Keittiön kaappien ja pakastimen tyhjennysprojekti jatkuu. Viikko sitten vilkaisin kuivakaappiin, kiipesin emännänjatkeelle ja kaivoin ylimmältä hyllyltä pussillisen mustia papuja, pari kuivattua chiliä ja purkillisen Mutti-tomaattimurskaa. Pakastimesta löytyi paketillinen naudan jauhelihaa ja jääkaapista jo pehmenemään päässeet avocadot. Nyhjää tyhjästä –illallisella pöytään lyötiin täydelliset tacot!
Oikeastaan meillä kokataan tällä hetkellä joka päivä tällä metodilla. Kaappeihin on kertynyt jos jonkinlaista heräteostoksena haalittua papupussia ja spelttijauhoa. Pakastinkin pursuaa pöperöaineksia, sillä mies on taipuvainen ostamaan tarjouksista isojakin lihakimpaleita, jotka sitten täyttävät marjoilta ja jäätelöltä vapautuvan tilan. Olen varma, että eläisimme helposti useamman viikon pelkillä kaappien kätköistä ja pakastimen uumeniin piiloutuneilla löydöillä.
Mutta takaisin tacoihin. Jostain syystä keltaiset maissikuoret herättävät aivojeni syövereissä vain negatiivisia mielikuvia. Olenko kenties nuorempana syönyt liian monta kertaa teollisen oloisilla tacomaustepusseilla pilattuja texmex-aterioita? Tai ehkä valmiit tacokuoret ja lähinnä pahvilta suussani maistuvat tortillalettuset ovat elämässäni kuuluneet kiinteästi kultaiselle 90-luvulle? Kolmenkympin nurkille, aikakauteen jolloin IT-alalla meni lujaa, uusmediakupla odotti puhkeamistaan ja texmex-ruoka oli vielä uutta ja erikoista.
Siksi saatoin nihkeillä, kun mies ehdotti tacoja. Reippaasti kuitenkin kävelin kauppaan ja ostin rasiallisen rapeita maissikuoria. Vanhat virheelliset käsitykset ja tottumukset oli aika tuulettaa. Ruokalistalla olivat tajunnan räjäyttävä täydelliset tacot, ei yhtään sen vähempää. Tullessani takaisin salsapohja porisi jo kattilassa ja avokadot olivat muuttuneet guacamoleksi. Salsan tekeytyessä parvekkeen viileydessä heitetään jauhelihat pannulle ja pavut kattilaan. Jääkaapin vihanneslaatikosta pöytään nostettiin silmusalaattia, korianteria ja punasipulia. Turkkilainen jugurtti värvättiin kastikkeen rooliin.
Yhdistelmä oli kuin toisesta maailmasta. Samaan aikaan raikas ja kirpeä, makea, mutta suolainen. Kehuimme komboa kilpaa ja santsasimme – monta kertaa. Tacokuoret loppuivat kesken, salsa valui sormia pitkin ja guacamolea tipahteli pitkin pöytää. Kyllä kannatti ravistella ennakkoluuloja, täydelliset tacot hurmasivat meidät molemmat!
Tiistai-illan täydelliset tacot
400 g jauhelihaa tai Härkistä
200 g kuivattuja mustia papuja tai purkillinen säilöttyjä
valkosipulia
suolaa ja pippuria
Salsa:
1 purkki Mutti-tomaattimurskaa
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 sipuli
tuoretta korianteria
suolaa ja pippuria
chiliä maun mukaan
Guacamole:
2 avokadoa
1 limen mehu
1 tl suolaa
2 pientä tomaattia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tuoretta korianteria
Silmusalaattia
Korianteria
Kurkkua
Punasipulia
Turkkilaista jugurttia
Jos käytät kuivattuja papuja, liota niitä yön yli. Valmista ensimmäisenä salsa. Keittele kattilassa tomaattimurskaa, punaviinietikkaa ja sokeria vartin verran. Sammuta levy ja lisää sekaan silputtu sipuli (jota ei siis kypsennetä) sekä mausteet. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi.
Soseuta avokadot, limen mehu ja suola. Sotke sen jälkeen sekaan kuutioitu tomaatti ja silputut sipulit sekä tuore korianteri. Maistuu hyvältä heti, mutta paranee vanhetessaan, eli tämän voi tehdä reilusti etukäteen.
Paista jauheliha ja kuullota valkosipuli. Voit jättää lihan myös kokonaan pois ja korvata esimerkiksi Härkiksellä tai kaksinkertaisella määrällä papuja. Keitä pavut kypsiksi ja lisää lihan joukkoon. Jos käytät purkkipapuja, voit kaataa ne suoraan pannulle kiertämättä kattilan kautta. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lämmitä tacokuoret pakkauksen mukaan. Täytä täydelliset tacot eli lapa lusikalla kuoren sisään suhteettoman suuri määrä kaikkia täytteitä. Haukkaa rapeaa maissikuorta, anna täytteiden valua sormia pitkin ja nuole sormet ja suupielet.
Huomenna on muuten naistenpäivä. Meillä sellaista taidetaan viettää joka päivä. Ainakin siltä tuntuu, kun makaa sohvalla ja kuuntelee keittiöstä kantautuvaa kolinaa. Nenään leijailee huumaavia tuoksuja, jotka herauttavat veden kielelle. Siellä se taas kokkaa ja kantaa pian käteeni lasillisen viiniä. Ruoka on kuulemma kohta valmis. On se ihana.
ps. Jos asut Helsingissä, käy katsastamssa Hämeentiellä olevan meksikolaisen kaupan tarjonta. Mitä Dos Tecolotesin hyllyiltä ei löydy, sitä ei tarvita. Maista ainakin kotitekoista tomatillosalsaa!