Minähän en rättien kanssa ala koskaan värkkäämään! Näin lausahti isäni parikymmentä vuotta sitten, kun moottoriveneen kannelta seurasi purjehtijoiden rantautumista. Kävi kuitenkin niin, että seuraavana vuonna perhetuttu sai houkuteltua molemmat vanhempani seilaamaan silloisen Jugoslavian vesille. Sen jälkeen oli toinen ääni kellossa ja moottoripurkki meni vaihtoon.
Siitä eteenpäin minäkin vietin kesäni 8-metrisessä perhepurressa. Ahvenanmaa kierrettiin useamman kerran, yöt nukuttin siskonpedissä keulakajuutassa, sadepäivinä paistettiin lettuja ja pelattiin trivial pursuitia kynttilänvalossa. En siis teinivuosinani juurikaan paiskonut ovia. Jäin ehkä paitsi kosteista kotibileistä ja ostarilla hengaamisesta, mutta enpä oikeastaan osannut sellaista edes kaivata. Opin lukemaan merikarttoja ja navigoimaan, nauttimaan sumun piirittämästä maisemasta ja heräämään auringon noustessa aamu-uinnille luonnonsataman rauhassa. En tiedä olenko koskaan ymmärtänyt kiittää vanhempiani näistä kesistä, mutta teen sen varmuuden vuoksi nyt. Kiitos!
Ennen kuukauden venereissua Don Carloksen kaapit hamstrattiin täyteen ruokaa. Ostoskärryssä oli kukkuroittain hernekeittoa ja purkitettuja lihapullia, suklaakuorrutettuja kuivakakkuja kahvihetkiä varten, kuivamuonaa ja iskukuumennettua maitoa. Hankinnat tehtiin tukusta, jossa karkitkin myytiin laatikoittain. Joka kesä ostettiin vähintään yksi loota omenaremmejä, joita sai syödä yhden päivässä, jotta ne riittivät neljän viikon ajan. Tuoretavarat hankittiin matkan varrelta ja lastattiin pilssiin salongin pohjalautojen alle. Jos tuuri kävi, paikalliset kalastajat tulivat myymään savustamiaan kampeloita suoraan veneeseen. Syötävää ei kalassa ollut nimeksikään, mutta maku oli taivaallinen uusien pottujen ja voin kera.
Olosuhteet veneessä olivat varsin alkeelliset. Sinolilla toimiva liesi korvasi hellaa ja maalle viritettävä pallogrilli uunia. Tiskit tiskattiin vierassatamien keittiönurkkauksissa, sillä makean veden määrä veneen tankissa oli rajallinen. Suihkussa ja saunassa käytiin silloin, kun se mahdollista oli. Ympärillä oli kuitenkin Saaristomeri, sen luonto ja huimaavat maisemat. Ja se oli enemmän kuin tarpeeksi.
ps. Huomenta Suomi kävi viime viikolla tekemässä jutun äidin ja tyttärien yhteisestä harrastuksesta. Oli outoa olla pitkästä aikaa kameran edessä, lopputuloksen näet huomenna tiistaina 16.6. maikkarilta klo 6.50 ja uusintana 8.50. (Piti tulla jo tänään, mutta inhimillisen virheen vuoksi pätkä siirtyikin huomiselle.)