Joka toinen viikko päätän alkaa siistiksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka aina korjaa jälkensä ja käyttää päivittäin vähintään vartin siivoamiseen, kuten martat suosittelevat. Tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ajoissa, eikä jätä likaisia vaatteita lojumaan makuuhuoneen lattialle. Imuroi joka viikko, vaihtaa pyyhkeet ja kuuraa vessanpytyn samalla vaivalla.
Olisi myös sangen käytännöllistä, jos keittiön tasot pysyisivät tyhjinä ja puhtaina. Kokkaaminenkin sujuisi tanssin tavoin. Välillä niin tapahtuukin ja silloin olen ylpeä itsestäni. Liian usein meidän keittiö kuitenkin näyttää tältä:
Kaikkea en pistä omaan piikkiini, sillä onhan meitä täällä kaksi. Huonompi homma on se, että olemme molemmat yhtä leväperäisiä mitä siisteyteen ja siivoamiseen tulee. Astiat jäävät ruokailun jälkeen pöydälle, leivänmurut ratisevat paljaiden jalkojen alla ja keittotaso on tahroja täynnä.
Mies on sanonut, että hänen silmänsä suodattavat sotkun. Häntä ei siis häiritse. Minua häiritsee, mutta silti en saa tapojani muutettua. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, minä olen meistä kahdesta se vaikeampi tapaus. Varsinaista vaimomatskua.
Hirvittää jo etukäteen tuleva syksy. Sapattivapaalla minulla sentään teoriassa oli aikaa, ajanpuutetta ei voinut käyttää siivottomuuden tekosyynä. Syksyn tullen harrastukset täyttävät arki-illat, opiskelu vaatii aikaa, eivätkä työprojektitkaan ole kevyimmästä päästä. Kotona käydään lähinnä nukkumassa. Viimeinen ajatus mikä iltayhdeksältä kotiin kömpiessä tulee mieleen, on siivoaminen. Noin tuhat kertaa mielummin keitän kupin teetä, teen voileivän, rojahdan sohvalle ja nostan jalat kattoon.
Ei kai epäsiistissä kodissa sinänsä mitään vikaa ole, kunhan pysyy joku roti. Villakoira-armeijat pidetään aisoissa ja pyykkiä pestään, kun vuori romahtaa pyykkikorista lattialle. Minusta ja miehestä tuskin koskaan kasvaa supersiistejä siivousintoilijoita, mutta eipä meitä kukaan siitä tilille pane.
Keittiökaaos tai ei, tänä iltana aion tuoksua pullalle. Korvapuustitaikina kohoaa uunissa lampun lämmössä ja saunan jälkeen tarjolla on kylmää maitoa ja tuoretta Vähän helvetin hyvää pullaa Anna-Leena Härkösen tapaan. Kaikilla meillä on vahvuutemme, minulla se ei ole siivoaminen. Vaimomateriaalibarometri on silti selvästi plussan puolella.