niin pieniin osasiin, että tiedän selviäväni niistä. Silti melkein poikkeuksetta käy niin, että yliviivatuksi tulee kahdeksasta tavoitteesta vain yksi. Asiakkaiden kalmanviivoista pidän tiukasti kiinni, mutta muuten oman työn johtamisessa on parantamisen varaa.

Herättyäni pyörin peiton alla, roikun instagramissa, luen uutisia ja pelaan Animal Crossingia, niin että sormenpäihin sattuu. Aamuina, joina mies lähtee konttorille, nousen viimeistään, kun hän kolistelee ulko-ovella. Kipitän puolipukeissani pussaamaan ja toivottamaan hyvää työpäivää. Jos hyvin käy, puen päälleni ja istun parvekkeelle syömään aamiaista. Huonompina hetkinä kaivaudun takaisin peiton alle ja revin itseni ylös vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Sitten keksin sujuvasti sijaistekemistä.

Toimeen tarttuminen on sitä vaikeampaa, mitä pidemmälle päivä etenee. Jos iltapäivälle on sovittu työpalaveri taikka jotain muuta menoa, en pysty oikein keskittymään mihinkään ennen sitä. Hermostuttaa, jännittää ja turhauttaa. Päädyn selailemaan somea tai googlailemaan epäolennaisia asioita, kunnes tuleekin jo kiire. Aikaoptimisti ei näköjään virheistään opi.

Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, ettei kaikkien pään sisällä pyörikään samanlainen kiihtyvä karuselli kuin minulla. Elämän ei ilmeisesti olisikaan pakko olla niin monimutkaista kuin miltä se minun pääkopassani tuntuu. Olen kokeillut kaikenlaista, sovelluksia, tehtäväkirjoja, elämänoppaita ja tomaattikelloa. Niistä on ollut apua, mutta yksikään ei ole ratkaissut alkuperäistä ongelmaa.

Yritän olla itselleni armollinen, mutta suorituskeskeistä takaraivoani on vaikea saada hiljaiseksi. Vaadin ja piiskaan, vaikka pitäisi kehua ja kannustaa. Porkkanat houkuttelisivat todennäköisesti hurjan paljon enemmän kuin raipanlyönnit.

ranskalaisten viivojen vanki

Seuraavaksi aion etsiä kalenteristani tilaa olemiselle ja haastaa itseni olemaan jouten. Ripustan rispaantuneet hanskani hetkeksi naulaan ja katson, mitä tapahtuu. Tarvitsen rauhaa omilta ajatuksiltani ja työkaluja sisäisen pyörremyrskyni pysäyttämiseen. Tarvitsen aikaa, jolloin en vaadi itseltäni mitään.

Edelliset lauseet kirjoitettuani saan aivoni kiinni itseteosta. Mieleeni marssi pikavauhtia ranskalaisten viivojen armeija, joka riviin järjestyneenä muodostaa silmänräpäyksessä vapaa-ajan vaatimuslistan. Lue kirjoja. Rakenna kasvihuone. Möyri mullassa. Kierrä kirpputoreilla. Kirjoita päiväkirjaa. Maalaa seinä. Kuuntele podcasteja. Lähetä postikortti. Loikoile riippumatossa. Ota valokuvia. Mene metsään. Suppaile, souda, kokkaa, meditoi, joogaa. Mutta muista myös aktiivisesti laiskotella, koska kerrankin on aikaa. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

En tiedä, opinko koskaan olemaan täysin jouten, mutta aion sitkeästi yrittää. Ehkä jo huomenna tai mahdollisesti ensi viikolla.

Karhuja, kauhuelokuvia ja korkeita paikkoja – mitä kaikkea minä pelkään?

/ piapas / 4 kommenttia

Eteeni osui kahdenkymmenen kysymyksen lista. Ideana oli selvittää, miten läheiset minut näkevät, jotan vastaukset oli udeltava puolisolta tai muilta perheenjäseniltä. Seitsemäs kysymys koski pelkojani. Mies naurahti ja sanoi, että sinä pelkäät vähän kaikkea, mutta jos joku yksittäinen asia pitää valita, sanon, että juuri nyt pelkäät eniten koronaa.

Kysymys ja miehen vastaus jäivät molemmat mietityttämään. Vähän kaikkea on aika laveasti ilmaistu, en kai minä nyt kuitenkaan jatkuvasti peloissani ole. Otin kynän ja paperia ja ryhdyin raapustamaan. Pelkoni mahtuivat muistikirjani yhdelle sivulle – tai oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, ne veivät vain puolet siitä.

pelkään

Tiedostan, että monet pääni sisäisistä uhkakuvista ovat vailla järkeä. Karhun kohtaaminen silmästä silmään asutuilla alueilla on harvinaista ja epämääräiset äänet hämärässä pihapiirissa ovat yleensä luonnollisia. Toisiinsa nojailevat puunrungot nitisevät ja katolla juoksee orava. Hirsitalo naksuu ja paukkuu, lehvästö kahisee ja tuuli heiluttaa oksia seinää vasten. Linnun lento päättyy ikkunaan toisessa päässä taloa, rakenteissa rapisevat hiiret ja pohjoinen ilmavirtaus huhuilee hormeissa omiaan. Kukaan ei siis ole murtautumassa sisään, eikä minun tarvitse välttämättä nukkua mökilläkään hiilihanko kainalossa.

Mutta mielikuvitus on armoton. En missään tapauksessa halua liikkua yksin pimeässä tai edes hämärässä metsässä. En uskalla sytyttää taskulamppua huussipolulla, sillä pelkään, että se osuu metsässä vaaniviin kiilusilmiin. Rymistelen ja pidän ääntä ulos astuessani, etten joutuisi tilanteeseen, jossa säpsähdän eläimen sännätessä juoksuun sen säikähtäesä minua. Kun linnut kirkuvat hädissään, kuvittelen niiden pesän läheisyyteen petoeläimen. Jos linnut ovat hiljaa, olen varma, että kohta tapahtuu jotain pelottavaa. Niin käy elokuvissa aina, kun on painostava hiljaisuus laskeutuu ääniraidalle.

pelkään

Kauhuelokuvia en ole katsonut vuosiin, sillä eläydyn liikaa ja käyn läpi leffojen traumaattisia tapahtumaketjuja mielessäni vielä kuukausienkin jälkeen. Kuudes aisti -elokuvaa tuskin edes luokitellaan kauhun kategoriaan, mutta muutama sen kohtaus on syöpynyt syvälle sieluuni. I see dead people, kuiskaa pieni poika, ja vielä 21 vuotta myöhemmin näen edessäni kattoparteen hirtettyjen kalmojen kylmäävän kokoelman. Vähitellen voisi vapauttaa tuonkin muiston viemästä tilaa mukavemmilta muistikuvilta.

Yllätyksenä tuskin tulee sekään, että pelkään kummituksia. Kuuntelen herkällä korvalla kertomuksia kammottavista ihmiskohtaloista, tiiliseinään muuratuista palvelijoista, oman käden kautta lähteneistä vuohipaimenista ja rakkaudesta riutuvista levottomista sieluista. Kun teiniaikojen työnantajani kertoi näkevänsä tuonpuoleiseen siirtyneen äitinsä istumassa öisin sängynlaidalla, meni päiviä, ennen kuin uskalsin avata silmäni, jos heräsin keskellä yötä.

Mieleen on painunut tiukasti myös entisen poikaystäväni isoisä, joka vaimonsa kuoleman jälkeen joutui peittämään kaikki kodin peilit, koska näki niiden kautta edesmenneen puolisonsa liikuskelemassa asunnossa. Tiedoksi siis saatettakoon kaikille tulevaisuuden historiallisten majapaikkojen, matkailukäytössä olevien kartanoiden ja viime vuosisadoilla rakennettujen huviloiden omistajille: en halua kuulla kummitusjuttujanne. Tarinat kiinnostavat kyllä, mutta kertokaa ne pliis vasta majoittumisen jälkeen.

pelkään

Pelkään myös korkeita paikkoja. Näkötornin huipulla pelko muuttuu fyysiseksi. Vatsaa kääntää ja päässä huimaa. Tuntuu siltä kun putoaisi, vaikka jalat ovat tiukasti betonilattiassa ja kädet puristavat turvakaidetta rystyset valkoisina. Syvä vesi, varsinkin kirkas, jonka pohja on näkyvissä, aiheuttaa saman huimaavan reaktion. Kun syvyyttä on 15 metriä ja turkoosia näkyvyyttä saman verran, on uidessa pakko pitää katse tiukasti pinnan yläpuolella ja olla ajattelematta alla vellovaa vesimassaa.

En mielelläni ui missään syvässä vedessä, enkä mitenkään voi ymmärtää, miten kukaan pystyy uimaan keskellä Atlanttia, kun pohjaan on satoja metrejä matkaa. Rantasen Tiian tavoin pelkään myös veteen uponneita (tai upotettuja!) ruumiita. Etenkin kirkkaissa vesissä voi vahingossa nähdä jotain, mitä ei todellakaan tarvitsisi todistaa.

Meri pelottaa minua muutenkin. Se on armoton ja ääretön luonnonvoima, joka voi hetkessä hukuttaa sen pinnalla kaarnalaivoina kelluvat huviveneet ja jopa suuret risteilyalukset. Siksi saatan panikoida purjeveneessä kovassa kelissä, vaikka samalla tiedänkin, että kymmenien vuosien kokemuksella todennäköisesti selviäisin rytäkästä, vaikka kaikki muut veneessä olisivat kykenemättömiä toimimaan tai sairastuisivat yhtä aikaa.

Näen usein painajaisia. Juoksen karkuun pyssymiehiä, yritän ulos palavasta talosta, näen sodan syttyvän tai maailmanlopun tulevan, kunnes viime tingassa havahdun hikisenä omasta sängystäni. Siksi en katso iltaisin väkivaltaisia sarjoja tai elokuvia, enkä koskaan lue liian raakoja dekkareita. Olen päätellyt, jos leffan ikäsuositus on K-16, se ei sovi minulle. Olen kateellinen miehelleni, joka ei aamulla muista unistaan mitään.

pelkään

Itseni puolesta en osaa pelätä, mutta läheisten vakavaa sairastumista pelkään, samoin sitä, että he joutuvat johonkin onnettomuuteen. Juuri nyt olen huolissani maailmasta ja siitä, mihin kriisi johtaa. Kauhistuttaa ja vähän ahdistaakin. Tulevaisuus on epävarma, eikä kristallipalloa ole kellään. Kukaan ei voi tietää, mitä tästä seuraa. Se tässä eniten pelottaakin.

Kehuin alussa, kuinka pelkoni mahtuvat puolikkaalle paperiarkille, mutta silti tästä postauksesta tuli pitkä kuin nälkävuosi. Naurattaisi, jos ei itkettäisi.

Karhujen ja korkeiden paikkojen pelkääminen saattaa olla turhaa, mutta koronakaaoksen keskellä pelko on täysin järkeenkäypä tunnetila ja itkullekin on tilaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Tiedän monia, joita kiire kyykyttää tai jotka juuri nyt ovat synkistä ajatuksista sykkyrällään, mutta myös heitä, jotka elävät onnellisina tämän hullunmyllyn mukanaan tuomaa hitaampaa arkea, eivätkä aio enää palata entiseen.

Jokin meitä kaikkia kuitenkin yhdistää: kukaan meistä ei ole tunteidensa kanssa yksin. Ihan taatusti joku toinen tuolla jossain on yhtä lailla peloissaan, ahdistunut, onnellinen tai onneton. Olemme erikseen, mutta silti yhdessä. Se lohduttaa, ainakin minua.

Kollaasikuvissa esiintyvät ihmiset ovat kollegojani, bloggaajia ja toimittajia, joista osa tuottaa sisältöjä päätyökseen. Heidän kanssaan olen samassa suossa, saappaat syvällä suonsilmäkkeessä. Eteenpäin tarpominen on työlästä ja eurot erittäin tiukassa, mutta tästäkin selvitään, tavalla tai toisella.

Mitä tehdä, kun minnekään ei voi mennä?

/ piapas / Jätä kommentti

Nyt on aikaa siivota! Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun pääsin pahimman työkalenterin tyhjenemisen aiheuttaman shokin yli. Ainakin parvekkeen raivaan ja järjestelen vaatehuoneen! Lipaston laatikkoon kerääntyneet paperikasat on odottaneet läpikäymistään vuosia ja ehkäpä kirjahyllykin kaipaa karsimista.

Vielä en ole ryhtynyt toimeen. Tai no, parvekkeen siivosin, sillä kevät kutsui aurinkoiselle lounaalle, eikä syöminen jätesäkkien ja edellisen kesän multakokkareiden keskellä houkutellut. Kaikki muu odottaa vielä tekijäänsä. Toistaiseksi tyydyn haaveilemaan höyrypesurista ja varsi-imurista, mutta saattaa olla, että tilanteen pitkittyessä ryhdyn reippaammaksi. Jos sinä olet tarmokkaampi, niin kyllä, nyt todella on aikaa siivota. Pese vaikka ikkunat tai puhdista lattiakaivot ja liesituuletin!

kylvä siemenet

Mitä muuta tehdä, kun minnekään ei voi mennä? Elämäntilanteet ovat poikkeusoloissakin erilaisia. Kun toisaalla tuskaillaan kotikoulun, etätöiden, lapsiperheen ruuhkavuosien ja ajanhallinnan kanssa, viereisessä yksiössä tunnit matelevat hitaammin kuin koskaan ennen. Seinät kaatuvat päälle, hiljaisuus kaikuu korvissa, ketään ei voi halata eikä kenenkään kanssa keskustella. Näitä niksejä voi kuitenkin soveltaa kuka tahansa, yksin, kaksin tai perheen kanssa. Pysytään kotona ja turvassa.

Kunnosta parveke ja ryhdy viherpeukaloksi. Vaihda viherkasvien mullat ja siirrä ne isompiin ruukkuihin. Kylvä siemeniä ja esikasvata taimia kevättä varten ikkunalaudalla. Istuta pihalle tai parvekkeelle narsisseja ja helmililjoja. Tee pientä pintaremonttia, maalaa seinä tai tapetoi toinen.

Opettele jokin uusi taito. Jos energiaa riittää, mutta imurin kanssa riehuminen ei innosta, opiskele uutta tai opettele jokin käytännön taito. Seuraa YouTuben kalankäsittelyoppeja, harjoittele origamien taittelua, huolla polkupyörä internetin ohjeiden mukaan, nikkaroi parvekkeelle hylly kesäkukkia varten, pänttää ruotsin kielioppia, maalaa elämäsi ensimmäinen taulu, opettele lukemaan nuotteja tai treenaa käsilläseisomista.

karjalanpiirakat

Vietä aikaa keittiössä. Keittiössä on koronankin aikaan parhaat bileet. Kokeile reseptejä ja kokkaa ruokia, jotka vaativat aikaa. Leipominen rauhoittaa mieltä ja antaa käsille mieleistä tekemistä – ja kaiken kukkuraksi herkut tekevät hyvää koronan kiristämälle mielelle. Tee kuivakaapin inventaario ja haasta itsesi kokkisotaan. Etsi inspiraatiota ruokablogeista tai selaa somea sopivilla hashtageilla. Facebookissa on monia ruoka-aiheisia ryhmiä, joista voi kysellä ideoita, kun omat loppuvat kesken.

Tee täsmäisku ruokakauppaan tai tilaa kauppakassi kotiovelle. Ruokakaupoissa haahuilu kannattaa jättää parempaan aikaan, joten kirjoita kauppalista ja toimi tehokkaasti. Käytä käsineitä, äläkä turhaan hiplaile hedelmiä tai tuotepakkauksia. Yritä olla koskettelematta kasvojasi ja muista pitää turvaväli toisiin ihmisiin myös kaupan käytävillä ja kassajonossa. Maksa lähimaksulla ja muista pitää etäisyyttä myös kassalla työskentelevään henkilökuntaan. Pese kädet huolellisesti heti kun pääset kotiin.

Ruokakassin voi tilata myös kotiin. Tällä hetkellä kauppojen kotiinkuljetuspalvelut ovat kuitenkin niin ruuhkautuneet, että kannattaa miettiä pystyisikö perusterveenä kuitenkin käymään kauppareissulla itse. Näin riskiryhmässä olevat ja kotona oirehtivat saavat varmemmin ostoksensa kotiin kannettuna.

Eturivin ruokavaikuttajat järjestävät Instagramissa livesessioita, joissa kokataan yhdessä. Tsekkaa ainakin Hanna Gullichsenin jokaviikkoinen sunnuntaiserviisi. Jos mietiskelet, mitä jääkaapissasi olevista vihanneksista voisi valmistaa, kirjoita tuolta oikeasta laidasta (mobiililla sivun alaosasta) löytyvään hakukenttään vihanneslootassa lojuvat herkut, ja saat eteesi heti puolenkymmentä kiinnostavaa kokkausideaa.

Syö yhdessä kaverien kanssa. Kokoontumiset ja kyläilyt on nyt kielletty, mutta mikään ei estä kutsumasta saman virtuaalisen pöydän ääreen isoakin ystäväporukkaa. Keitä kahvit tai nauti lasillinen viiniä yhtä aikaa ystävien kanssa. Lähes kaikki yhteydenpitosovellukset pystyvät vähintään neljän henkilön videopuheluun. Kokeile siis painaa videokamerapainiketta niin Instagramin viestilootassa, Facebookin Messengerissä kuin WhatsAppissakin. Isomman poppoon kokoontuminen onnistuu parhaiten maksuttomalla Zoom-sovelluksella, jossa samalle ruudulle saa näkyviin jopa 49 kaverin kasvot yhtäaikaa. Sen avulla minäkin osallistun joka viikko kuoroharjoituksiin ja myöhemmin perinteisille kuorokaljoille.

kaurapalat

Yhteisen illallisen voi tilata myös ravintolasta. Helsingissä monet ravintolat ovat kehitelleet mitä mielikuvituksellisimpia ideoita pysyäkseen pinnalla aikana, jona ravintoloissa kokoontumista on syytä välttää. Demosta ja Inarista voi tilata kotiin useamman ruokalajin menun ainekset ohjeineen ja viinisuosituksineen. Finnjävel kuljettaa kotiin lohturuokaa: kalakeittoa, karjalanpaistia, lindströminpihvejä ja pullaa. Chapterista voi tilata mm. superhyvää kanaa kotiovelle ja Patisserie Teemu Auran leivokset ja leivät kulkevat kätevästi Woltilla. Monet ravintolat myyvät nyt myös take awayta, kannattaa tsekata ainakin kotikulmien ravintoloiden tilanne ja auttaa yrittäjää hädässä, jos vain voi.

Yrittäjistä puheenollen: jos tililläsi on ylimääräistä pätäkkää, tue pienyrittäjiä tilaamalla tarpeelliset tavarat kivijalkakauppiaiden verkkokaupoista. Itsensä ilahduttaminen on näinä päivinä tärkeää, tilaa siis vaikka korvikset ja kukkia kotiinkuljetuksella tai investoi itseesi ja ilmoittaudu maksulliselle verkkokurssille esimerkiksi solmeilemaan makrameeta. Moni yrittäjä kauppaa nyt lahjakortteja, joiden tuloilla koetetaan sinnitellä pahimman yli. Kortin voi käyttää kampaamoon, kauneushoitolaan, hierojalle, kuntosalille, suutariin, museoon, teatteriin ja ravintolaan sitten, kun se taas sallittua on. Pieni riski tähän tukimuotoon tosin liittyy; on vaikea sanoa kuinka moni joutuu sulkemaan seuraavien kuukausien aikana ovet lopullisesti.

langat

Kaiva esiin lankaa, puikot ja virkkuukoukku. Käsitöillä on sama vaikutus kuin kokkaamisella: kun kädet tekevät, mieli saa aikaa levätä. Taklaa käsityötuntien traumat ja virkkaa patalappu tai neulo elämäsi ensimmäiset villasukat. Ilmaisia ohjeita löydät lankamerkkien nettisivuilta, tsekkaa ainakin Novitan neulemallit. Langat kannattaa nekin tilata netistä esimerkiksi Lankakauppa Titityystä, Kässäkerho Pom Pomista, Handulta tai Snurresta. Näin tuet pienyrittäjiä ja löydät lankoja, jotka on taatusti tuotettu kestävällä tavalla. Kaikista edellä mainituista osoitteista löytyy myös neuleohjeita.

Lue kirjoja, kuluta kuunnelmia ja kirjoita koronapäiväkirjaa. Katsele kirjahyllyä sillä silmällä. Jos kaikki on jo moneen kertaan luettu, tilaa lisää luettavaa verkkokaupasta, muista myös antikvariaattien nettipalvelu Antikka.net! Kirjastot ovat toistaiseksi kiinni, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla niiden verkkosivuilta voi lainata sähkökirjoja.

Äänikirjojen makuun olen päässyt vasta viimeisen vuoden aikana. Harjoittelemista oli, sillä onnistuin ärsyyntymään monen lukijan äänestä. Nyt olen kuitenkin koukussa. Kaupallisten toimijoiden lisäksi verkosta löytyy paljon ilmaista kuunneltavaa esimerkiksi Yle Areenasta ja erilaisista podcast-palveluista. Tiesitkö muuten, että Hesarin kuukausiliitteen pidempiä juttujakin voi kuunnella ilmaiseksi, eikä tarvitse olla edes tilaaja!

japanilaiset ristikot

Etenkin nyt, kun elämme erittäin poikkeuksellisia aikoja, päiväkirjan kirjoittaminen saattaa olla hyvä idea. Jos sanan säilä on hukassa, listaa paperille päivittäisiä tuntemuksia, uutisia ja päivän kohokohtia. Mitä söit, missä kävit kävelyllä, mitä ulkona näkyi, mitä ajattelit ja miten sait ajan kulumaan? Merkitse ylös päivän positiiviset asiat, silloin saat purettua pelkoja ja ahdistuskin saattaa hellittää. Kirjoittessa ajatukset jäsentyvät, eivätkä enää pyöri päätä piinaavassa pyörremyrskyssä. Muodolla ei ole väliä, kirjoita päiväkirjan sijaan vaikka loppusoinnullisia loruja tai japanilaisia haikuja, jos sellaisia paperille pakottamatta syntyy. Myös SKS eli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää koronakokemuksia arkistoihinsa tutkijoita varten – kannattaa osallistua, jos aikaa on!

Kirjoita kirje tai lähetä postikortti. Lapsuudessa minulla oli kymmeniä kirjekavereita. Niitä etsittiin Suosikin ja muiden nuortenlehtien palstoilta ja Teksti-tv:n sivuilla. Lehden mukana tuli kuponki, jonka postittamalla sai kirjeenvaihtokavereita ulkomailta. Olen säästänyt ne kaikki. Ehkä nyt olisi aika kaivaa lipaston laatikoista sinne talletetut pastellisävyiset kirjepaperit ja koristeelliset kuoret, joita ostettiin viikkorahoilla Tiimarista. Ehkä sen jälkeen minunkin postiluukustani kolahtaisi eteisen lattialle muutakin kuin verottajan tiedonantoja.

Tee palapeli tai pelaa verkossa lautapelejä. Palapelin tekeminen on minulle tehokkain mindfulnessin muoto. Tuhat palaa, jokaisella yksilöllinen muoto, tasaisen sininen taivas ja rauhallinen mieli. Jos et omista yhtään palapeliä, tilaa kokeeksi verkosta sellainen. Lapsiperheillä on peliseuraa kotona, meidän muiden kannattaa avata läppäri tai tabletti. Kaverit voi kutsua pelaamaan esimerkiksi boardgamearena.comiin tai Tabletop Simulatoriin!

Muista liikkua. Helsingissäkin luonto on lähellä ja tyhjillä kaduilla paljon tilaa. Aamuisin ja iltaisin rannat, luontopolut ja pururadat ovat hiljaisempia, suosi siis niitä, jos haluat liikkua väljemmillä vesillä. Jumppaa ja tanssi somekanavien livelähetysten tahdissa tai seuraa liikuntakeskusten online-tunteja. Tsekkaa ainakin Fiilis Fitness, Elixia, Fressi, Unisport ja Liikuntastudio Luhtavilla. Myös moni personal trainer tarjoaa maksuttomia treenivinkkejä somekanavissaan. Niin ja Yle Areenassa on katsottavissa useita Anne Sällylän vetämiä aitoja retrojumppia 1980-luvulta!

kylvä siemenet

Tai sitten voit vain olla.

Ei koronakaranteenia tai lomautuskuukausia tarvitse suorittamalla suorittaa. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja lamaantuminen tässä tilanteessa normaalia. Makaa sohvalla tai sängyssä peiton alla. Haaveile kesästä ja suunnittele mielessäsi tulevaa. Itke, jos itkettää. Kuuntele musiikkia tai pihapuun lintujen laulua. Tylsisty ja anna ajatusten virrata. Jos mieli lennähtää luovaksi, kirjaa ideat ylös tarmokkaampia päiviä varten. Jos ei, sulje silmäsi ja kuuntele hiljaisuutta. Sillä kerrankin on aikaa levätä.