Kestosuosikki: salottisipulipiirakka

Harva suolainen piirakka saa veden herahtamaan kielelleni. Kahviloissakaan en yleensä valitse piirakkapalaa lautaselleni, sillä pelkään pettyväni jälleen kerran. Ehkä olen syönyt liian monta kinkku-juustopiirasta, jossa on mauton pohja, liian paksu juustokerros ja täytteenä käytännössä pelkkää rasvaa. Suolaiset piirakat ovat taiteenlajina vaikea – ainakin omassa keittiössäni niistä tulee helposti mitäänsanomattomia ja tunkkaisia. Maistuakseen raikkaalle ne vaativat vähintään vihersalaatin kaverikseen.

Aina silloin tällöin täytyy hankalallekin ruokalajille antaa mahdollisuus, sillä uuden reseptin takaa saattaa paljastua kielenvievä herkkuruoka, johon muotoutuu elinikäinen suhde. Näin on käynyt myös suolaisten piiraiden kanssa, sillä salottisipulipiirakka vei sydämeni kertapuraisulla.

Glorian Ruoka ja Viini julkaisi useita vuosia sitten nettisivuillaan lukijoiden äänestämien parhaiden reseptien TOP 50 -kokoelman. Ainakaan silloin lehti ei muuten julkaissut reseptejään netissä, eikä tuota listaustakaan ole enää vuosiin nettisivuilta löytynyt. Tulostelin sieltä muutaman ohjeen ja talletin reseptikansioni uumeniin. Näiden tulosteiden joukossa oli myös salottisipulipiirakka, tai kuten nimi kokonaisuudessaan kuului: Sherryviinietikalla maustettu sipulipiirakka. (Kuva: Glorian Ruoka ja Viini)

Salottisipulipiirakka

Kansioni pursuilee lehtileikkeitä, käsin kirjoitettuja ruokaohjeita ja printattuja aanelosia, eikä sen sisältä ole kovin helppoa löytää sitä tiettyä reseptiä. Hiljattain sain ystävältäni kaksi uutta kansiota ja erinäisiä järjestystä helpottavia välilehtiä ja tarroja, sillä hän oli kauhistellut reseptiarkistoani jo muutaman kerran kylässä käydessään. Lippulappuset ovat silti edelleen onnellisesti epäjärjestyksessä, vähän niinkuin omistajansakin.

Aikojen saatossa etikkatahroilla somistettu reseptipaperi hukkui jonnekin. Ehkä lainasin sitä jollekin tai sitten nakkasin vahingossa keittiössä kärsineen paperin roskakoriin. Keväällä 2015, kun suunnittelin erojuhlien tarjoilua kaipasin piirakan reseptiä jälleen kerran. Googlettamalla salottisipulipiirakka ei osunut haaviin, enkä enää tiennyt mistä etsiä. Päätin lähestyä lehteä ja kysyä rakasta reseptiä suoraan sieltä.

sipulit pannulla

Eipä aikaakaan kun sain facebook-viestiini vastauksena lehdestä skannatun reseptin, mahtavaa asiakaspalvelua! Vastalahjaksi lupasin kirjata ohjeen silloin vielä suunnitteluasteella olevaan blogiini ja tässä se nyt tulee!

Parasta suosikkipiiraassa on makeaksi haudutetun sipulin ja etikan hapokkuuden suloinen liitto. Meidän taloudessa rakastetaan etikkaa ja tälläkin hetkellä keittiön tasoilla seilaa kymmenisen erilaista etikkalaatua. Viinietikkana voit käyttää muutakin kuin sherrypohjaista, esim. balsamico käy mainiosti. Pohjaan tulee etikan lisäksi kirpeää omenaa ja lempiyrttiäni salviaa, maku ja suutuntuma on siis kaukana perusmurotaikinasta. Taikinan jääkaappijähmettämisen ja sipuleiden pitkän haudutusajan vuoksi piirakka ei ihan muutamassa minuutissa valmistu, vaikka resepti muuten onkin suhteellisen simppeli.

valmis piirakka

Sherryviinietikalla maustettu salottisipulipiirakka

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1/2 tl suolaa
1 keskikokoinen kirpeä omena (esim. granny smith)
150 g kylmää voita
2–3 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
1 rkl (sherry)viinietikkaa

Täyte:
n. 700 g salottisipuleita
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
4 timjaminoksaa
2 tl sokeria
1/2 dl (sherry)viinietikkaa
1/2 tl suolaa

Lisäksi:
Kananmuna voiteluun
manchego- tai zamorano-juustoa

Sekoita jauhot, suola, karkeaksi raastettu omena, kuutioitu voi ja silputtu salvia keskenään ja nypi taikina tasaiseksi. Lisää viinietikka ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri taikina elmukelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.

Kiehauta kattilallinen vettä, ota kattila pois hellalta ja laske sipulit veteen. Anna niiden liota 10 minuuttia kuumassa vedessä, jotta kuoret irtoavat helpommin. Kuori ja halkaise sipulit, mutta älä poista kantaa kokonaan, niin puolikkaat pysyvät paremmin kasassa. Kuumenna öljy pannulla, lisää timjaminoksat, sokeri ja sipulin puolikkaat. Paistele sipuleita keskilämmöllä n. 10 min, kunnes ne saavat vähän väriä. Sekoittele välillä. Laske sitten lämpöä ja hauduta kannen alla toiset 10 min. Muista taas sekoitella. Kaada viinietikka pannulle ja jatka hauduttamista, kunnes neste on kokonaan haihtunut. Mausta suolalla.

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen. Ota jähmettynyt taikina jääkaapista ja kauli se jauhojen kanssa pyöreähköksi, noin 2–3 mm ohueksi levyksi. Helpoimmalla pääset, jos kaulit taikinan suoraan leivinpaperin päällä, mutta muista jauhottaa myös se. Vaihtoehtoisesti voit painella taikinan sormin piirakkavuokaan. Levitä sipulit taikinan päälle niin, että laidoille jää 2–3 cm tyhjää. Nosta reunat sipulien päälle ja voitele ne kananmunalla. Paista piirakkaa keskitasolla 20–25 min tai kunnes taikina ruskettuu kauniisti. Syö sellaisenaan tai tarjoa juuston ja vihreän salaatin kanssa.

Tätä piirakkaa on taiteiltu erojuhlien lisäksi ainakin uudenvuoden juhliin alkupalaksi ja ruokapiirin illanistujaisiin yöherkuksi. Syötiinpä sitä myös tämän vuoden Flow-brunssilla. Jokaisella kerralla salottisipulipiirakka on ahmittu viimeistä murua myöten, sellaistenkin toimesta, jotka eivät sipulista edes pidä. Hittituote siis! Poseeraamaan piirakasta ei ole, vaikka yritetty on. Maistuu siis ehdottomasti paremmalta kuin näyttää!

piirakka brunssipöydässä

Maailman nopein etäpäivälounaspasta!

Olen ammatiltani pilkunviilaaja. Joskus myös terapeutti, äiti, opettaja, tukihenkilö, tsemppari ja kirjamessutipu. Normipäiviä ei ole ja töitä tehdään välillä vuorokauden ympäri. Nykytoimistotermein ilmaistuna olen mobiili. En tarvitse kiinteää työpistettä vaan naputtelen läppärillä, luen käsiksiä, oikoluen taittoja ja tsekkaan painovedoksia siellä, missä kullakin hetkellä satun olemaan. Toimistolla, kahvilassa, junassa, osakunnalla, mökkilaiturilla tai vaikka omalla parvekkeella. Jos minulta kysytään, etätyöpäivät ovat vähintään tuplasti tehokkaampia kuin avokonttorissa vietetyt.

Oma rauha ja työtahti on tosi jees, mutta ylivoimaisesti parasta etäpäivissä on omalla hellalla kokattu lounas! Vaikka amicoiden ja sodexhojen joukossa saattaa olla helmiäkin, yleensä linjastolounastelu pitää sisällään eineksiä ja lähiruuan sijaan toiselta puolelta maapalloa roudattua Tilapiaa tai muuta eksoottista kalaa. Kun vastavalmistetun lautasellisen nauttii aurinkoisella parvekkeella ja riipii päälle yrttilaatikoista tuoretta vihreää, ei lounasruokaloita todellakaan tule ikävä.

Jottei lounastauko venähtäisi suhteettoman pitkäksi, pyöräytän usein pikapastakastikkeen. Tänään lounaslistalla oli ehkä pikaisinta pastaa koskaan.

Voi-salviapastaa kahdelle

Pari rkl voita
10-20 salvianlehteä
suolaa
pippuria
(tuore)pastaa

Kiehauta vesi ja laita pastat kiehumaan. Sulata voi kattilassa ja anna sen vähän ruskistua. Heittele sitten sekaan salvianlehdet. Salvian maku on aika voimakas, jos käytät tuoreita lehtiä ensimmäisen kerran, testaa ensin pienemmällä määrällä. Voin pitää olla kiehuvan kuumaa, että salviasta tulee rapsakkaa, älä kuitenkaan käräytä lehtiä. Rouhi päälle myllystä suolaa ja pippuria. Valuta pastat ja kaada ne kattilaan voikastikkeen sekaan. Haarukka käteen ja kohti ääntä! Syötyäsi ota 20 minuutin tehopäiväunet ja jatka töitä.

WP_20150925_13_30_50_Pro

WP_20150925_13_36_51_Pro

ps. Kiitos ihanista kommenteista edellisiin postauksiin! Vaikka en ole vielä ehtinyt vastata niihin, ovat ne todella tärkeitä, ihan kaikki. Tuntuu mielettömän hyvältä, että lyhyet hetkeni herkistävät ja koskettavat teitä. 🙂