”Milloin me oikein päästään tenttaamaan sitä sun miestä?”, kysyi siskoni joskus syyskuussa. Osapuolet olivat toki tavanneet toisensa, mutta perusteellisempi tutustuminen odotti vielä sopivaa tilaisuutta. Lokakuun puolivälin viikonloppu oli kaikkien kalenterissa vapaana, joten tuumasta toimeen. Pöytä katettiin neljälle siskolle ja piinapenkki pöydän päässä varattiin hiillostettavalle lankoehdokkaalle. Jännitti. Pikkusiskojen mielipiteillä on suuri merkitys.
Alkudrinksujen jälkeen me tytöt hipsimme taloyhtiön kattosaunalle tulkitsemaan tilannetta naisten kesken. Löylyttelyn aikana lankokandidaatti huhki hellan ääressä, ja saunanraikkaat siskokset pääsivät valmiiseen pöytään. Kaali-granaattiomenasalaatti, voissa pyöräytetyt ja ilmakuivattuun kinkkuun käärityt kaneliset persimonit, liekitetty broilerinmaksa ja omena-mascarpone-pekaanisyllabub katosivat nopeasti parempiin suihin, keittotaidosta mies sai kympin. Lusikoiden kilistessä jälkiruokamaljoissa grillin hiilet hehkuivat edelleen kuumina. Tykkäätkö joulusta? Millaisia sun sisarukset on? Lasketteletko? Ootko koskaan purjehtinut? Milloin sun edellinen parisuhde päättyi?
Piinattava pärjäsi hienosti. Kun aterian jälkeen viinihiprakassa kikattaen kuvasimme pähkähullua onnitteluvideota 70-vuotta täyttävälle äidille, päällämme äidin vanhat 1960–70-lukujen retrovaatteet, mieskin nauroi katketakseen. Viimeistään silloin olin varma.
Niinpä viikko sitten mies tyhjensi poikamieskämppänsä ja kantoi loputkin kenkänsä mun eteiseen. Olutlaseille raivattiin kaappitilaa ja mopovermeille etsittiin paikka varastosta. Keittiön varustus täydentyi salaattilingolla, painekattilalla ja digitaalisella vaa’alla sekä lukemattomilla öljy- ja etikkapulloilla. Keittokirjatkin lisääntyivät.
Kinastelu vessanpöntön renkaasta voi alkaa. 🙂
