Sarjassamme keittiön kestosuosikkeja: tomaattinen fenkolipasta

Rakastan kokkaamista melkein yhtä paljon kuin mieheni. Nykyään homma toimii kahden insinöörin keittiössä nimittäin niin, että selaamme keittokirjoja ja somea, ideoimme yhdessä ruokia ja sitten puolisoni tarttuu kauhan varteen. En muista, missä vaiheessa muutos tapahtui, eikä sillä oikeastaan ole väliä. Nautin olostani sohvalla viinilasin kera ja kehun keittiössä puuhastelevaa puolisoani tasaiseen tahtiin. Tarjoudun joka kerta auttamaan, mutta hän haluaa touhuta mieluiten yksin, kuulemma olisin vain tiellä. Fenkolipasta on kuitenkin minun heiniäni.

fenkolipasta

Toisin sanoen kyllä minäkin pääsen välillä heilumaan hellan ääreen. Olen koonnut kännykkäni muistiinpanoihin ja instagramin arkistoihin pitkän listan reseptejä, joita haluan ehdottomasti kokeilla. Niiden kimppuun käyn yleensä viikonloppuisin, sillä arkena kotikonttorilla syödään sitä mikä pikaisesti valmistuu. Vaikka houkuttelevia reseptejä on nytkin odottamassa vino pino, niistä hyvin harvoin löytyy suosikkeja, joita haluan syödä useamman kerran. Kun haluan varmistua, että lautasella on suussa sulavaa sapuskaa, käännyn yleensä kestosuosikkieni puoleen. Saatan syödä kolme kertaa viikossa Anna-Leena Härkösen sitruunapastaa, vähintään kerran kuussa lempeän tulista linssisoppaa, parin viikon välein kukkakaalilla höystettyä pollo limonelloa ja ihan yhtä usein pakastimeen kätkettyä kaalilaatikkoa.

fenkolipasta

Siksi olenkin erityisen iloinen, kun vastaan tulee ruoka, jonka tiedän kerrasta osuvan kestosuosikkien kategoriaan. Sellainen on Imanin ja Leenan fenkolivuoka, josta minun käsittelyssäni muotoutuikin melko nopeasti fenkolipasta. Alkuperäisessä reseptissä lautaselle lisätään ricottaa, joka maistuukin mahtavalta, mutta koska pyrin nykyään syömään mahdollisimman usein kasvipohjaisista aineksista kokattua apetta, kehittelin pienillä muutoksilla fenkolivuoasta suuhuni vieläkin paremmin sopivan pastakastikkeen. Suuria muutoksia ei tarvittu, säädin vähän ainesten määriä ja korvasin ricottan kaurafraichella, joka sekoitetaan pastan joukkoon jo ennen lautaselle lusikoimista.

fenkolipasta

fenkolipasta

Fenkolipasta on minun bravuurini, jonka kokkaamisen ajaksi puoliso saa pötkähtää sohvalle siemailemaan viiniään. Näin tapahtuu myös tänään, toisena pääsiäispäivänä, kun tartun kapustaan mökkikeittiössä pelastaen nuutuneen fenkolin, kaurafraichen jämät ja loput asiakkaan tuotekuvauksia varten hankituista sitruunoista. Joten tässä se tulee, uusin kestosuosikkini, tomaattinen fenkolipasta. Annoksesta riittää 2–3 pastanrakastajalle.

fenkolipasta

Tomaattinen fenkolipasta

2 pientä tai 1 iso fenkoli
2 rkl oliiviöljyä
8 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl kasvislientä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl sokeria tai hunajaa
1 paketti papuja tai kikherneitä
Iso kourallinen kirsikkatomaatteja tai pari isompaa tomaattia
½ dl kokonaisia oliiveja
2 rkl pieniä kapriksia
½ veriappelsiini
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
1–2 dl kaurafraichea
Suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Ota pieni uunivuoka ja lorota sen pohjalle 2 rkl oliiviöljyä. Heitä valkosipulinkynnet vuokaan ja paista niitä uunissa reilut 5 minuuttia. Leikkaa sillä välin fenkoli neljään tai kahdeksaan lohkoon.

Ota vuoka uunista ja kaada siihen tomaattimurska ja kasvisliemi. Sekoita joukkoon sokeri tai hunaja sekä timjami. Lisää vuokaan pavut tai kikherneet, puolitetut tomaatit, oliivit ja kaprikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele lopuksi vuokaan fenkolilohkot leikkuupinta ylöspäin. Holauta niiden päälle vielä hiukan oliiviöljyä sekä sitruunan ja veriappelsiinin mehu. Rouhaise myllystä vielä suolaa ja pippuria.

Paista uunissa puolisen tuntia tai kun fenkolit ovat kypsiä ja saaneet kunnolla väriä. Keitä sillä aikaa pasta.

Ota vuoka uunista ja sekoita siihen vielä 1–2 dl kaurafraichea. Annostele lautasille pastaa ja lisää reilusti soosia. Raasta päälle sitruunankuorta ja lorauta halutessasi vähän oliiviöljyä.

fenkolipasta

Jos fenkoli on yksi sinunkin suosikkikasviksistasi, lupaan, että tykästyt myös tähän. Fenkolipasta valloittakoon maailman – tai ainakin sinun sydämesi!

Kohti kestävämpää elämää – viisi syytä lopettaa lihan syöminen tai ainakin vähentää sitä

”Onko sulla mitään allergioita tai erikoisruokavaliota?” Ei ole, vastaan ensin. Ei kun odotapas, en syö lainkaan lihaa. Mieleni tekee lisätä, että kestävästi metsästetty riista käy ja vastuullisesti pyydetyt kotimaiset luonnonkalat myös, mutta selittäminen tuntuu vaivalloiselta. Tuntuu hölmöltä eritellä erikoisruokavalioksi lihattomuus, kun jokaisen meistä pitäisi syödä vähintäänkin planetaarisen ruokavalion mukaan kasviksia lautaselle lisäten, kasvipohjaisia elintarvikkeita suosien ja lihansyöntiä reilusti vähentäen. Eikö ajatusmallin voisi kääntää ympäri? Niin, että kasvissyönti olisikin normi ja liha lautasella se erikoisempi valinta?

Vielä vuosi sitten keittiössämme valmistettiin lihaa melkein joka viikko. Siksi pakastimesta löytyy edelleen miehen kokkaamaa nyhtöpossua, lihaliemiä ja heräteostoksena koriin päätynyt ankan rintafilee. Makkara oli mökillä helppo valinta ja grillattu entrecote osa juhannusperinteitä. Olen ollut tietoinen lihan ympäristövaikutuksista ja suuresta hiilijalanjäljestä jo kauan, ja vähentänyt tehotuotetun ruoan syömistä tietoisesti, mutta vasta viime vuoden lopulla olen ryhtynyt oikeasti sanoista tekoihin.

lihansyönti

Valitsen kasvisvaihtoehdon aina kun se on mahdollista ja joskus silloinkin, kun se ei ole. Varaan pöydän ravintolasta, jossa listalla on riittävästi kestäviä vaihtoehtoja, vegaanista tai vähintäänkin kasvisruokaa. Huomioin maapallon jokaisessa reseptissä, jonka itse kirjoitan, kieltäydyn kaikista työhön liittyvistä toimeksiannoista, jotka liippaavat etäisestikään tuotantoeläimiä, puhun hyvistä kokemuksistani muille ja yritän muutenkin näyttää esimerkkiä. Olen onnistunut vihdoinkin voittamaan planeetan puolelle myös puolisoni, joka kokkailee nykyään sujuvasti lempiruokiaan vegaanisina. Äänestämme ostoskoreillamme.

Toivon, että sinäkin nousisit samaan veneeseen, ja siksi kokosin tähän tekstiin perusteluja elämänmuutokselleni kestävämmän ruokavalion puolesta. Jos seuraavat lauseet herättävät tunteita, älä säikähdä, sillä niin niiden kuuluukin tehdä. Tunteet ovat oivallinen toiminnan polttoaine, ja auttavat meitä elämään arvojemme mukaisesti ja maapallon monimuotoisuutta kunnioittaen.

Ilmastonmuutos ja luontokato

Ensisijainen syy lopettaa lihan syöminen oli ilmastonmuutos, siitä johtuva luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekokriisi, joka koskee ennen pitkää jokaista meistä. Kun opin, että lihan kulutuksen radikaalilla vähentämisellä on oikeasti väliä ja että kasvipitoiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää omaa hiilijalanjälkeä, oli helppo hypätä hyvisten kelkkaan. Silmien sulkeminen ei enää auttanut, kun faktat ja IPCC-raportin madonluvut ja tutkijoiden ennusteet lyötiin kylmästi pöytään. Oli pakko toimia.

lihansyönti

Riistämme tälläkin hetkellä luonnonvaroja, seuraamme aitiopaikalta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja seuraamme vierestä ilmastokriisin vaikutuksia ilman huolta huomisesta. Raivaamme jatkuvasti lisää viljelymaata, jotta voimme kasvattaa enemmän rehua eläimille, sen sijaan, että viljelisimme lajikkeita suoraan ihmisten syötäväksi. Ekosysteemit ovat romahtamispisteessä ja alueelliset populaatiot pienenevät tai katoavat kokonaan. Maapallon kuudes sukupuuttoaalto uhkaa jo kymmeniätuhansia eliölajeja, ja tällä menolla sen mukana menee myös ihminen. Vaikka tutkijat huutavat päät punaisina, ettemme voi jatkaa näin, kääntää liian moni selkänsä välttääkseen kohtaamasta sitä, mikä on väistämätöntä. Pikamuotitrendit jylläävät, autojen määrä kasvaa vuodesta toiseen ja pihviä paistetaan pöytään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ilmastotoimia tulee tietenkin vaatia myös valtaapitäviltä, mutta tässä maailman tilassa myös yksilön valinnoilla on suuri merkitys. Syyllistäminen ei toimi, siitä olen saanut kuulla sata kertaa, mutta kun kevyemmät keinot eivät tepsi, ei jäljelle jää muita vaihtoehtoja. Meidän on aika herätä nyt – ei ensi viikolla tai seuraavana vuonna, sillä silloin on jo liian myöhäistä – ja kantaa vastuumme, jotta seuraaville sukupolville jäisi muutakin kuin tähteitä.

Lihantuotannon epäeettisyys

Nykyään en voi olla ajattelematta ilmastovaikutusten lisäksi lihantuotannon eettisyyttä. Miksi meillä on oikeus sulkea eläimet ahtaisiin elinolosuhteisiin, jotta saisimme jauhelihaa lautaselle ja ylijalostetun broilerin rintafilettä pannulle? Isot lihantuottajat painattavat hunajamarinadipakkauksiinsa vihertäviä vastuullisuuslausekkeita ja markkinointiväittämiä, joilla ei ole mitään totuuspohjaa. Vai mitä sanotte siitä, että broilereita, joiden elintila on rajoitettu yhden aanelosen alalle kutsutaan vapaasti kasvaneiksi?

Kuluttajaa johdetaan harhaan sertifikaateilla, jotka takaavat lähinnä minimiolosuhteet sekä ruoan ja juoman eläimille. Valtakunnan suurimman päivälehden kannessa lihatalo kertoo, kuinka hyvä syntyy hyvästä, kutsuu tehotuotettua eläintä kansallispossuksi ja vertaa sitä ikoniseen kansallismaisemaan. Samaan aikaan tuottajien asiaa ajava järjestö ajaa mediaan läpi tiedotteen, jossa kerrotaan tutkimuksen osoittavan, että sekasyöjän ostoskassin peittoaa kasvissyöjän ostokset kun tarkastellaan ruokakorin terveellisyyttä itse keksityillä, tutkimuksen tehneelle taholle suotuisilla indikaattoreilla.

lihansyönti

En usko, että kukaan meistä haluaa pahaa eläimille. Käymme paijaamassa lehmiä ja lampaita kotieläintiloilla, hymyilemme hellyyttäville pikkupossuille ja kuvittelemme vapaiden kanojen munien tulevan pihapiirissä kuopsuttelevien kanarouvien orsille rakennetuista pesistä. Samaan aikaan kun teemme kaikkemme kotisohvalla köllöttelevän nelijalkaisen ystävämme eteen, tartumme kaupassa jauhelihapakettiin, ajattelematta mistä ruoka on peräisin. Eikö se ole aika ristiriitaista?

Kasvipohjaiset ruoat maistuvat paremmalle

Jos olen rehellinen, minun on myönnettävä, että suhtauduin vuosia epäilevästi ns. lihankorvikkeisiin ja muihin kasviperäisiin vaihtoehtoihin. Kyllä voi on aina voita ja kermaa sen olla pitää -mantrat soivat korvissani kaupan käytäviä kiertäessäni. Ei se mikään ihme ole, sillä niinhän täällä pohjolan perukoilla on ruokaa valmistettu koko elinikäni ajan. Ihan ensimmäiset kasvipohjaiset tuotteet eivät välttämättä olleet ominaisuuksiltaan täyttä priimaa, mutta nykyään kauppojen hyllyt notkuvat sadoista ellei tuhansista erilaisista tuotteista, joten vanha tekosyy on menettänyt voimansa.

lihansyönti

Edelleen vähän vierastan lihan ulkonäköä tavoittelevia tuotteita, mutta ymmärrän, miksi niitä tehdään. On paljon helpompaa kokeilla tutulta tuntuvaa vaihtoehtoa, kuin siirtyä suoraan tofuvalikoiman vakiokäyttäjäksi. Kun korvaa jauhelihan soijarouheella tai kauramurulla, ei muutosta välttämättä huomaa maussa lainkaan. Aamiaisjugurtin, ruokakerman ja fetajuuston vaihtaminen kasvipohjaiseen saattaa vaatia makunystyröiltä hieman totuttelua, mutta loppupeleissä ero ei ole kovin suuri. Avainasemassa ovat odotukset ja asenne. Kasvipohjaiset tuotteet eivät tietenkään voi maistua samalta kuin eläinperäiset, sillä kyseessä on aivan eri raaka-aine. Jos odottaa täysin identtistä makumaailmaa, pettyy ihan varmasti. Sen sijaan suosittelen pitämään aistit avoimina ja unohtamaan turhat ennakkoluulot.

Makuasioista kiistely on turhaa. Oma suuni pitää paljon enemmän kasvisten moniulotteisista mauista, sillä liha ei minusta maistu enää oikein millekään. Liha maistuu, noh, lihalle. Jos lihaisa makumaailma on itselle mieleinen, kannattaa kokeilla vaikkapa pitkään paahdettua munakoisoa tai umamia uhkuvia tatteja. Tässäkin kohtaa vetoan totutteluun, sillä lihansyönnin lopettamisessa on enemmän kyse asennemuutoksesta kuin siitä että kasvipohjainen vaihtoehto maistuisi pahalle. Se maistuu erilaiselle, mutta siihen tottuu kyllä.

lihasta luopuminen

Me käytämme keittiössämme paljon vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä, tomaattisäilykkeitä, pähkinöitä, linssejä, papuja ja muita palkokasveja. Tykkäämme kokata tuoreista kasviksista ja ostamme vain harvoin edellä mainittuja lihaan verrattavia korvikkeita. Sieniä kokkaan lähinnä itselleni, sillä puoliso ei ole koskaan perustanut niiden rakenteesta. Tofun, tempen ja seitanin kanssa neuvottelut vielä hieman takeltelevat, mutta kunhan kokemusta karttuu, niitä tulee taatusti löytymään jääkaapistamme jatkossa aina.

Liha tuntuu raskaalta

Lukuisilla ravintolaillallisilla olen ilokseni saanut huomata, että kasvisannokset usein lyövät liharuoat laudalta ylivoimaisesti. Makupaletti on paljon rikkaampi, suutuntuma mukavampi ja lautaselle asetellut elementit hurjan paljon kiinnostavampia kuin kaverin annoksessa. Vaikka ruokalistalta ei löytyisi sopivaa ateriaa, ammattitaitoinen keittiö kyllä loihtii syötävää myös sille erikoisruokavalioiselle, kunhan siitä vain muistaa ilmoittaa etukäteen.

Joskus ajaudun edelleen tilanteisiin, joissa en kehtaa olla syömättä eteeni pyytämättä kannettua lihanpalaa. Ajatus ruoan roskiin heittämisestä ahdistaa niin paljon, että syön mieluummin, kuin jätän syömättä. Useimmiten liha ei maistu hyvältä, ja myöhemmin huomaan, että ruoasta tulee raskas olo. Kun on tottunut syömään runsaasti kasviksia ja hyvin vähän eläinperäisiä tuotteita, elimistö esittää vastalauseen. Sekin pitää kasviksista enemmän.

Vegaaniksi ei tarvitse ryhtyä yhdessä yössä

Minun matkani vegaaniksi on edelleen kesken. Ensimmäiseksi jätin pois sianlihan, sitten naudan ja broilerin. Samoihin aikoihin vaihdoin lähes kaikki lehmänmaitotuotteet kasvipohjaisiin. Tällä hetkellä opettelen eroon juustoista ja kananmunista. Jälkimmäiset olen jättänyt pois ruoanlaitosta ja leivonnasta, mutta luomumunan saatan edelleen syödä sellaisenaan leivän päällä silloin tällöin. Kestävästi kalastettua järvikalaa syön edelleen ja maksaa, munuaisia sekä muita sisäelinruokia teemme joskus, sillä tuntuu oikealta hyödyntää lihantuotannosta syntyviä sivuvirtoja, jotka muuten menisivät hukkaan. Myös kannanhoidollisista syistä metsästetty riista läpäisee ainakin toistaiseksi seulani.

On kuitenkin niin, että haluillamme tai nautinnollamme ei enää voida perustella yhtäkään ilmastoon vaikuttavaa valintaa. Jos et pysty luopumaan kokonaan lihasta ja muista eläinperäisistä tuotteista, tee niistä juhlaruokaa, jota kannetaan pöytään vain harvoina ja valittuina hetkinä. Proteiinin takia lihaa ei tarvita ruokavaliossa, sillä tarvittavan määrän ravintoaineita saa myös kasvispainotteisesta ruokavaliosta, kun syö riittävän monipuolisesti.

lihasta luopuminen

Loppuun lisään vielä pakollisen disclaimerin: omassakin lähipiirissäni on usempi keliaakikko, joista muutama on allerginen myös palkokasveille, soijapavut mukaan lukien. Silloin tilanne on kinkkisempi, sillä moni ilmastoystävällinen ruokavalion osasista sisältää viljaa, gluteenia, soijaa, papuja ja/tai hernettä. Kaikki eivät siis pysty muuttamaan omaa kulutustaan kokonaan, vaikka niin haluaisivatkin tehdä.

****

En harrasta lupauksia edes uutena vuotena, mutta nyt teen poikkeuksen. Lupaan käydä vuoden loppuun mennessä läpi blogini kaikki reseptit, muokata niitä tai ainakin lisätä tekstiin tiedon, miten ruoasta saa vegaanisen. Sillä välin löydätte tähän mennessä julkaisemani kasvisruoat tämän linkin takaa. Vastuullisia herkkuhetkiä!

ps. Kirjoitan vastuullisuudesta lähes päivittäin myös instagramin puolelle, tervetuloa seuraamaan!

Ihanan tahmeat misobanaanit limekastikkeella

Hankittuani Yotan Ottolenghin Shelf Love -kirjan, olen harrastanut keittiössä ahkerasti arvontaa. Se toimii seuraavasti: avaa jääkaappi tai kurkkaa kuiva-aineiden laatikkoon. Poimi käteen ensimmmäisenä silmään osuva paketti, purkki tai raaka-aine. Hae kirjan hakemistosta kyseinen aines ja etsi sen perusteella sopiva resepti. Viime viikolla käsi tarttui rasialliseen vaaleaa misotahnaa ja kuinka ollakkaan, pian pannulla kypsyivät ihanan tahmeat misobanaanit.

misobanaanit

Sattuman määräämä kokkaaminen on paitsi hauskaa myös hyödyllistä, sillä sen avulla pelastuvat jääkaappiin unohtuneet purnukat, kuivakaapin uumeniin eksyneet jauhopussukat ja viimeisiä vetelevät vihanneksetkin. Samaa systeemiä voi kokeilla toki ilman keittokirjaakin. Valitse keittiön kaapeista juuri sillä hetkellä puhutteleva raaka-aine ja syötä se Googleen yhdessä hakusanan ”resepti” kanssa. Päätä etukäteen, monesko hakutulos määrää kokkauksen kohteen ja paina enteriä, eikä enää koskaan tarvitse miettiä mitä tänään syötäisiin!

Tahmeat misobanaanit ovat suolaisenmakea vegaaninen herkku

Alkuperäisessä reseptissä käytetään voita ja ranskankermaa. Niitä minäkin käytin ensimmäisellä kerralla, kun tutkailin onko reseptistä ylipäätään mihinkään. Kävi niin, että annokset katosivat parempiin suihin parissa minuutissa, joten päätin kokeilla myös vegaanista versiota. Vaihdoin voin vegaaniseen, hyvinkin voin kaltaiseen Violife blockiin ja perusranskankerman Oatlyn iMat kaurafraicheen. Ihan yhtä herkullista tuli, eikä eroa käytännössä huomaa mitenkään. Rohkaisevaa tällaiselle sekasyöjästä vegaanipainotteiseen ruokavalioon siirtymistä opettelevalle.

misobanaanit

misobanaanit

Reseptistä riittää kahdelle makeannälkäiselle. Banaanien tulisi olla kiinteitä eli pehmenneille banskuille tämä resepti ei ole paras mahdollinen. Voit paistaa banaanit isommalla uuninkestävällä paistinpannulla tai käyttää kahta pienempää blinipannua, jos sellaiset kotoa löytyy.

Ripotteen tekemiseen tarvitaan morttelia tai maustemyllyä, mutta jos niitä ei omista, riisin voi vaihtaa vaikkapa rouhittuihin pähkinöihin tai siemeniin. Tähtianista saattaa löytää kaupoista valmiiksi jauhettunakin, mutta aniksen aromi on voimakkaampi, kun sen jauhaa juuri ennen kokkaamista. Tähtianis murskautuu tarvittaessa vaikka kaulimen tai lappeelleen käännetyn veitsenterän alla, mutta hienomman jauheen siitä tietysti saa morttelissa.

misobanaanit

misobanaanit

Ihanan tahmeat misobanaanit

2 rkl (vegaanista) voita tai paistamiseen sopivaa kasvimargariinia
3 rkl ruskeaa sokeria
4 rkl kaurafraichea
1/2 tl tähtianista jauhettuna
1 rkl vaaleaa misotahnaa
2 kiinteää banaania
½ lime

Ripote:
1 rkl kypsentämätöntä jasmiiniriisiä
2 tl mustia seesaminsiemeniä
½ tl tähtianista jauhettuna

Tee ensin ripote. Murskaa tähtianikset morttelissa hienoksi jauheeksi ja siirrä jauhe sen jälkeen pieneen kippoon odottamaan. Paahda riisiä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä välillä heilutellen n. 12–15 min tai kunnes riisi on kauttaaltaan kullanruskeaa. Siirrä paahtuneet riisinjyvät mortteliin ja murskaa ne jauheeksi. Heitä pannulle seesaminsiemenet, ja paahda niitä n. 1 minuutti keskilämmöllä. Sekoita sitten paahdetut siemenet, jauhettu riisi sekä ½ tl jauhettua tähtianista keskenään. Jätä odottamaan.

Lämmitä uunin grillivastukset kuumiksi. Sulata uuninkestävässä paistinpannussa voi tai kasvismargariini ja sekoita siihen sokeri, 2 rkl ranskankermaa ja ½ tl tähtianista. Anna porista keskilämmöllä, kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Ota pannu pois levyltä ja vispaa joukkoon misotahna niin, että seoksesta tulee tasaista.

Halkaise banaanit, asettele ne leikkauspinta ylöspäin pannulle ja lusikoi niiden päälle soosia. Siirrä paistinpannu grillivastusten alle ja kypsennä 8–10 minuuttia tai kunnes misobanaanit ovat pehmeitä ja kauniin kullanruskeita.

Sekoita banaanien paistuessa lopusta ranskankermasta, puolikkaan limen mehusta ja raastetusta kuoresta kastike.

Tarjoile tahmeat misobanaanit suoraan pannulta. Lusikoi banaanien päälle limekastiketta ja ripottele lopuksi runsaasti paahdetusta riisistä, seesaminsiemenistä ja tähtianiksesta sekoitettua ripotetta. Jos olet sitrusten ystävä, loppusilaus syntyy raastamalla limen tai sitruksen kuorta suoraan annoksen päälle.

misobanaanit

ps. Lisää Ottolenghin mainioita reseptejä meidän keittiössä testattuina löydät täältä:
Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla
Toad-in-the-hole juureksilla eli brittiläistä perinneruokaa kasvisversiona