Mitä googlen hakuhistoria kertoo minusta – 10 viimeisintä hakusanaa

Mikä minua kiinnostaa? Jos Googlen hakuhistoriaa on uskominen, ovat sipsit, mökkeily, autot, olut ja hotellit kiinnostuksen kohteiden kärkikymmenikössä. Riippuen tulkinnasta kaksi tai kolme viidestä on oikein. Selitetäänpä siis pikkuisen, tässä tulevat ne kymmenen hakusanaa, jotka syötin Googlen kaikkitietävään koneeseen viime maanantain aikana. Samalla sohaistaan kaksi kärpästä yhdellä satunnaisella iskulla, sillä rivien välistä voi hyvinkin löytää vinkkejä siitä, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Vamos!

happy hamlet

Brick-taikina

Istun minulle plaseeratussa paikassa helsinkiläisessä ravintolassa ja maistelen heidän uusittua menuaan. Annokset ovat jälleen kerran jaettavia, mutta tällä kertaa asia ei ärsytä, onhan kaikkea lautasella kaksi. Alkupalojen parhaan tittelin saavat vuohenjuustolla täytetyt brick-taikinapötköt, jotka tarjoillaan granaattiomenan siementen kanssa. Rapea kuori ja silkinpehmeä sisus, huutavat suussani hallelujaa. On pakko googlettaa, mitä tämä brick-taikina on ja mitä se sisältää. Haluan tehdä näitä myös kotikeittiössä.

Jos nyt oikein ymmärisn brick-taikina on pohjoisafrikkalainen erikoisuus, joka valmistetaan vehnästä, vedestä, öljystä ja suolasta nopeasti pannulla paistaen. Voi olla hankala toteuttaa kotioloissa, mutta aion yrittää. Sivistäkää viisaammat, jos olen väärässä!

Nallesipsit

Samaisessa pöydässä puheeksi tulevat nallesipsit. Siis mitkä? Samaa minäkin kysyin. Kuulemma Lidl on palauttanut valikoimiinsa joskus aiemmin sieltä poistuneet nallen pään muotoiset raksut, jotka muistuttavat maultaan kickers-sipsejä ja ilmeisesti myös linssisipsejä. Google kertoo, että jopa Hesari oli tehnyt jutun siitä, kuinka tuote aiheutti ryntäyksen kauppoihin ja kuinka sipsejä on kuulemma jopa diilailtu sosiaalisen median ryhmissä.

Siis mitä ihmettä? En ole kuullutkaan koko nallesipseistä saatika että olisin rynnännyt jonottamaan niitä. Onko nallesipsi uusi ämpäri? Joku muukin hittituotetta on googlaillut, sillä kun hakukenttään kirjoitti nalle, ensimmäisenä tarjottiin sipsejä. Tai sitten Google vain kuuntelee herkällä korvalla. Joka tapauksessa, en tykkää sipseistä, joten tuskinpa nämä nallukatkaan minua onnistuisivat käännyttämään. Jätän ne kauppaan suuremmille sipsihirmuille hamstrattaviksi.

Samsung s9

Happy Hamletin ruokavalokuvausworkshopissa kollegat onnistuivat ottamaan kännyköillään sellaisia otoksia, että kateeksi kävi. Laskeuduttuani maan pinnalle maalaisranskalaisesta taivaasta, aloin haaveilla puhelimesta, jossa on oikeasti hyvä kamera. Kyselin tutusta viestintätoimistosta testilaitetta, ja he ehdottivat Samsungin viime vuoden mallia, sillä uusimmat kännykkämallit olivat jo tehokkaasti kierrossa. Googletin kännykän ja näytin vihreää valoa. Tänään noudan laitteen testiin, saapa nähdä millaisia kuvia sillä aikaan saan!

happy hamlet

Stockmann exclusive

Postiluukusta kolahti paksu kirje, joka sisälsi hopeisen Stockmannin luottokortin. Huuli pyöreänä ihmettelin, mistä on kyse, sillä edellinen peruskorttini ei todellakaan ole mennyt vielä vanhaksi. Hakukone kertoi, että exclusive-tasolle siirretään automaattisesti, jos ostot ylittävät vuoden sisään tietyn summan. Luulin, että muoviläpyskää pitäisi vinguttaa rajasumman edestä Stockmannilla, joten en todellakaan odottanut päivitettyä korttia. Kävi ilmi, että kaikki luottokorttiostot lasketaan, eikä ostopaikalla ole väliä. Tätä menoa nousen korkeimmalle tasolle vielä tämän vuoden aikana.

Mökki vuosivuokralle

Rakas vuosivuokramökkimme on ollut kovassa käytössä nyt kaksi kokonaista kesää. Pari viikkoa sitten saimme suruviestin, kun omistajat sanoivat aikovansa ensi kesänä käyttää mökkiä enemmän omaan lomailuunsa. Pienien itkujen jälkeen ryhdyimme etsimään uutta kohdetta. Selasimme tositarkoituksella myös myytäviä mökkejä, mutta ainakaan vielä ei mitään tarttunut haaviin. Maanantaina palasin ajatuksen pariin, mutta tuuri ei ollut yhtään sen parempi. Voi siis olla, että ensi vuonna vietämme ainakin osan kesästä kaupungissa, jos uutta vuosivuokramökkiä ei löydy, eikä omistaja yllätä ja tee täyskäännöstä. Sormet ristiin, että joku ratkaisu mökkitilanteeseen löytyy, sillä paluuta normikaupunkikesään ei enää ole.

happy hamlet

Turun kaupungin työkeskus

Kesällä ehdin pariin otteeseen Turkuun ja niistä toisena satuin silmäilemään Turun kaupungin työkeskuksen tuottamia tekstiilejä. Ihastuin kalakuosiseen esiliinaan ja patakintaisiin, mutta en tietenkään ostanut niitä siltä seisomalta. Jälkeenpäin alkoi harmittaa, ja siksi palasin aiheen pariin. Vielä ei selvinnyt, miten kalakintaat saadaan Turusta Helsinkiin, mutta jatkamme keskustelua, kun työpajavastaava palaa lomiltaan.

Autonvuokraus Kemijärvi

Matkustamme siskoni kanssa parin päivän päästä yöjunalla Sallatunturiin patikoimaan ja ihailemaan ruskaa. Kuten aikaisempinakin vuosina, meidän oli tarkoitus hypätä Kemijärveltä lähtevään yhteysbussiin, mutta selattuani Salla-aiheisia somekuvia päädyinkin googlettamaan, olisiko Kemijärvellä autovuokraamoa. Kumipyörällä myös kauempana olevien kohteiden saavuttaminen olisi helpompaa, eikä tarvitsisi kauppareissullakaan olla kummitädin kyytien varassa. Vuokraamo löytyi, mutta neuvotelut ovat vielä kesken. Autoja kuulemma on vähänlaisesti, joten varmuutta oman ajopelin vuokraamiseen täytyy vielä hetki odotella.

Sähköauto sallatunturi

Edellä mainitun syyn vuoksi selvittelin myös sähköauton vuokraamista Sallatunturista. Auto on, mutta sitä vuokrataan vain kahdeksi tunniksi kerrallaan. Kauppareissun sillä hoitaa, mutta muuten siitä ei kamalasti hyötyä ole. Pakko silti nostaa hiihtokeskusyrittäjälle hattua, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa!

Tampere hotellit

Sisko suunnittelee viettävänsä uutta vuotta kahdestaan poikaystävänsä kanssa ja kyseli minulta vinkkejä kivoista hotelleista parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Ajattelin heti Tamperetta, mutta en muistanut mikä oli sen kotoisan pikkuhotellin nimi, josta itsekin haaveilen. Selvisihän se, heti ensimmäisillä hakusanoilla: Lillan. Hotellin sivuja selailtuani päätin, että haluan sinne seuraavan vuoden aikana. Tampere, täältä tullaan!

Brewdog raspberry blitz

Piti päättää, minne mennä ystävän kanssa yksille ja päädyin googlettamaan erään baarin juomalistaa. Bongasin Brewdogin alkoholittoman hapanoluen ja kiinnostuin. Googlasin lisätietoja ja lisäsin tölkin seuraavalle ostoslistalleni. Yhdet otettiin lopulta lähikorttelissa, mitäpä sitä kauemmaksi turhaan lähtisikään.

happy hamlet

Että tämmöistä tällä kertaa, nyt olet varmasti ainakin vaaksan verran viisaampi. Mitä sinä hait viimeksi googlella ja mitä se kertoo sinusta? Alkuperäisestä postausideasta kiitos MouMoun Iinalle!

Sillä suurin niistä on rakkaus

Ei meidän pitänyt ensin kertoa tästä kenellekään. Meinasimme myhäillä ja vaihtaa katseita vain keskenämme. Tietäjät tietää ja sitä rataa. Mutta tilanne oli mikä oli, vaikka aittamme oli kaukana kavalasta maailmasta, emme olleet mökillä kaksin. Aamiaispöydässä odotti siskoni seuralaisensa kanssa. Enkä minä tietenkään pystyisi pitämään kaikkea onnea vain itselläni.

Pystyin piilottelemaan käsiäni selän takana muutaman minuutin, sitten katsoin merkitsevästi miestäni ja nyökkäsin aamupalalla istuviin juhannusvieraisiin päin. Mies hymyili ja nyökkäsi takaisin. Tartuin hänen käteensä ja kakistelin kurkkuani. Tuota noin, tässä aamulla pääsi käymään näin, sanoin, ja nostin vasemman nimettömäni näkyville.

Sitä koristi nuoren koivun notkeasta oksasta solmittu rengas, jota hyvällä mielikuvituksella saattoi sormukseksikin sanoa. Mies oli askarrellut sen edellisenä yönä, ja piilottanut yöpöydän laatikkoon kosiakseen heti herättyämme. Vaikka yhteisestä tulevaisuudesta oli puhuttu jo kauan, yllätyin unenpöpperössä korvaan kuiskatusta kysymyksestä niin, että onnenkyyneleiden vuodattamisen sijaan kikatin hänen kyljessään minuuttitolkulla käsittämättä sitä, mitä hän juuri oli kysynyt. Sillä välin mies pujotti sormuksen sormeeni, ennen kuin edes ymmärsin vastata kyllä.

kihlasormus

Sisko hyppi tasajalkaa ja kapsahti kaulaani. Korkkasimme kylmään jemmatun kuohuviinipullon ja skoolasimme. Kihersimme toistemme kainaloissa kuin vastarakastuneet. Nauratti, sillä tuulen tuivertamat hiukseni olivat takussa ja peiliinkin olin vilkaissut viimeksi kaksi päivää sitten. Yllätyskihloja juhlitiin puhki hiutuneissa mökkiverkkareissa ja virttyneissä villapaidoissa.

Vilkuilin kättäni vähän väliä. Joka kerta vatsani kierähti kerälle ja perhoset lehahtivat lepattaen lentoon. Olivat kai laillamme lemmestä sekaisin. Minä olin onnesta sykkyrällä, sillä kaikkien deittailuyritysten ja epäonnistuneiden parisuhteiden jälkeen tuntui uskomattomalta kuulla jonkun rakastavan minua niin paljon, että halusi jakaa loppuelämänsä kanssani.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Aamiainen kääntyi brunssiksi, skumppapullo tyhjeni ja puhe kääntyi käytännön asioihin. Joko olette päättäneet hääpäivän, kysyi siskoni. Pidätkö oman sukunimen? Katsahdimme toisiimme hihitellen, emme me mitään olleet miettineet valmiiksi. Eihän meillä ollut edes oikeita kihlasormuksia. Onhan näitä aikaa miettiä, vaikka loppuelämä.

Sinä päivänä yksi asia johti kuitenkin toiseen ja lopulta päädyimme varaamaan vihkimisajan Helsingistä heti heinäkuulle. Jos kerran olimme päättäneet mennä naimisiin, niin miksi turhaan siirtää sitoumusta hamaan tulevaisuuteen. Emme halunneet suuria juhlia, emme hääjärjestelyistä aiheutuvaa stressiä, emmekä muutakaan ylimääräistä härdelliä. Sitä paitsi mies ei kuulu kirkkoon, joten hääkellojen kumua ei muutenkaan olisi luvassa.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Astelimme vihille käräjäoikeuden istuntosalissa 512. Toimitus kesti kaksi minuuttia ja taustamusiikkina toimi 1,5-vuotiaan kummityttöni lauleskelu. Todistajan virkaa toimittivat hänen vanhempansa, ja tilanteen tallensi muistikortille luottoihminen kaveripiiristämme – kiitos Teemu. Heidän lisäkseen olimme kertoneet vain niille läheisimmille ystäville, joita olimme sopineet muutenkin tapaavamme hoohetkeä edeltävinä viikkoina.

Valkoisen kotelomekon hankin viime tingassa vintageliikkeestä, pörröisen jakun lainasin edellisenä päivänä vaatelainaamo Vaatepuusta ja kengät valitsin omasta kaapistani. Täydelliset vihkisormukset ostettiin panttilainaamosta – miehen valkokultainen versio löysi omistajansa vain pari tuntia ennen vihkimistä. Hiuksiin kukan sitoi lähikukkakauppa, mutta kimppua en huolinut, sillä se ei tuntunut tärkeältä. Hiukset ja meikki olivat ystäväni Miian käsialaa. Kiitos vielä, etukäteen annettu häälahja oli toivottu ja tarpeellinen.

Tahtomisen jälkeen kumosimme lasilliset samppanjaa yhdessä todistajien kanssa. Sitten karkasimme Kämpiin iltapäiväteelle kahdestaan. Hääyön vietimme kotoisesti natisevassa parisängyssämme, ja aamulla hyppäsimme suorilta moottoripyörän selkään. Hääkakku syötiin matkan varrella miehen sukulaisten seurassa. Sen jälkeen katosimmekin sormuksinemme mökin rauhaan. Täällä olemme vieläkin.

hääkuvat @ Teemu Kurko

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

On ihmeellistä, miten yksi juridinen sopimus voi muuttaa kaiken. Elämä on ennallaan, muttei kuitenkaan ole. Pyörähtelen pumpulipilvissä ja olen niin onnellinen, että hymyilen typerästi pihalla hyppiville räkättirastaille ja lepertelen kivelle lämmittelemään sujahtaneelle sisiliskolle. Haluaisin huutaa onneni koko maailmalle, ja heilutella vasenta kättäni jokaiselle vastaantulijalle.

Tahtoisin liittää tämän tekstin kylkeen kymmeniä kuvia komeasta sulhasestani ja hänen katseestaan, joka on täynnä rakkautta. Meitä on kuitenkin tässä liitossa kaksi. Kunnioitan aviomieheni toivetta, enkä julkaise hänestä tunnistettavia kuvia tai kerro hänen nimeään julkisesti. Te jäätte siis sanojeni varaan: hän on komea, myös sisäisesti. Hänellä on viisas sydän ja avara mieli. Hän on minun peruskallioni ja turvasatamani.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Kasvoiltamme hehkuu onni. Sillä suurin niistä on rakkaus.

ps. Nimeni pidin ennallaan, mitäpä hyvää vaihtamaan. Se on omani, eikä kenenkään muun.

Lempeitä löylyjä ja saunamuistoja

Isäni on syntynyt saunassa. Pienessä punaisessa puilla lämmitettävässä löylyhuoneessa on suuri luonnonkivistä muurattu pata, jossa lämpiää pesuvesi. Saunakamarin lattia on pakkasella kylmä, kirjavassa räsymatossa on jäähileitä, jotka sulavat, kun takkaan sytytetään tuli. Muistan hyvin saunan hämärän, voin kuulla korvissani puiden paukkeen ja tulen rätinän, ja tuntea jalkapohjissani koppuraksi jäätyneen räsymaton. Iho muistaa, vaikka viimeisistä löylyistä mummolan pihasaunassa on aikaa lähes 30 vuotta.

laiturilla

saunanraikkaana

Viikko pari sitten, kun ystäväni oli mökkivieraanamme, puhuimme saunomisesta. Oli jo myöhä, emmekä enää jaksaneet alkaa lämmityspuuhiin. Ei sauna sinänsä ole minulle mikään välttämättömyys muutenkaan, kertoi ystäväni. Edellisessä asunnossani, jossa asuin useita vuosia, lämmitin saunan ehkä viisi kertaa, jos sitäkään, hän lisää. Pyörittelin silmiäni, sillä jos minulla olisi oma sauna, se lämpiäisi vähintään pari kertaa viikossa.

Suomalaiset ovat saunakansaa. Sauna on osa kulttuuriamme ja elämämme tapoja. Suomen Saunaseuran mukaan kiukaita on valtakunnan rajojen sisällä yli 3 miljoonaa. Saunan hämärässä rentoudutaan, rauhoitutaan, uskoudutaan ja ollaan hiljaa. Lauteilla, kostean löylyn luomassa turvallisessa tilassa, puhutaan kipeistäkin aiheista. Veden sihahtaessa kiukaalle kaveria ei tarvitse katsoa silmiin, rinta rinnan on helpompi antaa ajatusten tulla. Lauteilla ollaan läsnä, ilman meikkiä, trendivaatteita, titteleitä tai muita ulkoisia arvomerkkejä. Löylyjen lämpöön ovat tervetulleita kaikki. Saunan hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa, se on armollista ja kaikella tapaa hyvin suomalaista.

näkymä saunan ovesta

saunan pukuhuone

En ihmettelisi, vaikka saunarakkaus siirtyisi sukupolvelta toiselle verenperintönä, sen verran vahvana se elää myös minussa. Saunon aina, kun siihen on mahdollisuus. Lempeä puusauna, ärhäkkäämpi sähkösauna, turkkilainen höyrysauna ja tunnelmallinen savusauna – kaikki kelpaa. Jos järvi, meri, joki tai muu luonnonvesien pulahduspaikka on lähellä, vielä parempi. Hätätapauksessa palju tai uima-allaskin käy.

Kotimaan matkat, kymmenet osakunnan tervahöyryristeilyt, mökkilomat ja hiihtoreissut, niiden tapahtumat ja sattumukset sekoittuvat ajan saatossa muodottomiksi muistojen möhkäleiksi, joista on mahdotonta erotella vuosia tai kuukausia. Mutta saunamuistot, ne eivät unohdu koskaan. Ne koskettavat sisintä syvältä ja istuvat tiukasti aivojeni sopukoissa ydinkokemusten ympäröimänä.

sauna

saunamuistoja

Muistan joulusaunan jännityksen, kun pukin tuloa vielä odotettiin. Muistan lukuisat löylyt höyrylaiva M/S Jässin takatuhdolle rakennetussa minisaunassa, jolle mahtui tiukasti vieri viereen viisi pyllyä. Muistan kaikki kotisaunat ja etenkin sen, joka sijaitsi vanhan koulun kellarissa, jossa isäni sai ukkosen aikaan sähköiskun. Muistan ystävän mökkisaaren savusaunan, josta juostiin peseytymään saaren toiseen päähän, jossa pöhisi tavallinen puusauna.

Muistan juhannuksen järven rannalla, kun saunoimme koko yön ja lähdimme auringon noustessa hakemaan lisää juomavettä soutuveneellä, eväinämme mummon marjamehuun sekoitettuja korpikuusen kyyneliä. Muistan hääjatkopaikan pitkät lauteet ja vihdan, josta oli yön pikkutunneilla jäljellä enää oksien rangat. Muistan mökkisaunan, jonka kertalämmitteisen kiukaan löylyaukossa kypsyi uunipuuro, ja sen kuorokaverin vanhempien saunan, jonka eteisessä liukastuin ja löin pääni, koska jalkapohjiini oli jäänyt lunta hankeen heittäytymisen saunan. Muistan myös taloyhtiön saunan, jossa saunoi viereisessä rapussa asunut Antti Tuisku. Ja nykyisen kotini kattosaunan, jossa istuin neljä vuotta sitten juhannustreffeillä jännityksestä jäykkänä.

saunamuistoja

saunamuistoja

Rakastan saunan lämmittämistä, vaikka en olekaan siinä erityisen hyvä. Rakastan liekkien kohinaa ja koivuklapien kovaa lämpöä, veden kantamista ja laudeliinojen levittämistä ennen ensimmäisiä kosteita löylyjä ja kiukaan sähäkkää sihinää. Pötköttelyä pitkällään, kun lauteilla ei ole ketään muita. Veren kohinaa suonissa viileään veteen pulahtamisen jälkeen. Pukuhuoneiden puusohvia ja vanhoja pitsiverhoja. Järvimaisemaa, tyyntä veden pintaa, kuikkien kaihoisia kutsuhuutoja ja pastellinpunaista iltataivasta.

Vuosia sitten, kun saunoin ensimmäistä kertaa piilolinssit päässäni, tajusin, että hämyinen tunnelma ja kostean ilman pehmentämät piirteet olivatkin osittain huonon näköni tuottamaa illuusiota. Näinkö tarkasti kaikki muut näkevät vartaloiden viivat? Nauratti, mutta myös harmitti hiukan. Osa saunomisen taianomaisesta tunnelmasta oli ikuisesti menetetty.

saunamuistoja

saunamuistoja

Olemme haaveilleet ikiomasta kesäparatiisista jo kauan. Emme lähde mökkikaupoille vielä tänä vuonna, emmekä todennäköisesti seuraavanakaan, mutta ennemmin tai myöhemmin on aika tehdä peliliikkeitä. Kriteerit on jo listattu paperille. Ensimmäisen ranskalaisen viivan kohdalla lukee: valoisa rantasauna. Sanaparin sisään on piilotettu paljon muutakin, järven (tai meren) välitön läheisyys, oikea ilmansuunta ja isot järvelle avautuvat ikkunat. Kaikki muu on toisarvoista.

varpaat laiturilla

Eilen 27.7.2019 vietettiin valtakunnallista saunapäivää. Kesällä saunapäivä on joka päivä. Parhaillaan pesässä kohisee tuli, ja mittari näyttää 70 astetta, alkaa olla aika astua lauteille. Lempeitä löylyjä!

ps. Monen vuoden ajan olen pyöritellyt päässäni saunablogia. Löylyttelisin pitkin Suomea, arvioisin tunnelmaa ja antaisin pisteitä maisemalle, löylyn laadulle, saunan sisustukselle ja vilvoittelumahdollisuuksille. Lukisitko?