Viime viikolla matkablogeissa kiersi haaste, jossa listattiin asioita, joita bloggaaja ei ole koskaan reissatessaan tehnyt, kokenut tai kokeillut. Listoja luettuani haastoin itseni soveltamaan haastetta kotikokkien maailmaan. Olisiko jotain mitä minä en ole vielä maistanut, kokannut tai kokeillut? Tehtävä ei ollutkaan ihan helppo! Ennakkoluulottomana maistan yleensä kaikkea, mitä minulle tarjotaan. En keksinyt yhtäkään ns. tavallista ruoka-ainetta, jota en olisi kokeillut, mutta ihan kaikkea tässäkään keittiössä ei kuitenkaan ole ehditty (vielä) ottaa haltuun.
En ole koskaan syönyt ravintola Savoyssa..
..mutta haaveilen siitä usein. Lounasaikaan Savoyssa syö ja juo omallakin rahalla, joten taidanpa lisätä visiitin klassikkoravintolaan tämän vuoden tavoitelistalle.
En ole koskaan maistanut valaan lihaa..
..enkä ole aikeissa maistaakaan. Katsoin jokin aika sitten Kimmo Ohtosen toimittaman Katoava Pohjola -dokumenttisarjan Yle Areenasta. Yksi sarjan osista keskittyy valaanpyyntiin, sen kannattajien ja vastustajien mielipiteisiin ja faktoihin. Erään kuvauspäivän aikana valaanpyyntialus teurasti viisi lahtivalasta. Pyyntiä perustellaan sillä, että kalaa ei riitä sekä valaille että kalastajille. Islannin hallitus onkin päättänyt, että maa uhmaa edelleen jo vuonna 1986 asetettua kansainvälistä valaanpyyntikieltoa ja jatkaa pyyntiä ainakin vuoteen 2020 saakka. Osasyynä ovat ravintolat, jotka pitävät valaanlihaa ruokalistoillaan.
En ole koskaan syönyt myöskään karhunlihaa..
..mutta haluaisin maistaa sitä. Karhujen metsästystä säädellään Euroopan unionin luontodirektiivillä. Kotimainen karhukannan kokoa säädellään kannanhoidollisella metsästyksellä vahvistetun hoitosuunnitelman mukaisesti. Karhu on siis riistaa, siinä missä hirvi tai peurakin. Ehkäpä lisään myös karhuannoksiin erikoistuneen Saslikin ravintoloiden to do -listalle.
En ole koskaan löytänyt metsästä herkkutattia..
..tai sitten en vain osaa tunnistaa sitä. Oletan kuitenkin, että jos tatin malto värjäytyy siniseksi tai tummuu kosketuksesta, se ei ole herkkutatti. Pitäisiköhän hakeutua sienikurssille?
En ole koskaan keittänyt nakkisoppaa..
..sillä sain siitä yliannostuksen ensimmäisen poikaystäväni kotona. Nakkikeitto oli hänen isänsä bravuuri ja siksi se porisi hellalla harva se viikko. Itse diagnosoitu, sittemmin onneksi lieventynyt persilja-allergia on samaa perua.
En ole koskaan grillannut tuorejuustolla täytettyjä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä..
..enkä ymmärrä, miten niin monet niitä rakastavat. Mauttoman valkoisen sienen sisään ängetään esanssista tuorejuustoa ja koko komeus kääritään pekoniin, joka jää paistettaessa veteläksi. Ei kiitos.
En ole koskaan tehnyt macaron-leivoksia..
..sillä pelkään epäonnistuvani täydellisesti. Ystäväni ovat macaron-taikureita – ulkonäkö on viimeisen päälle ja täytteet suussa sulavia. Jätän leivokset suosiola heidän vastuulleen.
En ole koskaan omistanut monitoimikonetta..
..koska olen ajatellut sen olevan turha kapistus, joka vie vain tilaa. Vanhemmiten olen kuitenkin alkanut harkita monitoimikoneen ostamista. Hiljattain selvisi, että olemme ystäväni kanssa metsästäneet konetta jo pitkään samoilta myyntifoorumeilta. Koneen tulee olla katseenkestävä, sillä jos se tungetaan kaapin perälle, sitä ei tule käytettyä.
En ole koskaan syönyt minkään eläimen aivoja..
..mutta lähietnisestä ostetut lampaan aivot odottavat ennakkoluulotonta kokkaajaa pakkasessa. Vielä en ole uskaltanut ryhtyä kokkaushommiin, mutta kun ryhdyn, kuulette siitä kyllä.
En ole koskaan maistanut kaviaaria..
..ja luulen, etten ole menettänyt mitään. Muikunmäti on taatusti vähintään yhtä hyvää, ellei jopa parempaa.
En ole koskaan juonut viskiä..
..paitsi kerran hieman humaltuneena, kun päädyin jatkoille baarissa tapaamani miehen luokse. Puoli viideltä veden kanssa nautittu 200 euron viskinaukku maistui yllättävän hyvältä. Sikäli kun muistan.
ps. Ymmärrettävästi minulla ei myöskään ole yllä olevista aiheista kuvia. Niinpä saatte ihailla kimaltelevia hankia, joilla hiihtelen seuraavan viikon ajan. Sydäntalven tunnelmia tallennan blogin sivuille viimeistään ensi viikon alussa.
Mainiosti toteutettu haaste!
Minä olen kerran syönyt karhua. Käytiin Eat Helsinki -tarjouksen (kaksi pääruokaa yhden hinnalla) kannustamina Bellevuessa ja tilattiin prameasti karhut. Se oli kyllä maukasta.
Häpeäkseni tunnustan, että olen Islannissa maistanut myös valasta. Mietin tosin silloin, onkohan se ihan eettistä, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Oltiin hienossa seafood-buffetissa, ja kun on Islannista kyse, se maksoi pienen omaisuuden.
Ja siinä täytyy olla samaa mieltä, että ne herkkusieni-pekonikääryleet on yliarvostettuja!
Kiitos Kati! Olen vähän kateellinen tuosta Bellevue-kokemuksesta, ehkä minäkin vielä jonakin päivänä. Ei varmaan kannata hävetä yhtä valaansyöntikertaa, samassa tilanteessa olisin saattanut toimia samoin, vaikka se periaatteitani vastaan onkin. Kun se kerran oli jo siinä lautasella. :/
Mun unelma on kans päästä Savoihin. Ja Kape. Niin ihana. Tein kans kerran niitä herkkusieniä grillissä ja tosi skeidaa.
Hihi, voidaan kohta perustaa grilliherkkusienten inhokkikerho, mukana ainakin sinä, minä ja Lähinnä Kauempana -Kati! 😀