Hurahtaminen oli ennustettavissa hyvissä ajoin, sillä miehen muuttolaatikoiden mukana kotiimme kulkeutui hapanjuuri. Uuni alkoi käydä kuumana joka toinen viikko, ja ruisleipiä syntyi sarjatuotantona niin, että pakastimesta loppui tila. Sähköuuni osoittautui hyvinkin kelvolliseksi ruisleivänkin leivonnassa ja hyvä niin, sillä leivinuuni ja kerrostaloasunto eivät mitenkään mahtuisi samaan lauseeseen. Sittemmin repertuaariin on ilmaantuneet erilaiset vaaleat hapanjuurileivät, -sämpylät sekä hapanjuurifocaccia.

Kotiin kannettiin kilokaupalla jauhoja, jotka pölisivät keittiön kulmauksessa, niin että hermot meinasivat mennä. Ruotsalaisen leipägurun reseptit korvattin pian kirjamessujen alelaarista napatulla Teemun ja Markuksen leipäkirjalla. Tänä keväänä sekin sai astua syrjään, kun postiluukusta kolahti lattialle Eliisa Kuuselan Leipävallankumous*. Se saavutti pian pyhän kirjan aseman, ja sai kaiken maailman somehömpötyksiä vastustavan leipäjumalani liittymään Facebookin hapanjuurileipurit-ryhmään.

Muutaman päivän kuluttua keittiön tasolle ilmestyi purkkeja, joissa juuri kupli, kihisi ja kehittyi. Sitten alkoi vaalean leivän leipominen. Parisuhdekiloille muutos oli kohtalokas, sillä kukapa voisi vastustaa lämpimän leivän tuoksua ja sitä ensimmäistä palaa, johon voi sulaa sekunnissa, jos et ole nopea. En ainakaan minä. Niinpä ajohousuihin ahtautuminen on kesän aikana käynyt työstä, ja vetoketjua on turha edes yrittää vetää kiinni.

Leipää ei ole tarvinnut kantaa kaupasta kuukausiin, sillä sitä on pakkanen jatkuvasti pullollaan. Kohta pitää varmaan hankkia kolmas pakastin taloon, sillä marjoista en aio karsia, enkä jäätelöstä. Juurta ruokitaan päivittäin, se kuskataan mökille mukaan ja pidetään elossa, vaikka se olisi viimeinen teko tässä elämässä.

Leipuriryhmä kannustaa kokeilemaan kaikenlaista. Mustikkaleipä oli menestys, samoin fenkolilla, sipulilla ja omenalla maustettu, joululimpusta vaikutteita saanut versio. Viimeisinpänä leivontalistalle on löydetty hapanjuurifocaccia. En valita, vaan olen onnesta soikeana. Mutta jottei onni kasvaisi ympyräksi, leipävallankumouksen kylkiäiseksi pitäisi ehdottomasti liittää puolen vuoden treenikortti tai vähintäänkin kotijumppaohjeet.

On tunnustettava, että itse en ole ehtinyt tuota hapanjuurileipureiden raamattua vielä lukea. Ehkä pelkään hurahtavani itsekin, ja mitä siitä sitten tulisi: kuka hoitaisi kotia, siivoaisi ja pesisi pyykit, jos kaiket illat ja viikonloput pitäisi kuluttaa etsimällä täydellisen hapanjuurileivän koostumusta?

Kultti tai sen seuraajamäärän kasvaminen ei osoita hiipumisen merkkejä, päinvastoin. Nyt mukaan ovat tulleet videot, joissa Eliisa leipoo resepteistä, joita ei ole julkaistu missään. Tallenne saattaa kestää puolikin tuntia ja on ovelasti rakennettu niin, että reseptin selvittääkseen se on katsottava loppuun saakka. Sillä tekniikalla uuniin tyrkättiin myös huippuherkullisen hapanjuurifocaccia.

Italiassa reissatessani saatan korvata lounaan (ja joskus illallisenkin) kokonaan palalla focacciaa ja lasillisella viiniä. Parhaiten hapanjuurifocaccia toimii kuitenkin pikkusuolaisena illanistujaisissa, tuhtina välipalana tai vaikka yöllisenä ateriana, kun palaa kotiin aamuyöllä korkkarit kainalossa ja jalat hellinä tanssimisesta. Suosittelen.

Hapanjuurifocaccia

500 g jauhoja
3 1/4 dl kylmää vettä
40 g hapanjuurta
2 leipurinprosenttia eli 10 g suolaa
kunnon loraus oliiviöljyä

rosmariinia
kirsikkatomaattia
oliiveja
oliiviöljyä
sormisuolaa

Sekoita jauhot, suola, vesi ja hapanjuuri. Lisää loraus öljyä ja taittele se taikinan sekaan. Taikinaa ei tarvitse varsinaisesti vaivata, riittää, että sekoitat kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Nostata yön yli huoneenlämmössä laakeassa astiassa. Kaada seuraavana aamuna taikina yhtenä laakeana levynä jauhotetulle pöydälle tai suoraan leivinpaperille. Jauhota kädet ja venytä taikinaa varovasti haluttuun kokoon (ja nosta pellille, jos käsittelit taikinaa pöydällä). Ideana on, että taikinaa käsitellään tässä vaiheessa mahdollisimman vähän, jotta se säilyy ilmavana.

Painele pintaan kirsikkatomaattien puolikkaita, oliiveja ja rosmariinia. Lorota päälle vielä ohuena nauhana oliiviöljyä ja sirottele sopivasti sormisuolaa. Paista hapanjuurifocaccia niin kuumassa kuin kotiuunista lähtee, kunnes leipä alkaa saada väriä. Syö lämpimänä tai jäähdytettynä ja muista nuolla sormet syömisen jälkeen. Buon appetito!

*Leipävallankumous-kirja saatu pressikappaleena