Edessä unelmien loma! Mitä mieleesi näistä sanoista piirtyy? Unelmia on yhtä monta kuin on unelmoijiakin, mutta uskallan väittää, että unelmat ja loman yhdistävä sanapari saa useamman meistä ajattelemaan turkoosia vettä, hiljakseen huojuvia palmupuita ja valkohiekkaista rantaa. Haaveissa taivaanranta on värjääntynyt pastellinpunaiseksi ja kädessä on värikäs juoma, jota somistaa sateenvarjo. Myönnän, palmut huojuvat minunkin mielessäni, siitäkin huolimatta, että en ole koskaan pötkötellyt biitsillä palmujen katveessa. Mistä tämä johtuu, miksi ihmeessä unelmaloma on meille yhtä kuin kaukomatka?

Vastaus on silmiemme edessä. Yksilönvapautta korostavassa yhteiskunnassa unelmaloman idean ja tavoiteltavan elämän ihanteen on maalannut mieliimme media, ei pelkästään sosiaalinen, vaan myös se perinteinen naistenlehtien ja tv-sarjojen epätodellisuus.

Televisiossa paratiisi on saari, jossa paistaa aina aurinko, ja jonka rantavedessä kahlaa kauniita ihmisiä uima-asuissaan. Elokuvissa lomamatkalle lennetään lämpöön, turkoosien vesien äärelle. Visailuissa ja deittailuohjelmissa pääpalkintona on matka maailman ääriin, ja se joka nostaa kotimaan kortin saa sääliviä katseita ja lohduttavia sanoja, että jospa sitten seuraavalla kerralla käy parempi tuuri.

Matkatoimistojen mainokset ihannoivat kuvastoja, joissa uima-altaiden reunoilla käyskennellään kylmä juoma kädessä ja leveälierinen olkihattu vaaleilla kiharoilla leväten. Lentoyhtiöt kannustavat matkustamaan kylmästä lämpimään, ja onpa aiheesta tehty lukuisia laulujakin. Kaiken kukkuraksi valtakunnan suurin sanomalehti julistaa, kuinka matkustaminen New Yorkiin on aikuisten oma juttu.

Ja sitten se sosiaalinen media. Julkimot täyttävät tilinsä toiselta puolelta maapalloa kuvatuilla kadehdittavialla maisemilla ja kertovat, kuinka vihdoinkin on omaa aikaa, kuinka paljon oppivat itsestään kaukana kotoa ja kuinka pitävät matkustamalla mielenterveyttään yllä. Kuluneita fraaseja toistavat vaikuttajien lisäksi myös muut matkustamisen makuun päässeet ihmiset. Minulla on oikeus, en voisi elää ilman matkustamista, matkustaminen on ainoa harrastukseni, eikä lentäminen oikeasti niin paljoa maapalloa kuormita.

Unelmaloma palmujen alla on median rakentama normi. Onko siis ihme, että loma ei tunnu oikealta lomalta ilman tuoreena puusta poimittuja eksoottisia hedelmiä tai äärettömiin jatkuvia uima-altaita?

On aika brändätä unelmaloman käsite uudelleen!

Mietitäänpä hetki, mitkä todellisuudessa ovat unelmaloman kriteerit. Yksi tärkeimmistä on akkujen lataaminen ja hetkeksi hektisen työelämän ulkopuolelle hyppääminen. Tärkeysjärjestyksessä korkealle nostetetaan myös maisemanvaihdos, uusien asioiden kokeminen ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen. Moni odottaa unelmien lomalta läsnäoloa ja yhteistä aikaa perheen tai ystävien kanssa. Minulle tärkeitä kriteereitä näiden lisäksi ovat luontoelämykset, hitaampi päivärytmi ja hyvä ruoka. Ja kyllä, myös minä haluan lomalla jättää taakseni arjen harmauden, tutut ympyrät ja räntäsateessa rämpimisen. Aurinkotuolissa loikoilijaksi minusta ei ole, mutta uimisesta ja upeista auringonlaskuista saa unelmalomalla plussaa. Kivoja kahviloita en voi vastustaa, myös drinkit rantabaarissa ja viinilasillinen kattoterassilla ovat unelmalomani osasia.

Väitän, että kaikki edellä mainittu on mahdollista lentämättä kaukomaille.

Kauas kiikaroimisen sijaan kannattaa katsoa lähelle. Vaikka olenkin kolkutellut jo pitkään keski-iän kynnyksellä, en todellakaan ole vielä ehtinyt koluta kaikkia kotimaan kolkkia tai nähdä lukemattomia käsittämättömän kauniita maisemia, joita ei mistään muualta maailmasta hakemallakaan löydy.

Hitaampi elämä ja mielenterveyden ylläpitäminen ovat tärkeitä asioita. Niitä varten ei kuitenkaan tarvitse tuutata ilmakehään tonnikaupalla kasvihuonekaasuja, sillä hiljaisuutta, omaa rauhaa ja itsetutkiskeluun sopivia lomakohteita löytyy riittämiin ihan täältä kotimaan rajojen sisäpuoleltakin. Akut latautuvat ilman palmujakin ja pitkän luksusaamiaisen voi nauttia vaikka mökkilaiturilla. Ystävien ja perheen kanssa vietetty aika on juhlaa paikasta riippumatta, sillä pääosassa on yhdessä oleminen ja rakkaiden ihmisten seurasta nauttiminen.

Jos kotimaa kyllästyttää, junalla pääsee kulkemaan isompien merien äärelle. Jos taas on pakko päästä sukeltamaan turkoosiin vesiin, pääsee maata pitkin vaikka Kroatiaan tai Espanjaan saakka. Loputtomia hiekkarantoja löytyy myös Baltian maista lyhyen lauttamatkan ja Tallinnasta lähtevien jatkoyhteyksien takaa.

Auringosta voi nautiskella valoisan kesän lisäksi pohjoisen pikkupakkasissa tai keväisillä laduilla. Majataloja, kartanoita, vanhoja puutaloalueita, luksushotelleja ja täyden palvelun resortteja on niitäkin Suomi pullollaan. Hienoja hiekkarantoja, rantabaareja, uima-altaita, kattoterasseja, tuoreita hedelmiä, hyvää ruokaa ja raikkaita juomia löytyy varmasti lähempääkin (tsekkaa Sahanlahti Resort, jos et usko). Paikallisiin pääsee tutustumaan, kun avaa suunsa, ja sitä kulttuuria, sitä löytyy taatusti pienemmästäkin kaupungista.

Ainiin, ne auringonlaskut, ne ovat upeita täälläkin.

Sitä paitsi, kun toteuttaa unelmiaan lähellä, ehtii vuoden aikana useampaan kertaan unelmalomalle. Itse asiassa vuoden ensimmäinen unelmaloma on jo takana. Se suuntautui Luostolle, tykkylumen maalaamiin metsiin, hiljaisten hankien keskelle. Seuraava unelmaloma siintää sekin horisontissa, sillä maaliskuun puolen välin tietämillä yöjuna kuljettaa minut kahdeksi viikoksi Sallatunturin tutuille talvireiteille. Vaikka paikka on tuttu ja mökkikin sama kuin aina ennenkin, olen varma, että löydän tunturin juurelta jälleen jotain uutta, josta innostua ja joka tuottaa iloa.

Ehkä eniten odotan kuitenkin alkukesän lyhyitä unelmalomia. Päivän mittaista melontaretkeä mökkipaikkakunnan liepeillä ja yhden yön elämystä Saimaalla, Uhkuan lauttamajoituksessa. Rutkasti reissu-unelmia kuplii vielä pinnan alla, nähtäväksi jää, kuinka monta niistä ehditään kokea tämän vuoden aikana!