Minua ei olisi ilman tunturia. Molemmat vanhempani kilpailivat 1960–70-lukujen taitteessa mutkamäen suomenmestaruuksista. Aikana, jolloin sukset olivat puuta, laskutakkina oli villapaita ja kypärää käytettiin vain syöksylaskussa. Sukset kulkivat tunturiin pikku-Fiatin katolla ja rinteet tampattiin ihmisvoimin. Tunturissa he tapasivat myös toisensa, kiersivät kisoja, valmensivat ja opettivat. Menivät naimisiin ja saivat lapsia, joille pantiin sukset jalkaan heti, kun pienet jalat kantoivat. Voin siis perustellusti väittää, että tunturi on minussa, se virtaa suonissani kohisten. Ja se veri vetää valkoisille hangille vastustamattomalla voimalla.
Niinpä thaimaanlomien sijaan laihdutan lompakkoani lapin hiljaisessa luonnossa, kalpeana kumottavan sydäntalven auringon alla, pakkasessa, viimassa ja lumituiskussa. Hiihtoloma on hiihtoloma ja minun paikkani on silloin tunturissa ja laduilla, kuruissa ja kairoilla, rinteissä, notskipaikoilla ja rinneravintoloissa.
On vaikea löytää vertaa sille fiilikselle, jonka kokee noustessaan tunturin laelle yhtä aikaa auringon kanssa ja laskiessaan alas koskemattomia kissanjälkiä, pakkasyön synnyttämän riitekerroksen kirskuessa kanttien alla. Joskus aurinko ei näyttäydy ollenkaan ja koko viikko vietetään alhaalla roikkuvien pilvien sisällä, näkyvyyttä on muutama metri ja laskeminen auraamista kepiltä kepille. Eikä sekään haittaa.
Rinteiden koluaminen hapottaa reidet ja jäätää varpaat. Tauko on paikalla useamman kerran päivässä. Monojen lonksunta rinneravintolan lattiaa vasten, porosoppa lounastauolla, kuuma kaakao ja tuore rinkelimunkki, kuuma hehkuviini tai kylmä siideri afterskissä. Sitäkin on tunturifiilis.
Laskupäivän jälkeen kovia kokeneet lihakseet huolletaan mökkisaunan hämärässä. Takki on tyhjä, takkatuli loimuaa ja vatsa on täynnä veripalttua ja pottumuussia. Iltaelämää ei ole, koska kukaan ei vain jaksa. Minun tunturiini ei tulla bilettämään, saunaolut ja lasillinen punaista ovat enemmän kuin tarpeeksi. Sillä seuraavana aamuna kissanjäljet kutsuvat taas tunturiin aamuvarhaisella nousevan auringon säteiden saattelemana.
ps. Mieskin laskee. Tämä kausi avattiin yhdessä Pyhätunturissa, josta kuvatkin ovat. Parin viikon kuluttua kutsuu Andorra ja Grandvaliran valkoiset vuoret. Olen onnen tyttö.
