Elonmerkkejä ja suppispastaa!

Kunpa vuorokaudessa olisi tunteja edes muutama lisää. Pää pursuilee ideoita ja ranskalaisia viivoja, mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole. Elämä on toisaalla, ei koneen ääressä ja siksi blogikin hiljenee aika ajoin. Tämä kaikki muuttuu viimeistään huhtikuussa, kun hyppään hetkeksi hengästyttävästä oravanpyörästä omilleni. Keskityn kirjoittamiseen, tanssin sydämeni kyllyydestä, haastan ruuanlaittotaitoni, uppoudun kirjahyllyn lukemattomiin klassikoihin, eksyn kotikaupunkini sivukaduille, istun kahviloissa, herään hitaisiin aamuihin, opettelen olemista ja luon itse päivieni rytmin.

WP_20160122_12_30_34_Pro

Sitä ennen nautin pakkasesta ja lisääntyvästä valosta, kevättalvi ottaa jo ensimmäisiä askeleitaan. En minä täältäkään häviä, päivitän blogia aina, kun elämältäni ehdin. Hengailkaa mukana, kärsivällisyys palkitaan. 🙂

WP_20160122_12_31_53_Pro

ps. Vaikka Periscope tuntuu tällä hetkellä olevan teinien temmellyskenttä, kokkailen satunnaisesti livenä siellä. Seurata saa, tunnus on tuttu piapas. Lupasin eilisessä livestreamissa lisätä blogiini suppilovahveropastan ohjeen ja se tulee tässä:

Suppispasta (kahdelle)

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä sopivassa määrässä oliiviöljyä. Heitä mukaan rosmariinin- ja timjaminoksat (tai kuivattuja yrttejä) ja sienet. Myös kanttarellit tai mustatorvisienet käy hyvin. Minä pakastan suppikset puolen litran minigrip-pusseissa. Kuivatutkin metsäsienet käyvät, mutta muista laittaa ne turpoamaan hyvissä ajoin. Lisää lopuksi vähän kermaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Maistele. Jos kastike kaipaa lisää suolaa, kokeile ensin lisätä jotain happoa, esim. sitruunamehua. Keitä pastaa kaveriksi.

Marinoitu mozzarella eli yhden keskiviikkoillan anatomia

En tiedä muista ruokafanaatikoista tai kokkausbloggareista, mutta ainakin tämän kotikokin ruuanlaitto on usein aikamoista sähläämistä ja säätöä. Pelkästään reseptien valinta tuottaa välillä tuskaa. Kirjahylly notkuu ruokaraamattuja ja reseptikansio pursuilee hesarista saksittuja, osin jo kellastuneita lehtileikkeitä. Kuola valuu ruokablogeja selaillessa. Sama kaava toistuu: intoilen kokkaamista monta päivää etukäteen, mutta en osaa päättää mitä teen. Tie suunnitelmista valmiiseen pöytään on aina mutkikas. Että mitenkö marinoitu mozzarella liittyy tähän kaikkeen, no minäpä kerron.

Alkuruoka oli jäänyt mieleen edellisellä viikolla. Välipäivinä, jolloin vietin tuntikausia palapelin äärellä. Mies loikoili sohvalla, selaili huvikseen Jamie Oliverin keittokirjaa ja löysi sieltä ranskankermassa marinoidun mozzarellan. Idea oli niin outo, että sitä päätettiin kokeilla pian.

Pari päivää myöhemmin etsin rönsyilevästä reseptipinosta lämpimän kuskussalaatin ohjetta. Samalla päätin jaotella lehtileikkeet eri kategorioihin: hyväksi havaitut rasvatahraiset ja repaleiset (joiden on määrä päätyä blogin sivuille), kokeilemisen arvoiset (jotka vaativat erikoisempia aineksia), pikkusyötävät (tupareita ja muita illanistujaisia varten) ja pois heitettävät (ehkä se tuorepastan koostumus selviää netistäkin). Siirsin kansion takaisin hyllyyn, mutta kokeilupinon jätin hollille, jospa siitä löytyisi jotain loppiaiseksi kelpaavaa syöminkiä. Syvennyin jälleen palapeliin ja annoin pinkan miehelle, olisko tuossa jotain? Paperipinkkaa plärättiin, mutta mikään ei houkutellut yli muiden.

Seuraavana päivänä sain viestin mieheltä töistä: Mulla on tämmönen vanha lampaanpaistiresepti tallessa, tehtäiskö tätä loppiaisena? Sehän sopii. Jonkin ajan kuluttua mies linkkasi 52 weeks of deliciousnessin passionhedelmällä maustetun crème brûléen ohjeen. Kuulosti täydelliseltä yhdistelmältä. Varsinkin kun joulupukki oli tuonut meille tohottimen (eli pienpolttimen), jota mieli paloi testaamaan.

Kolme ruokalajia oli kasassa. Tiistaina kävelin 22 asteen pakkasessa michelin-akkana Hakaniemen halliin, suoraan Reinin lihan tiskille. Lihavalikoimaa tsuumaillessa kävi mielessä, että luullinen lampaanpaisti ei taidakaan olla mikään ihan pieni lihakimpale. Kokonaiset paistit ja monet kokoliharuuat ovat olleet tähän asti lähinnä äidin heiniä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kävelin hallista ulos 2,5 kilon karitsanpaistin kanssa (pienimmän tiskistä löytyneen), 62 euroa köyhempänä. Vain pari päivää sen jälkeen, kun olin päättänyt elää alkuvuoden säästöliekillä, jotta lomareissuilla olisi mitä kuluttaa. En osannut sanoa innokkaalle lihakauppiaalle ei, enkä ottaa lennosta käyttöön vaihtoehtoa b (esim. häränhäntäpataa, kilohinta 6,90 euroa). Pienessä morkkiksessa harpoin huopatossuissani ympyrätalon markettiin ostamaan muita aineksia (yhteensä 13 euroa). Luomukaritsanpaistin oli tämän jälkeen parasta maistua mielettömän hyvältä.

Tuli keskiviikko ja loppiainen. Piti olla aikaa koko päivä, nukkua pitkään ja tehdä ruokaa kaikessa rauhassa. Pakkasta oli aamulla edelleen yli 20, joten petari, peitot ja tyynyt heitettiin parvekkeelle suoraan sängystä. Syötiin aamupala. Laitettiin paisti uuniin. Mies lähti sulkapallovuorolleen. Minä jäin sulattamaan pakastimia (kyllä, niitä on kaksi). Siinä sivussa selailin somea ja huomasin, että nuorten leijonien lätkäkultaa juhlitaan parin tunnin päästä stadionin kupeessa. Lähetin viestin siskolle: ootko menossa? Oli se. Lupasin lähteä seuraksi, jos pakastimien sulatus on hyvässä vaiheessa tunnin kuluttua. Ei se ollut, mutta lähdin silti. Vuorasin lattian pyyhkeillä siltä varalta, että sulatusastiat vuotavat yli. Alensin uunin lämpötilaa, valelin paistia ja jätin keittiön oman onnensa nojaan. Marinoitu mozzarella ehtii valmiiksi myöhemminkin. Ihan nopeasti vain käyn kannustamassa leijonanalkuja kultajuhlissa.

1 h 45 min myöhemmin palaan kotiin posket pakkasen puremina. Mies on tullut kotiin vähän aiemmin ja joutunut luuttuamispuuhiin. Jääkaappipakastimen sulatuskouru ei ollut toiminut ja kaikki vesi oli valunut pyyhkeelle, joka on litimärkä. Kaapin alla oleva vuotosuoja oli pahasti kuprulla (tätäkään en ollut tullut tsekanneeksi vuositarkastusten yhteydessä), joten kosteutta oli todennäköisesti myös jääkaapin alla. Eikun jääkaapista painavimmat kamat pois ja kaappi kallistaen irti kolostaan. Vuotosuoja oli asennettu huonosti, mutta onneksi vesi ei ollut ehtinyt juurikaan sen alle asti. Onneksi toinen kaappi oli ok. Tässä vaiheessa paistomittari lähentelee jo oikeita lukemia. Keittiön lattia on täynnä vesiastioita, jäätä, märkiä pyyhkeitä ja pesua odottavia pakastinlaatikoita. Matot odottavat rullalla pakkastamppausta. Keskellä keittiötä seisoo jääkaappi, marinoitu mozzarella on tekemättä, eikä jälkiruuan reseptiä ole edes luettu ainesosaluetteloa pidemmälle.

Kaaos talttuu vähitellen. Kun kello käy kahdeksaa, pöytään kannetaan kynttilät, marinoitu mozzarella (joka oli jäätävän hyvää) sekä viikonloppuna avatun valkoviinipullon jämät. Paisti on foliossa vetäytymässä, sitruunaperunat hellan lämmössä ja  crème brûléen uunissa. Pullollinen punaviiniä on avattu hengittämään. Keittiökin näyttää kynttilöiden valossa suhteellisen siistiltä. Uupuneet kokit istuvat aterian äärellä maireasti hymyillen, päällään verkkarit ja villakerrasto. Matot tampattiin lopulta paistin ja jälkiruuan välissä ja petivaatteetkin haettiin parvekkeelta vasta nukkumaan mennessä. Silti puolenyön aikaan puhtaissa lakanoissa uinuu kaksi onnellista säätäjää. Tietäen olevansa kaukana Strömsöstä, mutta lähellä oikeaa elämää.

marinoitu

———

Ranskankermassa marinoitu mozzarella by Jamie Oliver (kahdelle)

2 mozzarellapalloa
purkki ranskankermaa
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
kourallinen tuoretta (tai 1 tl kuivattua) meiramia
tuore chilipaprika
2 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria

marinoitu mozzarella

Jamie ohjeistaa näin: Leikkaa mozzarellapallot sentin viipaleiksi ja levitä ne laakealle vadille tai isolle lautaselle. Levitä ranskankerma viipaleiden päälle ja mausta koko hoito suolalla ja pippurilla. Raasta tai suikaloi pestyn sitruunan kuori ja silppua se ranskankerman ja juustopalojen päälle. Purista pinnalle sitruunan mehu ja ripottele siihen vielä meiramia. Halkaise chili, suikaloi ohueksi ja lisää päällimmäiseksi.

Minä kuitenkin suosittelen, että sekoitat yllä olevat ainekset ranskankermaan ja vasta sitten levität sen juustopalojen päälle. Säästä sitruunankuorta, chiliä ja yrttejä koristeeksi, jotka voit ripotella koko komeuden päälle ennen tarjoilua. Meiramia meillä oli vain kuivattuna, mutta parvekkeelta löytyi läpijäätynyttä minttua, sekin toimi hyvin!

Lorauta vielä kaiken kukkuraksi pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Anna maustua pari tuntia ja syö alkupalana tai vaikka lisukkeena tomaattibruschettojen tai paistetun kalan kanssa. Marinoitu mozzarella on outoa, mutta hyvää. Ja toimii seuraavanakin päivänä.

Vuoden viimeinen päivä

Tähän aikaan viime vuonna olin kahteen kertaan jätetty, tuoreimmat arvet vielä vahvasti vereslihalla. Kaksi vuotta sitten tilanne oli vielä raastavampi. Ei riittänyt, että elämänpituiseksi luultu polku päättyi umpikujaan, myös puolivuotias laastarisuhde loppui kuin seinään, uudenvuodenaattona. Tänään kaikki on paremmin.

Vuosi 2015 on ollut kaikella tavalla erikoinen ja erityinen. Alkumetreillä tulin ulos alttarikaapista ja elin uudestaan edellisen kesän kokemukset, jännityksen ja pettymyksen hetket. Mediamyllytys jatkui kesän korville saakka. Ilman ystäviäni olisin tuskin pysynyt järjissäni. Uskollisesti nuo kerääntyivät sohvalleni joka ikinen tiistai.

WP_20141231_22_29_53_ProWP_20150106_20_57_37_ProWP_20150203_22_18_53_Pro

Tätiydyin kolmannen kerran. Samaan aikaan minusta tuli sivilisäädyltäni eronnut. Onnekseni ex-siippani on loistotyyppi ja ystävyys kantaa edelleen. Rikoskumppanuus on ja pysyy.

WP_20150411_15_05_39_Pro

Juoksin kaksi kertaa ExtremeRunin. Löysin Pyhältä uudelleen laskemisen riemun. Jäin koukkuun tanssitunteihin ja kiipeilypuistoihin. Ymmärsin kehittyneeni kuorossa laulamisessa ja nautin jokaisesta sekunnista alttoriveissä.

WP_20150412_13_45_20_Pro

Perustin pitkään pinnan alla kyteneen blogin. Käyntejä blogissa on jo yli 170 000, ei mikään pieni luku vasta seitsemän kuukauden ikäiselle tulokkaalle. Kiitän nöyrimmin jokaista tekstieni pariin löytänyttä, olette blogielämäni suola ja sokeri!

Keväällä roikuin nettideittisivustoilla ja selasin varovasti Tinderiä. Kunnes tärppäsi. Ihastuin ja rakastuin. Edessä oli ensimmäisten kertojen kesä. Uusia ihmisiä, lämpimiä kohtaamisia, mieletöntä musiikkia, kauhunsekaisia melontareissuja, moottoripyöräretkiä, ruokaa, viiniä, kalliorantoja ja hikisiä öitä.

WP_20150705_17_01_12_ProWP_20150721_20_37_26_ProWP_20150801_14_05_57_Pro

Syksy vei kesän mennessään, mutta lämpö jäi. Tein liikaa töitä, rytmihäiriöidenkin uhalla. Matkustin enemmän kuin pitkään aikaan, Pariisiin, Tukholmaan ja Istanbuliin. Yhteiselo oli tiivistä – lopulta niin tiivistä, että kahden osoitteen ylläpitäminen alkoi tuntua turhalta. Mies muutti luokseni.

WP_20150619_17_22_15_ProWP_20151005_22_33_54_Pro

Nyt talvi saa tulla, otan sen vastaan ilolla ja avosylin. Kynttilät ja sinisen hämärän. Sääennusteen lupaaman lumen ja pakkasen. Kainalo on lämmin ja hiuksia silittävä käsi hellä. Pohjoisen tyttö on sydän onnesta sykkyrällään.

IMG_4761

Tänäänkin on aihetta juhlaan. Elämä on tässä, edessäsi kaikki mitä et uskonut ehkä koskaan kokevasi. Nostan kuplivan maljan ja haluan toivottaa parasta mahdollista uutta vuotta, tuokoon se tullessaan valoa ja iloa sinunkin sydämeesi!