elämä

Ruokavieraana keliaakikko? Gluteeniton siemenleipä pelastaa!

/ piapas / 11 kommenttia

Siskoni on keliaakikko. Samoin yksi ruokapiiriystävistäni. Molemmat ovat saaneet diagnoosin kauan sitten, aikana jolloin gluteenittomuus oli kaukana trendiruokavalioista ja valkoisia viljoja välttelivät vain Atkinsin dieetin noudattajat.

Muistan eräänkin kerran noin 12 vuotta sitten, kun istuimme ravintola Vespan lounaspöytään. Ystäväni tilasi salaattia ja painotti, ettei voi syödä gluteenia. Tarjoilijan näytti ymmärtävän ja vakuutti, ettei annoksessa ole vaarallisia aineita. Ruoka saapui ja salaattilautasen laidalla notkui patonginpala. Tarjoilija pahoitteli ja vei annoksen takaisin keittiöön. Noin minuutin kuluttua hän tuli takaisin saman lautasen kanssa, vain leipä oli poistettu. Kun ystäväni sanoi, ettei voi syödä salaattia, joka on ollut kosketuksessa gluteeninlähteen kanssa, tarjoilija kohautti olkiaan ja sanoi, etteivät he voi ottaa huomioon jokaista erikoisruokavaliota ja että olisihan ystäväni voinut tilata sellaisen annoksen, jossa gluteenia ei ole. Lounashetki oli totaalisesti pilalla. Ravintola vastasi lähettämäämme kirjalliseen palautteeseen nopeasti ja nöyrästi pahoitellen. Kyseinen tarjoilija oli jo poistettu heidän palkkalistoiltaan.

Onneksi nykyään on toisin. Gluteenitonta ruokaa saa lähes jokaisesta ravitsemusliikkeestä, kahvilat kilpailevat tuotevalikoimillaan ja kauppojenkin gluteenivapaita hyllymetrejä on lisätty. Netistä löytyy tuhansia hyviä ruokaohjeita  ja naistenlehdet julkaisevat aiheesta teemanumeroita.

gluteeniton siemenleipä

Vaikka tietoisuus gluteenittomasta ruokavaliosta on levinnyt kuin kulovalkea, muut kuin keliaakikot eivät aina ymmärrä kuinka pienestä homma on kiinni. Yksi pieni leivänmurunen levitteen seassa voi aiheuttaa tuhoa suolistossa. Yksi jauhopöllähdys gluteenivapaan ruuan lähistöllä saattaa laukaista ihottuman keliaakikon syötyä ”saastuneen” annoksen. Yksi ajattelematon leipäkorin ojentaminen pöydän poikki voi olla syypää seuraavan yön vatsaoireisiin. Pienikin määrä gluteenia vaurioittaa suolinukkaa ja vaikeuttaa ravintoaineiden imeytymistä elimistöön ja aiheuttaa mm. anemiaa. Keliakia on siis sairaus, jota ei voi hoitaa vähän sinnepäin ja vasemmalla kädellä.

Siksi kuiva-ainekaapissani on erikoisvieraita varten oma hyllynpätkä. Hyllyltä löytyy aitokauraa, kaurajauhoa, psylliumia, gluteenitonta pastaa ja korppujauhoa. Vanhempieni luona näille erikoistuotteille on varattu kokonainen kaappi. Jääkaapissa on erillinen voirasia, jonka päällä lukee siskoni nimi. Samaa voiveistä ei käytetä ja leipäkori kiertää sylistä syliin. Ennen ruuanlaittoa keittiön tasot puunataan puhtaiksi ja käyttöön otetaan puhdas keittiöpyyhe.

gluteeniton siemenleipä

Normireseptien soveltaminen on suhteellisen helppoa, yleensä esim. leivonnaisohjeiden vehnäjauhot voi korvata yksi yhteen kaurajauhoilla tai gluteenittomalla jauhoseoksella. Karjalanpiirakat, piparit, letut, kuivakakut, mudcake, täytekakut, juustokakut – kaikki onnistuu. Leivän leipominen onkin sitten haasteellisempi juttu.

Siskoni on löytänyt ratkaisun tähänkin ongelmaan: siemennäkkäri! Tuo näkkileipä on vehnäleipää terveellisempää ja vieläpä oivallisen makuista. Minä taas olen testaillut useampaakin vuokaleipää, uusin suosikkini on Viinilehden helmikuun lehdessä julkaisema versio. Gluteeniton siemenleipä on hyvä valinta siksikin, että sitä voi tuunata erilaisilla pähkinöillä ja siemenillä oman maun ja ruokavalion mukaan. Myös siemenien ja pähkinöiden suhdetta voi muuttaa, kunhan niitä on yhteensä 6 1/2 dl. Lopputuloksena on mehevä ja maukas gluteeniton siemenleipä, joka pysyy hyvin koossa ja säilyy useamman päivän. Viinilehti suosittelee päällyksiksi avokadoa ja mustapippuria tai vaikka tuorejuustoa. Minä valitsen voin ja ohuen viipaleen juustoa.

Gluteeniton siemenleipä

5 dl siemensekoitusta (esim. auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä ja sesaminsiemeniä)
5 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
4 1/2 rkl psylliumkuitua
1 1/2 tl suolaa
1 dl kuivattuja aprikooseja (tai muita kuivahedelmiä) pienittyinä
4 1/2 rkl voita (tai kookosöljyä, jos olet vegaani)
1 1/2 rkl hunajaa
5 dl vettä
1 rkl öljyä voiteluun

Sekoita kaikki kuivat aineet ja aprikoosin palat keskenään. Sulata voi ja hunaja ja kaada ne kuivien aineiden joukkoon, lisää huoneenlämpöinen vesi. Sekoita paksuksi taikinaksi ja painele se öljyttyyn n. 10 x 24 cm leipävuokaan. Laita vuoka pariksi tunniksi jääkaappiin, jotta taikina turpoaa muotoonsa. Paista 175-asteessa 30 min, kumoa leipä sitten vuoasta pellille ja jatka paistamista vielä noin tunti. Kun gluteeniton siemenleipä on valmis, se kumisee ontosti koputeltaessa ja on pinnaltaan kauniin ruskea.

gluteeniton siemenleipä

ps. Se muuten on suomeksi gluteeni, ei gluteiini.

Tsekkaa myös nämä gluteenittomat herkut:
Gluteenittoman pizzapohjan luottoresepti
Gluteeniton omenapaistos suolakinuskilla
Maailman paras rapea raparperipaistos
Äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

Viimeinkin kahden!

/ piapas / 1 kommentti

Kahdeksan vuotta sitten olin pyöräilemässä Lauttasaaresta kohti keskustaa, kun Kaapelitehtaan kohdalla taskussani kilisi kännykkä. Minua pyydettiin kummiksi. Ensimmäistä kertaa jouduin miettimään, mitä kummius minulle merkitsee. Kristillinen kasvatus ei ole minun heiniäni, mutta hyvä aikuiskaveri osaan lapselle olla. Kysyin mitä minulta odotetaan, sillä en halunnut luvata mitään, mitä en voisi pitää. Tukiverkkoa, luottoaikuista, läheistä ihmistä, jonka puoleen uskaltaa kääntyä milloin vain. Se sopi erinomaisesti, olin otettu.

Asumme kaukana toisistamme, kummityttö ja minä. Tai siltä se autottomasta tuntuu. Hän maalla, minä kaupungissa. Tapaaminen vaatii aina sopimista ja aikatauluttamista ja ehkä siksi vietämme yhteistä aikaa ihan liian harvoin.

uimaranta

Tämä kesäloma on pienen koululaisen ensimmäinen. Äiti ja isä ovat vielä töissä, pikkusisko päiväkodissa. Lomailevien sukulaisten ja kummien seura on haluttua ja apu tarpeen. Minua mietitytti, sillä koskaan aiemmin emme ole viettäneet koko päivää kahdestaan. Jännitys kipristeli vatsanpohjaa – aivan turhaan.

seikkailua

Tyttö on sanavalmis seuraneiti ja rakastaa Helsinkiä. Ja lokkeja ja Kånken-reppuja ja kallioita ja tortilloja. Niinpä lähdimme Suomenlinnaan, shortseissa ja t-paidoissa, lippikset päässä ja reput selässä. Matkustimme metrolla, ratikalla ja lautalla. Juostakin piti, kun kummitäti oli liian hidas valitsemaan vaatteita ja lautta meinasi jättää. Torimansikat jäivät ostamatta, mutta korvasimme ne valitsemalla jäätelöt Suomenlinnan Siwan pakastealtaasta.

kunkku ja kaverit

Tykistönlahdella meitä odotti kuningas Kustaa III, valistunut itsevaltias, joka oli kadottanut kruununsa. Puolentoista tunnin etsintäkierroksella taskulamppujen keilat valaisivat kasemattien kosteita käytäviä ja kiväärigallerian lukittuja loukkoja. Näyttelijät suoriutuivat tehtävästään erinomaisesti ja ottivat letkauksillaan huomioon myös meidät aikuiset. Tarinan sekaan ujutettiin faktatietoa Ruotsinsalmen taisteluista ja rauhanneuvotteluista. Kun kuningas viimein suostui kuulemaan kansansa tahtoa, varkaat luovuttivat kruunun takaisin hallitsijan haltuun.

laiskana kalliolla

Loput energiasta kulutettiin rantakallioilla kiipeilyyn. Tuonne minä haluan ja tuonne! Ihanan sileät kalliot ja niin hirmuisen paljon lokkeja! Istutaanko tähän, otetaanko kengät pois? Istuttiin, otettiin ja ihmeteltiin kallion pinnasta hohkaavaa lämpöä, kimaltavaa merta ja horisontissa hitaasti etenevää rahtilaivaa.

ahoritan herkut

Loppuunkuluneet akut ladattiin Ahoritan tacoilla ja nachoilla, jotka kummitytön mielestä olivat parasta ruokaa ikinä. Kummitädin sydän heitti volttia, kun ensimmäinen yhteinen päivä pisteytettiin täyteen kymppiin. Kysymykseen tuletko Helsinkiin toistekin, vastaus tuli kuin Suomenlinnan tykin suusta: to-del-la-kin!

kesävarpaat

Bloggaaja kesälomalla

/ piapas / 10 kommenttia

Déjà-vu – olemme vuokranneet saaren. Eri saaren kuin viimeksi ja tällä kertaa Savon sisävesiltä, mutta saaren kuitenkin, ja mökin. Jälleen on edessä ihanaa toimettomuutta, pitkiä yöunia, laiskoja aamuja, yksinkertaisia päiviä, valoisia iltoja. Lukumaratoneja, grillausta, souturetkiä, saunomista ja mielen ajelehtimista poutapilvien lailla. Kuikan huutoa ja käen kukuntaa. Kaukana kavala maailma.

köysi laiturilla

Janoan somepaastoa ja radiohiljaisuutta monella tapaa. Kaipaan kaupungin äänien taukoamista. Oman ääneni kuulemista ja läsnäolemista. Samaan aikaan haluaisin kirjoittaa teille, itselleni, maailmalle. Joka päivä, joka viikko. Olen saanut teistä monelta valtavan kannustavaa palautetta ja arvostan sitä enemmän kuin arvaattekaan. Alan vähitellen uskoa, että olen oikealla tiellä.

Haluaisin oppia kirjoittamaan niin, ettei jokaista lausetta tarvitsisi miettiä erikseen. Että teksti soljuisi kuin itsestään ja viheltelisi mennessään. Ettei tarvitsisi miettiä viidettä synonyymiä tai kirjoittaako aktiivissa tai passiivissa, menneessä vai tulevassa. Että voisi luottaa siihen mitä suusta pääsee ja sormista nousee.

vanhankaupunginlahti

Siksi pitäisi kirjoittaa joka päivä. Hankkia oikeanlainen rutiini. Uskaltaa antaa sanojen tulla ja mennä omia aikojaan. Olla takertumatta jokaiseen pilkkuun tai erikoiseen sanamuotoon. Voinko sanoa näin, kuulostaako tämä minulta?

Välillä olen toivonut, että sataisi vettä viikon verran. Että taivas olisi musta, eikä aurinko houkuttelisi saareen, uimaan, terassille ja piknikille. Että malttaisin pysähtyä kirjoittamaan.

varpaat lautalla

Tiedän olevani malttamaton. Haluaisin kaiken heti tässä ja nyt. Ja samalla tiedän, että hitaammin hyvää tulee. Vuokrasaari odottaa jo. Seuraavan parin viikon postaukset on kirjoitettu etukäteen ja niiden julkaisutahti on laiska kuin medestä humaltuneen mettiäisen lento keskikesän yöttömässä yössä.

kaiverrukset kalliossa

Ps. Tämä blogimerkintä on kirjoitettu puolessa tunnissa. Noin viidennesosassa siitä ajasta, jonka normaalisti yhden tekstin kirjoittamiseen käytän. Intuitiolla ja perstuntumalla, tuli mitä tuli. Kohdelkaa armollisesti ja jatkakaa lomaa, me kaikki olemme sen ansainneet. Hymyillään, kun kohdataan!