Muistatteko sen mainoksen, jossa pariskunta puhuu ystäviensä luona syömästään illallisesta ja mies kehuu tiramisun muhkeaa makua sekä emännän upeaa mekkoa? Misut ja misut, kivahtaa puoliso ja ryhtyy mykkäkouluun. Mainos pyörähtää uusintana päässäni joka ikinen kerta, kun näen ruokalistalla tuon italialaisen jälkiruokaklassikon.

Italialainen tiramisu on yksi harvoista jälkkäreistä, jonka pariin palaan aina uudelleen. Olen tehnyt tuosta samettisesta superherkusta useita versioita. Keventänyt sitä tavallisella tuorejuustolla, maustanut mustaherukalla ja mustikalla, latonut väleihin mansikoita ja raparperia tai lisännyt tilkan mitä likööriä milloinkin. Vähän aikaa sitten ruokapöydässä (missäs muuallakaan) syntyi jopa väittely siitä, mitä alkoholia tiramisuun perinteisesti lisätään. Minä väitin, että amarettoa, vastapuolen väittämää en enää edes muista. Saattoi olla, että olimme molemmat väärässä.

Jos italialaiselta kysytään, miten aito ja oikea tiramisu valmistetaan, vastauksia on yhtä monta kuin vastaajiakin. Jokaisessa suvussa on kikka kolmosensa, joita ei noin vain ulkopuolisille paljasteta. Vuosi sitten minulla kävi kuitenkin tuuri. Pääsin nimittäin kurkkaamaan aidon italialaisen keittiön saloihin paikallisen kokin opastuksella. Eikä ihan minkä tahansa kokin, sillä hellan edessä hääri Italian olympiajoukkueen entinen chef Alessandro Sampo. Illan ruokalistalla oli muiden herkkujen muassa tartaria, jänistä ja tuorepastaa, mutta minun ja kokkauskurssiparini Annan vastuulle annettiin tiramisu.

Selasimme reseptin läpi ja olimme varmoja, että siitä puuttuu jotakin. Utelimme asiaa keittiömestarilta, mutta hän vakuutti, että tiramisuun, sellaisena, kun hän jälkiruoan tuntee, ei tule alkoholia. Selvä pyy, totesimme, ja ryhdyimme toimeen. Vaahdotimme munia ja sokeria niin vimmatusti, kermalle ja mascarponelle riitti onneksi vähempikin. Reseptissä oli monta vaihetta, mutta lopputulos palkitsi. Koko kymmenpäinen kokkikurssilaisten joukko kaapi lautasensa niin tyhjiksi kuin se nuolematta mahdollista on.

Olen käyttänyt Alessandron reseptiä pohjana myös tässä versiossa, mutta koska pidän kahviliköörin antamasta vivahteesta lisäsin sitä ja muutin pikkuisen muiden raaka-aineiden määriä ja suhteita suomalaiseen keittiöön sopivammaksi. Lopullinen vaahto jää löysähköksi, joten tiramisu kannattaa rakentaa suoraan korkealaitaiseen vuokaan tai annosastioihin – esimerkiksi tavallinen juomalasi toimii oikein mainiosti. Asettuessaan vaahto jämäköityy ja seuraavana päivänä tiramisu on riittävän kiinteää myös annospalojen leikkaamiseen.

Minä käytin maustamiseen Kahlúaa, mutta mikä tahansa kahvilikööri kelpaa. Gluteenittoman version saat, kun käytät gluteenittomia lady fingers -keksejä. Niitä saa Helsingissä ainakin Kampin K-supermarketista, mutta uskoisin, että muutkin isommat marketit kyseisiä keksejä myyvät. Savoiardi-keksien salaisuus piilee huokoisessa rakenteessa, joka imaisee itseensä ihanasti kahvin ja kostean tiramisun makuja. Resepti on alun perin kehitelty Pernod Ricard Finlandin järjestämää ruokabloggaajien pikkujoulubrunssia varten ja se on julkaistu myös Juomavinkin nettisivuilla.

Kahviliköörillä maustettu tiramisu

 5 munankeltuaista
120 g (n. 1,4 dl) sokeria
2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponejuustoa
1,5 dl vahvaa kahvia
0,8 dl Kahlúaa tai muuta kahvilikööriä
1 pkt lady fingers savoiardi -keksejä
vahvaa kaakaojauhetta

Ensin vispataan niin maan perusteellisesti kolme erilaista vaahtoa. Apukokista on hyötyä, mutta urakasta selviää kyllä tarvittaessa yksinkin. Tiskin määrä on joka tapauksessa vakio. Vaahdota keltuaiset ja sokeri ilmavaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, ja jätä odottamaan (tai pyydä apukokkia vatkaamaan kaksi muuta vaahtoa, jolloin voit yhdistää vaahdot samaan kulhoon saman tien, yksi kerrallaan). Vatkaa sitten mascarponejuusto ja desi kuohukermaa pikaisesti sekaisin. Lisää 2 rkl kahvilikööriä, ja yhdistä sen jälkeen keltuaisvaahto seokseen varovasti nostellen. Vaahdota vielä 1 dl kermaa ja yhdistä vaahto samaan seokseen.

Keitä 1,5 dl vahvaa (espresso)kahvia ja sekoita siihen loput kahvilikööristä. Kasta savoiardi-keksit liköörillä maustettuun kahviin sokeripuoli alaspäin ja lado vuokaan, pienempien tarjoiluastioiden tai vaikka juomalasien pohjalle. Lusikoi vaahtomassaa keksien päälle ja siivilöi vaahdon päälle runsaasti tummaa kaakaojauhetta. Lado päälle uusi kerros kahvissa kostutettuja keksejä, lusikoi päälle vaahtoa ja ripottele kaakaojauhetta. Toista niin monta kertaa kuin haluat ja koristele lopuksi kaakaojauheella.

Anna tiramisun tekeytyä kylmässä vähintään kaksi tuntia. Parhaimman makuelämyksen saat, kun maltat odottaa tiramisun maustumista vuorokauden verran. Ja jos kärsivällisyyttä riittää, kolmen päivän kuluttua se vasta herkkua onkin!