Kestävän elämän aakkosia etsimässä

Olen ihminen, joka innostuu haasteista. Enkä nyt tarkoita haasteellisia, hankalia tai vaikeita tehtäviä (tai no, ehkä vähän niitäkin), vaan sitä, että minut haastetaan tekemään jotain. Mittaamaan suihkussa käymiseen kuluvaa aikaa, kuvaamaan itseni sellaisena kuin juuri sillä hetkellä olen, ryhtymään kahden kuukauden karkkilakkoon, korjaamaan kuluneita vaatteitani tai kertomaan kuinka minusta tuli minä.

kestävän elämän aakkoset

Välillä haastan itse itseäni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen päättänyt mm. kokata kaikista keittokirjoistani vuoronperään, kokeilla jokaista ruokalehden reseptiä, lopettaa sokerin syömisen, joogata aamuisin, lenkkeillä torstaisin, siivota 15 minuuttia päivittäin, jättää kännykän makuuhuoneen ulkopuolelle, kirjoittaa vastuullisista valinnoista säännöllisesti, rakentaa uudet nettisivut, julkaista toisen tietokirjan ja käydä elokuvissa joka viikko. Arvaatte ehkä, että yksikään näistä ei ole toteutunut. Olenko siis epäonnistunut?

Minulla on pieni muistivihko, johon kirjaan kaikki mieleen nousevat ideani. Innostun helposti, mutta jos en saman tien järjestä itselleni aikaa kokeilla päähänpistoani, se unohtuu tai vähintään hautautuu kaiken kiireen alle. Into lopahtaa tai koko asia kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Lupaan itselleni ja välillä teillekin asioita, joita en pysty pitämään, ja seuraavana päivänä syöksyn taas päätäpahkaa seuraavaan seikkailuun. Pyörä pyörii eteenpäin ja minä sen mukana. Epäonnistuneeksi en itseäni tuomitse, hiukan kärsimättömäksi vain, sellaiseksi jolla on levoton sielu.

Ja nyt aion taas luvata jotakin.

kestävän elämän aakkoset

kestävän elämän aakkoset

Aloitan instagram-tilini puolella sarjan, joka kantaa nimeä kestävän elämän aakkoset. Kestävän elämän aakkoset alkavat (yllätys, yllätys!) A:sta ja päättyvät Ö:hön. En todellakaan tiedä vielä mitä mikäkin kirjain edustaa tai edes että keksinkö jokaisen kirjaimen kohdalle järkevää sanottavaa. Rakastan kuitenkin sanoja ja sanaleikkejä, eikä insinöörimielenikään ole yhtään vähempää innoissaan ideasta. Yritetään siis, ja katsotaan kuinka käy. Tällä kertaa en aseta itselleni aikarajaa, mutta pyrin esittelemään uuden kirjaimen säännöllisesti, sillä kuten tiedämme, muuten tämäkin haaste haudataan siistiin riviin sinne, missä ne aiemmatkin lepäävät rauhassa.

Teille blogini lukijoille aion esitellä aakkossarjoja aika ajoin. Aasta eehen, äffästä ällään ja sitä rataa. Ja muutaman bonusraidan, kuten tämän tekstin tässä alla. Se olkoon nimeltään A niin kuin aikajana. Aikajana kertoo omasta matkastani kohti kestävämpää tulevaisuutta.

kestävän elämän aakkoset

Kestävän elämän aakkoset – A niin kuin aikajana

1991 lennän ensimmäistä kertaa ulkomaille, olen 15-vuotias. Siitä lähtien matkustamme perheen kanssa purjehtimaan Välimerelle lähes joka vuosi.

1994 Pohjoisen rinteet eivät enää riitä, on päästävä Alppien aurinkoon.

1995 ajan ajokortin ja huristelen lukioon autolla, vaikka koulubussi kulkee kodin ja koulun väliä.

1999 tuhlaan vakituisesta työpaikasta saamani ensimmäisen palkkapussin pikamuotiin. Koska kerrankin on rahaa, ostan sellaisiakin vaatteita, joita en pidä päälläni kertaakaan.

2000 muutamme eksäni kanssa kaksikerroksiseen rivariin, joka on kahdelle tarpeettoman suuri. Kulkuyhteydet ovat huonot, joten kuljemme autolla kaikkialle.

2001 eroan, muutan Kallioon ja pari vuotta myöhemmin keskustaan. Yksiö riittää yllättävän hyvin ja liikkuminenkin hoituu lihasvoimin.

2003 tilaan H&M:n postimyynnistä järkyttäviä määriä pikamuotia vain kokeillakseni niitä päälleni. Lähetän takaisin 95 prosenttia vaatteista.

2005 on pakko ostaa uusi mekko jokaisiin juhliin. Ja niitä riittää, sillä osakunnan kemmakoiden lisäksi kaveripiirissä mennään naimisiin ja juhlitann kolmekymppisiä.

2010 lennän parin päivän työmatkalle New Yorkiin. Kärsin koko reissun ajan jetlagista ja jaksan lähinnä shoppailla ja syödä. Suomalaista muotoilua esittelevässä tapahtumassa ja siihen liittyvillä kokkareilla pöytiin kannetaan kokonaisia vadillisia lihaa.

2013 Eroan jälleen. Alan kiinnittää enemmän huomiota laatuun ja hintaan, motivaationa puhtaasti rahan säästäminen. Vaihdan tuulisähköön. Ravintolapäivänä avaan kotini ovet ruokavieraille ja tuskailen mitä voisin kokata ihmisille, jotka eivät syö lihaa.

2015 perustan ruokablogin ja kirjoitan reseptejä häränhäntäpadasta makkarakastikkeeseen.

2017 Lennän 12 kk aikana 12 edestakaista lentoa, enkä ymmärrä hävetä niitä yhtään.

2018 Kiinnitän huomiota IPCC:n raportin uutisointiin, teen Sitran elämäntapatestin ja tajuan, ettei elämä voi jatkua näin. Liityin vaatelainaamon jäseneksi ja käytännössä lopetan vaatteiden ostamisen. Vähennän lihan syömistä ilmastosyistä.

2020 Ostamme puolisoni kanssa vedettömän ja osittain mökin Pieksämäeltä. Molempien työn luonne mahdollistaa pidempien mökkeilyjaksojen viettämisen luonnon keskellä. Etätyöt sujuvat pirtin pöydän äärellä paremmin kuin kaupungissa. Kuluttaminen vähenee entisestään, sillä mökillä emme tarvitse juuri mitään. Ymmärrän nauttivani yksinkertaisemmasta elämästä hurjan paljon.

2021 lennän toistaiseksi viimeisen kerran. Hävettää niin paljon, että haluaisin painua maan syvimpään rakoseen. Päätän, että jatkossa matkustan ainoastaan maata pitkin.

2022 lopetan lihan syömisen ja vaihdan maitotuotteet kasvipohjaisiin. Haaveilen edelleen hiihtomatkasta Alpeille, mutta nyt tiedän, että voin toteuttaa sen myös lentämättä. Uskallan viimein puhua valinnoistani ääneen muillekin.

Kuten huomaatte en todellakaan aina ole ollut maapallon puolella. Kestävämpi elämäntapa on vaatinut opettelua, ja vaatii sitä edelleen. Motivaatiota onneksi riittää, sillä vihdoinkin olen kohdannut haasteen, jonka edessä en luovuta.

kestävän elämän aakkoset

Mikään muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta sen eteen kannattaa tehdä parempia valintoja jo tänään. Jos minä, ryhtymisrajoitteinen pystyn siihen, uskon, että sinäkin onnistut!

Ajatuksia kuluttamisesta ja haaveita omavaraisesta mökkeilystä

Maailma on sekaisin. Ilmastokriisi voimistuu, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä. Ilmaston kuumenemisen aiheuttamat äärisäät tekevät tuhoaan ympäri maapallon, kuumuus kuivattaa joet, vesivarannot ehtyvät ja ruoan tuottaminen vaikeutuu kaikkialla. Vaikka meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut ja tuhansien tutkijoiden huolta herättävät tulokset, lentäminen, lihansyönti ja ylikulutus jatkuvat kuin ennenkin. Ilmastotavoitteisiin ehdotetaan vuosien taukoa, jotta talous pysyisi tasapainossa ja energiakriisistä selvittäisiin, vaikka ratkaisu on suoraan edessämme. On vain uskallettava avata silmät ja kohdata todellisuus.

kestävän mökkeilijän kesäkeittiössä

Epämiellyttävä totuus on, että maailma on kriisissä kulutustottumustemme vuoksi. Siksi ajatukseni kiertävät kulutuksen radikaalin vähentämisen ja osittaisen omavaraisuuden ympärillä. Kun katson ympärilleni, avaan vaatekaapin, silmäilen kirjahyllyä ja keittiöön haalimiani astioita huomaan, etten oikeasti tarvitse enää mitään. Kippoja ja kuppeja on ylenmäärin, elektroniikkaa löytyy joka lähtöön ja kirjahyllyt notkuvat lukemattomia tarinoita. Vaatteita minulla on vuosikymmeniksi eteenpäin, samoin kenkiä, jos hoidan niitä hyvin. Vaatekappaleet voi aina parsia tai korjauttaa ompelijalla, ja kengät saavat uuden elämän suutarilla. Jos jokin korvaamaton vaate hajoaa käsiin, valitsen tilalle kestävästi ja eettisesti valmistetun, enkä vilkaisekaan pikamuotia myyviin verkkokauppoihin. Vaihtelua ja erityisiä tilaisuuksia ajatellen maksan vaatelainaamon jäsenyyttä jo seitsemättä vuotta.

Mediat yrittävät yllyttää mainoksillaan minut tahtomaan tarpeettomiakin tavaroita, mutta onneksi minusta on tullut viime vuosina niille aika lailla immuuni. Kaupunkikodissa on jo kaikki tarvittava, samoin mökillä, enkä juuri nyt keksi, mitä tavaraa kahden aikuisen pieni perheemme tarvitsisi lisää. Kirjani lainaan kirjastosta ja melkein kaiken muun tavaran voi ostaa käytettynä, mikäli totean jonkin kapineen välttämättömäksi. En tarvitse uutta kännykkää, televisiota tai pelikonetta, en halua uusia vaatekaappiani joka kevät, kesä ja syksy, enkä kaipaa yhtään enempää kamaa kotiini. Mökillä olen huomannut, että shampoo, saippua ja yksi kosteusvoide riittävät pitämään minut puhtaana ja ihoni kunnossa. Jos joskus kaipaan muuta kosmetiikkaa, purkkeja ja purnukoita on niitäkin jo riittämiin.

Ensimmäiset askeleet kohti omavaraista mökkeilyä

Tavarataivaasta voimme irrottautua, mutta ruokaa tarvitsemme elääksemme joka päivä. Ideaalitilanteessa kasvattaisimme vihannekset, juurekset ja yrtit itse. Osa hedelmistäkin menestyy pihapuutarhassa mainiosti. Järvestä saa kalaa, luonnosta sieniä, marjoja ja villivihanneksia. Kauppareissuilta en silti välttyisi. Jauhoja, mausteita tai kasvimaitoja en pystyisi tuottamaan itse, enkä kaikkea kasviproteiinia. Teetä voin hauduttaa piparmintusta tai vaikka mustikanlehdistä, mutta puolison kahvi on edelleen kaupasta peräisin. Kokonaisvaltainen omavaraisuus on harvalle mahdollista, mutta jotain voimme silti asian eteen tehdä. Kotivaraviljely onnistuu vaikka omalla parvekkeella tai taloyhtiön pihapiirissä.

omavaraisuus mökkeily

Mökkipihamme perällä on pieni puutarha, joka koostuu kasvihuoneesta, muutamasta viljelylaatikosta ja parista marjapensaasta. Tätä menoa saan kuitenkin heittää hyvästit omavaraisuushaaveilleni, en nimittäin todellakaan ole mikään multasormi. Tänä kesänä molemmat kesäkurpitsat kuolivat pystyyn keskellä parhainta kasvukautta, ennen kuin olivat ehtineet tuottaa yhtäkään syötävää hedelmää. Karviaissadon ahmi parempiin suihin karviaiskoisa ja pinaatit ehtivät kukkia ennen sadonkorjuuta. Jäimme jälleen ilman juurikkaita, edes retiisit eivät suostu kasvattamaan mukulaa meidän hoidossamme. Kurkuntaimet kuivahtivat kaupunkikodin ikkunalaudalle, sama kohtalo oli myös perhosbaarin kesäkukilla. Tomaatit kasvavat kyllä, mutta ne kukkivat jostain syystä niin myöhään, ettei kasvihuoneessa vieläkään ole yhden yhtä kypsää tomaattia. Chilitkään eivät elokuun viimeisenä päivänä edes punastele.

omavaraisuus mökkeily

Jossain olemme sentään onnistuneet. Porkkanarivistöstä on rouskuteltu jo muutama oranssi herkkupala, yrtit kukoistavat ruukkupuutarhassa ja raparperipuska on kasvanut kokoa niin, että siitä vihdoinkin leivottiin useampi piirakka kesän aikana. Kesäkuun lopulla multiin heitettyjä vahingossa itäneitä perunoita emme vielä ole raaskineet nostaa ylös, sillä niin kauan kuin ne ovat vielä penkissä, toivo omasta sadosta elää. Kyssäkaalit jäävät pieniksi, mutta se ei tässä kasvimaan konkurssissa juurikaan haittaa – aion nimittäin nauttia pienimmistäkin onnistumisista, joita mökkipuutarha tarjoaa.

Kuluttamisen vähentäminen on helppoa

Ylikulutus ei tietenkään koske vain tavaroita, ruokaa ja vaatteita. Se liittyy mitä suurimmissa määrin myös energiaan ja maailman vesivarantoihin. Kasvisruokaan siirtyminen auttaa vähentämään vedenkulutusta globaalisti, mutta on paljon muutakin mitä voimme tehdä.

Ajokilometrien ja -nopeuden vähentäminen, huonelämpötilan laskeminen, lämpimän veden lotraamisen, suihkukertojen ja niiden keston minimoiminen, vettä säästävään suihkun suuttimeen vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen ja viimeistenkin hehkulamppujen vaihtaminen energiaa säästäviin valonlähteisiin ovat kaikki helposti toteutettavia tekoja. Kun kodinkone ei enää ole korjattavissa, voi aina miettiä tarvitaanko uutta ja jos tarvitaan, tilalle kannattaa valita mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pörssisähkön hintaa seuraamalla on helppo ajoittaa pakolliset sähkösyöpöt toiminnot oikeaan aikaan vuorokaudesta. Vaikka oma sähkösopimus ei pörssisähköön perustuisikaan, sähkön säästäminen vaikuttaa meidän kaikkien lompakkoihin ja maapallon tulevaisuuteen pidemmällä tähtäimellä.

omavarainen mökkeily

Mitä vähemmän käytämme sähköä, sitä helpompi on irtautua fossiilisista energianlähteistä. Autosta luopuminen saattaa kirpaista, mutta varsinkin jos koti on kaupungissa, sitä kannattaa vakavasti harkita. Sähköauto on ilmaston kannalta parempi kuin polttomoottorimenopeli, mutta mielessä kannattaa pitää myös se, että tällä hetkellä yhden ainokaisen sähköauton akun valmistamiseen tarvittavan nikkelin louhiminen (joka on siis vain yksi akkuun tarvittavista mineraaleista) aiheuttaa jopa 50 tonnia ympäristölle vaarallista jätettä. Tuskaa lisää sekin tieto, että esimerkiksi yhteen Teslan akkuun tarvittavalla mineraalimäärällä valmistettaisiin 178 sähköpyörän akkua. Yhtälö on lyhyelläkin matematiikalla mahdoton. Kaikkien nykyisten polttomoottoriautojen sähköistämiseen eivät maapallon mineraalit mitenkään riitä, joten luovu autosta ja vaihda pyörään, jos vain voit.

Miten mökkiläinen vähentää kulutusta?

On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vähällä punaisessa tuvassa tulee toimeen. Kannan keväällä tuvan lipastonlaatikkoon kassillisen kesävaatteita, joista syksyllä huomaan käyttäneeni vain murto-osaa. Kuljen samoissa rennoissa housuissa ja itse neulomassani villapaidassa lähes joka päivä. Lämpiminä päivinä saatan sujahtaa mekkoon tai koikkalehtaa pihapiirissä ilman rihmankiertämää. Ruokalasku on samaa tasoa tai mahdollisesti hieman suurempi kuin kaupungissakin, mutta se johtuu siitä, että haluamme suosia paikallista suoramyyntiä ja maksaa hiukan enemmän paikallisille tuottajille.

luonnon monimuotoisuus

Sähköttömällä ja vedettömällä mökillä on helpompi säästää energiaa kuin isolla ja talviasuttavalla kesähuvilalla. Tosin jos lämmitys perustuu puiden polttamiseen, ei sekään pienhiukkaspäästöineen ongelmatonta ole. Jos ajatellaan ilmaston kuumenemista kiihdyttäviä päästöjä, on liikkuminen mökille se suurin päästöjen lähde. Jos mökille siirrytään julkisten kulkuneuvojen sijaan omalla autolla, olisi hyvä, jos siellä pystyisi viettämään pidempiä aikoja kerrallaan. Muutaman päivän takia edestakaisin suhaaminen laihduttaa myös lompakkoa.

luonnon monimuotoisuus

Mökkipuutarhan perustaminen ja osittaisen omavaraisuuden on sekin suositeltavaa. Orgaaniset jätteet kuten kuivakäymälän sisältö sekä ruoantähteet ja muut biojätteet kannattaa kompostoida. Mökkeillessä luonto on lähellä joka päivä, ja ainakin meidät se on saanut ajattelemaan maapallon hyvinvointia entistäkin enemmän. Haluan tulevinakin vuosina uida sinilevättömässä järvessä, seurata oravien, jänisten ja lintujen elämää pihapiirissä ja peseytyä puhtaassa sadevedessä. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta motivoi ja saa toimimaan vastuullisemmin, planeettamme ja meidän kaikkien hyväksi. Vähemmän on enemmän, joka päivä.

Kesäloma ilman kännykkää – uhka vai mahdollisuus?

Herään taas rintakehää kalvavaan ahdistukseen. Kesälomaa on takana kaksi viikkoa, edessä vielä kolme. Kuvittelin palautuneeni parissa viikossa, mutta keho taitaa olla toista mieltä.

Käsi hamuaa kännykkää ja muutamaa sekuntia myöhemmin olen sukeltanut somen syviin syövereihin selaamaan sen syötteitä ja ahmimaan ahdistavia uutisia. Kuluu kaksi tuntia, päätä särkee, väsyttää, eikä olo ainakaan parantunut ruudulla välkkyvän ilmastokriisin, luontokadon ja entiseen tapaan jatkuvan lomalentelyn ansiosta.

kesäloma ilman kännykkää

En tiedä johtuuko kaikki maanantaista, mutta sen tiedän että minun on pysähdyttävä ja otettava aikalisä. Loppuloman ajan keskityn hetkeen. Kuuntelen itseäni, mökkipihan äänimaisemaa, järven elämää ja tuulen huminaa honkapuissa. Annan kaiken huomioni parisuhteelle, ympärillä oleville ystäville, luonnon ihmeille ja kesäisille kävelyretkille. Kokkaan, herkuttelen, saunon, uin, luen, neulon, torkun riippumatossa, nukun pitkiä päiväunia ja ratkon japanilaisia ristikoita. Revin to do -listat, unohdan tarkoituksella kaiken sen, mitä pitää ja teen vain sitä, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa.

kesäloma ilman kännykkää

Ehdottomuus on harvoin paras ratkaisu, mutta joskus sekin on tarpeen. Jos annan itselleni luvan selailla somea tunnin päivässä, tulen siitä vain vihaiseksi. Kun kännykälle antaa peukalon, se todellakin vie koko käden, mielenrauhan ja lopulta yöunetkin. Kuinka moni tykkää, vai tykkääkö kukaan, montako sydäntä saan ja mikä onkaan päivän seuraajamäärä? Dopamiini on hurja huume, josta moni meistä on riippuvainen, myös minä. Siksi rajoitan kännykkäni käyttöä ja siirryn hetkeksi kokonaan pois somesta.

kesäloma ilman kännykkää

En lukitse kännykkää lipaston ylimpään laatikkoon, mutta yöpöydälläni se ei enää ole tervetullut. Hoidan puhelimella vain pankkiasiat, tarkistan sääennustuksen, googlaan kivoja retkikohteita, etsin yhteystietoja ja viestittelen ystäville. Myös äänikirjat ja kamera ovat sallittuja, mutta some, se saa jäädä kolmeksi viikoksi kokonaan. Siirrän tarvitsemani sovellukset yhdelle välilehdelle, enkä siirry muille välilehdille lainkaan. Onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, mahdoton tehtävä vai kenties hämmentävän helppo nakki, se selvinnee seuraavien viikkojen aikana.

Siispä toivotan lempeää laiskottelua, poutapilviä ja sopivasti sateita kesäpäiviisi, nähdään elokuun puolenvälin tietämillä!

kesäloma ilman kännykkää

Ps. Jos mökkimeininkiä tulee ikävä, kurkkaa Instagramin puolelle. Profiilin kohokohdista löytyy mielin määrin laiturilla loikoilua ja mökkimaisemia tältä ja kahdelta viime kesältä. Suuntaa siis sinne, jos mökki-ikävä iskee!

Pps. Olen muuten kirjoittanut someriippuvuudesta ennenkin, kuuden vuoden takainen teksti löytyy täältä – ja se on valitettavasti edelleen ihan yhtä ajankohtainen: Someriippuvaisen tunnustuksia