Mehevät jogurttikanavartaat – mökkiruokaa mahan täydeltä

Jos olet lukenut blogiani ennenkin, olet ehkä huomannut, että jokaiseen julkaisemaani reseptiin liittyy jonkinlainen tarina. Joskus lyhyt, toisinaan pienen romaanin mittainen. Jogurttikanavartaat sijoittuvat jonnekin keskikastin tietämille, sillä niiden historia ulottuu seitsemän vuoden taakse. Jos kuitenkin saavuit tänne googlen opastamana löytääksesi nopeasti mahtavan jugurttikanavartaiden ohjeen, hyppää toki suoraan reseptiin tuonne alemmas, kuuden kappaleen ja noin kolmensadan sanan päähän. Tervetuloa lukemaan tarina myöhemmin, kun vatsa on täynnä ja aikaakin enemmän!

jogurttikanavartaat

Vakkarijengi tietää tämänkin: rakastan yhdessä syömistä, yhteisiä ruokahetkiä ja porukalla kokkaamista. Moni läheisistä ystävistäni olen tavannut patojen poristessa, piknikherkuttelujen lomassa tai pitkässä illallispöydässä. Siksi kesällä 2013, vastoin tahtoani sinkkuuntuneena ja yksinäisyyteen kyllästyneenä liityin nyt jo edesmenneeseen yhdessäsyömisen yhteisöön, jonka ympärille oli koottu facebook-ryhmä. Sain kutsuja illallisille, lounaspöytiin, leivontatalkoisiin ja teeseremonioihin, ja kutsuin tuntemattomia jakamaan ruokailuhetkeni itsekin.

Jossain elokuun tietämillä tapasin niissä ympyröissä Lotan. Myöhemmin istuin hänen järjestämällään ravintolapäivän brunssilla ja sen jälkeen useilla yhteisillä illallisilla. Jokin klikkasi. Suhtauduimme samalla tavalla elämään, ruokafilosofiakin mätsäsi ja elämäntilanne oli yhteneväinen. Tutustuin Lotan perheeseen ja pääsin kesävieraaksi heidän mökilleenkin. Sittemmin löysimme elämämme miehet, hän ensin, minä monen mutkan kautta myöhemmin. Nyt hän on kahden pojanviikarin onnellinen äiti, ja vaikka minun perheeni on pienempi, ei elämäntilanteiden muuttuminen ole meitä erottanut. Yhteinen historia kantaa ja ruoka yhdistää edelleen.

jogurttikanavartaat

jogurttikanavartaat

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, saimme Lotalta täydellisen tupaantuliaislahjan. Itse askarreltuun reseptikansioon oli sujautettu muutama resepti valmiiksi. Saatesanoja oli ilo lukea: tämä on luottoreseptini, tätä ovat kaikki kiitelleet ja tätä sinun on ehdottomasti kokeiltava. Mukana oli kikka kolmosia ja kymmeniä käsinkirjoitettuja vinkkejä, joista suurin osa on päässyt käyttöön jo vuosia sitten. Jogurttikanavartaat ovat kuitenkin odotelleet oikeaa hetkeä tähän kesään saakka. Reseptikansio on roudattu mökin kirjahyllyyn ja sitä on selailtu ahkeraan. Juhannuksena jogurttikanavartaat viimein pääsivät kypsymään koivuhaloista poltetulle hiillokselle. Ja huhheijaa, kuinka herkullisia ne olivatkaan!

jogurttikanavartaat

Salaisuuksia on kaksi. Ensimmäinen on lyhyt savustus ja toinen on jogurtti. Hapan marinadi mureuttaa kanan ja tekee lihasta niin mehevää, ettei se vahingossakaan kuivu vaikka se viettäisi aavistuksen liian pitkään tulikuumassa grillissä. Toinen salaisuus lienee se, että ruoka valmistetaan lähellä ja hyvissä olosuhteissa kasvaneesta kotkottajasta. Mikä onni onkaan, että puolen tunnin pyörämatkan päässä sijaitsee paikallinen suoramyyntihalli!

jogurttikanavartaat

Alkusavustukseen Lotta suosittelee käyttämään omenapuuta. Me käytimme satunnaisia savustuslastuja, niitä mitä mökkipihan vajasta sattui löytymään. Vartaat maistuvat ilman savustustamistakin, vaikka eivät tietenkään ihan samalta. Olemme ehtineet kokeilla niitä hiiligrillin lisäksi ihan tavallisessa sähköuunissakin, kun säiden haltija roiskaisi grillaajan niskaan kaatosateen.

Tämä on Lotan mukaan Se Kana, jonka perään soitellaan ja jonka reseptiä kysellään joka kerta. Onpa sitä kuulemma myös suuorgasmikanaksi kutsuttu. Nappaa siis sinäkin tästä uusi luottoresepti itsellesi, lupaan, ettet pety!

Lotan mehevät jogurttikanavartaat

n. 500 g maustamatonta kanaa
2 dl turkkilaista jugurttia
Loraus oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chilipalko tai kuivattua chiliä
mustapippuria myllystä
(paprikaa, sipulia tai muita suosikkikasviksiasi)

Leikkaa fileet vartaaseen sopiviksi suupaloiksi, sekoita kaikki marinadin ainekset ja anna kanan maustua noin tunnin verran. Jos käytät puisia varrastikkuja, pane ne likoamaan veteen tässä vaiheessa.

Pujota marinadissa muhineet kanapalat metallisiin tai vedessä liotettuihin puisiin varrastikkuihin. Laita vartaat lautaselle odottamaan grillausta ja kumoa ylijäänyt marinadi niiden päälle. Lisukkeeksi voit pujottaa omiin vartaisiinsa kasviksia, kuten pilkotun paprikan, kesäkurpitsaa ja muutamaan osaan lohkotun sipulin.

Kun hiillos hehkuu valmiina, lisää sen päälle muutama omenapuun, koivun tai katajan oksa. Siirrä jogurttikanavartaat välittömästi ritilän päälle ja sulje grillin kansi. Anna vartaiden savustua muutama minuutti. Ota sitten kansi pois ja grillaa jogurttikanavartaat kypsiksi. Muista käännellä välillä!

Keitä kaveriksi riisiä ja pyöräytä kylkeen vihersalaatti. Myös sitruunamarinoidut perunat ja jogurttikastike ovat lyömätön lisäke tälle kielenvievälle kanalle!

jogurttikanavartaat

Ruokaystävät ovat ystävistä parhaita!

Vappuviikonlopun väsyttämä

Olipahan viikonloppu! Kylppärin peilistä katsoi tänä aamuna tyyppi, jolla oli mustat silmänaluset ja mojovat silmäpussit. Oli pakko siirtää iltapäiväksi sovittu valokuvaussessio tuonnemmaksi. Nyt viimeistään on hyväksyttävä se fakta, että kuutta viikkoa vajaa nelikymppinen ei enää toivu iltakukkumisista entiseen malliin. Etenkään silloin kun kukkumisiltoja on peräjälkeen useampi. Toisaalta, jälkiviisaanakaan en olisi näitä rientoja väliin jättänyt.

Kuvitelkaa seuraava tilanne. Myöhäinen ilta ja tunnelmallinen vanhan ajan leffateatteri punaisine samettipenkkeineen. Projektorissa filmiversio yhdestä ehdottomista lempileffoistasi ja koko sali täynnä ihmisiä, jotka ajattelevat samoin. Valot sammuvat ja kela pyörähtää käyntiin. Heti elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa salillinen teeman mukaan pukeutuneita faneja puhkeaa lauluun. Welcome to Moulin Rouge!

image

Ajatus leffan mukana laulamisesta pimeässä elokuvateatterissa tuntui ensin hassulta, mutta tunnelma tempaisi meidät mukaansa ensi tahdeista alkaen. Perjantai-ilta Ewan McGregorin kanssa duettoa laulaen, ahhh. Sing-along-näytöksiä järjestetään KAVIn omassa teatterissa Orionissa silloin tällöin, jos musikaalit on sun juttu, suosittelen todella lämpimästi. Tulevassa ohjelmistossa on ainakin Rocky Horror Show ja Hair.

WP_20160430_18_00_24_Pro

Vappuaattona kello soi puoli yhdeksältä, sillä anoppiehdokas oli tulossa ensivisiitille Kalasatamaan. Kun kaksi huoletonta siivoajaa asuu samassa asunnossa, järjesteltävää riittää useaksi tunniksi. Leipoakin piti, onneksi suolapalaa sentään oli valmiina pakastimessa. Pienet makeat pyöräytin kaverin minileivonnaiskirjasta näppäämäni reseptikuvan perusteella. Näppärästi olin rajannut foton niin, ettei ohjeen nimeä näkynyt. Internetin ihmemaailmasta voi kuitenkin selvittää ihan mitä vaan, niin myös näiden herkkujen nimen. Taikinantekoon tarvittiin tälläkin kertaa kaksi insinööriä, kun ensimmäinen (lue: minä) ei ymmärtänyt vatkata sokerista ja voista riittävän valkoista vaahtoa ennen kananmunan lisäämistä. Sen sijaan elämäni ensimmäinen praliini onnistui täydellisesti. Tai no, ensi kerralla luen reseptin tarkemmin ja jäähdytän praliinin suoraan pellillä, ilman leivinpaperia. Sillä tavoin praliinin molemmat puolet saavat kauniin kiillon. Olisin tietysti voinut leipoa jotain yksinkertaisempaa, mutta halusin kokeilla jotain ihan uutta. Pikkuvioista huolimatta piiraat katosivat parempiin suihin.

Hunaja-ricottapiiraat (24 minikokoista tai 12 suurempaa)

Murotaikina:
100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
60 g paahdettuja pähkinöitä
250 g pehmeää ricottaa
2 keltuaista
4 rkl (appelsiininkukka)hunajaa
iso hyppysellinen kanelia

Praliini:
115 g (reilu 1 dl) valkoista sokeria
1 rkl vettä
1 rkl (appelsiininkukka)hunajaa
60 g pähkinöitä

Tarjoiluun turkkilaista jogurttia

WP_20160430_13_57_39_Pro

Vatkaa murotaikinan voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa siis kunnolla, älä jätä puolitiehen, ettet joudu aloittamaan alusta, kuten minulle kävi. Vatkaa vaahdon sekaan muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja kääntele ne sokeri-voi-munavaahtoon. Jos on aikaa, laita taikina hetkeksi jääkaappiin jähmettymään, sitä on sen jälkeen helpompi käsitellä. Sekoittele seuraavaksi täyte. Vatkaa kevyesti sekaisin ricotta, keltuaiset ja hunaja. Lisää kaneli ja rouhitut pähkinät. Voit käyttää mitä tahansa pähkinöitä (tai manteleita), vaikka alkuperäisessä ohjeessa suositeltiinkin saksanpähkinöitä. Minä lisäsin sekaan myös cashewpähkinöitä. Ota sitten valmiista ohueksi kaulitusta taikinasta muotilla sopivan kokoisia pyörylöitä tai painele taikinaa suoraan voidellun (mini)muffinssipellin koloihin. Älä jätä liian paksuksi. Lusikoi täytettä taikinan päälle ja heitä hela hoito uuniin 180 asteeseen. Ohjeessa käskettiin paistaa 20 minuuttia tai kun täytteen pinta on kullanruskea. Voin kertoa, että siitä ei 40 minuutissakaan tullut kullanruskeaa, väri lähenteli lähinnä haaleaa kaakaota. Epäuskoisena katselin kirjan kuvaa, kunnes muistin ruokavalokuvauskurssin opit. Kuvattavat annokset eivät välttämättä ole syötäviä, sillä niiden ulkonäköä parannellaan usein syömäkelvottomin aineksin. Heti tuli parempi mieli.

WP_20160430_12_42_14_Pro

Paista lopuksi praliini. Kaada pannulle sokeri ja vesi sekä hunaja. Kallistele pannua, kunnes sokeri kostuu kauttaaltaan. Lämmitä sitten seosta sekoittamatta, kunnes sokeri on kokonaan sulanut. Ripottele sitten pähkinärouhe tasaisesti pannulle ja anna porista keskilämmöllä 5 minuuttia. Älä sekoita, äläkä poistu pannun ääreltä, sillä sokeri saattaa alkaa ruskistua ennen aikojaan ja palaa pohjaan. Kun seos on kullanruskeaa (tällä kertaa se todella oli!) kaada praliini öljytylle pellille jäähtymään. Se jähmettyy todella nopeasti, joten kannattaa olla vikkelä, jos haluaa levittää sitä ohuemmaksi. Koristele piiraat juuri ennen tarjoilua: lusikoi täytteen päälle jogurttia ja painele siihen kovettuneesta praliinista murrettuja paloja. Näitä piiraita on helppo muunnella, olennaista täytteessä ovat ricotta ja keltuaiset, mausteita voi vaihdella rajattomasti. Myös jogurtin voi piristää oman maun mukaiseksi.

WP_20160430_14_07_20_Pro

Vappuaattoillan emäntä ja isäntä olivat taas kerran panostaneet ja nähneet valtavasti vaivaa. Harvoissa kotibileissä on tarjolla tuunattavia gourmethodareita, purkitettua hattaraa, karkkibuffet, neljä leivoslaatikollista munkkeja ja mimosabaari. Kiitän, kumarran ja arvostan suuresti.

WP_20160430_18_22_03_Pro
WP_20160430_18_42_48_Pro
WP_20160430_18_42_35_Pro
WP_20160430_18_53_39_Pro

Tunnustan, että söin yhteensä neljä munkkia ja kolme hodaria. Skumppalasillisiakin taisi kulahtaa kurkusta alas vähintään kolme, mutta kerrankos sitä. Rääppiäisiä vietettiin viltillä aurinkoisessa Kaivopuistossa tuhansien muiden valkolakkisten seassa. Tällä kertaa aurinkovoide ei unohtunut kotiin!

WP_20160501_13_18_25_Pro
WP_20160501_14_20_59_Pro
WP_20160501_13_19_24_Pro

Onko siis ihme, että uuvuttaa. Eilisen piknikin jälkeen pötkähdimme päikkäreille, joilta heräsimme neljä tuntia myöhemmin. Siitä huolimatta unta riitti yöksikin. Osa väsymyksestä menee taatusti sokerin ja valkoisten höttöhiilarien piikkiin, siksipä tänään palataan ruotuun, sokerit nollaan ja täysjyväviljaa ääntä kohti.