Hostel Café Koti – räsymattoja, rottinkia ja ruokaelämyksiä

Kaupallinen yhteistyö: Hostel Café Koti

Ovi on painava, sen metalliseen ripaan on kaiverrettu maapallo ja avain. Hostel Café Koti on asettunut entisen SYPin konttorin tiloihin, Valtakadun ja Pekankadun kulmaukseen, pikkukaupungin turistikeskustan ytimeen. Historia havisee melkoisella metelillä, sillä pankkisalissa, joka nyt palvelee hostellin vastaanottona, kahvilana ja ravintolana, on istuttu 1980-luvulla tunti jos toinenkin. Rakennuksen massiivinen ulkonäkö pettää pahan kerran. Pankkineitien tunkkainen työtila on muokattu avaraksi, valoisaksi ja varsin kutsuvaksi kokonaisuudeksi. Jos en tietäisi paremmin, voisin kuvitella istuvani keskellä Kalliota tai Punavuoren ytimessä.

Hostel Café Koti

En kuitenkaan ole Helsingissä, vaan Rovaniemellä, Joulupukin naapurissa, Kemijoen ja Ounasjoen risteyksessä. Nostalgiatrippi entiseen kotikaupunkiini on alkanut. Osuvampaa majoituspaikkaa ei tälle matkalle olisi voinut löytyä, sillä olen kirjaimellisesti palannut Kotiin. Saan respasta avaimet hymyn kera ja kiipeän laukkuni kanssa rakennuksen kolmanteen kerrokseen. Hostel Café Koti tekee heti vaikutuksen.

Minulle ja siskolleni osoitetun huoneen ovella tiedän tulleeni oikeaan paikkaan. Nimikyltissä lukee Mikkola, isäni mummin sukunimi. Samalla käytävällä näyttää ”asuvan” myös Voutilainen, joka on äitini tyttönimi. Tämä ei voi enää olla sattumaa. Myöhemmin kuulen, että huoneiden oviin valitut nimet ovat hostellin rakentajien, sisustajien ym. ammattialaisten sukunimiä, dormien sängyt ja kaapit taas on nimetty samojen tyyppien etunimillä. Mukavaa, että tekijöitä muistetaan!

varpaat räsymatolla

Tässä kohtaa minun on vähän häpeäksenikin myönnettävä, että olen ollut aina epäluuloinen hostelleja kohtaan. Hostelli on ollut mielikuvissani yhtä kuin meluiset dormit, kuorsaavat kanssamatkaajat, yölliset bileet, halpa sisustus, epäsiistit käytävät ja sotkuiset yhteiskeittiöt. Oli siis jo aikakin päivittää hostellikäsitykseni tälle vuosituhannelle. Aulatilan ja ravintolan perusteella Hostel Café Koti on juuri oikea paikka tälle takinkääntöyritykselle.

Olen luvannut kirjoittaa kokemuksestani blogiin. Hulppean hienosta ensivaikutelmasta huolimatta hirvittää vähän, mihin olen lupautunut, sillä mitä jos joudunkin raportoimaan epäkohdista ja unettomista öistä, aamiaisen laadusta tai illallisen tarjoiluista. Siksi avaan huoneen oven jännityksestä jäykkänä, ja meinaan saman tien lentää pyllylleni. Siis tämäkö muka hostelli?

Hostel Café Koti

Hostel Café Koti

Hostel Café Koti

Hostel Café Koti

Hostel Café Koti Koti keittiö

Lattioita koristavat kodikkaat räsymatot, sängyille on levitetty neulottu päiväpeite, puinen päätyseinä on maalattu mustaksi, ja sille on ripustettu tyylikkäät taulut. Katosta roikkuu kahvilan puolelta tuttu rottinkinen keinutuoli. Pohjoisen viileä valo tirkistelee sisään sälekaihdinten väleistä, ikkunat avautuvat kahteen ilmansuuntaan. Kulmahuoneessa on täytynyt olla jonkun johtavassa asemassa olevan pankkipohatan toimisto. Odotukset pongahtavat vieterin lailla pahnojen pohjalta pilvien päälle. Hostel Café Koti vakuuttaa myös yhteisillä tiloillaan: keittiö oli siisti ja valoisassa olohuoneessa olisi ilo istua vaikka läppärin ääressä etätöissä. Jos hostellit nykyään ovat tällaisia, miksi edes hakeutuisin hotelliin?

Hostel Café Koti aamiainen

Hostel Café Koti aamiainen

Hostel Café Koti aamiainen

Hostel Café Koti aamiainen

Hostel Café Koti aamiainen

Hostel Café Koti aamiainen

Maittavien unien ja täyttävän aamiaisen jälkeen hyppäämme hostellista vuokrattavien mummopyörien satulaan ja huristelemme pitkin entisiä asuinseutuja, koulujen pihoja ja leikkipaikkoja. Rovaniemi osoittautuu oikein miellyttäväksi pyöräilykaupungiksi, pyöräteitä on paljon ja ne ovat hyvässä kunnossa.

Ounasjoen ylittävän sillan pielessä pysähdymme ihmettelemään paikallista uimarantakulttuuria. Moottoriliikennetien pientareella, satasen alueella, on parkissa kymmenkunta autoa. Sillan kulmalta lähtee kapea polku, jota pitkin pääsee jokeen muodostuneelle hiekkasärkälle. Siellä pulikoi perheitä ja kaveriporukoita. Tämä ei kävisi laatuun kotikulmilla Helsingissä, mutta pohjoisilla leveysasteilla kansalaistottelemattomuuskin on ilmeisesti aivan eri tasolla. Päitämme pyöritellen jatkamme matkaa takaisin kohti hostellia.

nostalgiatripillä

polkupyörät

Aamiainen, lounas ja etenkin illansuussa saunan jälkeen nautittu kolmen ruokalajin bistroateria ovat suositusten arvoisia. Hehkutamme toisillemme paahdettujen perunoiden lisukkeena tarjottua jumalaista, ruskealla voilla maustettua hollandaise-soosia ja omaperäistä paahdetuista tomaatesta valmistettua mozzarellasalaattia. Puhumme toistemme päälle, kun kehumme rautucheviceä ja sen alle piilotettua, itse leivottua briossia ja pääruoaksi tilattua nieriää kirpeän raikkaalla kastikkeella.

Bistron ruoka on odottamattoman ihanaa, ja se kelpaisi sellaisenaan minkä tahansa fine dining -ravintolan listoille. Seuraavana päivänä kuulemme, että Hostel Café Kodin nuorilla kokeilla on jo rutkasti kokemusta valkoistenkin liinojenn ääreltä, Ounasvaaran Sky Kitchen & View’n keittiöstä. Eipä siis ihme, että makuelämys oli melkoinen. Erityiskiitos keittiöön myös aamiaisen gluteenittomasta puurosta ja tuoreesta kauraleivästä.

Hostel Café Kotii illallinen

Hostel Café Koti illallinen

Hostel Café Koti illallinen

Hostel Café Koti illallinen

Hostel Café Koti illallinen

Hostel Café Koti illallinen

Jälkiruokadrinksut sekoitettiin Mökki-terassilla, sisäpihalla lymyilevällä salaisella keitaalla. Negroni laskettiin lasiin Kyrön tammitynnyristä, jossa se oli kypsynyt koko kevään ja alkukesän. Tätä herkkua saa Helsingistäkin vain harvoista ja valituista anniskeluliikkeistä. Drinkit nautittuamme kapusimme yhdet portaat ylöspäin ja pian pötkötimme jo tyytyväisinä lakanoiden välissä.

Hostel Café Koti mökkiterassi

Kun kyseessä on kaupallinen yhteistyö, yritän aina löytää edes jotain kehitettävää, vaikka kokemus kuinka olisi täydellinen. Tällä kertaa kritisoitavaa ei yksinkertaisesti löytynyt. Huoneessa oli kyllä kuuma, mutta ulkona oli yli 30 asteen helle, joten olosuhteille ei kukaan mitään voinut. Terassilla musiikki soi vielä klo 22 jälkeenkin, mutta meitä iltakukkujia se ei häirinnyt, päinvastoin. Tässä todistustenjaossa Hostel Café Koti saa kiitettävän, sillä se todella on virkistävä poikkeus lähes kokonaan lappiteemoitetun kaupungin keskellä.

Yöpymiset, vuokrapyörät, lounaan ja illallisen tarjosi Hostel Café Koti. Siskokset kiittävät, kumartavat ja palaavat taatusti uudelleen!

ps. Kurkkaa lisää kuvia ja aidon rovaniemeläisen mielipide hostellista Pää pilvissä -blogista!

Ravintola Nolla ja ihana zero waste -illallinen!

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Nolla & Taste of Helsinki

Arpaonneni ei ole koskaan ollut hyvä. Lotosta olen voittanut joskus parikymppiä, ässäarvasta vitosen ja pikkujoulupukin lahjasäkissä arpa on osunut munankeittimeen sekä Jean-Pierre Kuselan kasettiin. Hitas-arvonnassa kävi kyllä tuuri, mutta parisuhteessa ei, sillä ex-avomies otti ja lähti ennen kuin asunto ehti edes valmistua. Radio Helsingin kilpailusta voitin vuosia sitten kolme randomlevyä artisteilta, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Toisen kerran onni potkaisi saman radiokanavan brunssikisassa, mutta lahjakorttia ei koskaan toimitettu, vaikka useamman kerran kyselin sen perään. Miten Ravintola Nolla tähän kaikkeen liittyy? Se selviää hetkisen kuluttua!

ravintola nolla

ravintola nolla

Kerran olen voittanut arpajaisista käsin kudotut villasukat, se on tällä historialla heittämällä paras palkinto koskaan. Kunnes kävi todellinen tuuri! Ensin minut valikoitiin arvovaltaiseen Taste of Helsinki -ambassadorjoukkoon – porukkaan, joka testailee kesäkuisen ruokafestarin antimia ennakkoon, käy tutustumassa osallistuviin ravintoloihin ja toitottaa tapahtuman ilosanomaa pitkin kevättä ja alkukesää. Sitten testi-illallispaikaksi valikoitui vahingossa Ravintola Nolla. Helsingin ja todennäköisesti koko valtakunnan ensimmäinen hävikkivapaa ravintola. Siis paikka, joka tuottaa nolla grammaa jätettä. Mikä mieletön konsepti – ja ennen kaikkea, miten täydellinen match!

ravintola nolla alkuviini

Minä, joka olen viimeiset vuodet tuntenut todellista maailmantuskaa ja ilmastonmuutosahdistusta, pääsen tutustumaan ravintolaan, joka pyrkii tekemään kaikkensa ehkäistäkseen hiilijalanjälkeä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa mahdollisimman läheltä, mahdollisuuksien mukaan luomuna ja vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät pakkaa tuotteitaan muoviin. Tuottajan tulee allekirjoittaa kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi ruokaöljyt ostetaan kanistereissa, jotka täytetään uudelleen seuraavalla hankintakerralla. Jopa toileteissa on otettu muovittomuus ja hävikittömyys huomioon. Nestesaippua on tehty liuottamalla palasaippua veteen, ja sen lisäksi lavuaarin reunalla komeilee palasaippua, joka on kiinnitetty pidikkeeseensä pullonkorkilla ja magneetilla. Nerokasta!

Ravintola Nolla on vienyt konseptin todella pitkälle. Kaikki ravintolassa olevat kalusteet, astiat ja aterimet ovat kierrätettyjä. Se ei todellakaan tarkoita nuhjuista ulkonäköä tai sekavaa sisustusta, sillä ravintolasali on todella tyylikäs, aterimet nostalgista Sorsakoskea ja vesilasit presidentinlinnan entisistä vesipulloista leikattuja. Lautasliinat on kudottu käytettyjen muovipullojen muovikuidusta. Arvostan kaikkea tätä niin suunnattoman paljon, etten löydä sille tarpeeksi suuria sanoja.

Nolla

Kaikki keittiöön toimitetut raaka-aineet käytetään kokonaan. Kalan perkeistä erotellaan rasva, joka toimii emulsiossa öljyn tavoin. Illan aikana syntyneestä hävikkileivästä pannaan olutta (en kyllä ymmärrä miten leipää voi jäädä, se nimittäin oli hillittömän hyvää!). Viinipullonkorkit heitetään kompostiin yhdessä muun ruuanvalmistuksessa syntyvän orgaanisen jätteen kanssa. Ja se komposti, se pöhisee pienessä huoneessa aivan ravintolasalin välittömässä tuntumassa. Henkilökunta esittelee huonetta auliisti, jos heillä vain on aikaa. Kannattaa kysäistä, jos ravintolakomposti kiinnostelee!

Kaikkien raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa. Kyyttötartar on peräisin savonlinnalaiselta luomutilalta, mangalizapossu tulee lohjalaiselta farmarilta, kuha on kalastettu Pieliseltä, osterivinokkaat kasvatettu käytetyissä kahvinporoissa Helsienin tiloissa ja sampi tulee Varkaudesta, Carelian Caviarilta. Ravintola Nolla käyttää annoksissaan vain sivutuotteena syntyviä koirasyksilöitä, joille kaviaarin tuottajalla ei ole mitään käyttöä.

ravintola nolla tartar

ravintola nolla luca

Ravintolan viinivalikoimassa on useita alkuviinejä, joiden rypäleet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä. Se sopii hyvin nollahävikkiravintolan pirtaan, sillä alkuviinien valmistusprosessi on muutenkin yksinkertaisempi kuin ns. normiviinin ja näin ollen säästää myös energiaa ja luonnonvaroja. Alkumaljaksi tarjottu italialainen on luontaisesti kupliva ja hapan, ja valmistettu kuten kuplivat ammoisina aikoina.

Viinit ovat muutenkin mielenkiintoisia. Isäntämme ja yksi Nollan keittiömestareista, Luka Balac, on kotoisin Serbiasta ja se näkyy myös viinilistalla. Laseihin kaadetaan Kroatian lämmössä viljellyistä rypäleistä puristettua valkoviiniä. Rypälelajike kasvaa vain pikkuruisella Vís-saarella keskellä Adrianmerta. Myös serbialaista viiniä saamme maistaa. Sen perusteella seuraavan viinimatkan voisi tehdä perinteisten viinimaiden sijaan Balkanille!

ravintola nolla

ravintola nolla sampea pilpil

Sampea pilpil on ansiokas aloitus pitkälle illalliselle. Sampi on ihanan pehmeää ja villivihannekset sopivan kirpeitä. Lusikoimme baskimaalta innoituksensa saaneen ja Nollan keittiössä versioidun pilpil-kastikkeen eli sammen rasvasta ja yrteistä sekoitetun emulsion suihimme viimeistä pisaraa myöten. Nyt on rima asetettu korkeuksiin. Tiesittekö muuten, että pilpil tulee äänestä, jota kattilat pitävät, kun niitä ravistellaan hellalla?

Nolla Rapea sienivohveli

ravintola nolla taste of Helsinki

Seuraavaksi eteemme kannetaan hapanjuurivohvelin päälle ladottuja osterivinokkaita, aiemmin mainittua mangaliza-possua, oreganoa ja italialaista lardoa. Annos on lähestulkoon yksi yhteen Taste of Helsingissä tarjoiltavan version kanssa. Siinä lardo on korvattu Mouhijärven tryffelijuustolla. Toimii takuuvarmasti, se todistettiin jo taannoisella Taste of Helsinki -safarilla!

Tartar on tehty kyytöstä ja se on maustettu vain suolalla ja pippurilla. Tässä kohtaa ihastuttavan pöytäseurani Kulinaari-blogin Kimmon ja minun mielipiteet erosivat toisistaan. Minä olisin kaivannut tartariin hieman happoa, Kimmo taas rakasti pähkinäisen maa-artisokan ja neutraalin naudanlihan liittoa. Hyvää tartar joka tapauksessa on, sitä en minäkään voi kieltää!

ravintola nolla tartar

ravintola nolla tartar

Pääruokana on tällä kertaa Pielisen Kuhaa. Kala on grillattu päineen kaikkineen. Sameat silmät tuijottavat meitä, mutta emme anna katseen häiritä, vaan jaamme kalan kristillisesti tasan. Alkukesän kasvikset ja kalaliemellä maustettu voikastike kruunaavat aterian.

ravintola nolla kuha

ravintola nolla kuha

Lopulta on jälkiruuan aika. Annos tuo terveiset New Yorkista, designviikkojen ajaksi avatusta Nollan pop up -ravintolasta. Alinna on jenkkiläisen artesaanisuklaatuottajan, Mast Brothersin lahjoittamista kaakaopavun kuorista valmistettua crumblea. Sen päällä lepää mäskijäätelöä, maitohilloa, raparperia sekä artesaanisuklaata. Huhhuh. Jälkiruokaviininä tarjoiltu sake maistuu meheville luumuille. Maku on yllättävä, ja saa meidät muikistelemaan huuliamme tyytyväisinä. Aikamoinen illallinen.

ravintola nolla jälkiruokaviini

ravintola nolla raparperi

Olemme tainneet viettää ravintolassa odotettua pidemmän ajan, sillä makeiden herkkujen jälkeen meidät ystävällisesti ohjataan tiskille isomman seurueen tieltä. Emme pane ollenkaan pahaksemme, vaan istahdamme mukaville baarijakkaroille nauttimaan kupilliset kuumaa. Jälkiruokakahvi ja -tee kaadetaan superohuesta posliinista tehtyihin kuppeihin. Ne ovat jo klassikoksi muodostuneiden posliinisten maitopurkkien muotoilijan, Jatta Lavin käsialaa.

ravintola nolla samppanja

Ilta huipentuu kompostihuoneeseen. Samppanjalasit käsissämme siirrymme pienen huoneen nurkassa hurisevan, hyvinkin tehokkaalta ja puhtaalta vaikuttavan koneen ääreen. Saamme pienen opastuksen kiertotalouden saloihin samalla kun ihastelemme huoneen nurkassa tekeytyviä kombuchapulloja. Viimeiseksi Luka vilauttaa meille vihreiden muovisäiliöiden sisältöä. Kahdessa niistä on käyttövalmista multaa, kolmannessa kahden kuukauden aikana syntynyt paperijäte, joka koostuu pääasiassa kuittikopioista.

ravintola nolla komposti

Ensimmäisinä viikkoina kompostiin ilmaantui ohuita muovinrämmäleitä, joiden jäljet johtivat kuittien sylttytehtaalle. Toisin kuin valmistaja oli ilmoittanut, kuittipaperissa olikin mikroskooppisen ohut kerros muovia. Uutta toimittajaa etsitään ja sillä välin paperijätteelle pohditaan jatkojalostuskeinoja. Pakko silti nostaa hattua, että kahdessa kuukaudessa syntynyt kompostointiin soveltumaton jäte mahtuu yhteen parinkymmenen litran säiliöön. Tähän meidän jokaisen pitäisi pyrkiä!

ravintola nolla

ravintola nolla

Samppanjalasien tyhjennyttyä, vatsat ääriään myöten täynnä kiitämme keittiötä ja lähdemme tahoillemme Helsingin kesäiseen yöhön. Ravintola Nolla on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen!

Ravintola Nollan ja kahdeksan muun ravintolan Taste of Helsinki -menut ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla. Samasta osoitteesta ostat kätevästi liput lounas- ja illalliskattauksiin. Tai sitten voit koettaa onneasi arvonnassa!

Taste of Helsinki 2018 on ainutlaatuinen ruokafestivaali, joka  järjestetään Töölönlahdella torstaista sunnuntaihin 14.–17.6. Jos tapahtumaliput eivät vielä ole plakkarissa, kannattaa kurkata @piapas-instagramin puolelle. Siellä on meneillään arvonta, johon osallistumalla voit voittaa 2 hengen lippupaketin vapaavalintaiselle päivälle. Onnelliset voittajat arvotaan 11.6. klo 22 jälkeen. Onnea matkaan, ehkäpä törmäämme Taste of Helsingissä!

ravintola nolla

ps. Käy lukaisemassa myös illallisseurani Taste of Helsinki -tunnelmat Kulinaari-blogista!

Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Yhteistyössä: Hungry for Tampere & Visit Tampere

Kun astun ulos junasta, lehahtaa vastaan lempeä lämpöaalto, jonka perusteella voisi päätellä olevansa Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin sijaan jossain Indonesian tietämillä, vaikka siistimpää täällä näyttää olevan kuin Balilla. Vilkaisu asemalaiturille vahvistaa ristiriitaisia ajatuksia herättävän havainnon, pakko se on uskoa, Mansessa ollaan.

Olen jättänyt tarkoituksella päähäni hesalaiset hipsterilasit. Niiden läpi aion katsella Tamperetta reilun vuorokauden ajan yhdessä riemastuttavaa Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa, Hungry for Tampereen ja Visit Tampereen vieraina.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Tampereella, ehei. Tampereen Sävel, Plevnan elokuvateatterit, Särkänniemi, Näsijärvi, Ratinan stadion ja muutama erinäinen baari on nähty, mutta siinäpä ne sitten ovatkin. On aika tutustua kaupunkiin turistin silmin. Tuijotella monttu auki nähtävyyksiä ja pysähtyä keskelle auki revittyä Hämeenkatua, osoittaa sormella ja kysyä: No mikä tuo nys sitten on? Vaikka intonaatio on varmasti kaukana natiivista, tulen toivottavasti ymmärretyksi.

Joku tamperelaisissa viehättää, on aina viehättänyt. Liekö syynä mutkattomuus ja suoraan puhumisen taito, sillä Mansessa ei turhia kierrellä, siellä kysytään, jos kysyttävää on. Kaikki tuntemani tamperelaiset (ne kaikki viisi) ovat aitoja, samaistuttavia ja rehellisen rempseitä – ja hauskojakin kaiken hyvän lisäksi.

Tampereen kauppahalli ja 4 vuodenaikaa

Perässävedettävien pyörät pomppivat pitkin mukulakiviä. Suuntana on kauppahalli. Osoitan sivistymättömyyteni jo ennen Tammerkosken siltaa luulemalla entistä Rossoa, nykyistä Puistoa, kauppahalliksi. Tämä opintomatka taitaa tulla tarpeeseen. Lompsottelemme muina turisteina kohti kortteleiden sisäpihalle piiloutunutta oikeaa kauppahallia. Luvassa on lounas 4 vuodenaikaa -ravintolassa – nälkähän tässä jo olikin. Paikkavalinta on erinomainen, mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa kaupungin (ja kauppahallin) kuin omat taskunsa tuntevalta paikallisoppaalta, Emmi Nuorgamilta, joka hehkuttaa häpeilemättä paikallista ravintolakulttuuria.

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

Eikä muuten todellakaan hehkuta suotta. Lohella täytetty kampela tomaattisalsalla kuulostaa liitutaululle kirjoitettuna ajatuksena vähän erikoiselta, mutta lautasella, suussa ja vatsassa se näyttää, maistuu ja tuntuu ihanalta. Sitä on siikakin ja pihvi bearnaise-kastikkeella. Ja laseihin kaadettu cremant se vasta ihanaa onkin! Viereemme istahtaa kanta-asiakas, joka kehuu lounaslistaa ja sen hinta-laatusuhdetta erittäin hyväksi – rouva kertoo syövänsä 4 vuodenajassa viikoittain. En kyllä ihmettele yhtään. Jos minä asuisin näillä kulmilla, tämä hyvin todennäköisesti olisi minunkin kantapaikkani.

Tampereen kauppahalli

juustosoppi Tampere

juustoa puistossa

Kauppahalli on muutenkin mahdollisesti suloisin koskaan kokemani. Teemme nopean kierroksen pastellinsinisten seinien sisällä ja pysähdymme pidemmäksi toviksi Juustosopin eteen. Tampereen vanhinta yksityistä juustoliikettä emännöivä Eija pakkaa meille mukaan astetta paremmat puistoeväät. Kassiin löytävät tiensä pari pulloa rapeaa omenasiideriä, reilut palat vuohenmaitogoudaa ja manchegoa sekä muutama pikkuruinen haarukka. Lähtöä tehdessämme hän sujauttaa mukaan vielä pienen purkin portviinihilloa. Kohta istumme eväinemme Koskenrannassa. Heilutan paljaita varpaitani harvalla, mutta ah, niin keväänvihreällä nurmikolla ja kuuntelen Tammerkosken pauhua. Minulle kerrotaan korvia kuumottavia tarinoita teinivuosilta. Aurinko porottaa niin, että iho menee kananlihalle.

Koskenrannasta Ratinaan

En ihan vielä hahmota Tamperetta kaupunkina. Pyörittelen itsekseni päätäni, kun lähdemme kävelemään kohti uutuuttaan hohtavaa kauppakeskus Ratinaa. Siis niin kauas, kävellen ja tässä hitonmoisessa helteessä! Ratinan stadion sijoittuu hatarissa muistikuvissani kaupungin toiselle laidalle, mutta mitä vielä, siinähän se seisoo Koskikeskuksen kupeessa. Lojumme hetken Sandron aurinkotuoleissa. Terassilla olisi mahdollisuus loikoilla myös riippumatoissa tai jopa pelata pingistä. Vesikin on lähellä ja puut viheriöivät joka puolella. Entisestä kuolleesta kulmasta on tullut viihtyisä kesäkeidas. Kylläpäs kehitys kehittyy varsin viihtyisään suuntaan!

Sandro Tampere

Sandro Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Eniten kiinnostelee kuitenkin periskoopin lailla kaupunkiin tähyävä kattokerroksen ravintola. Hissi hujauttaa meidät nopeasti hulppeiden näkymien äärelle. Sisätiloissa on neljän aikaan väljää, mutta Periscopen terassi on täynnä auringosta villiintyneitä tamperelaisia. Viereiseen pöytään kannetaan burgereita, meidän käteemme isketään ihanan viileät ananasdrinkit. Jos Tampere olisi mies, olisin jo mennyttä naista.

Champagne bar Santén kautta Ravintola Kajoon

Viime vuosina Tampereesta on kasvanut mieletön ravintolakaupunki, mutta kyllä Mansessa on osattu ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten olen syönyt ravinteli Berthassa pitkän ja loistavan lounaan, testannut Gastropub Tuulensuun rouheaa ruokalistaa ja olutvalikoimaa sekä edustanut hurmaavassa Hella & Huoneessa kirjantekijätiimin illallisella. Tuoreessa 50 parhaan ravintolan listauksessa Tampere kunnostautuu viidellä listasijoituksella, joten ammattilaisetkin arvostavat kaupungin ravintolatarjonnan korkealle.

Dream Hotel Tampere

Sante Tampere

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pyörin hotellihuoneessani ympyrää ja vilkuilen kelloa malttamattomana kuin viisivuotias jouluaattona. Meillä on pöytävaraus huhtikuussa ovensa Rautatienkadulle avanneeseen Ravintola Kajoon. Joko mennään? Parin peiliselfien ja ilta-auringossa poseerauksen jälkeen löydämme itsemme aperitiiveiltä Champagne bar Santén terassilta. Vaaleanpunainen kuplii lasissa ja elämä on ihanaa.

Kajo Tampere

Kajo Tampere

Kajosta sanon vain sen verran, että viimeistään haarukan upotessa friteerattuihin kesäkurpitsa-fetapalleroihin ja pikkelöityihin mansikoihin Tampere vetää polvet veteliksi. Ravintola Kajon tarjoama seitsemän ruokalajin illallinen ansaitsee oman postauksensa, joten palataan elämyksellisen illan pariin vähän myöhemmin. Nyt on kiire Moro Sky Barin kautta nukkumaan.

Löylyt Suomen saunapääkaupungissa: Tullin Sauna ja Rauhaniemen kansankylpylä

Tampereella pyörähtäessäni olen yleensä painanut pääni tyynyyn kavereiden kaltevalla sohvalla, omppuhotellin lakanoissa tai koulujen luokkahuoneitten lattioilla. Tampereen filkkareilla olen majoittunut aina hotelli Ilvekseen, koska niin tekivät muutkin leffafestareille akkreditoituneet. Kerran olen tainnut viettää parisuhdeviikonloppua Tammerissakin, mutta siitä on ikuisuus aikaa. Tällä reissulla peti on pedattu Dream Hostellin hotellipuolelle.

Tullin sauna Tampere

Tullin sauna Tampere

Yksi Dream Hostellin plussapuolista on sen keskeinen sijainti, mutta ehdottomasti parasta majoituspaikassa on sen yhteydessä toimiva Tullin Sauna. Konsepti on ainutlaatuinen: hirsisaunat on rakennettu sisälle, keskelle entistä toimistotaloa. On lauantai, suomalaiskansallinen saunapäivä, joten aamiaisen jälkeen marssimme pyyhkeet kainalossa mökkisaunalta tuoksuville lauteille. Kiuas kuiskii lempeää lämpöä ja aamusaunan lauteilla käydään keskusteluja kotimaan musiikkiskenestä. Sanoinko jo, että ihanaa?

Edit: Tullin sauna on valitettavasti lopettanut toimintansa vuonna 2019, mutta onneksi yleisiä saunoja on Tampereella muitakin!

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Eikä siinä suinkaan kaikki. Tukat märkinä hyppäämme taksin kyytiin ja hurautamme Näsijärven rantaan. Vastikään Suomen viralliseksi saunakaupungiksi valittu kaupunki tarjoilee meille vielä yhden elämyksen, Rauhaniemen kansankylpylän. Häveliäänä saunojana uskallan ottaa kuvia vain Minetin jäätelötötteröstä, ruostuneista metallirenkaista, vanhoista uimaportaista ja omista varpaistani, vaikka oikeasti haluaisin ikuistaa mummojen ja pappojen kylpylämmuotia. Uimahattuja, -pukuja ja -tossuja, jotka sulassa sovussa värittävät kallioista rantaa ja seinän viertä kiertäviä puupenkkejä. Tämän idyllisemmäksi kaupunkimaisemaa on vaikea kuvitella. Ihanaa, Tampere, ihanaa!

Minetti jäätelö Tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

Hesalaishipsteri kiittää Hungry for Tamperetta & Visit Tamperetta, ei ny meirän takia olis tarvinnu.

Ps. Lue myös mitä Tiia, entinen tamperelainen, tykkäsi!