Olen joskus koettanut opiskella itsekseni rypäleitä, niiden ominaisuuksia, viinin valmistusmenetelmiä, makueroja ja vivahteita. Aika pian oli myönnettävä, ettei minusta todennäköisesti koskaan tule aktiivista viiniharrastajaa, kärsivällisyyteni ei riitä viinin salojen opetteluun. Tiedän perusasiat ja se saa riittää. Siksi en ryhdy selostamaan teille Nebbiolo-rypäleen viljelyn erityispiirteitä kovin yksityiskohtaisesti, mutta yritän kuitenkin kertoa jotain.
Barolon viininviljelysalue on osa Langhen aluetta, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Seudulla on viljelty viiniä aina 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Viinitiloilla on yhteensä 1800 hehtaaria viljelysmaata, määrä edustaa vain 4 prosenttia koko Italian viinituotannosta ja yhtä promillea koko maailman viiniviljelmistä. Barolo totta vie ansaitsee erityisen asemansa.
Viinitiloja on yhteensä noin 800, joista suurimmilla viljelysalaa on useita kymmeniä hehtaareja. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelijöiden joukossa on paljon todella pieniä, vain muutaman hehtaarin viinitiloja. Yksi näistä on Azienda Agricola Sukula, Riikka ja Jyrki Sukulan omistama tila, jonka viinitarhat sijaitsevat Meriamessa, Serralunga d’Alban kylän liepeillä.
Barolo-viiniin käytettävän Nebbiolo-rypäleen viljelyä rajoittavat tarkat säädökset. Rypälettä saa viljellä vain idän ja lännen väliin sijoittuvissa kalkki- tai hiekkakivisissä rinteissä, jotka ovat 170–540 metrin korkeudessa merenpinnasta. Hehtaarin kokoiselle alueelle saa istuttaa vain rajallisen määrän taimia, joiden tuotantomäärä ei saa missään olosuhteissa ylittää 5600 litraa.
Vuonna 2003 Sukuloille tarjottiin ostettavaksi vanhaa viinitilaa, jonka viljelysala oli vähän alle kaksi hehtaaria. Maapalalla seisoi ränsistynyt kivitalo ja 60-70-vuotiaat viiniköynnöksetkin olivat parhaat päivänsä nähneet. Sukulat kuitenkin ihastuivat ja halusivat oppia viininvalmistuksen salat. Niinpä he alkoivat hieroa kauppoja. Kahden vuoden kuluttua nimet saatiin paperiin ja tila oli heidän.
Pääsimme piipahtamaan Sukulan viinitilalla osana You Travelin vaellusmatkaa. Luvassa oli kolmen ruokalajin lounas, jonka ohessa maistellaan tilan rypäleistä valmistettuja viinejä. Päivän patikointi oli alkanut Barolon kylästä, josta kävelimme viiniköynnösten lomassa muutaman kilometrin matkan Castiglione Fallettoon ja sieltä edelleen Meriameen, jossa meitä jo odotettiin.
Barolon alueella oli satanut viimeksi heinäkuussa. Savipohjainen maa pölisi niin, että hiekka tunkeutui suuhun ja sieraimiin. Vaatteet olivat muutaman tunnin vaelluksen jälkeen kauttaaltaan vaalean pölyn peitossa ja kengät kaipasivat kunnon suihkua. Myös viini oli hätää kärsimässä, sillä köynnösten keinokastelu on kiellettyä Euroopassa. Sato korjattiin kuuman kesän vuoksi kolme viikkoa etuajassa ja sadonkorjuun aikaikkuna oli todella lyhyt, vain muutamia päiviä.
Pölyisinä ja hikisinä astelimme Azienda Agricola Sukulan pihaan. Laseihin kaadettiin tervetuliaisiksi tilan omaa kuohuviiniä, kokeiluerää, joka oli valmistunut tänä kesänä. Sisätiloihin oli katettu pitkä pöytä, jonka ympärille istuuduimme vatsat kurnien. Alkupalat kannettiin eteemme saman tien, lautaselta löytyi toma-juustoa, kasvispiirasta, laatuleikkeleitä ja tomaattibruschettaa. Palan painikkeeksi avattiin pari pulloa tämän kesän valkoista Arneis-viiniä, jossa kuulemma on erinomainen dokabiliteetti ja joka sopii mainiosti myös jouluruokien rinnalle. Pääkokki osoittautui erinomaiseksi tarinankertojaksi, olipa hänessä vähän saarnamiehen vikaakin.
Tiedonmurusia tippui sellaista kyytiä, että hengästytti. Saimme kuulla paikallisista erikoisuuksista, kuten rasvattomasta ja raikkaasta naudanlihasta (carne cruda), joka syödään raakana. Cerveran alueesta, joka tuottaa ylivertaisia purjoja ja keltuaispitoisesta keltaisesta pastataikinasta sekä tietysti viininviljelystä ja sen haasteista.
Kun Chef innostuu tarinoimaan, tarttuu Riikka Sukula toimeen. Hän hämmentää pääruuaksi tarjoiltavaa purjorisottoa rivakoin ottein. Riikka on vastuussa myös viininviljelystä, johon hänet on perehdyttänyt viinintuottaja ja enologi Giorgio Rivetti. Riikka Sukulan vakuuttavasta ansioluettelosta löytyy niin Gastronomisen yliopiston loppututkinto kuin useiden vuosien työskentely viinimaahantuonnin parissa.
Vanhat viljelykset vaativat kunnostamista ja ympärivuotista huolenpitoa. Ensimmäinen barolo-vuosikerta saatiin kerättyä jo 2006 ja neljän vuoden tynnyrikypsytyksen jälkeen ensimmäinen viinierä valmistui vuonna 2010. Viimeisen 12 vuoden aikana on istutettu lukuisia uusia köynnöksiä, jotka ovat vasta viime vuosina alkaneet tuottaa baroloon sopivia rypäleitä. Tällä hetkellä Sukulan viinitila tuottaa 4500 pulloa vuodessa.
Tässä vaiheessa laseihin kaadetaan oman talon Langhe Nebbioloa ja lautasille kauhotaan risottoa sekä paistettua raakamakkaraa. Hiljaisuus laskeutuu hetkeksi keittiöön. Nappaan suuhuni rypäleen pöytiin asetelluista tertuista. Se purskauttaa mehunsa paidalleni.
Miten tuottajat sitten tietävät, milloin rypäleet ovat valmiita kerättäviksi? Kokeneet viljelijät käyttävät varmasti näppituntumaa, mutta lopulta kypsyys kuitenkin arvioidaan teknisin keinoin. Rypäleiden sokeripitoisuus mitataan ensin refraktometrilla ja sen jälkeen niistä otetaan vielä laboratorionäytteet. Vasta sitten päästään korjuuhommiin.
Rypäleet kerätään käsin. Tertut napsaistaan irti leikkurilla ja nostetaan muovikoreihin odottamaan noutoa. Minitraktrori kärrää rypäleet mahdollisimman pian tuotantotiloihin, sillä muuten voi käydä niin, että käymisprosessi alkaa jo traktorin lavalla. Baroloa kypsytellään vähintään kolme vuotta, riservaa pari vuotta pitempään. Pullotuksen jälkeen laadukkaan barolo-viinin kannattaa antaa kypsyä kellarissa vielä useamman vuoden ajan ennen pullon korkkaamista.
Jälkiruuaksi on mantelikakkua ja vaniljajäätelöä. Jyrki Sukula harmittelee, että kuivajään kuljettaminen lentokoneessa on kiellettyä. Hän joutuu tarjoamaan meille italialaista jäätelöä suomalaisen Jymy-jäätelön sijaan. Pystymme ehkä elämään asian kanssa. Tilan ensimmäistä grappaerää saamme vain haistaa, sillä sitä on jäljellä enää sentti pullon pohjalla. Talon grappa on tehty poikkeuksellisesti kokonaisista rypäleistä, ei pelkistä puristetuista kuorista, kuten perinteisesti tapana on.
Lopuksi saamme kuulla puheenvuoron suomalaisen perunan puolesta. Nebbioloa tuotetaan 12 miljoonaa pulloa vuodessa, alueella, joka on kooltaan noin 1800 hehtaaria. Puikulaperunaa viljellään vain Suomen pohjoisosissa ja viljelyalaa on vaivaiset 100 hehtaaria. Miksi ihmeessä siitä ei ole tehty vertaansa vailla olevaa vientituotetta? Siinäpä pieni pähkinä peruna purtavaksi.
Lounas kuului You Travelin tarjoamaan vaellusmatkaan, tuliaisviineiksi ostetut Arneis- ja Langhe Nebbiolo -pullot laihduttivat omaa lompakkoa.
Lue lisää:
Viiniköynnöksiä ja tryffelinmetsästystä – patikointia Piemontessa
Patikoijan paremmat piknik-eväät
Heippa; Tiedätkös, kun lukee dekkareita, törmää sellaisiin kuin Dom Perignon, Amarone ja Barolo. Baroloa en ole vielä maistanut muita kyllä, siis en vielä! Eikä tuo tekstisi mitenkään poistanut tätä maistamisen hinkua. Viinitietous on äärettömän mielenkiintoista. En pahasti mitään tiedä, mutta eipä tuo estänyt ahmimasta tätä tekstiäsi. Ihmettelen aina, miten joku voi maistamalla kertoa, mikä/mistä jne viini on. Ihan käsittämätöntä. Haluaisin niin tietää enemmän ja olinkin jo Alkon sivuilta lukenut Nebbiole- rypäleistä jne. Tällaiset matkakertomukset uppoavat…enemmän kuin voi kuumaan sämpylään!? Tieto menee paremmin perille kuin kuivista asiateksteistä. Mietinkin jo, että kyllä Sukula jotenkin tähän liittyy. Heidän viinejään ei ymmärtääkseni Suomeen tuoda? On tainnut olla ihan mahtava reissu! Jos minä johonkin matkustaisin, niin se olisi Italia, ruokakulttuuri ja viinit kiinnostavat.
No, jos sen barolon hankin ja menen mökille. Hoilaan kuistilla jotain italialaista kipaletta. Pääsee silläkin alkuun.
Iso kiitos jälleen kerran. Olet Pro!?
Dekkareissa lasiin kaadetaan aina parasta, mitä talosta löytyy. Barolo kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon. 😀 Alkon tilausvalikoimassa näyttää olevan yksi Sukulan Barolo, vuosikerta on 2012 ja hinta 89 euroa. Ei sovi ihan meikäläisen lompakolle. Iso peukku mökkiviinille ja sille hoilaamiselle myös! 🙂
Tosiaan, Sukula on jopa muutamassa myymälässä. Olisin muuten ostanut, mutta oli erittäin tanniininen….no itse asiassa lotto vetämään, jos sitten. On tyyyyyris. ?
Minä en ole koskaan käynyt viinitilalla. Onpa mitä odottaa…
No todellakin on mitä odottaa!
Olipas mielenkiintoinen vierailukohde. Monilla viinitiloilla olen lounastanut ja viinejä maisetellut, mutta tällainen suomalaisomisteinen olisi vielä kokematta. Sukulan tietäen, tarinaa varmasti on riittänyt.
Piemonte ja Ligurian maakunnat on kyllä koluttu, eli mm. Savonassa ja Astissa olen käynyt, mutta Barolo on jäänyt täysin huomiotta. Ehdottomasti täytyy laittaa tämä listalle, sillä alueen viini on täysin tuntematon, mutta selvästi maistamisen arvoinen.
Tarinaa totisesti riitti! Ulkosuomalaisten tarinat ovat aina kiinnostavia, saa kokonaan uuden näkökulman maahan, jossa itse viettää vain viikon tai kaksi. Italialainen byrokratia sai Sukulan käsittelyssä aikamoista huutia. 😀
Toi on yksi mun haave! Päästä kiertelemään Italiaa ja pieniä viini tiloja. Mäkään en kauheasti tiedä viineistä tai osaa puhua niistä fiinisti, mutta pidän hyvästä viinistä ja se riittää mulle!
Fiinit viinipuheet jätän minäkin suosiolla muille. Kuuntelen niitä kyllä mielellään, etenkin viinilasi kädessä. 🙂
WSET-kursseista huolimatta pidän viiniä kuin yhtenä kielenä, sen opiskelu kestää koko elämän ja se on aivan mahtavaa. Harrastus ja opiskelun aihe yhdessä paketissa. Tuttuja maisemia ja tunnelmia kuvissasi <3
Sinäpä sen sanoit! Opittavaa riittää loppuelämäksi, rypäleitä ja viinilaatuja kun maailmassa riittää.
Ei käy yhtään kateeksi. Ei. Ei ollenkaan. Ehei.
En oliskaan halunnut viinitilalle pois syksyn pimeydestä ja vielä Italiaan. Teillä on varmasti ollut aivan upea reissu 🙂
Niin ja suomalainen peruna on OIKEASTI paljon esimerkiksi italialaista maukkaampaa. Siinä meillä ois hyvä vientituote!
Tämä on paikka minne haluaisin itsekkin päästä. Vaikka tosiaan viineistä sen kummemmin mitään tiedä mutta niitä on kiva maistella. 😉 Kiva kirjoitus.
Maistelu totta vie on kivaa ja viiniasiaan perehtyneiden asiantuntijoiden kuunteleminen kiinnostavaa. Kiitos kommentista Kati!
Kuulemma myös muut suomalaiset juurekset peittovat eteläiset serkut missä tahansa muodossa. Koskaan aiemmin en tätä ole tullut ajatelleeksi, mutta kyllähän se juuri näin on. Voi kun osaisimme arvostaa pohjoisen makuja enemmän, olemme varmasti tottuneet vähän liian hyvään.
Viinitiloilla on ihan oma tunnelmansa! Pääsin ensimmäisen kerran käymään viinitilalla ollessani Italiassa Veneton alueella kaksi vuotta sitten. Alunperin suunnitelmissamme oli suunnata juurikin Sukuloiden viinitilalle, mutta tilan sijainti ei sitten sopinutkaan erikoisen matkaseurueemme kulkureitteihin. Sukuloiden sijaan suuntasimme lopulta pienehkölle luomuviinitilalle Veronan kupeeseen. Tänä vuonna pääsin käymään toisella luomuviinitilalla, tällä kertaa Unkarin Tokajin alueella. Oli mielenkiintoista kuulla myös tästä teidän vierailustanne, aina oppii uutta viineistä!
Oijoi, teidänkin kokemukset kuulostavat unohtumattomilta! Ensi vuonna on kyllä pakko päästä toistamiseen viinimatkalle..
<3 oi, miten tuonne pääsee kylään?
Kannattaa olla etukäteen yhteydessä ja tiedustella, josko kyläily onnistuisi! Yhteystiedot löydät nettisivuilta sukula.com.
Oioioi. Ihanalta näyttää ja ihanaa kun joku muukin tunnustaa, ettei oikeasti ole viinintuntija.
Heh, ravintoloissakin rehellisesti sanon, että en tiedä viineistä kovin paljon ja luotan tarjoilijoiden ammattitaitoon. Valinnanvaraa on yleensä niin paljon, että tehtävä on näillä taidoilla mahdoton. 😀
Kyllähän tuollainen visiitti viinitilalle menisi! Varmasti vielä erityisen mielenkiintoista ollut olla suomalaisen omistamalla viinitilalla. Joskus pitäisi kyllä tutustua johonkin viinitilaan, tässä olisi hyvä vaihtoehto kyllä.
Eikä varmasti kyllä huonoa ollut tuo ruokakaan, erityisen hyvältä näyttää tuo alkuruoka – nam.
Suosittelen viinitilavisiittiä! On aivan eri asia juoda lasillinen viiniä ravintolassa kuin korkata pullo tilalla, jonka viini on kasvanut viereisen rinteen viiniköynnöksistä.
Kauniit on maisemat ja noiden risottokuvien katselu saa kyllä veden kielelle! Ja mikä olisikaan parempaa syysiltoihin kuin lasillinen kunnollista Baroloa? 🙂
Ei mikään! Vielä kun raaskisi avata jonkun tuliaispulloista, niiden kun ilmeisesti pitäisi vielä antaa vanhentua rauhassa.. 😀
Oh miten ihana reissu! Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, että katselee tällaisia kuvia kun mehustaa :O Toteutan siis tuota Jason Valen Superjuice me 28 päivän mehustusta ja 8 päivää jo takana. Tarkoitus olisi päästä makeanhimosta eroon ja jos siinä lähtisi ylipainoa myös pois niin se olisi iso plussa. Tätä kun on vähän kertynyt… Niinhän sitä sanotaan, hetki herkkua huulilla, vuosiksi kiloja uumilla 😉 Ihan hyvin on siis mennyt, mutta ei saisi katsella mitään ruokakuvia! Makeaa ei tee mieli, mutta jos saisin edes yhden uunituoreen sämpylän niin se olisi aivan taivaallista ;D Noh, enää 19 päivää ja tämä puolikas niin kyllä sitten saa taas syödä…sitä odotellessa.
Huh, kuulostaa hurjalta. Minusta ei kyllä olisi mehupaastolle, tykkään liikaa ruuasta ja nytkin on ruisleipä uunissa. Tsemppiä projektiin, toivottavasti tulokset palkitsevat. 🙂
Hih, niin mäkin oon aina sanonut. Mutta tämä ei ole kuitenkaan ihan tavallinen mehupaasto, tässä tulee mm. banaania, marjoja, avokadoa ym. ihan lihoineen päivineen smoothien muodossa ja sitten mehua lisäksi, hyvin on pärjätty eikä nälkäkään ole kiusannut. 11. päivä jo menossa ja 5.7 kiloa poissa! Neste jaloista kadonnut ja nilkatkin näyttävät ihan vieraan ihmisen nilkoilta 😉 Ei tässä enää ole montaa päivää niin saa syödä. Ajattelin tehdä ekana päivänä karjalanpiirakoita 😉
Nyt vasta luin tuosta pyöräonnettomuudesta, ai kamala! Onneksi oli kypärä tosiaan päässä eikä käynyt huonosti.
No sitten ymmärrän! Pelkillä mehuilla en ikinä pärjäisi, mutta tuossahan sallitaan kaikenlaista hyvää! Aika mielettömän monta kiloakin on jo kadonnut, on varmasti palkitseva dieetti. 🙂 Nyt sait minutkin haaveilemaan tuoreista karjalanpiirakoista, pitäisköhän vihjata isännälle.. 😀
Paluuviite: Italian viinitilat matkakohteena - Kohteena maailma