elämä

Vappuviikonlopun väsyttämä

/ piapas / 2 kommenttia

Olipahan viikonloppu! Kylppärin peilistä katsoi tänä aamuna tyyppi, jolla oli mustat silmänaluset ja mojovat silmäpussit. Oli pakko siirtää iltapäiväksi sovittu valokuvaussessio tuonnemmaksi. Nyt viimeistään on hyväksyttävä se fakta, että kuutta viikkoa vajaa nelikymppinen ei enää toivu iltakukkumisista entiseen malliin. Etenkään silloin kun kukkumisiltoja on peräjälkeen useampi. Toisaalta, jälkiviisaanakaan en olisi näitä rientoja väliin jättänyt.

Kuvitelkaa seuraava tilanne. Myöhäinen ilta ja tunnelmallinen vanhan ajan leffateatteri punaisine samettipenkkeineen. Projektorissa filmiversio yhdestä ehdottomista lempileffoistasi ja koko sali täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat samoin. Valot sammuvat ja kela pyörähtää käyntiin. Heti elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa salillinen teeman mukaan pukeutuneita faneja puhkeaa lauluun. Welcome to Moulin Rouge!

image

Ajatus leffan mukana laulamisesta pimeässä elokuvateatterissa tuntui ensin hassulta, mutta tunnelma tempaisi meidät mukaansa ensi tahdeista alkaen. Perjantai-ilta Ewan McGregorin kanssa duettoa laulaen, ahhh. Sing-along-näytöksiä järjestetään KAVIn omassa teatterissa Orionissa silloin tällöin, jos musikaalit on sun juttu, suosittelen todella lämpimästi. Tulevassa ohjelmistossa on ainakin Rocky Horror Show ja Hair.

WP_20160430_18_00_24_Pro

Vappuaattona kello soi puoli yhdeksältä, sillä anoppiehdokas oli tulossa ensivisiitille Kalasatamaan. Kun kaksi huoletonta siivoajaa asuu samassa asunnossa, järjesteltävää riittää useaksi tunniksi. Leipoakin piti, onneksi suolapalaa sentään oli valmiina pakastimessa. Pienet makeat pyöräytin kaverin minileivonnaiskirjasta näppäämäni reseptikuvan perusteella. Näppärästi olin rajannut foton niin, ettei ohjeen nimeä näkynyt. Internetin ihmemaailmasta voi kuitenkin selvittää ihan mitä vaan, niin myös näiden herkkujen nimen. Taikinantekoon tarvittiin tälläkin kertaa kaksi insinööriä, kun ensimmäinen (lue: minä) ei ymmärtänyt vatkata sokerista ja voista riittävän valkoista vaahtoa ennen kananmunan lisäämistä. Sen sijaan elämäni ensimmäinen praliini onnistui täydellisesti. Tai no, ensi kerralla luen reseptin tarkemmin ja jäähdytän praliinin suoraan pellillä, ilman leivinpaperia. Sillä tavoin praliinin molemmat puolet saavat kauniin kiillon. Olisin tietysti voinut leipoa jotain yksinkertaisempaa, mutta halusin kokeilla jotain ihan uutta. Pikkuvioista huolimatta piiraat katosivat parempiin suihin.

Hunaja-ricottapiiraat (24 minikokoista tai 12 suurempaa)

Murotaikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
60 g paahdettuja pähkinöitä
250 g pehmeää ricottaa
2 keltuaista
4 rkl (appelsiininkukka)hunajaa
iso hyppysellinen kanelia

Praliini:
115 g (reilu 1 dl) valkoista sokeria
1 rkl vettä
1 rkl (appelsiininkukka)hunajaa
60 g pähkinöitä

Tarjoiluun turkkilaista jogurttia

WP_20160430_13_57_39_Pro

Vatkaa murotaikinan voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa siis kunnolla, älä jätä puolitiehen, ettet joudu aloittamaan alusta, kuten minulle kävi. Vatkaa vaahdon sekaan muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja kääntele ne sokeri-voi-munavaahtoon. Jos on aikaa, laita taikina hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, sitä on sen jälkeen helpompi käsitellä. Sekoittele seuraavaksi täyte. Vatkaa kevyesti sekaisin ricotta, keltuaiset ja hunaja. Lisää kaneli ja rouhitut pähkinät. Voit käyttää mitä tahansa pähkinöitä (tai manteleita), vaikka alkuperäisessä ohjeessa suositeltiinkin saksanpähkinöitä. Minä lisäsin sekaan myös cashewpähkinöitä. Ota sitten valmiista ohueksi kaulitusta taikinasta muotilla sopivan kokoisia pyörylöitä tai painele taikinaa suoraan voidellun (mini)muffinssipellin koloihin. Älä jätä liian paksuksi. Lusikoi täytettä taikinan päälle ja heitä hela hoito uuniin 180 asteeseen. Ohjeessa käskettiin paistaa 20 minuuttia tai kun täytteen pinta on kullanruskea. Voin kertoa, että siitä ei 40 minuutissakaan tullut kullanruskeaa, väri lähenteli lähinnä haaleaa kaakaota. Epäuskoisena katselin kirjan kuvaa, kunnes muistin ruokavalokuvauskurssin opit. Kuvattavat annokset eivät välttämättä ole syötäviä, sillä niiden ulkonäköä parannellaan usein syömäkelvottomin aineksin. Heti tuli parempi mieli.

WP_20160430_12_42_14_Pro

Paista lopuksi praliini. Kaada pannulle sokeri ja vesi sekä hunaja. Kallistele pannua, kunnes sokeri kostuu kauttaaltaan. Lämmitä sitten seosta sekoittamatta, kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Ripottele sitten pähkinärouhe tasaisesti pannulle ja anna porista keskilämmöllä 5 minuuttia. Älä sekoita, äläkä poistu pannun ääreltä, sillä sokeri saattaa alkaa ruskistua ennen aikojaan ja palaa pohjaan. Kun seos on kullanruskeaa (tällä kertaa se todella oli!) kaada praliini öljytylle pellille jäähtymään. Se jähmettyy todella nopeasti, joten kannattaa olla vikkelä, jos haluaa levittää sitä ohuemmaksi. Koristele piiraat juuri ennen tarjoilua: lusikoi täytteen päälle jogurttia ja painele siihen kovettuneesta praliinista murrettuja paloja. Näitä piiraita on helppo muunnella, olennaista täytteessä ovat ricotta ja keltuaiset, mausteita voi vaihdella rajattomasti. Myös jogurtin voi piristää oman maun mukaiseksi.

WP_20160430_14_07_20_Pro

Vappuaattoillan emäntä ja isäntä olivat taas kerran panostaneet ja nähneet valtavasti vaivaa. Harvoissa kotibileissä on tarjolla tuunattavia gourmethodareita, purkitettua hattaraa, karkkibuffet, neljä leivoslaatikollista munkkeja ja mimosabaari. Kiitän, kumarran ja arvostan suuresti.

WP_20160430_18_22_03_Pro
WP_20160430_18_42_48_Pro
WP_20160430_18_42_35_Pro
WP_20160430_18_53_39_Pro

Tunnustan, että söin yhteensä neljä munkkia ja kolme hodaria. Skumppalasillisiakin taisi kulahtaa kurkusta alas vähintään kolme, mutta kerrankos sitä. Rääppiäisiä vietettiin viltillä aurinkoisessa Kaivopuistossa tuhansien muiden valkolakkisten seassa. Tällä kertaa aurinkovoide ei unohtunut kotiin!

WP_20160501_13_18_25_Pro
WP_20160501_14_20_59_Pro
WP_20160501_13_19_24_Pro

Onko siis ihme, että uuvuttaa. Eilisen piknikin jälkeen pötkähdimme päikkäreille, joilta heräsimme neljä tuntia myöhemmin. Siitä huolimatta unta riitti yöksikin. Osa väsymyksestä menee taatusti sokerin ja valkoisten höttöhiilarien piikkiin, siksipä tänään palataan ruotuun, sokerit nollaan ja täysjyväviljaa ääntä kohti.

Klara Vappen!

/ piapas / Jätä kommentti

Tänä vuonna vappu todella on selvä. Sokeri ja alkoholi ovat periaatteessa pannassa kesäkuun alkuun saakka, mutta juhlan kunniaksi aion silti nostaa kuplivan maljan neiti keväälle. Yhden aattona ja ehkä toisen vapunpäivänä Ullanlinnanmäellä. Sokerin kanssa onkin sitten vaikeampaa, ainakaan minä en voi vastustaa noita itse tehtyjä, sokerilla vuorattuja ja rasvassa keitettyjä muhkeita munkkirinkilöitä.

Joskus vappu on hytisemistä villapaidoissa, pipo päässä ja tumput käsissä raekuurojen ropistessa niskaan. Joskus se taas on hikoilemista paahtavassa auringonpaisteessa farkunlahkeet käärittyinä polvitaipeisiin saakka, kasvot ravunpunaisina, koska kukaan ei tajunnut pakata mukaan aurinkovoidetta. Vapun sää on kuin Suomen kesä, aina yhtä arvaamaton.

IMG_1934

Parinkymmenen vuoden ajan minun vappuni on toistanut rutinoitunutta kaavaa. Mökki tai ystävien punainen tupa ja grillikauden avaus, satoi tai paistoi. Keittiöbileitä, grillausvuoron odottelua ja iltakuudelta emannan lakitus. Kuohuviinin ja samppanjan vertailua, laulua ja soittoa. Yhteistä ilonpitoa ja laatuaikaa.

image

Vapunpäivänä lojumme Ulliksella keltamustan lipun alla. Osakunnan emännistö tarjoaa silliaamiaista ja isännät kuohujuomaa. Jättimäisellä viltillä opiskelijahaalarit ja lastenvaunut ovat sopuisasti sekaisin. Torvisoitto soi ja sitsilaulu raikaa. Päivä kääntyy iltaan, seura vaihtuu, mutta vappufiilis ei ota ehtyäkseen.

IMG_0953

Poikkeuksellisiakin vuosia on ollut. Silloin on pyörähdelty vapputansseissa Vallilassa tai Korjaamolla, vietetty kaupunkivappua lähipuiston nurmikolla, syöty hyvin ravintolassa tai notkuttu lempiartistin keikalla Nosturissa.

Huomenna vappua vietetään Töölössä. Luvassa on gourmethodareita, ystäviä, sokerimunkkeja, tippaleipiä ja simaa. Serpentiiniä, ilmapalloja, kukkamekkoja ja kuplivia ihmisiä. Yhden perinteen tuon mukanani näihinkin valpurin juhlallisuuksiin. En itse asiassa muista, kuka tämän aikoinaan oivalsi, mutta laitetaan mainio idea kiertämään. Kun kello lyö kuusi, poksautetaan kuohujuoma ja lakitetaan illan emanta. Jos hyvin käy, paikalle osuu muutama merileijona suihkuttamaan vettä kiveen veistettyjen esikuviensa lailla.

kirkas perunasalaatti

Vapunpäivän piknikkiä varten sulatan pakkasesta tupareihin leivottua wasabilohi-avokadopiirasta. Pakkaan mukaan myös makeaa, mikäli anoppiehdokkaan vierailusta jäljelle jotain jää. Perunasalaatin tekee tällä kertaa joku muu, mutta jos se olisi minun kontollani, väsäisin sen ehdottomasti entisen kuorokaverini reseptillä.

Ohje on säilössä ircistä printatulla paperilla, joten lienee aika kirjata keskustelu vähän modernimpaan mediaan. Kiitokset Iidalle Ruotsinmaalle! Ja erinomaisen hauskaa vappua kaikille, nauttikaahan kohtuudella!

Iidan kirkas perunasalaatti (10-12 juhlijalle)

[10:22] <piapa> moikka iida
[10:22] <piapa> oon sollilaisia, en tiedä muistatko
[10:22] <piapa> mutta nyt tarvitsisin sun superhyvän perunasalaatin ohjeen
[10:23] <piapa> sen mihin tulee pottuja, punasipulia, kapriksia ym
[10:23] <piapa> oon joskus saanut ohjeen, mut hukannut sen sitten
[10:26] <iida> sori, en huomannut sun viestiä kun puuhailin muuta
[10:27] <iida> käyn etsimässä reseptin
[10:27] <piapa> kiitos 🙂
[10:27] <piapa> ei kiirettä
[10:28] <iida> tässäpä tämä: 2 kg perunoita, punasipulia
[10:29] <iida> kastike:
[10:30] <iida> 1 dl oliiviöljyä, 1-2 tl suolaa, 1-2 valkosipulinkynttä, 3 tl oreganoa, 3 rkl viinietikkaa, hunajaa, 1 rkl kaprista
[10:30] <iida> marinoi sipulia muutama tunti kastikkeessa, sekoita keitetyt ja pilkotut perunat ja kastike. Siinäpä se!
[10:30] <piapa> monelleko hengelle tuo määrä on?
[10:31] <iida> en osaa sanoa, kun en ole pitkään aikaan tehnyt, mutta kaksi kiloa perunoita on kuitenkin aika paljon
[10:31] <piapa> niin on
[10:32] <piapa> noh, pääasia että suhteet on oikein
[10:32] <piapa> kiitos paljon!
[10:32] <iida> aivan, perunoitahan voi ottaa niin paljon kuin arvelee tarvitsevansa
[10:33] <iida> eipä kestä! 🙂

Edit: Sittemmin olen kirjaillut reseptin tarkemmin ylös, kurkkaa siis tämä, jos kaipaat tarkempia mittoja ja parempia kuvia, jossa näkyy juhlijoiden lisäksi ruokakin:
Vappubrunssin peruspilari – kirkas perunasalaatti luottoreseptillä

Hitaamman elämän marjasmoothie

/ piapas / 9 kommenttia

Vielä en ole sisäistänyt vapauttani. Berliinissä viettämäni kuusi päivää tuntuivat tavalliselta lomalta ja nämä pari vuorokautta kotona normaalilta viikonlopulta. Mieleen juolahtaa välillä työasioita, enkä oikein tiedä miten päin olla.

Olen luonteeltani kärsimätön suorittaja ja aloillaan oleminen on aina ollut minulle vaikeaa. Nyt kun on aikaa ja voin oikeasti valita tekemiseni, sykkii takaraivossa silti syyllisyys ja huono omatunto. Tartu keskeneräiseen ja ole hyödyllinen! Järjestele vaatehuone, pese pyykkiä, vie talvitaatteet varastoon, kierrätä luetut kirjat ja käyttämättömät vaatteet, ompele verhot! Siivoa edes! Tehtävälista on loputon. Aika auttanee ja hiljaa hyvää tulee, mutta mielelläni otan vastaan hyväksi havaittuja keinoja mielen myllerryksen rauhoittamiseen ja laiskaan olemiseen.

WP_20160420_15_01_43_Pro

Kirjoittaminen ja listojen tekeminen ovat minulle välineitä ajatusten jäsentämiseen. Siksi otan esiin paperia ja kynän, listaan omatuntoa kolkuttavat keskeneräisyydet, suljen ne kuoreen ja sujautan sen lipaston laatikkoon. Siellä ne säilyvät, eivätkä karkaa mihinkään. Sitten otan tyhjän muistikirjan ja kirjaan sen puhtaille sivulle asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Juttuja, joiden tekeminen ilahduttaa minua ja muita. Niitä, joista tulee yksiselitteisen hyvä mieli. Näitä sivuja en piilota lukkojen taa, vaan kuljetan kirjaa mukanani minne menenkin.

WP_20160427_14_37_52_Pro

Aion muutenkin kirjoittaa enemmän ja useammin. Mielenkiinnolla odotan millaiseksi blogini rooli muotoutuu tässä yksinkertaisemmassa päivärytmissä. Luulen, että teksteihin hiipii helposti päiväkirjamaisempi ote, sillä haluan kirjata muistiin tuntojani ja tallentaa lyhyitä hetkiä omaksi ja muiden iloksi. Ruoka, reissut ja rakkaus kulkevat edelleen vahvasti mukana – kuvina, sanoina, tarinoina ja valokuviin ikuistettuina muistoina.

Haaveissa on muokata blogista kauniimpi katsoa. Ainakin luettavampi fontti, kevyempi fiilis, toimivammat elementit, parempi käytettävyys ja helpompi kommentointimahdollisuus ovat työlistalla. Nyt käytössä olevassa valmiissa sivupohjassa on rajalliset tuunausmahdollisuudet ja siksi muut vaihtoehdot houkuttelevat. Onneksi kotona asuu kaikkivoipa diplomi-insinööri ja kaveripiiristä löytyy useampi graafinen suunnittelija – uskon ja toivon, että näillä eväillä syntyy vain hyvää ja kaunista.

marjasmoothie

Yhdestä asiasta olen varma: tämä blogi ei koskaan tule hurahtamaan treenaamiseen, intensiiviseen ituhippeilyyn tai kemikaalikohkaamiseen (huolimatta siitä, että näitä kaikkia jossain määrin harrastankin). Mutta koska en osaa tehdä mitään puolella liekillä, ulottuu hitaampi elämä silti syömisiini. Vaikka olen syönyt terveellisesti tähänkin asti, nyt on enemmän aikaa ajatella mitä suuhunsa laittaa. Yksi esimerkki tästä on iltapala. Ennen minulla oli tapana mussuttaa kolmekin viipaletta leipää kaikkine päällysteineen, nyt hiilariöverit ovat korvautuneet kuin itsestään terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Lasissa on marjasmoothie, lautasella ruisleipäpala ja kupissa vihreää teetä. Enää en osaisi olla ilman. Resepti sisältää aina avokadoa, rahkaa ja inkivääriä. Muita aineita lisään sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Tässä yksi versio:

Hitaamman elämän marjasmoothie (n. 8 dl):

1 Avokado
1 Banaani
2 dl pakastettuja puolukoita tai karpaloita
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Tuoretta minttua
Tuoretta sitruunamehua
1 dl rahkaa tai maustamatonta jugurttia
n. 2 dl vettä tai mehua

Kokoa kaikki ainekset blenderiin ja surauta sileäksi. Korkea ja kapea kulho ja sauvasekoitin toimivat ihan yhtä hyvin. Lisää tarvittaessa nestettä. Kaikkea ei tarvitse juoda kerralla, smoothie säilyy jääkaapissa mainiosti parikin päivää.

Kumoa marjasmoothie kurkusta alas ja lähde ulos aurinkoon!