Uskon kohtuuteen. Olen syönyt jo pitkään kasvispainotteisesti, mutta edelleen löydän lautaseltani välillä lihaa. Kalaa valitsen melkein aina, kun sitä on tarjolla. Eväkkäät ovat vakiovieraita varsinkin viikonloppuisin, ja msc-sertifioiduilla jättikatkaravunpyrstöillä herkutellaan etenkin perjantaisin saunan jälkeen. Koska itsekin olen loppupeleissä sekasyöjä, en aio taivutella kenestäkään kasvissyöjää tai vegaania, mutta kehotan kuitenkin kainosti pitämään edes kerran viikossa kasvisruokapäivän.
Jos heviosasto ei houkuttele tai porkkanat tuntuvat pupujen ruualta, kannattaa kokeilla erilaisia lihankorvikkeita. Nyhtiksen ja Härkiksen rinnalle on nimittäin ilmaantunut sen seitsemää sorttia kasvipohjaisia valmisteita, jotka näyttävät, tuntuvat ja jopa maistuvat lihalta. Testaa vaikka kanaa muistuttavia Beanit-suikaleita tai Poutun viime viikolla lanseeraamaa lihatonta burgeripihviä Muuta.
Osallistun meneillään olevaan lihattomaan lokakuuhun, mutta teen sen omalla tavallani. Kuukausi tuo tullessaan useampia juhlia ja illallisia, joissa en voi välttämättä valita kasvisvaihtoehtoa, mutta kotitoimistolla minulla on mahdollisuus päättää mitä syön. Siksi asetankin itselleni haasteen kokata lounaaksi pelkkää vegeä. Ensimmäisenä reseptijonossa seisoo boltsibolognese.
Tutkailen tasaisin väliajoin kaupan kylmähyllyjä ja kokeilen uteliaana kaikkea uutta. Maitopohjainen mifu on minusta edelleen järjetön tuote, mutta Yosan kaurapaloihin ihastuin heti ensimaistamalta. Toissapäivänä nappasin lähikaupasta mukaani paketillisen Boltseja – siemenistä ja kaurasta valmistettuja “lihapullia”. Olin törmännyt tuotteeseen monet kerrat sekä valtakunnallisissa medioissa että kollegoideni kanavissa, ja kuullut palleroista pelkkää hyvää. Pakkohan pyöryköitä oli itsekin kokeilla.
Suurin osa viime vuosina kauppojen hyllyille ilmestyneistä vegetuotteista pohjautuu herne- tai härkäpapuproteiineihin. Boltsi on virkistävä poikkeus, sillä pyörykät koostuvat vain ja ainoastaan viljasta, siemenistä, sipulista, öljystä, siirapista ja mausteista.
Upotin pallerot bolognesekastikkeeseen ja hauduttelin niitä siellä kymmenisen minuuttia. Keitin lautasellisen tuorespastaa ja annostelin boltsibolognesen pastan päälle. Ripottelin annoksen päälle vähän sormisuolaa ja silputtua minttua ja haarukoin ääntä kohti. Boltsien rakenne on lempeän pehmeä, mutta samaan aikaan rapea, sillä siemenet rouskuvat rapsakoina hampaissa. Boltsibolognese tuntuu maistuvan myös miehelleni, joten annamme yhteistuumin yhdeksän pistettä!
Boltsibolognese kahdelle
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
chiliä maun mukaan
2 rkl oliiviöljyä
tölkki tomaattimurskaa
loraus punaviiniä
1 rkl hunajaa
1 pkt boltsipyöryköitä
suolaa ja pippuria
(yrttejä)
Silppua sipulit ja raasta porkkana raastimen karkeimmalla terällä. Pilko chili, jos käytät tuoretta. Kuullota sipulit, porkkanaraaste ja chili oliiviöljyssä. Kaada pannulle tomaattimurska, hunaja ja loraus punaviiniä. Myös punaviinietikka käy, mutta lisää sitä maltillisesti, ettei etikka jyrää tomaatin makua. Anna porista vähintään 10 min, mitä kauemmin tomaattikastike saa tekeytyä, sitä syvemmäksi maku muuttuu. Laita pastavesi kiehumaan, lisää boltsit ja anna kastikkeen hautua vielä toiset 10 min.
Yksinkertaista, terveellistä, erinomaisen hyvää ja puolessa tunnissa valmista – jatkoon!
Chilimausteisia Boltseja loppukesästä testasin työlounaalla. Ei hassumpaa tosiaan.
Jes, täytyy itsekin kokeilla noita maustettuja versioita!
Maku ihan ok mutta proteiinipitoisuus jää valitettavan alhaiseksi ainakin urheilevalle ihmiselle. Kun tavoitteena on syödä proteiinia joka aterialla vähintään 30 g, pitäisi näitä kiskoa 340 grammaa eli 1,5 pakettia 😀
Heippa! Jos urheilee, kannattaa kastikkeeseen lisätä papuja tai syödä aterian kanssa vaikka keitetty kananmuna. Tällaiselle toimistorotalle, joka harrastaa liikuntaa 2-3 päivää viikossa, puolikas boltsipaketti riittää mainiosti, etenkin jos päivän toisella aterialla tarkkailee enemmän protskun määrää. Ja tokihan pieniä määriä proteiinia on myös muissa bolognesen aineksissa.
Hei; Minäpä annan Boltseille kolme pistettä. Pakkohan niitä oli maistaa, kun joka paikassa niihin törmää. Söin saunanaposteluun (piti syödä) ja siemenjutska hyvä idea, mutta kitalakeen tuli rasvakerros. Ehkäpä upotettuna johonkin soossiin menettelevät, mutta jätän ostamatta. Mutta tulipahan maistettua. 🙃
En minäkään niitä sellaisenaan söisi, mutta soosin seassa maistuivait mainioilta!