Lyhyenä hetkenä on nyt yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Juuri ja juuri kävelemään oppinut, vielä hieman haparoiva, mutta päättäväisesti eteenpäin asteleva. Innostuu helposti, jokeltelee suureen ääneen ja nauttii vuorovaikutuksesta kaikenikäisten kanssa. Luonteeltaan tämä taapero on utelias ja vähän uppiniskainen. Ulkoisessa olemuksessa on vielä pienen lapsen pyöreyttä, tukkakin harottaa joka suuntaan ja hymy on leveä. Ruokahalu on aikuisen naisen luokkaa.
Vuosi on sisältänyt 72 artikkelia, yli 600 kuvaa, 100 700 uniikkia kävijää ja 242 200 sivulatausta. Olen siis postannut 1,38 kertaa viikossa. Vähemmän ja epäsäännöllisemmin kuin suunnittelin. Olen kuitenkin tyytyväinen, etten ole jättänyt leikkiä kesken, vaikka kirjoittamiselle onkin välillä pitänyt varastaa aikaa yön tunneilta. Uniikkeja lukijoita on ennätyskuukausina ollut jopa 20 000, kun luku keskimäärin on n. 8500 kuukaudessa. Hurjia lukuja kaikki tyynni – ainakin näin aloittelijan näkökulmasta. Kiitos kuuluu sinulle, lukijani.
Ennen aloittamista listasin yhteen tiedostoon kaikki postausideani. Noin sadasta silloin kirjatusta ideasta on toteutettu ehkä viidesosa. Olen saanut huomata, että ajankohtaisemmat juttuaiheet syrjäyttävät alkuperäiset suunnitelmat, ja hyvä niin. Alkuperäiset ideat, muistot ja tarinat eivät vanhene, vaan odottavat vuoroaan.
Viime perjantain PING Helsinki pani miettimään. Kenelle kirjoitan ja miksi? Mitä lukijat haluavat ja tarjoanko heille sitä? Ymmärrän, että jos (ja kun) on aikeissa siirtyä vähitellen harrastelijabloggaajasta ammattilaiseksi, pitäisi sisältöjä miettiä ensisijaisesti kohderyhmää miellyttäen. Aion silti jatkossakin kirjoittaa itsepäisesti siitä, mikä minua kiinnostaa. Haluan tarinoiden kumpuavan omasta elämästäni, omiin kokemuksiini ja valintoihini pohjaten, enkä tahdo ahtaa sisältöä väkisin johonkin ruokablogien hyväksi havaittuun muottiin. Jos blogi rönsyilee, annan sen rönsyillä, sillä sellaista on elämä.
Punainen lanka on kuitenkin tiiviisti kudottuna blogikankaaseen. Ruoka kulkee mukana ihan jokaisessa postauksessa, kuvissa, sivulauseissa ja rivien välissä. Reseptit, joita jaan, eivät ole blogin itsetarkoitus, tärkeintä ovat niiden ympärillä olevat tarinat, joihin sinä lukijana voit samaistua – tai olla samaistumatta. Konkarikriitikko Anna Paljakkakin toteaa uusimmassa Imagessa, että ikimuistoisimmissa ruokakokemuksissa tärkeintä ei ole ruoka vaan aterioinnin sosiaalinen konteksti ja se mitä yhteisen pöydän äärellä tapahtuu.
Olen pyrkinyt elämään elämääni välittämättä ulkoisista paineista ja vaatimuksista, yhteiskunnan normeista ja muiden mielipiteistä. Aina se ei ole helppoa, ryhmäpaineen alla tai byrokratian sääntöviidakossa. Tai silloin kun nettipalstoilla huudellaan rumista rilleistä tai kun someraivo osuu omalle kohdalle.
Kuljen silti omaa polkuani, matkaseuranani sellaiset tyypit, jotka tuntevat samoin. Samaa filosofiaa noudattaa myös Lyhyenä hetkenä. Kirjoitan omalla tyylilläni, aiheista jotka kiinnostavat minua – ja toivottavasti myös sinua. Jos et tykkää, jätä lukematta. Jos tykkäät, olet lämpimästi tervetullut blogikotiini vaikka joka päivä. Kommentoi, purnaa, ihastele, kritisoi, argumentoi ja keskustele. Lupaan vastata, olla suora ja rehellinen.
Yhteistyöpostauksia en ole vielä tehnyt. Tarkoituksella en ole vältellyt sisältömarkkinointia, mutta toisaalta en myöskään ole ollut itse aktiivinen. En vastusta kaupallisia yhteistöitä, mutta suoraan sanottuna näen välillä punaista, kun kaikki ruokablogit kirjoittavat samaan aikaan samoista maustesekoituksista tai kun samat rahkapurkit nostetaan ihan jokaiseen somekanavaan, enkä tahtoisi oman blogini seuraajien kokevan samaa. Haluan, että blogiani luetaan omien sisältöjeni vuoksi, ei tuotevertailujen tai uutuusesittelyjen takia. Jollain leipä on kuitenkin pöytään ansaittava.
Kuten mainittua, olen allekirjoittanut sisällöntuottajan eettisen koodiston, jonka johdattamana jatkan blogielämääni. Jos ja kun yhteistyökuvioista tulee jossain vaiheessa osa sisällöntuotantoani, lupaan pyhästi kirjoittaa vain niistä aiheista ja tuotteista, joista innostun aidosti ja joiden arvot vastaavat omiani. Luomusta, lähiruoasta, ruokayrittäjyydestä, laadukkaista raaka-aineista, tarkoituksenmukaisesta muotoilusta keittiössä, yhteisöllisyydestä, yhdessä syömisestä, kaupunkiviljelystä, ruokareissuista Suomessa ja ulkomailla, Helsingin ruokakulttuurista ja vaikutuksen tehneistä ravintoloista, kahviloista ja kuppiloista. Ruoasta, viinistä ja rakkaudesta. Ja siitä mitä kahden insinöörin keittiössä tapahtuu.
Siispä hyvää syntymäpäivää rakas yksivuotias, ja monia vuosia! Synttäreittesi kunniaksi nautin kipollisen raakapuuroa, puhalletaan ne kynttilät sitten ensi vuonna.
Loppukevennykseksi vielä valikoima mieleenpainuvimpia hakusanoja, joilla blogini on löydetty: miksi sämpylät jää litteiksi, 6 metrisellä purjeveneellä, ihana ihminen kemia puuttuu, ystävyyden siemen, makkara sininen lenkki kuvia. Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa vuosikatsausta!
Onnea! <3
Onnea! Pidä kiinni omasta tyylistäsi 🙂 Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia kirjoituksiasi!
Kiitos Jenna! Ihan varmasti pidän!
Blogisi on mielestäni juuri siksi upea, että kirjoitat omasta elämästäsi eli tarinat ovat henkilökohtaisia. Vaatii tosin aikamoista rohkeutta näinä someraivon aikoina. Kirjoitat myös monipuolisesti erilaisista aiheista, pidän sitä ehdottomasti hyvänä. Niin ja tapasi kirjoittaa on tosi mukaansatempaava! Kun blogiin tulee mukaan kaupallisia kuvioita, jotain minusta häviää. Vaikkakin blogissa olisikin esillä vain niitä tuotteita/juttuja, joita itse voi suositella. Mutta silti se kaupallisuus puskee jollain tavalla läpi ja blogi tuntuu mainostamiselle. Liian ”ammattimaiset” blogit ovat minusta usein persoonattomia, liian sliipattuja. Toivottavasti blogissasi siis säilyy oma persoonallinen tyylisi, se uppoaa ainankin minuun 🙂 Rahkapurkkeja voin tosiaan vertailla vaikkapa Cittarin kylmähyllyillä.
Arvasin, etten ole yksin blogiyhteistyöajatusten kanssa. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä sekä mainostamisesta että ”ammattiblogien” jonkinlaisesta kliinisyydestä. Oma persoona häviää pakollisten kampanjointien alle, enkä ainakaan minä jaksa niitä juttuja enää lukea. Teen parhaani säilyttääkseni oman tyylini, siitä voit olla 100% varma. Kiitos, kun luet blogiani!
Itse välttelen blogeja, jotka ovat täynnä mainoslinkkejä. Kuten aiemmassakin postauksessa mainittiin, vievät yhteistyöt myös minunkin mielestäni sielun blogilta. Olen lukenut blogiasi alusta asti ja pitänyt siitä kovasti. Persoonalliset kirjoitukset pitävät mielenkiintoa yllä ja käyn usein vilkuilemassa olisiko uusia postauksia tullut. =) toivottavasti jatkat samalla linjalla!
Sieluani en myy, joku raja sentään! Kiitos, kun jätit kommentin. On ihanaa kuulla, että olet viihtynyt tekstieni parissa ihan alusta asti!
Hei Pia! Paljon, paljon onnea yksivuotiaalle blogillesi! Siitä tuli lempparini jo ensilukemalta. Ja kuten muutkin täällä, totean samaa: ihanaa, että haluat pitää oman linjasi, etkä ole etunenässä lähtemässä mukaan kaupalliseen hössötykseen. Sitä on jo aivan riittämiin sitä haluaville. Ties minne tämä blogin kirjoittaminen sinut vielä johdattaa 🙂
Kiitos Maarit! Mukavaa, kun jaksat tasaisin väliajoin kommentoida hengentuotoksiani, arvostan!
Jatka samalla tyylillä! Blogiasi on kiva lukea, kun et yritä olla jotain muuta kuin olet! Ja ihania aiheita ja hyvä, että aiheet vaihtelevat, ettet keskity vain yhteen. Onnea yksivuotiaalle!
Suutari pysyköön lestissään, eli teen sitä minkä parhaiten osaan: olen oma itseni. Kiitos kommentistasi Minna!
Onnea yksivuotiaalle! Mukana ollaan, edelleen. Minua on viehättänyt koko seuraamiseni ajan Sinun oma tyylisi kirjoittaa, eli nimenomaan se, että olet kulkenut omaa polkuasi ja kirjoitat siitä, mikä Sinua itseäsi kiinnostaa ja haluttaa. Olet selvästi taitava (ja ammattimainen) kirjoittaja. Tuo kaupallinen yhteistyö ja mainostaminen on asia, mikä bloginpitäjälle varmasti tulee jossain vaiheessa eteen. En osaa sanoa hyödyistä, enkä haitoista. Jotain ”omaa ääntä” ja yksilöllisyyttä, sitä persoonallisuutta luulen kuitenkin katoavan, jos sille tielle lähtee. Haasteellisia kysymyksiä. Kertoile jossain vaiheessa, mitä ajatuksia nousi ja mille tielle suuntaat. Hyvää toukokuun loppupuolta 🙂 toivottelee Leena
Kirjoittaminen muista kuin oman kiinnostuksen kohteista tuntuu väkinäiseltä ja se väistämässä näkyy myös sisällön laadussa. Mielelläni kuitenkin tekisin näkyväksi esimerkiksi pienien toimijoiden palveluita, uusia konsepteja ja vasta markkinoille pyrkiviä lähi- ja luomuruokatuotteita, mikäli ne koskettavat ja liikauttavat jotain minussa. Sillä mitä enemmän aloittelevia yrittäjiä, kivijalkakauppoja ja pientuottajien juttuja tuetaan ja tehdään tunnetuksi, sitä enemmän meillä on varaa valita jotain muuta kuin se ison ketjun automarket tai halvalla tehty epäeettinen tuote. Kaupallisia yhteistöitä voi tehdä monella tapaa ja ehkäpä hamassa tulevaisuudessa löydän niihin täysin uuden lähestymistavan nykyisen laatikon ulkopuolelta, aika näyttää. Pidän kyllä teidät ajan tasalla, jos tuohon kaupalliseen kelkkaan jossain vaiheessa taivun lähtemään. Ihania toukokuun viimeisiä päiviä sinullekin Leena!
Kiitokset minultakin, olen seurannut alusta asti. Tekstiäsi on mukava ja helppo lukea, kirjoitat sujuvasti ja persoonallisesti. Hyvin voisin kuvitella lukevani kirjoituksiasi myös vaikkapa kolumnimuodossa jonkun lehden sivuilta 🙂
Aurinkoista kesää!
Onpas teitä vakiolukijoita monta! Kiitos Katja, kun kommentoit, sillä vaikka lukijakäppyrät pyörivät kohtuullisissa lukemissa, ei mistään pysty päättelemään ovatko kävijät kertaluontoisia vai palaavatko he aina uudelleen. Kehusi saivat aikaan pienoista punastelua – jotain olen siis tehnyt oikein, vaikka tämä ensimmäinen blogivuosi välillä onkin ollut melkoisessa suossa rämpimistä. Pahimmista silmäkkeistä on kuitenkin selvitty ja askel on jo vakaampi. Aurinkoisia kesäpäiviä!
Samoin täältä kiitos ihanasta tavastasi kirjoittaa! Säännöllisesti käyn juttujasi lukemassa, ja aina tykkään yhtä paljon. Ja aivan kuten aiemmatkin kommentoijat – tykkään erityisesti siitä että täällä ei tarvitse miettiä joka toisen kirjoituksen kohdalla että onkohan tuo ihan oikeasti nyt tätä mieltä, taitaa olla mainostusta.. Iso kiitos raikkaasta luettavasta ja jotenkin piristävästä blogista. Kaikkea hyvää!
Kiitos Elina, arvostan! Mainiota, että olen onnistunut piristämään päiviäsi. Nyt yritän palautua mökkimoodista kaupunkielämään, ja kirjoitella teille lisää luettavaa. Kaikkea hyvää sinullekin!