Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!

Draamaa keittiössä – päärooleissa punajuuriraviolit ja shakshouka

Edellisestä reseptipostauksesta on aikaa. Niinpä päätän tarttua taikinakulhoon ja vaivata kunnon köntin pastataikinaa. Jääkaapissa sattuu olemaan litran purkki punajuurisosetta, joten satokauden kunniaksi leivon perustaikinan sekaan punajuurta. Jamie Oliverin opeilla ei voi mennä harhaan, tai niinhän minä tässä vaiheessa luulen.

Brittiläisen julkkiskokin neuvojen mukaan korvaan pari kananmunaa punajuurisoseella. Lisäilen löysähköön taikinaan hieman lisää jauhoja ja saan aikaiseksi mielestäni varsin mainion sitkoisen ja silkkisen pastataikinapalleron. Kaikki meni tähän saakka oikein hyvin, vaikka väri onkin kaukana Jamien keittokirjan kuvissa esitellystä syvänpurppuraisesta taikinasta.

punajuuriraviolit

Kun taikinaköntti on levännyt jääkaapin viileydessä reilun tunnin, aloitan pastakoneen veivaamisen. Pastataikinan koostumus on hyvä, ja vaikka metsäsienistä, ricottajuustosta ja timjamista sekoitettu täyte olisi voinut olla kiinteämpi, ja Kauppakeskus Redin hyvien tekojen kaupasta hissi-smalltalkia vastaan saatu muotti on suoraan sanoen ihan paska, sujuu raviolien valmistaminen silti jouhevasti.

Ennen kiehuvaan veteen upottamista raviolit näyttövät kohtuullisen näteiltä, väriltään valjuilta ja muodoltaan epäsymmetrisiltä, mutta muuten mukiinmeneviltä. Kolmen minuutin jälkeen nostelen raviolit reikäkauhalla lautaselle, ja nauraa räkätän vedet silmissä. Edessäni on annos, joka näyttää kaikin tavoin kasalta keittokinkkua. Päälle valutettu salvialla maustettu valkoviini-voikastike vain pahentaa mielikuvaa, sillä kastikkeen kiilto saa “kinkkuviipaleet” näyttämään siltä, että parasta ennen -päivämäärä on ohitettu kaksi viikkoa sitten.

punajuuriraviolit

Maku kuitenkin korvaa kaiken vaivan ja epämiellyttävän ulkonäön. Pasta on sopivan ohutta ja kastike vie kielen mennessään. Että jotain hyvääkin tämänkertaisessa ruokakatastrofissa. Illalla yritän uudestaan ja käytän muotin sijaan perinteistä taikinarullaa. Ulkomuoto muuttuu siedettävämmäksi, mutta keittokinkkumaisuus on silti vahvasti läsnä.

punajuuriraviolit

punajuuriraviolit

Punajuuriraviolit vaativat siis vielä toistokertoja, joten reseptin julkaiseminen jääköön toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan tarjoilen teille takuuvarman ja nopean sunnuntaibrunssiruuan, sillä lupaus on lupaus – resepti teidän tulee saaman. Tässä tulee Jennin ja Saaran Brunssikirjan reseptin pohjalta mukaeltu israelilainen tomaattikastikkeen ja kananmunien taivaallinen liitto eli shakshouka!

Shakshouka sopii helppoudessaan ja ruokaisuudessan paitsi brunssipöytään myös mökkiolosuhteisiin tai miksei jopa retkikokkailuun. Tarvitset nimittäin vain paistinpannun, veitsen ja leikkuulaudan tai vastaavan. Raaka-ainelista on pitkähkö, mutta ruoka on oikeasti yksinkertainen ja ihana. Tulisuutta voit säädellä chilien määrällä ja mausteitakin voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Ainoa vaara on pohjaan palaminen, mutta muuten tämä ruoka onnistuu satavarmasti.

Sunnuntaibrunssin Shakshouka (gluteeniton)

1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
oliiviöljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta
Muutama kuivattu chili maun mukaan
1 tl sokeria tai hunajaa
suolaa
1 tlk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 tlk kikherneitä
4 kananmunaa
mustapippuria
200 g fetaa
tuoretta korianteria

Silppua sipulit ja pilko paprika. Kuullota sipulisilppua ja paprikoita pannulla öljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes ne pehmenevät. Lisää kaikki mausteet, tomaattimurska ja kikherneet. Huuhtele tomaattitölkki 1,5 desillä vettä ja kaada se pannulle. Anna hautua rauhassa vartin verran.

Tee sitten kastikkeeseen neljä koloa ja riko niihin kananmunat. Peitä pannu kannella ja kypsennä, kunnes valkuaiset kiinteytyvät. Murustele päälle reilulla kädellä fetaa, rouhaise mustapippuria myllystä ja revi koristeeksi korianterin tai muun suosikkiyrttisi lehtiä. Syö shakshouka leivän kera tai sellaisenaan. Myös riisi toimii hyvin shakshoukan kanssa.

shakshouka

Tsemppiä, onnistumisen iloa ja maukkaita ruokahetkiä viikonloppuun!

Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta

Vuonna 2003 asuin muutaman kuukauden Italian Firenzessä. Työharjoittelupaikan lähistöllä oli vaatimaton lounasravintola, jonka kantoi Mozartin nimeä. Pasta-annokset maksoivat 2,50 euroa ja pöytäseurana istui milloin huivipäisiä harmaahapsia, milloin raamikkaita raksamiehiä. Jokaisella edessään syvä lautasellinen höyryävää pastaa ja reilu lasillinen viiniä.

tomaatti-parsapasta

Kastiketta pasta-annoksissa ei ollut nimeksikään. Aito italialainen pasta ei nimittäin koskaan lillu kastikelammikossa, vaan soosia on juuri sen verran, että sitä tarttuu sopivasti pastan pintaan antamaan makua. Pienillä urilla pastan pinnassa on siis suurempi tarkoitus.

Samaa periaatetta noudatan myös omassa keittiössäni. Jos pastakastiketta on kunnon kattilallinen, siitä syö kaksi henkeä useamman aterian. Kastikkeeseen ei tarvita välttämättä kermaa, tomaattimurskaa tai muutakaan nestettä, hyvä oliiviöljy riittää. Tai voi, jos öljyä ei jostain syystä ole.

tomaatti-parsapasta

Tomaatti-parsapasta syntyi Sallatunturissa, kun käytettävissä oli rajallinen määrä raaka-aineita: nippu tuoretta tankoparsaa, rasiallinen tomaatteja, valkosipulia, sitruuna ja muutamia mausteita. Öljyäkään ei ollut, joten käytin reilusti voita.

Tomaatti-parsapasta

250 g vihreää tankoparsaa
rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi
kuivattua chiliä
voita (ja oliiviöljyä)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Katkaise parsasta puumainen osa taittamalla vartta läheltä kantaosaa, jolloin parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. Paista parsoja pannulla voissa 5–6 minuuttia ja nosta sivuun. Parsan ei ole tarkoitus kypsyä lötköksi, vaan jäädä sopivan napakaksi.

tomaatti-parsapasta

Leikkaa tomaatit puoliksi, silppua valkosipuli ja murskaa kuivatut chilit. Lisää pannulle reilusti öljyä (tai voita) ja pyöräytä siinä ensin valkosipuli ja chilit. Lisää sitten tomaatit ja hauduttele noin 10 min. Jos kuitenkin tykkäät syödä pastasi runsaassa kastikkeessa, voit kumota pannulle myös purkillisen tomaattimurskaa. Laita kastikkeen poristessa pastat kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (paitsi jos käytät tuorepastaa, joka valmistuu muutamassa minuutissa).

Pilko parsat pienemmiksi ja heitä pannulle tomaattien joukkoon. Purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun pasta on valmis, valuta se ja kaada pannulle tomaattien ja parsan joukkoon. Sekoita hyvin ja annostele tomaatti-parsapasta lautasille. Rouhaise päälle vielä mustapippuria ja lorauta hiukan oliiviöljyä. Lupaan, että nälkä lähtee.

tomaatti-parsapasta

Lisää parsareseptejä:
Vihreä parsarisotto
Piparjuurella maustettu parsa-kylmäsavulohipasta
Lampaanpotkaa ja grillattua parsaa
Parsa-vuohenjuustosalaatti