Puolukkainen roseeviiniglögi – glögikausi korkattu!

Pohjaton glögivatsani heräsi koko kesän kestäneiltä torkuiltaan tänä syksynä aiemmin kuin koskaan. Viiteen tuntiin venähtäneen Noitatunturin-lenkin jälkeen se vaati kuumaa juomaa. Höyryävää mukillista, joka tuoksuu joululle – inkiväärille, neilikoille, kanelille ja kardemummalle. En ehtinyt edes vaelluskenkiä riisua, vaan tottelin vaateliaan vatsani mielihaluja ja kävelin reippaasti kyläkauppaan. Kolusin kaupan kaikki hyllyt, mutta yhtäkään glögipulloa en löytänyt, vaikka joulu tulla jollotteli vauhdilla vastaan. Aattoon oli aikaa alle kolme kuukautta. Oli otettava käyttöön varasuunnitelma: kohta hellalla höyryäisi puolukkainen roseeviiniglögi!

puolukkainen roseeviiniglögi

Valitsin mehutölkkien joukosta sen, jossa puolukkaa oli prosentuaalisesti eniten. Neljäsosa ei ollut paljon, mutta sai hätätapauksessa riittää. Maustehyllyiltä mukaan tarttui pari kanelitankoa sekä pussillinen valmista glögimaustetta, joka sisälsi kokonaista vihreää kardemummaa, neilikankukkia sekä kuivatun inkiväärin palasen. Mökillä odotti edellisenä iltana avattu uusiseelantilainen roseeviini ja mökin vuokraajaan kaappiin unohtama sokeripussi.

Ja sitten hellan ääreen. Ensin testasin puolukkamehun ja roseeviinin suhdetta viileänä. Jos yhdistelmä ei uppoaisi jääkaappikylmänä, niin ei se lämpimänäkään maistuisi mieltymysteni mukaiselta. Kahden suhde yhteen tuntui turhan mehuisalta, mutta kolmen suhde kahteen oli sekä siskoni että minun mieleen. Hapokas viini taittoi sopivasti mehun makeutta ja antoi juomalle toivottua potkua.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Hauduttelin mausteita pelkässä mehussa parikymmentä minuuttia, kaadoin sekaan roseeviinin ja kuumensin kattilallisen vielä kertaalleen. Neilikka, kardemumma, inkivääri ja kaneli muuttivat makua sen verran, että tuntui hyvältä ajatukselta lisätä soppaan sittenkin pari ruokalusikallista sokeria. Seuraavaksi kaadoin kuuman juoman siivilän läpi ja tadaa – näin oli puolukkainen roseeviiniglögi valmis!

Marjamehun ja roseeviinin yhdistelmä toimii varmasti myös muilla marjoilla, jos et niin puolukoista perusta. Marja-aroniasta tulee mahtava glögi, samoin herukoista ja karpaloista. Myös omenamehu toimii, mutta sen seuralaiseksi valitsisin roseeviinin sijaan valkoviinin. Puolukkainen roseeviiniglögi hyppäsi heti kättelyssä omien glögikokemuksieni kärkikahinoihin, joten reseptikin ansaitsee tulla kirjatuksi julkisesti jaettavaksi.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Reseptistä riittää kahteen isoon mukilliseen eli jos teitä on isompi sakki tuplaa tai triplaa nesteen määrä. Mausteet riittävät suurempaankiin satsiin, kun pidennät haudutusaika puoleen tuntiin tai jopa kolmeen varttiin. Maustetun mehun voi myös tehdä valmiiksi jääkaappiin ja lämmittää sen viinin kera vaikka seuraavana päivänä!

Puolukkainen roseeviiniglögi

3 dl sokeroitua puolukkamehua
1 kanelitanko
Pala kuivattua (tai tuoretta) inkivääriä
1 rkl vihreää kardemummaa
1 tl kokonaisia neilikoita
(1 tähtianis)
2 dl kuivaa roseeviiniä
2 rkl sokeria
Kokonaisia puolukoita koristeluun

Mittaa kattilaan puolukkamehu ja mausteet. Anna porista hiljalleen n. 20 minuutin ajan. Kaada mukaan roseeviini, lisää sokeri ja lämmitä glögi uudelleen höyryäväksi. Jos haluat nauttia glögisi alkoholipitoisena, katso ettei juoma ala kiehua. Halutessasi voit myös haihduttaa alkoholin antamalla glögin kiehahtaa kunnolla.

Maista ja lisää ekstrasokeria, jos siltä tuntuu. Kaada puolukkainen roseeviiniglögi siivilän läpi suoraan mukeihin tai termospulloon, jos aiot nauttia kuumasta juomasta ulkona. Koristele kokonaisilla puolukoilla.

puolukkainen roseeviiniglögi

puolukkainen roseeviiniglögi

Olisipa mielenkiintoista kuulla, mikä on sinun suosikkiglösisi ja oletko mahdollisesti jo ehtinyt korkata kauden?

2 kommenttia artikkeliin ”Puolukkainen roseeviiniglögi – glögikausi korkattu!

  1. Sain viime jouluna lahjaksi kuusenkerkkäglögin. Ohjeessa suositeltiin nautittavan hyvässä seurassa ystävien kesken. Talvella en muistanut sitä tarjota ystävien kyläillessä ja pullo unohtui kaappiin. Pari viikkoa sitten se tuli vastaan ja tapaaminen ystävien kanssa oli sovittu, joten pullo napattiin mukaan. Juoma oli ihan ok, kylmänä ehkä parempaa kuin lämpimänä. Silti Valion glögit tarttuvat kaupasta varmasti mieluummin mukaan kuin tämä erikoisuus.

    • Onneksi glögi oli vielä vuodenkin jälkeen juotavaa! Erikoisglögit jakavat kyllä mielipiteitä. Minunkin mielestäni glögin pitää maistua glögiltä, siksi erilaiset vuosikertamaut ovat joka kerta yhtä hämmentäviä. Toisaalta taas kaupan valmisglögit ovat minun makuuni usein liian makeita, ja niitäkin joutuu tuunaamaan oman suun mukaiseksi. Kun käyttää valmiita glögimausteita tai kokoaa sellaiset mausteiden joukosta, tavallisesta marjamehusta tulee yllättävän helposti oikean glögin makuista!

Kommentoi, kysy tai kerro tarina!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.