ruokaystävät

Kääräise pakettiin käytettyä, itse tehtyä tai aineetonta – 5 vinkkiä vastuullisiin joululahjoihin

/ piapas / Jätä kommentti

Mietityttääkö mitä kääriä kuusen alle? Onko vastuullista lahjaa olemassakaan vai olisiko vain paras pidättäytyä paketoinnista ja unohtaa lahjat kokonaan, sillä maailma hukkuu materiaan ja jokainen pakettiin kääräisty kiva tavara kuormittaa muutenkin ilmastonmuutoksen kourissa kärvistelevää palloamme? Näiden kysymysten parissa olen paininut viimeiset viikot, enkä taatusti ole ainoa. Etenkin jouluna tavaran tarpeellisuutta on hyvä pohtia. Turha tavara tekee tuhoa eniten, joten hätäpaniikkiostokset kannattaa jättää hankkimatta.

Heti aluksi on myönnettävä, että lahjojen antaminen on aina ollut yksi minun jouluni kohokohdista. Ajatuksella valitusta, tarpeellisesta ja vastaanottajansa näköisestä, kauniisti paketoidusta muistamisesta on iloa sekä lahjan antalle että sen saajalle. Tämä koskee molempia, lapsia ja aikuisia. Lahjan antamisesta ja perinteistä luopuminen tuntuu toistaiseksi todella vaikealta, mutta onneksi lahjan voi valita vastuullisesti. Joten tässäpä kätevä viiden vinkin lista pallon kannalta parempiin joululahjoihin. Tehdään joulusta 2022 yhdessä kestävä ja vastuullinen hyvän mielen juhla!

1. Tee hyvää tai anna aineetonta

Meidän perheessä rakastetuimmat lahjat ovat kevyitä, kirjekuoriin suljettuja tai paksulle kartongille kirjoitettuja. Itse tehty lahjakortti sisältää yleensä yhteistä aikaa: metsäretkiä eväiden kera, aamiaisia, blinikestejä, mökkiviikonloppuja, luisteluhetkiä ja leffailtoja. Pienten lasten vanhemmille lahjoitetaan lastenvahtiapua ja omaa aikaa. Siskolta saatu ikkunanpesulahjakortti on jo toivottu klassikko, ja tervetullut on ollut myös maisema-arkkitehtinä töitä paiskivan toisen siskon lahjakortti mökin pihasuunnitteluun!

vastuulliset joululahjat

Aineettomat lahjat ovat muutenkin kannatettava idea. Vuoden voimassa oleva museokortti, lahjakortti ravintolaan, konserttiin tai teatteriin, muutama leffalippu, vaatelainaamon, kampaajan tai kukkakaupan lahjakortti, aika hierontaan tai vaikka ruokakassipalvelun kertakokeilu! Melkein kaikkiin kivijalkaliikkeisiinkin saa hankittua lahjakortin haluamallaan summalla. Älä kuitenkaan käytä hakuammuntaa, vaan mieti ensin, onko antamallasi lahjalla oikeasti käyttöä. Suosi mahdollisuuksien mukaan yrittäjiä, jotka myyvät vastuullisia tuotteita, joiden valmistuksessa ei riistetä ketään, ei ihmisiä, eikä eläimiä.

Hyväntekeväisyys ja tärkeää työtä tekevien organisaatioiden tukeminenkin on oivallinen lahjaidea. Punaisen ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Unicefin lahjoitusten lisäksi voit esimerkiksi osallistua Mannerheimin lastensuojeluliiton Hyvä joulumieli -keräykseen, ostaa pari hehtaaria ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä, liittyä Luontoliiton jäseneksi tai ryhtyä WWF:n ilmastokummiksi. Jos valkoiset talvet ovat sinulle tulevaisuudessakin tärkeitä, suosittelen tutustumaan Protect Our Winters -projektiin. Minä valitsin oman joululahjani kohteeksi Helsingin yliopiston hankkeen, jossa etsitään ratkaisua luontokadon pysäyttämiseksi. Kun sopiva kohde on päätetty, kirjaile lahjansaajalle omin käsin kortti, jossa kerrot, mihin lahjarahat on tänä jouluna käytetty.

2. Kääri pakettiin käytettyä

Käytetyt lahjat ovat täysin aliarvostettuja! Käyttökelpoinen ja tarpeellinen lahja voi löytyä vaikka kierrätyskeskuksesta, tori.fi:stä tai kirpputorilta. Myös omasta hyllystä kaivettu keittokirja, yhteenmuutossa ylimääräiseksi jääneet astiat tai vaikka pieneksi jääneet lasten kumisaappaat ovat ihan yhtä hyviä lahjoja kuin uutena ostetut. Mitä tahansa oman kodin tarpeetonta tavaraa ei kuitenkaan kannata pakettiin kääriä. Kuten muidenkin lahjojen kanssa, pysähdy ensin miettimään, onko tavarasta saajallensa iloa vai päätyykö se pölyyntymään kaapin perälle.

Tarpeellisia tavaroita voi lahjoittaa myös pitkäaikaislainaan! Minun vanha kitarani pääsee uuteen kotiin niin pitkäksi aikaa kuin ystäväni esikoululainen jaksaa sitä soittaa. Landola palautuu takaisin alkuperäiselle omistajalleen viimeistään silloin, kun musisoija kasvaa isommaksi ja lapselle mitoitettu soittopeli jää pieneksi.

3. Kokkaa kasa syötäviä lahjoja

Vannon syötävien lahjojen nimeen aina ja edelleen. Jos lahjansaaja on mieltynyt makeaan, keittele pakastemarjoista tai vaikka sesongin persimoneista pari purkillista hilloa tai leivo pellillinen pikkuleipiä. Valmista lakumanteleita, tee kandeerattua inkivääriä, pyöräytä pari suklaasalamia tai keittele kattilallinen toffeeta. Makeiset valmistuvat kotikeittiössä paljon helpommin kuin kuvitella saattaa.

vastuulliset joululahjat

Suolaisissa ruokalahjoissa suosin saaristolaisleipää, erilaisia pikkelöityjä kasviksia sekä kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Juustolautasella maistuva tomaattihilloke on myös mahtava joulutuliainen, samoin itse tehty sinappi tai rapsakka granola. Ja jos et ehdi itse kokata, voit aina kerrostaa purkkiin lempileivontareseptisi ainekset ja liittää mukaan reseptin tulostettuna tai käsin kirjoitettuna. Satokauden hehkeimmistä hedelmistä koottu värikäs hedelmäkori on sekin aina tervetullut lahja. Joulukuussa sesongissa ovat talviomenat, klementiinit, satsumat, päärynät, persimonit, taatelit, kastanjat sekä sweetie-greipit!

vastuulliset joululahjat

4. Näperrä, neulo tai ompele

Muhkean myssyn tai lämpimän kaulahuivin neulomiseen ei tarvita käsityömestarin taitoja. Riittää, että opettelet oikean ja nurjan silmukan ja tarkistat internetistä, kuinka silmukat luodaan ja miten ne päätellään. Kun pipon neuloo paksusta villasta isoilla puikoilla, valmista tulee muutamassa tunnissa. Minun sinapinkeltainen myssyni on neulottu Laine Magazinen maksuttomalla Ludlow-ohjeella. Lankana käytin omasta lankavarastostani löytynyttä Katia Love Woolia ja pyöröpuikkojen koko oli 12.

vastuulliset joululahjat

Jos omistat ompelukoneen tai saat sellaisen lainaksi, helppoja, nopeita ja aina tarpeellisia keittiötarvikkeita ovat kankaiset keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja pellavaiset lautasliinat. Varsinkin jälkimmäisiin saattaa hyvinkin löytyä tarpeet kangaskaupan jämälaarista. Lautasliinojen leikkaus ja reunojen huolittelu on hoidettu hetkessä.

Etenkin neulottujen lahjojen mukaan kannattaa sujauttaa pieni korjauspaketti. Paketoi siis pieneen pussukkaan jämälankaa, parsinneula ja netistä printattu opas (tai vaikka vain nettiosoite) parsintaan. Ihana idea on lahjoittaa myös omaa aikaa esimerkiksi yhteiseen parsintahetkeen!

5. Valitse kestävää ja eettisesti valmistettua

Vaikka aikuiset iloitsevatkin maailman parantamisesta ja ruokalahjoista, ja vaikka konserttilipusta, hyvästä kirjasta tai leffaillasta ilahtuu lapsikin, halutaan perheen pienimpiä usein muistaa kovilla paketeilla. Lahjakulttuuriin totuttaminen alkaa lapsena, joten vaikka lahjoja annetaankin, niiden määrää on mahdollista rajoittaa.

Jos vain pystyt, valitse kestäviä leluja, jotka on valmistettu muualla kuin halpatuontimaissa. Yksi hyvä keino eettisyyden varmistamiseen on suosia suomalaista suunnittelua ja kotimaassa valmistettuja vaatteita ja tavaroita. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, ja sekin on ihan ok. Maailma ei kaadu yhteen glitterkynsistudioon, Ryhmä Haun muovihahmoihin tai kauan odotettuun legopakettiin.

Bonuslahja: Kirjapaketista riittää iloa koko vuodeksi!

Intohimoisena kirjaihmisenä ja itsekin kirjailijana haluan vielä muistuttaa, että lukeminen kannattaa aina! Se auttaa hahmottamaan maailmaa, tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin, irrottaa arjesta, edistää tasa-arvoa, kasvattaa sanavarastoa ja aktivoi mielikuvitusta. Ja mikä parasta kirjan todellakin voi lahjoittaa käytettynä! Vaikka kansi olisi kärsinyt, tarina jatkaa kulkuaan ja lauseet liikuttavat yhtä lailla.

Kierrätyskeskukset, divarit ja kirpputorit ovat todellisia kirjaihmisen aarreaittoja ja niiden hyllyistä löytyy taatusti luettavia lahjoja ihan kaikenikäsisille. Kun kirja on luettu, sen voi laittaa takaisin kiertoon, lainata kaverille tai lahjoittaa edelleen kierrätyskeskukselle. Jos painetun kirjan lukemiseen ei jostain syystä ole aikaa, myös lahjakortti äänikirjapalveluihin on oiva vaihtoehto.

ruokaystävät

Ps. Kun kirjoista puhutaan, on tietysti mainittava oma esikoiseni Ruokaystävät, joka sopii kaikille, jotka joskus syövät yhdessä. Adlibriksen tai Suomalainen.comin tilaukset eivät enää taida ehtiä ennen joulua perille, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla, Ruokaystävät on saatavilla sekä kauppakeskus Redin Joulumarketista 22.12. asti että Vaatepuun myymälöistä Helsingin Kalasatamassa ja Järvenpäässä Prisman kupeessa 23.12. saakka.

Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla – eli kuinka sellerinvihaaja käänsi takkinsa

/ piapas / Jätä kommentti

Vihaan selleriä. Pelkkä ajatuskin varsisellerin rouskuttamisesta raakana puistattaa. Maku on liian dominoiva, intensiivinen ja parfyyminen minun suuhuni – se jyrää alle kaiken muun. Mieheni on toista mieltä, hän rakastaa tuota rapeaa vihannesta, ja siksi vihanneslaatikossamme majailee melkein joka viikko nippu varsiselleriä. Johdonmukainen käännytystyö on jatkunut kohta kuuden vuoden ajan. Selleriä on piilotettu pieninä kuutioina aamiaisrahkaan, ja sitä löytyy salaateista, pastakastikkeista ja kaikenmaailman keitoista heti, jos vähänkin silmä välttää.

paahdettu juuriselleri

Miehestäni on tullut taitava tasapainoilemaan makujen maailmassa. On nimittäin pakko myöntää, että välillä huomaan syöneeni selleriä vasta, kun ihmettelen, miksi hän virnuilee vieressäni, kun lusikoin lautasen tyhjäksi ja kiitän kokkia. Viimeisin käännytyskikka löytyi Yotam Ottolenghin kirjasta Flavour: paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella oli taivaallista. Sitä on kokattu kuukauden sisällä KOLME kertaa – minun toiveestani.

Paahdettu juuriselleri ei ole pikaruokaa, sillä kokonainen mukula vaatii kypsyäkseen 2–3 tuntia uunin lempeää lämpöä. Kypsä kasvis leikataan kahdeksaan lohkoon, joita paahdetaan vielä hetki ja tarjoillaan sitten chilikastikkeen ja pikkelöidyn kyssäkaalin kera. Periaatteessa juurisellerin voi paahtaa vaikka edellisenä päivänä, mutta empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että suussa sulavinta sapuskaa syntyy silloin, kun lohkot paahdetaan saman tien. Jutun juju on nimittäin juurikin se rapea kuori, ja on selvää, että jos säilyttelet paahdettua selleriä parikin tuntia ennen jatkojalostusta, kuori pehmenee jääkaapin kosteudessa.

paahdettu juuriselleri

Jos siis olet kaltaseni sellerinvihaaja, suosittelen syvästi kokeilemaan tätä reseptiä. Paahdettu juuriselleri on pehmeää, makeaa ja kivasti karamellisoitunutta. Reseptin salaisuus on mukulasellerin tärkkelyksessä, joka pitkän kypsennyksen aikana sulaa sokereiksi ja paistovuokaan valuvaksi sellerikaramelliksi. Kuoresta tulee ihanan rapea ja maku muuntuu niin miedoksi, ettet silmät sidottuina todellakaan tietäisi syöväsi selleriä. Makukokemusta tasapainottavat vaahterasiirapilla makeutettu chilisoosi sekä limetillä ja riisiviinietikalla pikkelöity kyssäkaali.

Alkuperäisessä reseptissä annoksen kylkeen pikkelöidään puolen kilon juuriselleri sekä 3 vartta varsiselleriä, mutta joku roti nyt sentään. Koska rakastan raakaa kyssäkaalia, se sai toimia sellerin sijaisena – ja erinomaisesti se hommansa hoitikin –, mutta jos sinä rakastat selleriä, voit toki seurata alkuperäistä ideaa. Pikkeliä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvitaan, mutta se säilyy jääkaapissa useamman päivän ja maistuu ihanalta esim. Hampurilaisten välissä tai salaatin täytteenä.

paahdettu juuriselleri

Reseptissä on monta vaihetta, mutta se ole niin monimutkainen, kuin miltä se ensinäkymältä saattaa vaikuttaa. Siispä veitsi rohkeasti käteen ja uuni lämpiämään, sillä paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella todellakin on kokeilemisen arvoinen!

Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla

1 kokonainen juuriselleri
1/2 dl oliiviöljyä
1 1/2 tl sormisuolaa

Makea chilikastike:
1/2 dl rypsiöljyä
5 valkosipulinkynttä
3 tuoretta chiliä
2 tähtianista
1 1/2 rkl seesaminsiemeniä (vaaleita tai tummia)
2 1/2 rkl vaahterasiirappia
1 rkl riisiviinietikkaa
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl ruohosipulia

Pikkelöity kyssäkaali:
1 kokonainen kyssäkaali
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl limemehua
1 limen kuori
1 1/2 dl riisiviinietikkaa
1 rkl sormisuolaa

Lisäksi:
thaibasilikaa
kevätsipulia tai nippusipulinvarsia

Paahda ensin juuriselleri. Lämmitä uuni 170 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa, 190 asteeseen, jos paistat tavallisessa uunissa. Leikkaa pois kiemuraiset juuret ja pese selleri hyvin, älä kuori. Pistele kuoreen haarukalla vähintään 40 reikää. Hiero öljy ja suola juureksen pintaan ja nosta selleri paistovuokaan, sillä siitä valuu paiston aikana nestettä. Kokonaispaistoaika on n. 2,5 tuntia. Valele selleriä 20 minuutin välein vuokaan valuneella nesteellä. Näin kuori karamellisoituu ihanan rapeaksi.

Tee paahtamisen aikana pikkelöity kyssäkaali ja makea chilikastike.

Pikkelöidyn kyssäkaalin voi valmistaa valmiiksi jo paria päivää ennen, mutta kaksikin tuntia riittää maun tasoittumiseen. Suikaloi kyssäkaali ohuiksi, reilun 5 sentin tikuiksi mandoliinilla tai terävällä veitsellä. Leikkaa yhden limen pestystä kuoresta terävällä kuorimaveitsellä kuusi suikaletta. Varo leikkaamasta valkoiseen osaan asti, ettei pikkelistä tule kitkerää. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Sekoita kaikki ainekset ja lisää lopuksi riisiviinietikka sekä sormisuola. Anna maustua vähintään 2 tunnin ajan.

Paista siivutettuja valkosipulinkynsiä, viipaloituja chilejä ja tähtianiksia rypsiöljyssä, kunnes valkosipuli on kullankeltaista ja rapeaa. Kaada kastike toiseen astiaan ja anna sen jäähtyä hetki. Lisää sitten sekaan seesaminsiemenet, vaahterasiirappi, riisiviinietikka, soijakastike ja silputtu ruohosipuli. Kastikkeen voit tehdä myös reilusti etukäteen, esimerkiksi edellisenä päivänä.

Kun juuriselleri on läpikypsä ja kuori ihanan rapea, leikkaa se kahdeksaan lohkoon. Nosta uunin lämpötilaa 30 asteella (200-asteeseen kiertoilmalla, 220 asteeseen normiuunissa). Pyörittele lohkot vuokaan valuneessa sellerikaramellissa ja asettele ne leivinpaperoidulle pellille kuori alaspäin. Paista lohkoja kuumassa uunissa vielä 20 minuuttia tai kunnes lohkot ovat kullanruskeita.

Nyt päästään vihdoin syömään! Asettele sellerilohkot lautasille ja ripottele niille sormisuolaa. Valuta sitten niiden päälle makeaa chilikastiketta, lusikoi kylkeen reilusti pikkelöityä kyssäkaalia ja viimeistele annos kevätsipulilla ja thaibasilikalla.

paahdettu juuriselleri

ps. Vielä yksi vinkki meille sellerinvihaajille ja heidän ystävilleen. Kun sellerit inhokkikavereineen on kirjattu kätevästi yhteen paikkaan, on illalliskutsujen emännän tai nyyttäreiden järjestäjän helppo välttää suurimmat sudenkuopat. Tilaa siis Ruokaystävät, ja tiedät mitä ruokaa ystäväsi rakastavat ja millaista kahvimaitoa kaappiin kannattaa varata!

Matkalla kirjailijaksi – pitkä päivä ruokakuvauksissa

/ piapas / 2 kommenttia

Mitä sanoisit, jos kuitenkin lisättäisiin reseptien viereen ruokakuvat? Tuijotan typertyneenä läppärin näyttöä ja luen sähköpostiviestin kolmannen kerran. Kustantaja ehdottaa, että kuvauspäivä varattaisiin syyskuulle, että minä kokkaisin ja stailaisin, he hoitaisivat kirjaan valikoituneiden kolmentoista reseptin kuvaamisen. Ensimmäinen ajatukseni on ei. En halua, enkä osaa.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

En ole tekemässä keittokirjaa stailattuine ruokakuvineen vaan matalan kynnyksen opusta, joka kannustaa yhdessä syömiseen. Kirjaa, joka on tyylitelty, joka istuu käteen ja joka on yksinkertaisen kaunis. Reseptit eivät ole pääosassa, yhdessä syöminen on. Siksi maalaan mieleeni yhden iltapäivän ajan uhkakuvia kirjasta, jota en halua tehdä ja vastaan kustantajalle kipakkaan sävyyn. En pidä ajatuksesta, sillä se on ristiriidassa alkuperäisen idean kanssa ja antaa liikaa painoarvoa reseptiikalle. Jos haluaisin tehdä keittokirjan, tekisin keittokirjan, puhisen ja lähetän vastauksen.

Saan paluupostissa empatiaa sekä  hyvät perustelut ruokakuvien puolesta, mutta päätän nukkua yön yli ennen kuin jatkan keskustelua.

Seuraavana päivänä otan etäisyyttä ja katson tilannetta ulkopuolisen silmin. Minua alkaa naurattaa. Olen istunut pöydän toisella puolella 11 vuoden ajan, ehdottanut kirjailijalle kautta rantain muutoksia kirjan ulkonäköön, yrittänyt varovasti ohjata sopivampaan suuntaan ja tarvittaessa suostutellut päättäväisin äänenpainoin toisenlaisia kuvia, uudenlaista kantta, parempaa paperivaihtoehtoa ja yksinkertaisempaa taittoa. Jotkut ovat ottaneet ehdotukset avosylin vastaan, mutta toiset ovat asettuneet poikkiteloin ja hyväksyneet muutokset vain pitkin hampain. Omasta esikoisesta ja siihen liittyvistä mielikuvista on vaikea päästää irti. Lopussa kaikki ovat olleet poikkeuksetta tyytyväisiä, myös ne, jotka aluksi puhisivat tai saattoivat marssia paikalta ovet paukkuen. Ja nyt minä olen hypännyt pöydän toiselle puolelle puhisemaan. Päätän suostua, kävi miten kävi.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Kolmentoista reseptin kokkaaminen kuvausta varten ahdistaa kuitenkin sen verran, että päädymme lopulta kompromissiin. Minun ei tarvitse huolehtia kuin siitä, että ruoka on ajallaan valmista. Valokuvaaja tuo mukanaan rekvisiitan, astiat ja kuvaustaustat. Ja mikä tärkeintä, hoitaa myös simppelin stailauksen. Sovimme kuvaukset syyskuun puolivälin tienoille. Varaan työhuoneelta perjantai-illan valmisteluille ja koko lauantaipäivän kokkaamiselle ja kamerahommille.

Pari päivää ennen kuvauksia alkaa jännittää. Vatsa pyörähtää sekaisin tämän tästä ja pää humisee täynnä ostoslistojaja minuuttiaikatauluja. Olen kuvannut kokkauksiani vuosien ajan, mutta vain omiin tarkoituksiini. Nyt kuvat painettaisiin paperille kirjaan, joka saattaa päätyä tuhansien ihmisten käsiin Suomessa ja ulkomailla. Vähemmästäkin hirvittää. Onneksi olen valinnut kirjaan vain tukun rakkaimpia luottoreseptejäni, jotka osaan kokata vaikka silmät suljettuina.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Keskiviikkona juna tuo minut Helsinkiin. Käyn tekemässä työhuoneella inventaarion ja listaan paperille kaiken, mitä kaupasta pitää viikonloppua varten hankkia. Torstaina kannan keittiöön kokkausviinit ja kassillisen kuiva-aineita sekä pullollisen samppanjaa. Se avataan, kun viimeinen kuva on saatu purkkiin. Perjantaina vaeltelen varsinaisen työpäivän jälkeen ruokakaupassa reilun tunnin ajan, vaikka yritän olla tehokas. Sitten kannan painavat kauppakassit työhuoneelle, kuuntelen äänikirjaa ja kokkaan sen minkä etukäteen voin.

Kiehautan linssikeiton, paloittelen lohen ja valmistan pastramin, pilkon kasvikset valmiiksi, irrottelen granaattiomenan siemenet, paistan suolaisen piirakan, teen sämpylätaikinan ja jätän puolukkapossetit jääkaappiin jähmettymään. Suklaapopcornit joudun tekemään kahteen kertaan, sillä ensimmäisen erän mikropoppareita onnistun käräyttämään. Olen unohtanut ostaa oliiviöljyn, joten joudun siirtämään artisokkatahnan sekoittamisen lauantaille. Puoli kahdeltatoista siivoan ja lähden kotiin nukkumaan. Uni tulee puoli yhdeltä yöllä.

Lauantaiaamuna kierrän vielä kaupan kautta ja kerään koriini jäätelöä, kokonaisina säilöttyjä tomaatteja, lisää tuoreita yrttejä sekä leipää. Työhuoneella pujotan essun päälleni, solmin nauhat vyötärölle, vedän villasukat jalkaan, nostan läppärin ikkunalaudalle ja järjestelen raaka-aineet eteeni. Kun valokuvaaja kurvaa taksilla oven eteen hieman yhdeksän jälkeen, minä hikoilen jo hellan ääressä. Tästä se alkaa, ensimmäinen kuvauspäiväni koskaan!

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Kahteentoista mennessä on kuvattu melkein puolet resepteistä. Jalkoja särkee, sillä kivilattialla on kova seistä. Olisi pitänyt valita villasukkien sijaan lenkkarit tai terveyssandaalit. Avaamme punaviinin ja syömme lounaaksi tuntia aiemmin kuvatun pastan jämät. Katson kaaosta ympärilläni ja naureskelen itsekseni; minua tuskin kelpuutettaisiin ammattilaiskeittiöön. Jälkiruuaksi lusikoimme annokset puolukkapossettia ja sitten jatkamme töitä.

Kuvat valmistuvat yksi kerrallaan. Kun ruusukaalit kypsyvät uunissa tai tomaattisoosi porisee pannulla, käyn vilkaisemassa, millaisia astioita kameran eteen on aseteltu, mutta muuten annan kuvaajalle työrauhan. Luotan hänen ammattitaitoonsa täysin. Sini näyttää läppäriltä ensimmäisiä nopeasti käsiteltyjä versioita, ne ovat yksinkertaisen kauniita. Kolmen jälkeen juoksen esiliina päälläni läheiseen kalakauppaan hakemaan jättikatkaravunpyrstöjä. Kuvauspäivä on viimeistä reseptiä vaille valmis.

Viittä vaille neljä korkkaamme samppanjan, nostamme jalat ylös ja huokaisemme. Urakka on takana. Siivoamme vasta, kun lasit on juotu tyhjiksi.

ruokaystävät kirjan kuvaukset

ruokaystävät kirjan kuvaukset

Illalla saapuvat ystävät. Olen kutsunut heidät yhteiseen pöytään, jotta kuvattuja ruokia ei tarvitsisi heittää menemään. Yksin tai edes kaksin määrästä olisi ollut mahdoton selviytyä, eikä kaikkea olisi voinut pakastaakaan. Kaadan laseihin viiniä, kuuntelen kuinka mikro hurisee taustalla ja hellalla kiehuu siskon tuoma gluteeniton pasta. Istumme ison pöydän ympärille ja skoolaamme. Olkoon tulevaisuus täynnä samankaltaisia kohtaamisia, yhdessä syömistä, yhteisiä illallisia ja ystävien halauksia!

Sini Kramer Ruokaystävät

Olen kotona yhdeltätoista. Rättiväsyneenä, mutta tyytyväisenä. Ruokaystävät on taas askeleen lähempänä julkaisemista. Se saattaa olla käsissänne jo kahden kuukauden kuluttua. Kääk. Perhoset lehahtavat lentoon vatsan pohjalta ja adrenaliini pitää minut hereillä  vielä pari tuntia. Elämä on ihmeellistä.

Viimeinen kuva: Sini Kramer