Berliini ei jätä nälkäiseksi. Kaupunki on todellinen kulttuurien sulatusuuni – se näkyy katukuvassa sekä etnisten ravintoloiden määrässä ja sijaintitiheydessä. Samalla kadunpätkällä voi törmätä korealaiseen, etiopialaiseen, vietnamilaiseen ja turkkilaiseen raflaan. Hyviä ruokapaikkoja on paljon ja niitä syntyy koko ajan lisää. Samaan aikaan suositut ravintolat sulkevat ovensa ja avaavat ne uudella nimellä ja konseptilla, kun paikkoja pyörittävät intohimoiset keittiömestarit haluavat kokeilla jotain uutta ja täysin erilaista.

Kolmen ensimmäisen illan aikana majoituksen tarjonnut ystäväpariskunta opasti keltanokkaa Berliinin ravintolamaailman saloihin. Söimme mm. turkkilaisia lämpimiä viininlehtikääryleitä ja korealaista bulgogia eli kulhoon aseteltuja kasviksia ja lihaa, joiden kanssa syödään tulista kimchiä, chilikastiketta ja soijaa. Sen jälkeen olin omillani.

Joka torstai Kreuzbergin uudessa kauppahallissa järjestetään Street Food Thursday, pakollinen käyntikohde katuruuan ystävälle. Kauppahalli on täynnä viikoittain vaihtuvia ruokakojuja, jotka tarjoilevat jokaiselta maailman kolkalta kotoisin olevia maisteluannoksia. Ruokalajien variaatio ja makuelämysten määrä oli huikea. Meidän lautasillemme ja laseihin valikoituivat intialaiset, italialaiset, saksalaiset ja thaimaalaiset lihapullat, täytetty tapiokaleipänen, possuempanada, vohvelin ja muffinin risteytys muffle, marinoitu tofutikkari, vegaaninen vihersmoothie, minttulemonade ja muutama muu erinomainen suupala ja palanpainike.

Katuruoka on tällä hetkellä iso juttu myös Suomessa. Yksi asia erottaa kuitenkin nämä ruokamarkkinat kotimaan vastaavista, nimittäin alkoholi. OPM on sallittu ja paikan päällä tyhjät pullot kerätään valtaviin kärryihin. Alueella palvelee useita baareja, joissa myydään drinkkejä, olutta ja viiniä. Miten kätevää oli ostaa kokonainen viinipullollinen isommalle seurueelle ja vaeltaa sen kanssa lähimpään vapaaseen pöytään ilman kulkua rajoittavia anniskelualueita. Vapaasta alkoholinkäytöstä huolimatta en havainnut merkkiäkään häiriökäyttäytymisestä tai humaltuneesta toikkaroinnista. Oi Suomi, milloin sinusta vihdoin tulee eurooppalainen?!

Toinen erikoisuus, jota Berliinissä useita vuosia asuneet ystäväni hehkuttivat, oli Kochhaus-konsepti. Kochhaus on ehkä jollain tavalla verrattavissa Helsingissä toimivan Anton&Anton-ketjun ateriakassiin tai Henri Alenin kehittämään Komero-palveluun, mutta eroaa silti näistä merkittävästi. Kochhaus on käytännössä elävä keittokirja: kävelet sisään ja valitset pöydillä esitellyistä ateriakokonaisuuksista mieleisen ja poimit sen vaatimat raaka-aineet ja kuvitetun reseptin samalta pöydältä mukaan. Valmistusohjeet ovat selkeitä, reseptit on valittu yhdessä ammattikokkien kanssa ja uutta on tarjolla jatkuvasti. Sokerina pohjalla on viinihylly, josta voit valita mukaan jonkun reseptin suositusviineistä. Kukahan toisi konseptin Helsinkiin? Ai niin, ensin pitäisi vapauttaa se alkoholin myynti. (Kuva: kochhaus.de)

Luomua ja lähiruokaa on tarjolla Berliinissä joka puolella. Imagen päätoimittaja Heikki Valkama kirjoittaakin uusimmassa kolumnissaan, että Luomu on saksalaisille selviö ja että tilastojen mukaan jo kaksi vuotta sitten saksalaiset käyttivät luomuruokaan yhteensä kahdeksan miljardia euroa. Suomessa vastaava luku vuonna 2014 oli Pro Luomu ry:n arvion mukaan 224 miljoonaa. On tietysti hassua verrata 81,5 miljoonan asukkaan valtiota piskuiseen Suomeen, mutta kyllä ero silti per kapita on aika huima: kun saksalainen ostaa luomua 98 eurolla vuodessa, suomalainen käyttää rahaa vain reilut neljäkymppiä.

Ravintoloille luomu- ja lähiruoka ovat kunnia-asia. Niin myös Nudolle, josta olimme varanneet pöydän lauantai-illaksi. Lausitzer Platzin kupeessa luvassa oli neljän ruokalajin ateria kiinteällä 28 euron hinnalla. Pöytävaraus oli vasta yhdeksän aikaan ja nälissämme olimme käyneet kuuden jälkeen tapaksilla. Ei ihan viisasta, sillä varsinaisen pääruuan tullessa pöytään vatsa huusi jo armoa ja jälkkäri jäi kokonaan tilaamatta. Ruoka oli hyvää ja palvelu sympaattista, astiat olivat tyylikkäästi eri paria ja viinivalinnat toimivia. Ravintola oli täyteen ammuttu ja osa asiakkaista söi pöytävarauksen puuttuessa jopa seisaaltaan. Lausitzer Platzin laidoilla on muitakin kiinnostavia ravintoloita ja Street Food Thursday on sekin aivan kulman takana. Jos iltaa haluaa jatkaa baarin puolella, samoilta huudeilta löytyy Mano, ystävieni kantapaikka, jonne kannattaa astua sisään pelkän drinkkilistankin takia.

Ravintoloita on tosiaan tuhansia, mutta katvealueitakin löytyy. En tiedä oliko Checkpoint Charlien turistirysän välittömällä läheisyydellä merkitystä, mutta hotellimme lähikorttelien oikeat ravintolat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Ketjukahviloita ja -pikaruokapaikkoja kyllä riitti riesaksi asti. Onneksi kaksi näistä muutamasta paikasta sijaitsi vastapäisen kerrostalon kivijalassa. Skandinaavishenkinen Westberlin pelasti meidät ensimmäisenä Kreutzbergin aamuna, kun nukuimme ohi hotelliaamiaisen. Vatsoissa kurniva nälkä ja seuralaisen kolottava kahvihammas eivät toisaalta antaneet paljon vaihtoehtoja, aamiaista ei voinut kovin pitkältä etsiskellä. Luomuraaka-aineista kasatut täysjyvävoileivät olivat erinomaisia, kahvi hyvää ja tuoreesta piparmintusta haudutettu tee ihanan pirteää. Aamupalan kruunasi rouhea pala mantelikuorrutteista porkkanakakkua. Seuraavana aamuna suunnistimme Waldemarstrasselle, Mundvollin herkkuaamiaislautausten äärelle.

Viimeisenä iltana googlettelimme avoinna olevia ravintoloita. Päädyimme lopulta parin metropysäkin päähän turkkilaiseen ravintolaan, paikkaan, jossa lihat paistettiin itse pöytiin upotetuissa grilleissä. Ravintola oli avattu heinäkuussa ja oli ensimmäinen lajiaan Berliinissä. Omistajat haaveilivat jo ensimmäisestä terassikesästä, saa nähdä asennetaanko grilliparilat myös ulkopöytiin.

Ruokapaikkoja maailmalla etsiessäni turvaudun useimmiten vertaiskokemuksiin ja paikallisiin ruokablogeihin. Tätä reissua varten sain työkaveriltani kolmen aanelosen listan hyviksi havaituista ravintoloista ja muista kiinnostavista kohteista. Suurena apuna olivat myös I heart Berlin ja Stil in Berlin. Pari kertaa kokeilimme perinteisen painetun matkaoppaan listaamia kahviloita, mutta kummallakin kerralla vedimme vesiperän: kahvila oli joko hävinnyt kartalta tai se oli turistilaumoineen kaukana idyllisestä istuskelupaikasta. Onneksi kuitenkin yritimme, sillä muuten emme olisi koskaan löytäneet tietämme suloiseen AKO Berlin -kahvilaan, jonka oven takaa paljastui itse leivottujen herkkujen lisäksi pieni galleria ja kauppa. Maanantai-iltapäivänä paikalla oli meidän lisäksemme vain omistaja ja yksi etätyöläinen. Kaakao ja suklaakuppikakku eivät kai koskaan ole maistuneet niin makealle.

Tässä omat suositukseni, enjoy!

Meyan, turkkilainen ravintola. Aamupalaa, runsas mezetarjonta ja reilut annokset, kokeile lämpimiä viininlehtikääryleitä! Goltzstraße 36, Schöneberg
Mano, kahvila, baari ja istuskelupaikka, kynttilänvaloa ja persoonallista sisustusta. Mainio drinkkilista! Skalitzer Strasse 46a, Kreuzberg.
Mattea B, kielenvieviä kakkuja, myös suolapalaa. Illalla pizzaa ja pastaa. Frankenstrasse 13, Schöneberg
WaWa, korealainen, hyvää bibimbapia ja bulgogia. Pöytävaraus kannattaa. Grünewaldstrasse 10, Schöneberg.
Westberlin, kahvia, täytettyjä kokojyväleipiä, lounasta ja kakkuja. Paljon läppärityöläisiä ja runsas taidelehtivalikoima. Friedrichstrasse 215, Kreuzberg.
Barcelona, espanjalainen. Turistialueella, mutta tapakset ovat hyviä. Friedrichstrasse 211, Checkpoint Charlie.
Nudo, italialainen. Neljä 4 ruokalajin menuvaihtoehtoa á 28 euroa. Erinomainen hinta-laatusuhde, suussasulavaa ruokaa. Ravintolan omistajat ovat samat kuin Kochhaus-ketjun. Tee pöytävaraus. Lausitzer Platz 10, Kreuzberg.
Mundvoll, täydellistä luomuaamiaista. Useita erilaisia aamiaissettejä, lisäksi á la carte. Waldemarstrasse 48, Kreuzberg.
Fes – Turkish BBQ. Ruoka paistetaan itse pöytiin upotetuilla pariloilla, herkulliset mezet. Varaudu siihen, että vaatteisiin jää grillilihan haju. Bonuksena seinillä roikkuvat fetsit, joita saa lainata. Hasenheide 58, Kreuzberg.
Yam Yam, korealainen. Suosittu etenkin lounasaikaan, paljon vaihtoehtoja. Alte Schönhauser Strasse 6, Mitte.
AKO Berlin, ihastuttava kahvila ja galleria. Kollwitzstrasse 91, Prenzlauer Berg.

Street Food Thursday, katuruokaa maailman joka kolkalta, auki vain torstaisin 17-22. Myyjät vaihtuvat joka kerta ja ne ilmoitetaan viikoittain fb-eventissä. Kerran kuussa sunnuntaisin aamiaista samalla konseptilla. Markthalle Neue, Eisenbahnstrasse 42–43, Kreuzberg.

Bonusvinkki: Ylivoimaisesti suosituin illallisaika on paikallisten ystävien mukaan klo 20. Jos halajaa syömään ilman varausta, kannattaa siis tähdätä ravintolaan hyvissä ajoin tai sitten selvästi myöhemmin.

Tervemenoa Berliiniin, lupaan, ettet jää nälkäiseksi!