Vallisaareen!

Olen palannut kaupunkiin, mutta sydämestä jäi palanen mökkisaareen. Sen paluuta odotellessa kerron teille toisesta kesäparatiisista tässä ihan lähellä, Helsingin edustalla.

Viikko sitten maanantaina nimittäin nousin lauttaan, joka vei minut toiseen maailmaan. Käsittämättömän kaunis Vallisaari peittoaa Suomenlinnan mennen tullen. Maisemat suurimman linnoituksen päältä ovat huikaisevat ja Kustaanmiekan ohittavia laivoja voi seurata paraatipaikalta, katettujen piknikpöytien äärestä.

Saari on osittain luonnontilassa ja rakennettua maisemaa on paljon vähemmän kuin naapurisaaressa. Merkityt reitit ovat silti helppokulkuisia ja vesipisteitä on tasaisin välimatkoin. Perhosten paratiisin sotaisa historia ratisee askeleiden alla ja katse lepää kaukaisessa horisontissa.

WP_20160523_14_53_21_Pro
WP_20160523_13_40_08_Pro
WP_20160523_13_35_20_Pro
WP_20160523_13_28_43_Pro
WP_20160523_13_30_37_Pro
WP_20160523_13_26_34_Pro
WP_20160523_15_08_19_Pro
WP_20160523_13_29_35_Pro
WP_20160523_13_14_06_Pro
WP_20160523_13_13_01_Pro
WP_20160523_13_10_05_Pro
WP_20160523_12_50_21_Pro
WP_20160523_12_47_38_Pro

Saari on ainoa laatuaan. Menkää nyt, kun lomakausi vasta odottaa alkuaan ja kun saari vasta heräilee vuosikymmenten unestaan, eikä satakielten liverrys vielä peity turistilaumojen vaelluksen alle. Minäkin menen, kainalossani eväskori ja kylmää juomaa.

Mökkiunelmia

Jo ensimmäisillä treffeillä puhuimme siitä, kuinka olisi ihanaa omistaa mökki. Sellainen perinteinen, jossa vesi kannetaan kaivosta ja pihan perällä on pieni punainen ulkohuussi, jonka ovessa on sydämenmuotoinen reikä. Kaikki turha on karsittu pois, jäljellä on vain auringossa kimmeltävä vedenpinta, puulämmitteinen sauna, rantakalliot ja soutuvene. Pihalla itse muurattu hiiligrilli ja tuvassa keinutuoli. Mökin takana metsä, josta kerätään mustikat aamiaispöytään.

WP_20150804_11_22_17_Pro

Sateella luetaan peiton alla vanhoja aku ankkoja ja aikakauslehtiä. Illalla sytytetään öljylyhdyt ja keitetään puuhellalla kannullinen teetä. Pelataan korttia tai monopolia. Astiat tiskataan laiturilla, samassa paikassa missä uudet perunat pestään. Jonain päivänä soudetaan kyläkauppaan jäätelölle ja takaisin tullessa pysähdytään luodon kupeeseen mato-ongelle. Maataan kalliolla ja ahmitaan kirjoja, joita ei muuten ole aikaa lukea.

Palataan perusasioihin. Valmistetaan ruoka avotulella – grillataan, savustetaan ja loimutetaan. Jälkiruuaksi riittää lakupötkö. Saunotaan ja uidaan ja saunotaan ja sitten taas uidaan. Kuunnellaan kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Nautitaan ehkä muutama saunaolut tai lasillinen kylmää kuohuvaa. Suljetaan puhelimet ja unohdetaan blogit, snäpit ja muu sosiaalinen media. Ollaan vaan.

WP_20150804_20_04_29_Pro

Suomi on täynnä hylättyjä tai hyvin vähäisessä käytössä olevia mökkejä. Vanhukset eivät enää jaksa ja seuraavaa polvea ei kiinnosta. Yksi niistä mökeistä on joskus meidän. Etsintää ei ole vielä aloitettu, mutta suunnitelma on selvä. Sitä ennen harjoittelemme mökkielämää muiden mailla.

Tänä kesänä olemme vuokranneet kokonaisen saaren. Pakkaamme moottoripyörän selkään viikon kamat ja ruuat ja ajamme Porvooseen. Perillä hyppäämme veneeseen, joka kuljettaa meidät seitsemäksi päiväksi kesäparatiisiin. Makuukamarin ikkunasta aukeaa aava meri, eikä naapureita ole. Hengitän syvään, katkaisen virran kännykästä ja laskeudun mökkirauhaan.

Aikuisten kuorossa

En tiedä olenko muistanut mainita, että olen vaivihkaa vaihtanut torstai-iltojeni viettopaikkaa. Kaksitoista ja puoli vuotta kipusin ensin keskiviikkoisin ja sitten torstaisin uuden ylioppilastalon kuudenteen kerrokseen. Nyt olen kohta puoli vuotta kuluttanut Helsingin konservatorion kamarimusiikkisalin penkkejä Kamarikuoro Auditen alttorivistössä. Aikuisten kuorossa.

WP_20160522_13_53_03_Pro

Koelaulussa sydän hakkaa ja oma ääni menee jännityksestä jäykäksi. Edellisestä kerrasta on melkoisesti aikaa. Äänenavauksessa rennosti lauletut ylä-äänet tukahtuvat äänihuulille, suusta hyppelee sammakoita tasaiseen tahtiin ja hermostuksissani hihittelen omille jutuilleni. Onneksi raati on todennäköisesti nähnyt ja kuullut huonompiakin esityksiä (ja ihan varmasti myös parempia). Kaiken jännittämisen jälkeen on ihmeellistä kuulla, että läpäisi testin sittenkin. Minutko muka valittiin, näiden puoliammattilaisten joukkoon, kokeneiden kuoronjohtajien ja säveltäjien viereen istumaan ja laulamaan. Hämmentävää.

image

Onhan tämä erilaista savolaiseen opiskelijakuoroon verrattuna. Vakavampaa ja ammattimaisemmin toteutettua, mutta silti riittävän rentoa ja sopivasti huumorilla höystettyä. Laulettavat teokset ovat astetta vaikeampia ja konserttikokonaisuudet haastavia. Olen kuitenkin huomannut sävelkorvani kehittyneen ja pystyn useimmiten laulamaan oman stemmani ensinäkemältä ilman sen suurempia vaikeuksia. Laulaminen onkin yhtäkkiä helppoa ja varmaa, kun ympärillä on paljon vahvaäänisiä laulajia, joista saa tukea.

WP_20160522_17_00_52_Pro

Silti ikävöin ihan pikkuisen savolaista välittömyyttä, yliläikehtivää innostusta ja huonoja juttuja. Nauruhepuleita, tekstianalyysejä, maakuntakiertuita, konserttikällejä, Kallavettä, opiskelijahintaista olutta, neulepuikkojen kilinää, keltamustaraidallisia sukkia ja kaikkia ihania tyyppejä, jotka jättivät jälkensä minuun.

WP_20160522_14_51_42_Pro

Kun liittyy uuteen harrastusporukkaan, vie aikansa ennen kuin tuntee olonsa kotoisaksi. Sisäpiirin vitsit lentelevät ohi kovaa ja korkealta eikä itsestäänselvyyksiä muisteta jakaa. Ryhmädynamiikkakin järkkyy, kun riveihin istutetaan uusia laulajia. Perehdytykseen pitäisikin ehdottomasti kuulua sosiaalisten suhteiden kartta. Tieto siitä, ketkä ovat erottamattomia ja kuka on sukua kellekin. Palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen onneksi ilmankin ja oma rooli kuoroyhteisössä löytyy vähitellen.

WP_20160522_14_48_16_Pro

Harjoituksia edeltävät kahvittajien omin kätösin valmistamat välipalat Vinnillä ovat vaihtuneet pikaiseen evästelyyn 15 minuutin tauon aikana. Jälkikaljoille mennään ruoholahtelaiseen paikallispubiin ja hintakin on sen mukainen. Konserttia puidaan tuopin äärellä vähän hartaammin ja kevätkauden päätteeksi juhlitaan pitemmän kaavan kautta. Niin kuin viime sunnuntaina.

WP_20160522_13_52_34_Pro

Kuoron riveistä löytyy muusikoiden lisäksi myös kokki, joka loihti yhdessä nakittamiensa apukäsien kanssa runsaan brunssipöydän kevätkonsertin jälkeiseksi sunnuntaiksi. Omenapuut kukkivat vanhassa porvoolaisessa pihapiirissä, valkoviini oli kylmää ja saunakin lämpesi. Kiitos Audite, viimeistään nyt valloitit palan sydämestäni.

WP_20160522_14_50_48_Pro