Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!