Pyhätunturiin ilman autoa – näin se käy!

On asioita, jotka ovat niin itsestäänselviä, ettei tule ajatelleeksi, etteivät ne suinkaan ole muille läheskään samanlainen pala kakkua. Niin kuin nyt matkustaminen pohjoiseen ilman omaa tai vuokrattua autoa. Taloudessani ei ole ollut autoa sitten 1990-luvun lopun, joten jos olen halunnut matkustaa lumisiin maisemiin, on vaihtoehtona ollut nelipyöräisen lainaaminen, kimppakyyti tai julkisilla liikennevälineillä reissaaminen. Koska kaaran lainaaminen tutuilta pidemmäksi aikaa on hankalaa ja vuokraaminen kallista, olen hypännyt junan tai bussin kyytiin. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin reissaaminen sujuu jo rutiinilla, eikä tulisi mieleenikään istua tuhatta kilometriä auton ratissa, kun voin rentoutua junan kiitäessä kiskoilla eteenpäin. Jotta muutkin uskaltautuisivat reissaamaan raiteita pitkin ja liikkumaan kohteessa ilman autoa, päätin kertoa kuinka homma toimii. Näin sinäkin pääset Pyhätunturiin ilman autoa!

Pyhätunturille ilman autoa

Tämä teksti on kirjoitettu kahden Helsingissä asuvan keski-ikäisen näkökulmasta. Jos asut toisaalla, joudut ehkä googlaamaan vähän enemmän ja soveltamaan sopivissa kohdin. Olipa elämäntilanteesi tai asuinpaikkasi mikä tahansa, kannustan joka tapauksessa kokeilemaan vähintään kerran. Saatat yllättyä kuinka vapauttavaa ilman autoa matkustaminen onkaan.

Mainittakoon vielä sekin, että haluamme matkustaa mahdollisimman vastuullisesti ja päästöjä aiheuttamatta, joten lentäminen ei ole meille vaihtoehto, vaikka se muuten luetaankin ilman autoa matkustamisen kategoriaan.

Pyhätunturiin ilman autoa – Suunnittele matka ja osta junaliput hyvissä ajoin etukäteen

Kun reissaamme Pyhätunturiin ilman autoa, suosimme vähäpäästöisiä junia, mutta bussillakin toki pääsee. Toisin kuin VR, jotkut bussiyhtiöt ajavat reittejä jopa suoraan hiihtokeskuksiin. Kiskoja pitkin kulkijatkin joutuvat vaihtamaan bussiin Rovaniemellä tai Kemijärvellä. Olipa matkustustapasi kumpi tahansa, ole liikkeellä ajoissa. Jos et voi valita matkustusajankohtaasi vapaasti, on erityisen tärkeää olla kärppänä ostamassa junalippuja, kun ne myyntiin putkahtavat. Varsinkin joulun ja hiihtoloman reissuja varattaessa aikan nopeus on valttia. Liittymällä VR:n sähköpostilistalle saat etunenässä tiedon siitä, milloin seuraavan sesongin liput lykätään nettikauppaan.

Mitä aiemmin ostat junaliput, sitä halvemmalla ne todennäköisesti saat. Tämä koskee erityisesti yöjunalippuja. Yhden kahdelle tai kolmelle matkaajalle mitoitetun makuuhytin saa halvimmillaan 49 eurolla suuntaansa. Käytössä on tällä hetkellä sekä vanhoja yksikerroksisia makuuvaunuja, joiden hytissä on kolme paikkaa sekä kaksikerroksisia vaunuja, joiden yläkerrasta löytyvät hytit omalla vessalla ja suihkulla.

Yläkerran hytit ovat hiukan kalliimpia kuin alakerran makuupaikat, joiden käytössä on yksi suihku ja kaksi vessaa per vaunu. Isommalla porukalla ja lapsiperheen kesken matkustettaessa kannattaa varata viereiset hytit ja pyytää konnaria avaamaan hytit yhdistävä ovi. Vanhoissa sinisissä yksikerrosvaunuissa tätä mahdollisuutta ei ole.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos matkustat yksin, huomioithan, että kulkutaudin myötä yksittäistä makuupaikkaa ei enää voi ostaa, vaan joudut joka tapauksessa lunastamaan koko hytin itsellesi. Suosittelen silti lämpimästi yöjunaa, sillä mikä olisikaan mukavampaa kuin nukahtaa kiskojen kolkkeeseen

Jos pystyt, matkusta keskellä viikkoa. Viikonloppuisin junalippujen hinnat ovat korkeampia, sillä monissa majoituspaikoissa vaihtopäivä on lauantai tai sunnuntai. Jos hyttien hinnat liikkuvat jo satasissa, kylmähermoinen voi odotella, josko junaan lisättäisiin makuuvaunuja, jolloin halvempia lippuja saattaa taas tulla tarjolle.

Junassa sukset ja muut talviurheiluvälineet kulkevat mukana ilman lisämaksua

Lentämistä kannattaa välttää paitsi luonnon ja ilmaston, myös suksien kuljettamisesta syntyvien lisämaksujen takia. Junassa ja bussissa kaikki vermeet kulkevat kätevästi mukana ilman ekstrahintaa.

Tämän sanottuani kehotan kuitenkin varaamaan vähän ylimääräistä aikaa kamppeiden roudaamiseen. Junien käytävät ovat ahtaita ja isot laukut sekä suksipussit vaativat tilaa. Nostele laukut vaikka yksi kerrallaan junaan ja asettele ne rauhassa matkatavaratelineille tai makuuhytin alasängyn alle. Sama pätee junasta poistumiseen, etenkin jos poistuu jollain muulla kuin pääteasemalla. Jos tavaraa on rutkasti enemmän, kannattaa ottaa yhteyttä junan konduktööriin, ja siirtää osa säilytettäväksi erilliseen matkatavaravaunuun.

Pyhätunturiin ilman autoa – Nauti kiskojen kolkkeesta ja yöjunan palveluista

Makuuhytissä on jokaiselle matkustajalle 0,33 litran vesipullo sekä käsi/kasvopyyhe. Hytistä löytyy myös lavuaari ja hana, jonka vesi ei ole juomakelpoista, mutta sitä voi käyttää käsien, kasvojen ja hampaiden pesemiseen. Myös saippuaa ja pahvisia kertakäyttömukeja on tarjolla.

Ravintolavaunu on yleensä auki paria aamuyön tuntia lukuunottamatta koko yön. Sapuskaa voi hakea omalle paikalle tai hyttiin, tai sitten voi nautiskella ravintolavaunun tunnelmasta. Alkoholia ei hyttiin voi ostaa, joten jos haluat skoolata lomalle hytin puolella, tuo omat juomat mukanasi. Aamiaisen voi nykyään tilata valmiiksi hyttiin konnarilta lipuntarkastuksen yhteydessä, tosin kellonaikaa ei ainakaan viimeksi pystynyt määrittelemään. Aamiainen koputtelee ovella kuitenkin hyvissä ajoin ennen pääteasemaa.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos matkustat Pyhätunturiin ilman autoa Helsingistä käsin, kurkkaa etukäteen aikataulusta, pysähtyykö juna Tampereella pidempään. Juna saattaa olla pysähdyksissä tunnin tai pari, joten siinä ehtii hyvin käydä hakemassa noutoruokaa myös Tampereen keskustan ravintoloista tai asematunnelin kaupasta. Kerran ollaan ehditty jopa ravintolaan syömään pysähdyksen aikan, kiitos vaan nopeasta palvelusta Villit ja viinit. Kaverit ovat kertoneet, että pizzojen tai muiden ruokatoimituksien tilaaminen junalaiturille on sekin mahdollista!

VINKKI! Jos olet herkkäuninen ota yöllistä junamatkaa varten mukaan korvatulpat, teippiä ja paksumpi kartonkipala. Korvatulpilla vaimennat kiskojen kolkkeen ja seinän takaa kuuluvan kuorsauksen, kartonginpalalla peität jokaisella makuupaikalla olevan digitaalisen kellon punaisena hehkuvat numerot. Hytin ovenpielessä olevan sinisen yövalon voit peittää repulla tai vaikka kengillä.

Päätepisteenä Rovaniemi vai Kemijärvi – varmista jatkoyhteydet rautatieasemalta hiihtokeskukseen

Kun matkustat Pyhätunturiin ilman autoa, voit hypätä junasta joko Rovaniemellä tai Kemijärvellä. Molemmilta rautatieasemilta on jatkoyhteys bussilla Pyhätunturiin. Muista kuitenkin tarkistaa, kulkevatko jatkoyhteysbussit suunniteltuna matkustusajankohtana. Kaikilta junilta ei välttämättä ole suoraa bussiyhteyttä lopulliseen kohteeseen, vaan saatat joutua odottelemaan muutaman tunnin tai jopa yön yli.

Rovaniemelle voit matkustaa päivä- tai yöjunalla. Rautatieasemalta Pyhätunturiin kulkee päivittäin useita busseja, mutta jokaisen saapuvan junan jälkeen ne eivät kulje. Bussimatka maksaa reilut 30 euroa ja kestää n. 2,5 tuntia. Kemijärvelle pääsee Helsingistä vain yöjunalla, mutta sieltä bussirupeama rautatieasemalta Pyhätunturiin kestää vain 55 minuuttia ja maksaa kirjoitushetkellä 12,60 euroa. Huomioithan, että bussivuoro ei kulje sunnuntaisin  (ainakaan talvella 2022–2023).

Pyhätunturille ilman autoa

Tarkista yhteysbussien aikataulut ja hinnat aina Matkahuollon sivuilta. Myös hiihtokeskusten nettisivuilta löytyy yleensä tietoa siitä, miten perille pääsee ilman omaa autoa. Pyhätunturissa yhteysbussi pysähtyy sekä alakylässä sijaitsevan K-kaupan edessä olevalla pysäkillä, että yläkylän hotellilla. Selvitä etukäteen missä majoituksesi sijaitsee, mistä avaimet noudetaan ja mikä on lähin bussipysäkki. Paluumatkalle lähdetään samoilta pysäkeiltä. Yhteysbusseja kulkee sekä Rovaniemelle että Kemijärven yöjunalle.

Busseissa ei sesongin ulkopuolella yleensä ole kovin montaa matkustajaa, joten kuljettajalta kannattaa aina kysyä, josko hän voisi pysähtyä esimerkiksi vuokramökin tienhaarassa, vaikka siinä ei pysäkkiä muuten olisikaan.

Ilman autoa Pyhätunturissa

Kun lähdet matkaan ilman autoa, on majoituksen sijainnilla suuri merkitys. Pyhätunturissa onneksi kaikki on lähellä, joten jos et varaa majoitusta keskeltä metsää, joka paikkaan on lyhyt matka. Tykkäämme lomallakin kokata itse, joten useimmiten majoitumme perherinteen lähettyvillä olevissa kelohonkamökeissä, joista on lyhin matka kauppaan. Hotelli tai sen lähistöllä olevat huoneistot ovat hyvä vaihtoehto, etenkin jos suunnittelet istuvasi joka ilta valmiiseen pöytään.

Varatessasi majoitusta kurkkaa kartasta myös, missä menevät lähimmät ladut ja kuinka kaukana on lähin hissi. Sesongin ulkopuolella ja etenkin marras–joulukuussa matkustettaessa kannattaa tarkistaa myös milloin rinteet ja hissit avataan. Kivenheiton päässä olevasta hissistä ei ole mitään iloa, jos se seisoo paikallaan. Pyhätunturissa hissi, vuokraamo ja ladut ovat onneksi aina lähellä. Myös talvikävelyreiteille pääsee helposti ilman autoa.

Pyhätunturille ilman autoa

Jos haluat piipahtaa jonain päivänä Luostolla, pääset sinne päivittäin skibussilla. Matka kestää 30 minuuttia ja maksaa alle kympin. Minä haaveilen hiihtämisestä Pyhältä Luostolle tai toisinpäin. Matkaa kertyy yhteen suuntaan n. 30 latukilometriä, takaisin pääsee onneksi bussilla.

Kauppaan kannattaa aina lähteä pulkan kanssa asui sitten mökissä tai hotellilla. Pulkkaa ei yleensä tarvitse pakata kotoa mukaan, sillä sellainen sisältyy useimpien majoitusten varustukseen. Jopa hotellilla on yleisessä käytössä olevia pulkkia, joita voi lainata. Huomioi kuitenkin, että korkeusero kaupan ja hotellin sijainnin välillä on melkoinen, ja kauppareissu saattaa muuttua hikitreeniksi, jos pulkassa on paljon perässävedettävää. Kaupassa voi käydä myös suksilla, pakata ostokset reppuun ja nousta sompahissillä yläkylään.

Viinin ystäville tiedoksi, että Pyhätunturissa on vain Alkon noutopiste, eli viinit on syytä pakata mukaan tai tilata hyvissä ajoin kaupan yhteydessä olevalle noutopisteelle.

Pyhätunturille ilman autoa

Lähes kaikki ravintolat sijaitsevat Pyhätunturissa näppärästi kävelyetäisyydellä. Joulukuussa 2022 ihastuin kovasti K-kaupan läheisyydessä olevaan Neidon sydän cafe & wine -ravintolaan, josta saa sekä lounasta että illallista. Vohvelien ystävät suuntaavat Pyhätunturin huipulla nököttävään Tsokkaan, jonne pääsee tuolihissillä myös ilman suksia.

Jos haluat syödä todella hyvää ruokaa ja nauttia mainioista viiniparituksista, suosittelen lämpimästi ravintola Aihkia. Matkaa ravintolaan on viitisen kilometriä, mutta jos reippailu kaamoksen hämärässä ei houkuttele, ravintolasta voi tilata kuljetuksen kohtuullisella hinnalla molempiin suuntiin.

****

Huh, siinä ne taisivat olla. Kaikki mahdolliset vinkit, joiden avulla sinunkin on toivottavasti helppo matkustaa Pyhätunturiin ilman autoa. Jos vielä jokin jäi mietityttämään tai unohdin jotain olennaista, vastaan mielelläni kommentiboksin puolella!

Pyhätunturille ilman autoa

ps. Jos suunnittelet matkaa Ylläkselle, sinnekin pääsee helposti ilman autoa. Kurkkaa vastuullisen matkailijan vinkit Ylläkselle täältä!

Mielettömien maisemien Pyhäkuru – elämyksellinen kallioseikkailupuisto Pyhätunturissa!

Olin luvannut lähteä siskoni seuraksi tunturiin syyskuun viimeiseksi viikoksi. Koukkasin kaupunkikodin kautta ja puksuttelin pöllölakanoissa kohti pohjoista. Minulla oli vain yksi toive, tai no, oikeastaan kaksi. Ensimmäiseksi tahdoin pitkälle päiväretkelle tunturipoluille, vaeltamaan niin, että reidet huutavat hoosiannaa ja pohkeet pinnistelevät viimeisillä voimillaan lempeisiin löylyihin ja sieltä takassa roihuavan tulen ääreen. Sen lisäksi halusin haastaa korkeanpaikankammoni, kiivetä pystysuoraa kalliota pitkin, liukua seinämältä toiselle, ylittää riippusillan ja itseni siinä samalla. Pyhäkuru, syyskuussa Pyhätunturiin avattu uudenkarhea kallioseikkailupuisto oli pakko kokea!

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Patikoimaan todellakin pääsin. Viiden päivän aikana taivalsin lähes 50 kilometriä mitä runsaimman ruskan keskellä. Siitä lisää tuonnempana, sillä nyt pujottaudutaan valjaisiin, kiristetään kypärät ja sujautetaan kädet kiipeilyhanskoihin. Pyhäkuru kutsuu!

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru sijaitsee Tajukankaalla, joten seikkailun aloituspaikkaan on Pyhätunturin hotellilta vain muutaman minuutin matka. Varasimme liput ennakkoon päivän ensimmäiseen ns. takuulähtöön. Kiipeilemään saa toki tupsahtaa ilman varaustakin, mutta varaamalla halusimme varmistaa, että pääsemme varmasti luvatussa aikataulussa matkaan, sillä iltapäivällä oli muita suunnitelmia. Valjaita ja kypäriä on rajattu määrä, joten teoriassa voisi käydä niinkin, että kaikki varusteet ovat varattuna ja niiden vapautumista joutuu odottelemaan määrittämättömän ajan.

Meidän lisäksemme seikkailemaan on lähdössä neljä muuta rohkelikkoa. Kun varusteet on säädetty kohdalleen yhdessä oppaan kanssa, pääsemme testaamaan karabiinihaan käyttöä, kiinnittäytymistä vaijeriin ja kulkemista sitä pitkin erilaisten risteysten kautta. Tehtävä muistutti erehdyttävästi pulmapeliä, sillä Pyhäkurun käytössä on Suomessa vielä harvinainen kiinnitysjärjestelmä, jossa haka on kiinni turvavaijerissa koko matkan ajan. Risteysten kohdalla hakaa pujotellaan edestakaisin, kiivetessä on osattava ohittaa lukot tietyllä tekniikalla ja niin edespäin. Ilman lipunmyyntimökkiä kiertävää harjoitusrataa sormi olisi mennyt suuhun (ja puristunut luultavasti myös vaijerin ja haan väliin) useamman kerran.

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Seikkailu kipristeli jo vatsanpohjassa. Päästimme innokkaammat radalle ennen meitä, sillä halusimme edetä rauhassa ilman, että kukaan hönkisi niskaamme malttamattomana. Rata alkaa lyhyellä testiliu’ulla. Liuku kulkee vain muutaman metrin maan yläpuolella, mutta on kuitenkin sen verran vauhdikas, että hyppääminen tyhjän päälle hirvitti. Myönnän, kiljuin apua heti vaijeriliun ensimmäisillä metreillä. Parin sekunnin kuluttua onneksi jo nauratti. Valjaat tuntuivat tukevilta ja siskoseurassa meno tuntui turvalliselta. Lähdimme kipuamaan kohti korkeuksia. Saatesanoiksi saimme kehotuksen kokeilla kiivetä välillä ilman kallioihin pultattuja metallisia askelmia. Minun polveni tutisivat pelkästä ajatuksesta, mutta sisko otti ohjeesta vaarin ja haki luontevaa jalansijaa kallionkyljestä saman tien.

Muutaman minuutin jälkeen edessä avautui ensimmäinen tenkkapoo. Pieni riippusilta, joka huojui sivutuulessa edestakaisin. Jokainen askelma tuntui hataralta, mutta pian huomasin, ettei kannattanutkaan askeltaa molempia jalkoja samalle puupölkylle vaan kävellä reippaasti eteenpäin. Rytmin löydyttyä sillan loppuosa olikin lasten leikkiä. Silti olin onnellinen päästyäni kallioseinämälle jatkamaan matkaa kovalla maalla.

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Jännittävin osuus oli kuitenkin vielä edessä. Parikymmentä metriä pitkä vaijeririippusilta on korkeanpaikankammoisen kauhistus. Vaijeri on pari senttiä paksu ja sen alla on ainakin kymmenen metrin pudotus. Sydän jyskyttää ja päätä huimaa. Yritän keskittyä katselemaan maisemia ja tuijotella horisonttia. Vaijeri jalkojeni alla notkuu jokaisella askelmalla. Huudan sillan alkupäähän seuraavalle seikkailijalle, että eivät astuisi sillalle ihan vielä.

Nolottaa, että olen niin hidas ja muut joutuvat odottamaan. Kun takana on kaksi kolmasosaa, kyllästyn itsekin etanan lailla etenemiseen. Haluan jo pois sillalla ja tiivistän tahtia. Ei tähän kuole, yritän ajatella, ja jos jalka lipsahtaa, jään korkeintaan roikkumaan karabiinihaan varaan. Kiukulla kipitän sillan toiseen päähän ja tuuletan astuessani tukevalle maalle.

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pitkät vaijeriliu’ut eivät ole mitään riippusillan rinnalla. Nautin mielettömistä maisemista ja nauran, olen jälleen kerran voittanut itseni ja korkeanpaikankammon. Radan päätepisteeseen päästyämme on kulunut kaksi tuntia. Meille kerrotaan, että hauskuuden ei tarvitse päättyä tähän, vaan voimme kivuta takaisin riippusillalle, ylittää sen ja laskea vaijeriliukuja pitkin uudelleen. Pienen pohdinnan jälkeen päätän jättää uusintakierroksen väliin, mutta sisko sen sijaan tahtoo uudelleen sillalle. Minä haen kameran ja koetan tallentaa parhaat hetket muistikortille.

Pyhäkuru

Pyhäkuru

Pyhäkuru oli hienompi, ainutlaatuisempi ja elämyksellisempi kuin etukäteen osasimme odottaa. Ruskan värjäämät maisemat, auringon kultaama horisontti, omien pelkojen ylittäminen ja hyvin suunniteltu seikkailurata koukuttivat kerrasta. Oppaat osasivat kertoa, että syyslomia varten ollaan asentamassa vielä yhtä, nykyisiä pidempää liukua edellisenä päivänä pystytetylle tolpalle, johon suunnitellaan huipennukseksi huimaa hyppyä tyhjän päälle.

Leap of fate olisi todennäköisesti ollut minulle tällä kerralla liikaa, mutta jos suunnitelma toteutuu, aion ehdottomasti kokeilla rajojani uudelleen ensi vuonna. Kuulemma myös talvella pääsee laskemaan liukuja. Tajukankaan jääseinän valloittamisen jälkeen on tarkoitus laskeutua liukuja pitkin takaisin maankamaralle. Mikä mahtava elämys sinisessä hämärässä kaamoksen keskellä tai kimaltavien keväthankien keskellä!

Pyhäkuru

Kolmen tunnin reippailun jälkeen posket punoittavat, jalat tärisevät ja kädetkin tuntevat tehneensä töitä. Jännitys on lauennut ja päällimmäisenä on voittajaolo. Kahden hengen testitiimimme suosittelee syvästi, kokemus on todellakin 28 euron arvoinen. Pyhäkuru on ainoa Via Ferrata -tyyppinen kallioseikkailupuisto Suomessa, oppaat ovat osaavia ja radalla on koko ajan turvallinen olo. Paina siis Pyhäkuru korvasi taa ja buukkaa kiipeilykierros seuraavalla kerralla kun tulet tunturiin – ja ylitä itsesi!

Osa kuvista on siskoni Miian ottamia, osa Artturi Krögerin käsialaa. Kiitos seurasta, opastuksesta ja oivallisista otoksista!

ps. Jos kaipaat lisää tunturifiilistä, klikkaile Pyhätunturiin vanhojen postausten kautta. Kuvanlaadusta en mene takuuseen, mutta tekstit ovat tunnelmaa täynnä!

Kaamoksen kainalossa – Pyhänkasteenputoukselle ja takaisin

Ensilumireissusta on tulossa hyvää vauhtia jokavuotinen traditio. Valo mustan marraskuun synkän tunnelin päässä, jota alan odottaa jo syyskuun viilenneinä iltoina. Rinkat selässä ja suksipussi olalla astumme yöjunaan, joka kuljettaa meidät unien aikana pimeydestä hankien hohtavaan valkeuteen. Kaamoksen kääntöpiirille, jossa aurinko nousee horisontin yläpuolelle vain muutamaksi tunniksi, mutta jossa silti on valoisaa vuorokauden jokaisena tuntina. Lumi heijastaa vähäisenkin valonsäteen ja vaimentaa ympäristön äänet, kuin maailman ääret olisi vuorattu pehmeällä pumpulilla.

pyhätunturi

Lappia pidetään kalliina matkakohteena. Kymmeniä kertoja minulle on toistettu samaa mantraa: mutta samalla rahallahan lentää etelään ja siellä on sentään lämmin. Hiihtokeskukset eivät toki ole halvimmasta päästä, mutta myös matkustusajankohdalla on merkitystä. Marraskuun lopussa monissa tuntureissa availlaan rinteitä ja ensimmäiset ladutkin ovat hiihtokunnossa.

pyhätunturi

Kausi ei ole virallisesti vielä alkanut ja mäessä on tilaa. Hisseissä ei ole jonoja, eikä 10 kilometrin hiihtolenkillä tule vastaan kuin kuukkeleita ja jäniksen jälkiä. Majoitus on edullista ja hissiliputkin tavallista halvempia. Myös lento- ja junaliput ovat huomattavasti edullisempia. Yöjunalla puksuttelee ensilumille 98 euron meno-paluuhintaan. Rovaniemen ja Kemijärven rautatieasemilta on suora bussikuljetus Pyhätunturiin. Ihanteellinen ratkaisu autottomalle, etenkin kun tunturissa kulkupeliksi riittävät omat jalat.

Eikä tarvitse ahnehtia, lyhyempikin loma riittää katkaisemaan arjen aherruksen. Viiden päivän visiitillä ehtii muutakin kuin suhaamaan rinnettä alas. Pyhätunturin Isokurun laavulle on vuokramökiltä vain muutama kilometri, siispä makkarat, sinappi puukko, sytykkeet ja tulentekovälineet reppuun ja kohti lumista metsää. Varustuksemme ei ole paras mahdollinen. Nilkkapituiset talvikengät hörppäävät hankea sisäänsä joka toisella askeleella. Lunta on tupruttanut päiväkausia ja kovaksi tallatun polun päällä on parinkymmenen sentin höttölumikerros. Reitin seuraaminen on silti helppoa, sillä vaikka muiden jälkiä ei näy, polvea myöten upottava hanki huomauttaa harha-askeleista.

isokurun laavu

isokurussa

Lähdimme liikkeelle vasta puolen päivän tuntumassa, joten pakkasimme mukaan myös otsalampun. Päivänvaloa oli odotettavissa vain muutaman tunnin ajan. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä. Isokuru kiinnosti meitä molempia, joten laavulle asettumisen sijaan rymyämme alas lumivaipan peittämät jyrkät portaat. Kurun pohjalla kyltti osoittaa Pyhänkasteenputoukselle. Taipaleen pituutta ei opaste kerro, mutta silmämääräisesti karttaa arvioiden sinne ei voi olla kovin pitkä matka. Reitti näytti kulkevan pitkospuita pitkin, joten tuumasta toimeen.

Reitin vierellä virtaava puro pulputtaa vielä paikoin vapaana jäästä. Painelemme eteenpäin reipasta vauhtia, sillä hämärä tekee jo tuloaan. Saamme seuraa yksinäisestä sarvipäästä, joka tonkii jäkälää lumen alta viereisellä rinteellä. Sitten pitkospuut päättyvät ja maisema avartuu. Tuuli on pakannut polulle kinoksia ja jalka uppoaa hankeen välillä reittä myöten. Kulkeminen hidastuu ja reitti alkaa kadota.

isokuru

isokuru

Nietosten keskellä on paikoin mahdotonta sanoa, mihin suuntaan polku mutkittelee. Meillä ei ole mitään käsitystä, kuinka pitkä matka Pyhänkasteenputoukselle vielä on. Se saattaa olla seuraavan mutkan takana tai sitten edessä on puolen tunnin tarpominen. Yritämme vielä hapuilla hitaasti eteenpäin, kunnes vajoamme vyötäröä myöten lumeen. Käymme tahtojen taiston ja päätämme lopulta kääntyä takaisin. Jääputouksen ihaileminen ja kuvaaminen jää toiseen kertaan.

isokurun laavu

isokurun laavu

Onneksi lumen tulo on lakannut ja tiedämme pystyvämme seuraamaan omia jälkiämme takaisin. Isokurun laavulla teemme tulet. Jaksan yhä uudestaan ihailla Metsähallituksen tarjoamia puitteita. Isokurussa on sekä kota että laavu, kaksi puuliiteriä ja kuivakäymälät myös liikuntarajoitteisille. Ihailla sopii myös kanssaretkeilijöiden käytöstapoja, kaikki tilat ovat varsin siistissä kunnossa. Laavun seinässä roikkuu kymmenkunta takorautaista makkaratikkua sekä muutama harja, joilla saa puhdistettua penkit lumesta. Kyllä kelpaa tulistella.

isokurun laavu

isokurun laavu

Otsalamppu jää repun pohjalle myös paluumatkalla. Miten olinkin unohtanut lumen luoman lisävalon! Vaikka tunturin valoihin on matkaa, hanget heijastavat sen kaiken takaisin taivaalle metsässä taivaltavien iloksi. Turhaan stressasin ehdimmekö ennen pimeää, seuraavalla kerralla saatan jopa uskaltaa lähteä matkaan hämärän jo laskeuduttua.

pyhätunturi

Saunan lämmetessä googletan Pyhänkasteenputouksen, haluan nähdä mistä jäimme paitsi. Etsiessäni kuvia törmään tietoon, joka pysäyttää. Kurun pohjalla liikkumista ei suositella talviaikaan lumivyöryvaaran vuoksi. Olen tyytyväinen, että käännyimme takaisin. Uhkarohkeus ja seikkailunhalu olisivat saattaneet koitua kohtaloksi. Lupaan kuunnella maalaisjärkeä myös seuraavalla kerralla.