Kaapit järjestykseen ja 8 muuta tapaa vähentää ruokahävikkiä

Kaupallinen yhteistyö: ESKIMO®

Lyödäänpä heti alkuun pöytään muutama fakta. Jokainen suomalainen heittää 20–25 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi. Se, jos mikä, vetää sanattomaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä määrä kertautuu miljooniksi, kun ynnätään yhteen jokainen tämän valtakunnan kotitalous. Mutta mitä sitten, eikö biojäte kuitenkin ole huolista pienin, sehän on luonnosta peräisin? Sehän maatuu nopeasti ja maan matosetkin saavat samalla möyhittävää.

Jätteeksi päätyvän ruoan raaka-aineiden viljelyyn, kasvattamiseen ja jalostukseen on kuitenkin käytetty rutkasti energiaa, ja logistiikkakin lyö oman lusikkansa soppaan. Jokainen vaihe aiheuttaa päästöjä, joten vaikka pilaantuneen ruuan lajittelisikin biojätteeseen, eivät sen ilmastovaikutukset nollaudu. Itse asiassa homehtunut leipäpalanen aiheuttaa isomman ympäristökuorman kuin sitä ympäröivä muovipussi.

kaapit järjestykseen eskimo®

Vuosittaisen hävikkiviikon kunniaksi päätin käydä läpi keittiöni kuiva-ainekaapin. Kun avasin kaappien ovet, tipahti sieltä samalla sekunnilla kulmastaan avoin tyrnirouhepussi, joka levisi pitkin pöytää ja lattioita. Huokaisin syvään ja saatoin päästää muutaman kirosanankin ilmoille.  Kunpa olisin heti pussin avaamisen jälkeen siirtänyt rouheen kannelliseen purkkiin tai tiiviiseen pussiin, niin puolet tuosta Ahvenanmaalta ostetusta tuliaisesta ei makaisi nyt lattialta lakaistuna biojäteastiassa.

hävikinvähentäjä eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Tutkaillessani kaapin sisältöä löysin taaimmaiseksi tungettuna kymmeniä nyssäköitä, puolikkaita paperipusseja ja hädin tuskin avattuja tuotepakkauksia, joiden olemassaolon olin tyystin ehtinyt unohtaa. Siltä seisomalta siirsin riisit, polentat, siemenet, linssit ja muut pussinpohjat ESKIMO®:n läpinäkyviin rasioihin ja pyyhin hyllyt puhtaiksi. Leikkasin paketeista ja pussukoista tuotteen nimen ja valmistusohjeen irti, ja sujautin ne sisään rasioihin.

Samalla siivosin pakastimen. Näivettyneitä purkinpohjia ja vuoden vanhoja kastikkeenjämiä ei oikein enää voinut pelastaa, mutta siivutetut leivät siirsin kahisevista, ja reikäisiksi kuluneista kaupan hedelmäpusseista uudelleensuljettaviin ESKIMO® Vetsku -pusseihin. Leivontahommat hoitava mieheni tykästyi etenkin suurempiin 3 litran Vetskuihin, johon mahtuu kokonainen hapanjuurileipä siivutettuna. Marjat olen jo muutaman vuoden ajan pakastanut pusseihin jo siitäkin syystä, että litteästi pakattuina ne jäätyvät nopeammin ja vievät tilaa huomattavasti vähemmän kuin kovamuoviset rasiat.

kaapit järjestykseen eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Sinäkin voit vähentää ruokahävikkiäsi, sillä pienillä peliliikkeillä pääsee jo pitkälle. Vaikka vinkkilista on pidemmänpuoleinen, en varmasti ole ymmärtänyt ottaa huomioon kaikkea, ja siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, miten te siellä ruudun toisella puolella olette onnistuneet taklaamaan ruokahävikin? Kekseliäistä keinoista ja kullanarvoisista konsteista hyötyvät kaikki!

8 + 1 tapaa vähentää hävikkiä

  • Pidä keittiön kaapit järjestyksessä ja käy ne läpi parin kuukauden välein. Silloin pysyy näpeissä se, mitä aineksia kotoa löytyy, eikä kaappeihin kerry neljää pakettia kaurahiutaleita.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Siirrä avattujen pakkausten sisältö läpinäkyviin säilytysrasioihin, pusseihin tai purnukoihin, jotta voit yhdellä silmäyksellä nähdä, mitä ne sisältävät. Saksi irti alkuperäisen pakkauksen valmistusohje ja sujauta se samaan rasiaan. Pidä huolta, että avatut pakkaukset ja nopeasti vanhentuvat tuotteet ovat hyllyjen etualalla, jotta ne tulevat käytettyä.
  • Jos säilytät kuiva-aineita vetolaatikoissa, valitse sellaisia säilytysastioita, joiden kansi on läpinäkyvä. Isommat ESKIMO® pakastusrasiat toimivat tässä tarkoituksessa oikein hyvin.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Pakasta leipä siivuina. Jos leipä tuppaa kuivumaan ennen aikojaan, siivuta se heti tuoreeltaan, lado läpinäkyvään, uudelleensuljettavaan pussiin ja heitä pakastimeen. Ota sulamaan vain tarvittava määrä siivuja kerrallaan. ESKIMO® Vetsku -pussi on tässä hommassa lyömätön apuri.

marjat pakkaseen eskimo®

marjat pakkaseen eskimo®

  • Pakasta marjat läpinäkyvissä rasioissa tai uudelleensuljettavissa pusseissa. Näet heti, mitä pakastimessa on, ja voit sulattaa pienemmän määrän kerrallaan.
  • Jos ruokaa jää tähteeksi, lusikoi se läpinäkyvään astiaan, rasiaan tai pussiin ja jätä jääkaapin etualalle. Jos purkista ei näy läpi, unohtuu sen sisältö nopeasti, ruoka hautautuu jääkaapin uumeniin ja löytyy sieltä kuukauden kuluttua. Trust me, I know.

hävikinvähentäjä eskimo®

  • Säilytä juusto uudelleensuljettavassa pussissa (esim. ESKIMO® Vetsku tai Tuplis). Juusto ei kuivahda ja tulee todennäköisemmin käytettyä kokonaan.
  • Siirrä voimakastuoksuiset elintarvikkeet avaamisen jälkeen tiiviiseen muovipussiin. Tätä konstia hyödynnän erityisesti anjovisten ja muiden säilykepurkeissa myytävien ainesten kanssa, joita ei avaamisen jälkeen saisi myyntipakkauksessaan muutenkaan säilyttää.
  • Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: suunnittele ostoslista etukäteen. Kurkkaa jääkaappiin ja pakastimeen, ja tee pikainventaario kuiva-aineille ennen kauppaan lähtöä. Näin vältyt kolmannelta paketilta tomusokeria ja ties monennelta pussukalta laakerinlehtiä.

kaapit järjestykseen eskimo®

Siivousurakan jälkeen ihailin tyytyväisenä työni tuloksia ja myhäilin mielissäni kaappien kaaoksen kesyyntyessä järjestykseksi. Aivotkin alkoivat välittömästi tuottaa ideoita jo unohtuneiden ainesten hyödyntämiseksi. Reseptejä on siis tulossa, pysykäähän kanavalla!

ps. Olen kirjoittanut ruokahävikin vähentämisestä ennenkin, jos aihe kiinnostaa, tsekkaa ainakin: Hävikkiviikon omena-salviapiirakka

Yrittäjän kesäloma – miten meni noin niinku omasta mielestä?

On heinäkuinen perjantai. Pinnistelen keskittymisen herpaantumista vastaan ja koettelen tahtoni voimia. Tehtailen blogipostauksia, suollan sometekstejä, ideoin instakuvia ja hakkaan näppäimistöä niin, että pää sauhuaa ja peukaloiden ihoa alkaa polttaa. Lopulta skrollaan kännykän näyttöä nimettömällä, sillä muiden sormenpäiden hermot ovat jatkuvasta hinkkaamisesta hellinä.

Ainakin kymmeneen sähköpostiin pitäisi vielä jaksaa reagoida. Sen jälkeen on käytävä käsiksi kuviin: ladattava muistikortilta edellisen viikon kuvat, valittava parhaat, rajata, korostaa, säätää värimaailmaa ja lopulta siirtää kansioon odottamaan käyttöä. Eivätkä hommat siihen suinkaan lopu.

yrittäjän kesäloma

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kärpäset pörisevät lasiverannan ikkunoissa ja otsalla helmeilee tuskastuttavan hitaasti etenevien töiden nostattama hiki. Ulkona asteita on yli 20, sisällä melkein tuplasti enemmän. Läppäri huokailee helteessä ja sormeni juoksevat tahmealla näppäimistöllä, kun piiskaan runosuonta pulppuilemaan. Kirjoittaminen vaatii istumalihaksia ja itsepäistä asennetta. Päätän pakertaa vielä tunnin verran. Kaikki tänään tehty on pois huomisen painavasta kuormasta.

Vaikka asiakkaiden sometilien ajastukset onkin helppo valmistella etukäteen, niiden herättämää keskustelua on tarkkailtava tasaisin väliajoin. Omiakin kanavia on päivitettävä, eikä kaikkea mitenkään voi ennakoida. Onneksi isommat projektit, henkilöhaastattelut ja tekstien tarkastukset voivat odottaa syksyyn.

yrittäjän kesäloma

Järvi kahahtaa. Parvi isokoskeloita juoksee pitkin veden pintaa. Annan katseeni levätä hetken ajan vastarannan utuisissa ääriviivoissa ja vilkaisen sitten kelloa. Se on kohta seitsemän, ei ihme, että energia on ehtymäisillään. Suljen tietokoneen, kävelen ulos ja hengitän illan viilentämää ilmaa.

Viimeiseksi, ennen saunaa ja iltauintia otan esiin mustakantisen muistivihon. Kirjaan seuraavalle tyhjälle sivulle huomisen tärkeimmät tehtävät, joista kannattaa aamulla aloittaa.

yrittäjän kesäloma

Laiska töitään luettelee, minulle joskus kommentoitiin, kun kerroin, mitä kaikkea päivieni aikana puuhaan. Sanonta saattaa sopia heihin, jotka tahtovat päteä. Minun hermojani päivien paperille piirtäminen rauhoittaa. Näin paljon olen saanut aikaan, tämän ja tämänkin ranskalaisen viivan voin vetää yli. Tehty, hoidettu, kirjoitettu! Yksinyrittäjän on pakko opetella kehumaan itseään, sillä työyhteisön tsempit ja jaksuhalit jäävät saamatta.

Olen ollut mökillä juhannuksesta asti, mutta yhtäjaksoista lomaa en ole ehtinyt pitää muutamaa päivää pidempään. Kun kesäpäivät vaivihkaa vaeltavat eteenpäin, some pitää otteessaan, enkä onnistu irrottautumaan työhön liittyvistä ajatuksista, lohdutan itseäni sillä, että tämä on ensimmäinen kesäni yrittäjänä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, en myöskään minä. Vuoden päästä olen viisaampi, ensi kesänä osaan ennakoida, suunnitella ja priorisoida paremmin – ja merkitä kalenteriin vähintään kahden, ehkä jopa kolmen viikon oikean loman.

yrittäjän kesäloma

Heinäkuun lopulla saan tiedon, että starttirahakaudelle ei myönnetty jatkoa. Tilikirjojen ja ansaittujen eurojen perusteella pärjään jo kuulemma riittävän hyvin. On kai sekin jotain. Nappaan naulakosta mukaani pyyhkeen ja kylpytakin, kaadan lasiini jääkaappikylmää kombuchaa ja kuljen paljain jaloin laiturille. Ihailen laskevaa aurinkoa ja tunnen, kuinka onni hiipii hiljaa viereeni.

Sillä suurin niistä on rakkaus

Ei meidän pitänyt ensin kertoa tästä kenellekään. Meinasimme myhäillä ja vaihtaa katseita vain keskenämme. Tietäjät tietää ja sitä rataa. Mutta tilanne oli mikä oli, vaikka aittamme oli kaukana kavalasta maailmasta, emme olleet mökillä kaksin. Aamiaispöydässä odotti siskoni seuralaisensa kanssa. Enkä minä tietenkään pystyisi pitämään kaikkea onnea vain itselläni.

Pystyin piilottelemaan käsiäni selän takana muutaman minuutin, sitten katsoin merkitsevästi miestäni ja nyökkäsin aamupalalla istuviin juhannusvieraisiin päin. Mies hymyili ja nyökkäsi takaisin. Tartuin hänen käteensä ja kakistelin kurkkuani. Tuota noin, tässä aamulla pääsi käymään näin, sanoin, ja nostin vasemman nimettömäni näkyville.

Sitä koristi nuoren koivun notkeasta oksasta solmittu rengas, jota hyvällä mielikuvituksella saattoi sormukseksikin sanoa. Mies oli askarrellut sen edellisenä yönä, ja piilottanut yöpöydän laatikkoon kosiakseen heti herättyämme. Vaikka yhteisestä tulevaisuudesta oli puhuttu jo kauan, yllätyin unenpöpperössä korvaan kuiskatusta kysymyksestä niin, että onnenkyyneleiden vuodattamisen sijaan kikatin hänen kyljessään minuuttitolkulla käsittämättä sitä, mitä hän juuri oli kysynyt. Sillä välin mies pujotti sormuksen sormeeni, ennen kuin edes ymmärsin vastata kyllä.

kihlasormus

Sisko hyppi tasajalkaa ja kapsahti kaulaani. Korkkasimme kylmään jemmatun kuohuviinipullon ja skoolasimme. Kihersimme toistemme kainaloissa kuin vastarakastuneet. Nauratti, sillä tuulen tuivertamat hiukseni olivat takussa ja peiliinkin olin vilkaissut viimeksi kaksi päivää sitten. Yllätyskihloja juhlitiin puhki hiutuneissa mökkiverkkareissa ja virttyneissä villapaidoissa.

Vilkuilin kättäni vähän väliä. Joka kerta vatsani kierähti kerälle ja perhoset lehahtivat lepattaen lentoon. Olivat kai laillamme lemmestä sekaisin. Minä olin onnesta sykkyrällä, sillä kaikkien deittailuyritysten ja epäonnistuneiden parisuhteiden jälkeen tuntui uskomattomalta kuulla jonkun rakastavan minua niin paljon, että halusi jakaa loppuelämänsä kanssani.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Aamiainen kääntyi brunssiksi, skumppapullo tyhjeni ja puhe kääntyi käytännön asioihin. Joko olette päättäneet hääpäivän, kysyi siskoni. Pidätkö oman sukunimen? Katsahdimme toisiimme hihitellen, emme me mitään olleet miettineet valmiiksi. Eihän meillä ollut edes oikeita kihlasormuksia. Onhan näitä aikaa miettiä, vaikka loppuelämä.

Sinä päivänä yksi asia johti kuitenkin toiseen ja lopulta päädyimme varaamaan vihkimisajan Helsingistä heti heinäkuulle. Jos kerran olimme päättäneet mennä naimisiin, niin miksi turhaan siirtää sitoumusta hamaan tulevaisuuteen. Emme halunneet suuria juhlia, emme hääjärjestelyistä aiheutuvaa stressiä, emmekä muutakaan ylimääräistä härdelliä. Sitä paitsi mies ei kuulu kirkkoon, joten hääkellojen kumua ei muutenkaan olisi luvassa.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Astelimme vihille käräjäoikeuden istuntosalissa 512. Toimitus kesti kaksi minuuttia ja taustamusiikkina toimi 1,5-vuotiaan kummityttöni lauleskelu. Todistajan virkaa toimittivat hänen vanhempansa, ja tilanteen tallensi muistikortille luottoihminen kaveripiiristämme – kiitos Teemu. Heidän lisäkseen olimme kertoneet vain niille läheisimmille ystäville, joita olimme sopineet muutenkin tapaavamme hoohetkeä edeltävinä viikkoina.

Valkoisen kotelomekon hankin viime tingassa vintageliikkeestä, pörröisen jakun lainasin edellisenä päivänä vaatelainaamo Vaatepuusta ja kengät valitsin omasta kaapistani. Täydelliset vihkisormukset ostettiin panttilainaamosta – miehen valkokultainen versio löysi omistajansa vain pari tuntia ennen vihkimistä. Hiuksiin kukan sitoi lähikukkakauppa, mutta kimppua en huolinut, sillä se ei tuntunut tärkeältä. Hiukset ja meikki olivat ystäväni Miian käsialaa. Kiitos vielä, etukäteen annettu häälahja oli toivottu ja tarpeellinen.

Tahtomisen jälkeen kumosimme lasilliset samppanjaa yhdessä todistajien kanssa. Sitten karkasimme Kämpiin iltapäiväteelle kahdestaan. Hääyön vietimme kotoisesti natisevassa parisängyssämme, ja aamulla hyppäsimme suorilta moottoripyörän selkään. Hääkakku syötiin matkan varrella miehen sukulaisten seurassa. Sen jälkeen katosimmekin sormuksinemme mökin rauhaan. Täällä olemme vieläkin.

hääkuvat @ Teemu Kurko

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

On ihmeellistä, miten yksi juridinen sopimus voi muuttaa kaiken. Elämä on ennallaan, muttei kuitenkaan ole. Pyörähtelen pumpulipilvissä ja olen niin onnellinen, että hymyilen typerästi pihalla hyppiville räkättirastaille ja lepertelen kivelle lämmittelemään sujahtaneelle sisiliskolle. Haluaisin huutaa onneni koko maailmalle, ja heilutella vasenta kättäni jokaiselle vastaantulijalle.

Tahtoisin liittää tämän tekstin kylkeen kymmeniä kuvia komeasta sulhasestani ja hänen katseestaan, joka on täynnä rakkautta. Meitä on kuitenkin tässä liitossa kaksi. Kunnioitan aviomieheni toivetta, enkä julkaise hänestä tunnistettavia kuvia tai kerro hänen nimeään julkisesti. Te jäätte siis sanojeni varaan: hän on komea, myös sisäisesti. Hänellä on viisas sydän ja avara mieli. Hän on minun peruskallioni ja turvasatamani.

Hääkuvat (c) Teemu Kurko

Kasvoiltamme hehkuu onni. Sillä suurin niistä on rakkaus.

ps. Nimeni pidin ennallaan, mitäpä hyvää vaihtamaan. Se on omani, eikä kenenkään muun.